Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut.

C64 eli kuusnelonen tuli kyllä jo 80-luvun alusta, ja nimenomaan pelikoneeksihan sitä ostettiin. Puhuttiin tasavallan tietokoneesta, kyllä se niin yleinen oli. 80-luvun loppupuolella oli jo Amiga ja NES sen rinnallakin.

Siinä olet oikeassa että 70-90-luvuilla tietokoneiden kanssa mitään tekevä oli kuvaukseltaan nörtti. Eipä nykyään sellaista hommaa olekaan, mihin ei tietokonetta käyttäisi - sellaisethan meillä ovat taskussakin tai jopa älykellona ranteessa

Tein joskus jälkikäteen katsellessa havainnon, että 80-luvun tv-sarjoissa (etenkin poliisisarjoissa) ja elokuvissa oli ihan järjetöntä väkivaltaa, joka esitettiin normaalina reaktiona. Aina ammuttiin ensin ja harkittiin vasta sitten, ja jokaista vedettiin turpiin, jos henkilöhahmoa vähänkään ärsytti, joku toinen alkoi liehitellä omaa tyttöä, tai varsinkin, jos toinen oli rosvo ja toinen poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus jälkikäteen katsellessa havainnon, että 80-luvun tv-sarjoissa (etenkin poliisisarjoissa) ja elokuvissa oli ihan järjetöntä väkivaltaa, joka esitettiin normaalina reaktiona. Aina ammuttiin ensin ja harkittiin vasta sitten, ja jokaista vedettiin turpiin, jos henkilöhahmoa vähänkään ärsytti, joku toinen alkoi liehitellä omaa tyttöä, tai varsinkin, jos toinen oli rosvo ja toinen poliisi.

Moukarimies eli Sledge Hammer oli sitten aikakauden parodia tästä machopoliisitoiminnasta, vaikka hänen "esikuvansa" olikin edeltävän vuosikymmenen Likainen Harry.

Vierailija kirjoitti:

Miami Vice on hyvä esimerkki. Se sai Miamin näyttämään unenomaisen upealta paikalta neonvaloineen. Suomalaiset saattoivat vain haaveilla sellaisesta, mutta eihän se ollut totta Amerikassakaan kuin pienelle rikkaalle juppieliitille.

Fun fact, Miami oli tuohon aikaan ränsistynyt unelias muisto menneisyydestä. Toi sarjan suosio palautti sen taas loistoonsa. Ne mm. rakensivat kulisseja sinne kun se oikea kaupunki näytti niin heikolta. Sitten koksu alkoi virrata ja mm. sen turvin rakennettiin liikekeskusta 😅

Turha valittaa ilmastonmuutoksesta: jouluna 1988 satoi vettä Helsingissä, ja kaupoista sai ostaa punaisia omenoita. Edeltävät vuodet -86 ja -87 olivat erittäin kylmiä, mutta niin se ilmasto vain jojoilee itsekseen, eikä sillä ole mitään tekemistä hiilidioksidipäästöjen kanssa.

Joskus 80?-90luvulla olo paljon niitä 1mk kauppoja. Josta sai 1mk kaikkea tavaraa. Myöhemmin sitten vaihtui 1e. Kaikilla oli kannettavat radiot tai korvalappustereot. Tietokoneita oli harvemmilla, mutta aina löytyi joko sen ajan pelikonsoli tai tietokone. Pornolehtiä oli kaupan ylähyllyt täynnä. Kaverin ovikelloa soitettiin kun haluttiin nähdä.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut nuorisomuotia tai tietoa, millaista se olisi. Vasta kun MTV alkoi näkyä, pystyi vähän näkemään tyyliä.

Ei ollut muotikauppaketjuja, Ruotsista H&M haetut vaatteet oli huippuerikoisia. Vaatteet tehtiin itse tai ostettiin kirppareilta, joita ei niitäkään ollut paljon kuten nykyään. Jos ei tykännyt värikkäästä pintamuodista, joka yhdistyi typerään juppikulttuuriin, vaihtoehtoinen tyyli oli vintage ja nostalgia esim vanhat leffat kuten Casablanca. Vintage-sanaa ei tosin vielä käytetty.

Ihmiset kyttäsivät toisiaan ja kovin erikoisia vaatteita ei voinut tavallinen ihminen käyttää. Hiuslisäkkeet tai irtoripset herätti suurta närkästystä, harva niitä käyttikään. Toisaalta Madonnan alusvaatemuoti oli suosittua ja arkenakin taiteellisilla tyypeillä saattoi olla vaatteiden päällä satiinikorsettityylinen asuste.

Helsingissä ei ollut tapana puhua tuntemattomille tai naapureille. Kaupunkilegenda kertoi, miten joku oli kerran hississä sanonut jotain johon toinen kauhistuneena henkäisi en asu täällä!. Kännisiä urpoja oli paljon, samoin vanhoja pultsareita, ehkä sotatrauman vuoksi syrjäytyneitä. Viikonloppuöisin normaali näky oli nuori mies joka nosti toisen miehen seinään ja huusi epätoivoisena sano et mä en oo huono! uudestaan ja uudestaan.

Tottakai oli nuorisomuotia 1980- luvulla, vaikka se ehkä vähän jälkijunassa kulki suureen maailmaam verrattuna.

Suurin osa nuorista piti farkkuja, kun taas aikuiset niitä harvoin käyttivät, tietyissä ammateissa, kuten opettaja, farkkuja ei edes saanut käyttää.

Vakosamettihousut olivat nuorekkaan opettajan epämuodollisen asun housut.

Farkun lahkeiden leveys muuttui, 70- luvun lopulla olivat vielä leveät "Jamekset", siitä kapenivat pilleiksi.

Stretch-kangasta ei vielä tunnettu, joten pillifarkut olivat todella epämukavat ja epäkäytännölliset.

80- luvulla muotikenkiä olivat mm. "kuukengät"(raskaat talvisaappaat, joissa oli huopatossu sisällä) ja cowboy-bootsit.

Bootseissa oli alkuperäistyyliin korkeat korot ja tosi liukas pohja, sekä erittäin kapea kärki.

Epäkäytännöllisempää talvipukeutumista sai hakea, kuin pillifarkut, bootsit ja lyhythelmainen pusero...

Pipoa ei juuri käytetty tai muuta päähinettä, ellei paukkupakkanen pakottanut.

Nyt taisi mennä kuukengät ja skiidot sekaisin. Skiidot olivat raskasta kumia ja niissä oli irroitettava huopavuori.

Vierailija kirjoitti:

Moni voi ehkä yllättyä, mutta tietokone löytyi useimmaista kodeista jo 80-luvulla.

Omasta tuttavapiiristä muistan vain yhden kodin, jossa oli tietokone 80-luvulla.

Meillä ainakin lähes joka toisella pojalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli meidän luokalla, 3 kpl C64, 1 kpl C128, 1 kpl Amiga (A1000), ja yksi onneton ZX Spectrum ja 1 kpl VIC 20. Tämä oli vuonna 1987. Tytöillä ei kenellekään ollut tietokonetta 😄.

Tuoreissa kasarituotannoissa on minusta todenmukaista sellainen vastakkainasettelu, jossa musiikki, pukeutuminen ja harrastus yhdistää ryhmän sisällä ja johtaa konfliktiin ryhmien välillä. Muistan omasta nuoruudesta paljon fyysistä väkivaltaa eri ryhmien välillä. Itse en kuulunut mihinkään undeground-ryhmään tms, mutta moni kuului. Eli oli punkkareita, hevareita ja juppeja ja poikien kesken turpakäräjät jos yksinäinen kohtasi toisen porukan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lähes joka toisella pojalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli meidän luokalla, 3 kpl C64, 1 kpl C128, 1 kpl Amiga (A1000), ja yksi onneton ZX Spectrum ja 1 kpl VIC 20. Tämä oli vuonna 1987. Tytöillä ei kenellekään ollut tietokonetta 😄.

Sama, jo ala-asteella 80-luvulla todella monella pojalla meidän luokalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli, Commodore 64 tietysti yleisin, mutta esim. Philips Videopac pelikonsoli oli yleinen, naapurin pojalla oli Spectravideo 328 ensimmäisenä tietokoneena, kahdella tietämälläni henkilöllä oli Commodore 128, itsellä oli Salora Manager ennen C-64:sta. Kasarin lopulla Amiga 500 alkoi yleistyä.

Minäkään en tiedä että kellään tytöllä olisi ollut tietokonetta tai pelikonsolia, Saattoi elektroniikkapelejä olla kyllä.

Vierailija kirjoitti:

1980-luku oli hauskaa aikaa. Aloittajalle tiedoksi, että esim. juuri MacGyverin joitakin jaksoja sensuroitiin Suomessa tuolloin, mutta eihän sitä silloin kukaan huomannut, kun tietoa oli paljon työläämpi saada.

Tv-sarjoihin liittyen se oli vielä yhteisöllistä aikaa. Kaikki katsoivat samoja tv-ohjelmia ja kuuntelivat samaa radiokanavaa - muutos tuli vasta 1980-luvun puolenvälin paikkeilla paikallisradioineen ja kaapelikanavineen.

Ajan käsitteestä muuten; Suomessa tultiin n. 1 - 2 vuotta jäljessä kaikkia kansainvälisiä virtauksia. Keskustelussa on muuten sama harha, kuin 60-luvulle haikailevilla - haluaako joku todella palata ulkovessojen ja pulsaattoripesukoneiden aikaan? Juu, ei kiitos.

Jäi mieleen joskus kolmikymppisenä kun menin kehumaan meidän 70-luvulla syntyneiden äitien ikäiselle Ihmemies MacGyveriä, niin alkoikin taivastelu miten lapset riekkui metsissä Ihmemiestä leikkien ja sattui sitä sun tätä tapaturmia ja aina sai pelätä jne jne. :P

Ja minä kun pidin Ihmemiestä hyvänä roolimallina meille 80-luvun poikalapsille!

Tällainen löytyi, vaikuttaa lupaavalta: Rautainen nuoruus, 1980-luvun Hervannan nuorisoa,. Tuolta löytyy kaikki neljä osaa.

Nuoriso ei enää heimoidu kuten kasarilla, kaikki ovat tyyliltään samaa massaa nykyään.

Ennen nuoret kuuluivat erilaisiin alakulttuureihin.

Jaa että Karpo oli vain 80-luvun ilmiö? Karpollahan on ollut viimeksi asiaa... no tänään:

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus jälkikäteen katsellessa havainnon, että 80-luvun tv-sarjoissa (etenkin poliisisarjoissa) ja elokuvissa oli ihan järjetöntä väkivaltaa, joka esitettiin normaalina reaktiona. Aina ammuttiin ensin ja harkittiin vasta sitten, ja jokaista vedettiin turpiin, jos henkilöhahmoa vähänkään ärsytti, joku toinen alkoi liehitellä omaa tyttöä, tai varsinkin, jos toinen oli rosvo ja toinen poliisi.

Ja sanoisi että tämä on nimenomaan kasarin lopun ilmiö. Batman 1989 tehtiin edeltäjiään väkivaltaisemmaksi kuten myös Bondit sen jälkeen kun Mooren korvasi Dalton ja varsinkin kuoleman katse ja lupa tappaa eroaa toisistaan radikaalisti. Myös Tappava ase 1 ja 2 olivat melko väkivaltaisia kun ysärillä tehdyt 3 ja 4 tehtiin kevyemmäksi ja humoristisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Paljon parempi se oli. Kaikki oli paljon vapaampaa. Muistan kuinka ostarilta käytiin hakemassa nuoria alkoholisteja mäkkireissuille juhlimaan, eikä heti oltu soittamassa poliisia.

Vapaampaa tosiaan.

Kasarilla pikkulapset saivat ostaa kaljaa ja tupakkaa äidin kirjoittamalla lupalapulla.

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus jälkikäteen katsellessa havainnon, että 80-luvun tv-sarjoissa (etenkin poliisisarjoissa) ja elokuvissa oli ihan järjetöntä väkivaltaa, joka esitettiin normaalina reaktiona. Aina ammuttiin ensin ja harkittiin vasta sitten, ja jokaista vedettiin turpiin, jos henkilöhahmoa vähänkään ärsytti, joku toinen alkoi liehitellä omaa tyttöä, tai varsinkin, jos toinen oli rosvo ja toinen poliisi.

Ei se väkivalta silloin ollut mitään järjetöntä tv-sarjoissa nykypäivään verrattuna. Pistoolilla paukuteltiin, kun vastaavasti nykyään on järeämmät aseet ja väkivalta todella raakaa. Katsoo vaikka The Punisher -sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikan kasaria kyllä, mutta pitää ottaa huomioon että 80-luku Suomessa ei ole sama kuin 80-luku Jenkeissä eikä jenkkien kasarielokuvat ja -sarjat kuvaa 80-luvun oloja ja kulttuuria Suomessa. Jos haluaa oppia Suomen 80-luvusta niin kannattaa vaikka ennemmin katsoa vaikkapa Uuno Turhapuroa ja Karpoa.

No ei kait kukaan tosissaan usko että satunnainen elokuva kuvaisi sen teon aikaista reaalielämää? USAssa tahi Suomessa? Siis jos Ameriikan poliisisarjassa poliisi asuu lähes palatsissa niin joo tottakait Ameriikan polliisit kaikki siihen aikaan asui palatseissa-))?

Tahi jos Karbo filmaa/rapostoi jotain filunkia syrjäseudulta niin joo, tuollaista se oli kait elämä Suomessa kaikilla?

Columbo ja Hill street blues näyttää sen oikean arjen tai leffa Colors.

Vierailija kirjoitti:

Stranger Thingsissä oli myös hyvin kuvattu, että tuohon aikaan lapset liikkuivat paljon keskenään ulkona, aikuisia ei juuri kiinnostanut kunhan tultiin illalla kotiin ja koulu sujui jotenkuten. Tämmöisissä sekaporukoissa lapsille tuli vähän oma maailmansa, omat reitit, omat paikat. Saatettiin kävellä tai pyöräillä kauaskin kotoa, eikä koskaan tarvinnut pelätä. Me pyörittiin pikkukaupungin keskustassa ja nähtiin paljon sellaisiakin asioita, joita aikuiset ei ehkä nähneet tai huomanneet. Aikuiset puolestaan oli aikuisia: kävivät töissä, tekivät ruokaa, isät istui sohvalla ja katsoi telkkaa, äiti siivosi tai touhusi keittiössä siihen asti kunnes tuli puoli 9 uutiset. Lasten ja aikuisten maailmat ei kohdanneet ollenkaan samalla tavalla kuin nykyisen somen aikana jolloin kaikki katselee samoja videoita, meemejä, kohuja.

Kasari oli hienoa aikaa tavallaan mutta oli silloin ongelmiakin. Väkivalta oli arkipäiväisempää, lapsia kuritettiin, tavalliset nuoret tappelivat. Nythän se on niin, että väkivaltaa on vähemmän mutta se on oleellisesti raaistunut.

Tämä on se minkä itse muistan kaikkein isoimpana yksittäisenä erona nykymaailmaan, kasarilla lapsuuttaan eläneen näkökulmasta. (Olin 1. tammikuuta 1980 vähän vaille 5-vuotias.) Lapset olivat keskenään paljon enemmän, ja heti kun ne poistuivat kotipihaltaan, niihin ei saatu kotoa yhteyttä, kun puhelimia ei ollut. Viikonloppuisin ja kesälomilla saattoi usein mennä vaikka puoli vuorokauttakin ilman että lapsi viesti vanhemmilleen mitään olinpaikastaan tai mistään muustakaan.

Ja sitten se kääntöpuoli, eli kasvatus oli silti tiukempaa ja usein väkivaltaisempaa kuin nykyään. Jos lapsi käytti tätä vapauttaan tekemällä pahaa, niin saattoi saada tukkapöllyä, piiskaa tai jotain muuta nykyään yhtä yleisesti tuomittua palautemuotoa. Eivät kaikki saaneet silloinkaan, mutta pointti on tässä, että oli nykyiseen verrattuna täysin toisella tavalla kunkin perheen oma asia miten lapsia kasvatetaan. Siihen ei ulkopuolisilla ollut sanomista.

Useasti vastauksissa mainittu kotimainen uutuussarja Munkkivuori oli minustakin onnistunut nimenomaan Suomi-kasarin kuvauksena, ja vastasi omia muistikuviani hyvin. Voi siitäkin osoittaa jotain pieniä asiavirheitä, mutta siinä oli poikkeuksellisen hyvin tavoitettu se miten asiat eivät muuttuneet mitenkään yhdessä yössä stereotyyppiseksi "kasariksi", vaan sisustuksessa, vaatteissa, asenteissa jne. oli kerrostuneesti mukana paljon jäänteitä 70-, 60- ja jopa 50-luvusta. (Sarja siis sijoittuu suurin piirtein vuoteen 1983.)