Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
metusalem kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kasari ja ysärin alku jäi mieleen tosi pinnallisena aikana. En kauheasti tykännyt. Ysärin loppu ja 200-luvun alku oli sen sijaan ihanaa kulta-aikaa! =D
Itsekin muistelen lämmöllä 200-luvun alkua, silloin oli kaikki hyvin!
Aika pitkään olet jaksanut sinnitellä :)
Millaista silloin oli?
Pidetään rima yhtä matalalla ku säkin, ei hirveesti vaadi. ;) Nojoo, ethän sä tätäKÄÄN ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla eli olin parikymppinen kasarilla. Asuin kasarin alusta ulkomailla, ja olikin mielenkiintoista käydä lomalla Suomessa. Muistaakseni ensi kertaa moneen vuoteen tulin Suomeen pääsiäisenä 1987.
Suomessa oli kaikki muuttunut niin paljon, että olihan sitä melkoisessa kulttuurishokissa. Oli menossa ns. juppivuodet. Juppi tuli englanninkielisestä termistä "young urban professional" ja se viittasi eräänlaiseen keskiluokkaistuiseen nuoremmissa ikäluokissa. Yhtäkkiä oli näitä nuoria pukumiehiä, jotka kulkivat merkkiaurinkolasit päässä ja halusivat rikastua tekemällä "bisnestä". Vaatetyylissä pyrittiin matkimaan silloin erittäin suositun jenkkisarjan Miami Vicen päähenkilöiden eleganssia. Mun sukulaisista tulee mieleen se, että naisilla oli todella kirkkaanväriset vaatteet, muistelen että äidillä oli jotain kirkkaanoransseja vaatteita, tädillä oli sellainen vaaleansininen kokohaalari. Purkkarit tulivat muotiin muistaakseni silloin, eli purjehdustossut ja pikeepaidat.
Suomen varakkuus oli myös lisääntynyt 80-luvulla. Ainakin Helsingissä se näkyi. Kadulla ihmiset kulkivat muodikkaammissa vaatteissa kuin Pariisissa (ei välttämättä tyylikkäämmissä toki). Rahaa oli bailata (sic) tai bilettää, sellainen käsite oli mulle suomeksi uusi kuin "bilehile" joka tarkoitti usein juhlimassa käyvää henkilöä, usein naispuolista, jolla oli kasarityyliin säihkyvät vaatteet ja ehkä myös kasvoilla tai hiuksissa kimalletta. Miehet alkoivat "käydä salilla" ja 80-luvun yksi kauheimpia trendivaatteita olikin miesten värikkäät ja löysät "salihousut" 🤣
Oli nousukausi, työttömiä ei paljon ollut, Kaikilla oli varaa matkustella. Monet ostivat asunnon ja auton lisäksi vaikka purjeveneen tms. "paremman väen" omaisuutta. Tenniksestä tuli suosittu urheiluharrastus, koska sitäkin pidettiin "varakkaampien lajina".
Ruokakulttuuri muuttui myös, mun setä teki semmoista ruokaa, jotka kutsuttiin 'lasagneksi', mutta se oli joku karvalakkiversio, eli siihen tuli fusillipastaa, tomaattikastiketta ja nötköttiä 😁
Yleisesti Suomessa 80-luku oli jotenkin optimistista, kepeää ja viihteellistä aikaa. Uskottiin että nousukausi ja varakkuus jatkuvat ikuisesti. Kuunneltiin poppia ja katseltiin musavideoita. Käytiin diskoissa. No sitten tuli 90-luku ja lama palautti ihmiset maan kamaralle...
Tämä on yksiselitteisesti puppua. Miksi kirjoitat valheita kuten että kaikilla oli varaa matkustella. Ei todellakaan ollut.
No sinä olit sitten se poikkeus joka vahvisti säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla eli olin parikymppinen kasarilla. Asuin kasarin alusta ulkomailla, ja olikin mielenkiintoista käydä lomalla Suomessa. Muistaakseni ensi kertaa moneen vuoteen tulin Suomeen pääsiäisenä 1987.
Suomessa oli kaikki muuttunut niin paljon, että olihan sitä melkoisessa kulttuurishokissa. Oli menossa ns. juppivuodet. Juppi tuli englanninkielisestä termistä "young urban professional" ja se viittasi eräänlaiseen keskiluokkaistuiseen nuoremmissa ikäluokissa. Yhtäkkiä oli näitä nuoria pukumiehiä, jotka kulkivat merkkiaurinkolasit päässä ja halusivat rikastua tekemällä "bisnestä". Vaatetyylissä pyrittiin matkimaan silloin erittäin suositun jenkkisarjan Miami Vicen päähenkilöiden eleganssia. Mun sukulaisista tulee mieleen se, että naisilla oli todella kirkkaanväriset vaatteet, muistelen että äidillä oli jotain kirkkaanoransseja vaatteita, tädillä oli sellainen vaaleansininen kokohaalari. Purkkarit tulivat muotiin muistaakseni silloin, eli purjehdustossut ja pikeepaidat.
Suomen varakkuus oli myös lisääntynyt 80-luvulla. Ainakin Helsingissä se näkyi. Kadulla ihmiset kulkivat muodikkaammissa vaatteissa kuin Pariisissa (ei välttämättä tyylikkäämmissä toki). Rahaa oli bailata (sic) tai bilettää, sellainen käsite oli mulle suomeksi uusi kuin "bilehile" joka tarkoitti usein juhlimassa käyvää henkilöä, usein naispuolista, jolla oli kasarityyliin säihkyvät vaatteet ja ehkä myös kasvoilla tai hiuksissa kimalletta. Miehet alkoivat "käydä salilla" ja 80-luvun yksi kauheimpia trendivaatteita olikin miesten värikkäät ja löysät "salihousut" 🤣
Oli nousukausi, työttömiä ei paljon ollut, Kaikilla oli varaa matkustella. Monet ostivat asunnon ja auton lisäksi vaikka purjeveneen tms. "paremman väen" omaisuutta. Tenniksestä tuli suosittu urheiluharrastus, koska sitäkin pidettiin "varakkaampien lajina".
Ruokakulttuuri muuttui myös, mun setä teki semmoista ruokaa, jotka kutsuttiin 'lasagneksi', mutta se oli joku karvalakkiversio, eli siihen tuli fusillipastaa, tomaattikastiketta ja nötköttiä 😁
Yleisesti Suomessa 80-luku oli jotenkin optimistista, kepeää ja viihteellistä aikaa. Uskottiin että nousukausi ja varakkuus jatkuvat ikuisesti. Kuunneltiin poppia ja katseltiin musavideoita. Käytiin diskoissa. No sitten tuli 90-luku ja lama palautti ihmiset maan kamaralle...
Tämä on yksiselitteisesti puppua. Miksi kirjoitat valheita kuten että kaikilla oli varaa matkustella. Ei todellakaan ollut.
No sinä olit sitten se poikkeus joka vahvisti säännön.
Niitä poikkeuksia oli sitten niin paljon, että matkustelu ulkomaille oli 80-luvulla huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Turha valittaa ilmastonmuutoksesta: jouluna 1988 satoi vettä Helsingissä, ja kaupoista sai ostaa punaisia omenoita. Edeltävät vuodet -86 ja -87 olivat erittäin kylmiä, mutta niin se ilmasto vain jojoilee itsekseen, eikä sillä ole mitään tekemistä hiilidioksidipäästöjen kanssa.
Ehkäpä tämä viesti ja sen saamat peukut kuvaa täysin palstan ala-arvoista tasoa. Jos ei edes tajua, mitä tarkoittaa sää ja mitä ilmasto, ei ole ollut korvat ja aivot mukana koulussa. Sää ei ole yhtä kuin ilmasto. Suomen ilmastoon kuuluu säiden vaihtelu.
Ilmaston lämpeneminen voidaan osoittaa tieteellisesti. Kyse on samalaisesta faktasta kuin vaikkapa se, ettei maapallo ole litteä vaikka joku urheilija on litteyden omin silmin todennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.
Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.
Niin niitä neonvärejä oli enemmän sali- ja urheiluvaatteissa tms. keinokuitukuteissa.
Mutta muotivaatteissa oli kyllä hyvinkin paljon kirkkaita värejä, sekä myös pastellivärejä. Meilläkin on kuva 80-luvulta, jossa mun veli oli ekan tyttöystävänsä kanssa muistaakseni vappujuhliin: nuoripari oli kumpikin sonnustautunut oranssiin. Muistan että itse käytin kirkkaan ruohonvihreää puseroa ja persikanväristä t-paitaa ja siihen kuuluvaa hametta , ja mulla oli pinkki collegepaita, jossa oli sinisiä ruusuja. Muistan myös 80-luvulta yhden n. 20-vuotiaan työkaverin, jolla oli aina keltaiset vaatteet, koska se kuulema "sopi ruskettuneen ihon kanssa". (Ruskettuminen joko rannalla Suomessa tai ulkomailla sekä rusketuksen ylläpito solariumeissa oli trendikästä. )
Eipä ole meikäläisen eikä monen tutun vaatekaapissa näkynyt tuollaista väri-iloittelua enää 80-luvun jälkeen :D
Munkkivuori vaikuttaa mielenkiintoiselta sarjalta, kesällä 1983 olin itse 8v poika.
Toivottavasti jossain vaiheessa tulisi vaikka dvd julkaisu tuosta, en halua mitään kk-maksullisia stream -palveluja käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viearailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.
Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.
No jaa riippuu ihan missä asui. Mutu tuntumalla 80% luokkalaisista oli sellaista keskiluokkaa ja pienellä paikkakunnalla lähes kaikki omistusasunnossa, rivareissa, omakotitaloissa, ei siellä vuokra-asuntoja ollut, kun lähinnä sellaisille tosi sossutapauksille.
Aijaa. Mun molemmat vanhemmat (pienellä paikkakunnalla) kävi töissä ja olivat kaikin puolin "kunnon kansalaisia" ja silti asuttiin kunnan vuokrataloissa. Niin asui todella monet perheelliset duunarit. Mulla oli myös opettajien lapsia kavereina ja kerrostaloissa hekin asuivat. Ihan kaikki, jotka asuivat omakotitalossa, matkustelivat, laskettelivat ym kasarin juppielämää eläneet olivat jotain johtajia. Siis isä oli, äiti ehkä pankissa tms virkailijana tai sitten kotirouvana. 😄 Ja ulkomaille me ei todellakaan matkustettu. Kesällä maalle mummolaan.
Totta. Ei vuokralla asuminen tarkoittanut sitä, että oli sossu. Kaupungin vuokratalossa asuttiin mekin ja molemmat vanhemmat olivat työssäkäyviä. Joskus myöhemmin vahemmat kertoivat, että oman asunnon ostaminen oli kyllä mielessä, mutta lainaa ei saanut ilman vakuuksia tai riittäviä säätöjä. Ei duunarit voineet säästää mitenkään merkittäviä määriä, joten omistusasunto jäi hankkimatta. Omistusasunnossa asuivat hyvätuloiset ja omakotitalossa rikkaat. Se saattoi olla onnenpotkukin, ettei sitä omistusasuntoa ollut. 90-uvun laman tullessa ja korkojen noustessa pilviin sen asunnon pitäminen olisi voinut olla haastava tehtävä, vaikka molemmilla vanhemmilla työpaikka säilyikin. Kun sitä pankkilainaa ei ollut, ei lamaa huomannut meillä oikeastaan mitenkään. Monet menettivät sen asuntonsa ja työnsä.
Tavalliset duunariperheet eivät matkailleet ulkomailla, vaan kotimaassa road trip-tyylisesti. Ulkomailla reissasivat vain rikkaat. 80% ei todellakaan ollut tällaista porukkaa, ehkä 5%. Kaveri- ja tuttavapiiristä ketkään eivät käyneet ulkomailla ja siihen piiriin kuului paljon porukkaa duunareista keskiluokkaisiin. Jos jonkun kuuli lomailleen ulkomailla, hänen vanhempansa olivat poikkeuksetta suurinpiirtein pankinjohtajia tms.
Helsingissä 80-luvulla vuokra-asunnon löytäminen oli vaikeaa yksityisiltä markkinoilta. Sen sijaan oli paljon yritysten omistamia työsuhdeasuntoja. Ei niissä siis sossuelätit asuneet.
Mekin asuimme isän eri työpaikkojen työsuhdeasunnoissa ja sen jälkeen saimme suhteilla vuokra-asunnon eräältä pankilta.
Ulkomailla reissasivat kyllä hyvin laajasti ihmiset eri yhteiskuntaluokista. Tämä alkoi jo 70-luvulta. Sitten 1980-luvulla se vaan yleistyi lisää. Siitähän kertoo Uuno Epsanjassa -elokuvakin. Vähintään käytiin Ruotsissa laivaristeilyllä tai sitten Norjassa omalla autolla ja kenties matkailuvaunulla. Matkailuvaunut olivat todella muodissa tuolloin ja niillä matkusteltiin paljon kotimaassa -- tästä kertoo sekin, että suomalainen yritys, joka valmisti matkailuvaunuja, oli 1980-luvulla Euroopan kolmanneksi suurin yritys alallaan. Mun sukulaismies oli ko. tehtaassa töissä tuolloin duunarina ja hänelläkin oli varaa matkustaa joka vuosi kerran pari Espanjaan tai Kreikkaan, tms.
Suomessa oli 1980-luvulla lukuisia matkatoimistoja, kilpailu asiakkaista oli kovaa. Oli Aurinkoiset, Finnmatkat, Tjäreborg, Hassen matkat, Spies, Suomen matkatoimisto, Fritidsresor, jne... Lisäksi oli pienempiä matkatoimistoja, itsekin olin 80-luvulla vähän aikaa töissä matkatoimistossa, jossa myytiin myös liikematkoja. Joskus 1980-luvun lopulla pelkästään valmismatkoja myytiin miljoona kappaletta vuodessa.
Jos väittää muuta, sitten varmaan on itse perheestä, joka poikkesi normista. Mutta tässä ketjussa onkin tarkoitus kertoa yleisestä tilanteesta, eikä yhdestä poikkeustapauksesta, joka ei kuvasta mitenkään ajan henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla polttoaine oii tuloihin nähden kohtuuhintaista. Lähes kaikki nuoret ajoivat ajokortin. Roskalintujen ampumiseen marjapelloilta ei tarvinnut mitään erityislupaa. Kapakassa huotiin paukkuja eikä ainakaan keskikaljaa. Sitä joi alkoholistit. Pokelle annettiin tippiä.
Vaatemuoti oli hirveä hoikalle ihmiselle kun ei oikein vastatuulen pystynyt kulkemaan.
Työelämä oli silleen rennompaa että ei ollut sellaista joka paikkaan säntäilyä kun ei ollut puhelinta jola olisi komennettu heti jonnekin.
Liekö kaikki ollut kumminkaan paremmin, mene ja tiedä. Silloin oli kyllä kaikilla aika hyvät mahfollisuudet edetä elämässä suunnittelemallaan tavalla. 90- luvun lama katkaisi sen asian. Nykyään ei joillain onnistu vaikka kuinka suunnittelisi. 80 luku oli jonkinlainen kliimaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.
Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.
Luulen, että neonväreillä tarkoitetaan vain kirkkaita värejä. Vihreä ja mintunvihreä, liila, syklaamin punainen. Jossain vaiheessa Tukholmassa oli vain pastellivärejä, ihan vaaleaa pinkkiä, sinistä ja keltaista tarjolla.
Näitä kirkkaita värejä Suomessa näki tuulipukujen ja toppa-asujen lisäksi ehkä neuleissa, tai pienissä yksityiskohdissa vain.
No ei. NEONvärit ovat NEONvärit. Pastellivärit ihan muuta. Ihan siitä syystä näillä on eri nimetkin.
Kun alettiin enemmän valmistaa keinokuituvaatteita ja muista uudemmista materiaaleista ja sekoitteista valmistettuja asuja, ne pystyttiin silloin värjämään neonvärisiksi. Itse neonväritkin keksittiin vasta 1900-luvulla. Siksi neonväriset vaatteetkin tulivat muotiin juuri kasarilla. Nehän tavallaan kuvasivat aikakauden valoisuutta, leikkisyyttä, sekä nykyaikaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Hesassa jokin jengi hakkasi Porthanian edessä yliopiston portugalin kielen lehtorin. Erosi ja lähti maasta, ei suostunut jäämään millään. Espan puistossa ja kluuvissa oli tyttöjengejä jotka kerjäs tupakkaa ja ulkomaalainen kieliopeni ihmetteli niitä, sanoi ettei olis mahdollista kotimaassaan. 80-luvun jälkipuolta Hesassa.
Juu, kyllä niitä jengejä oli. Minä myös 60-luvulla syntyneenä muista hyvin jengit. Niitä kannatti pelätä, koska oli esimerkkejä lähipiirissä, että moni oli joutunut hakatuksi. Nuo, jotka yrittävät kieltää sen uhkaavan ja ahdistavan jengitodellisuuden, eivät varmaankaan ole itse siihen joutuneet, ovat ehkä 70-luvulla syntyneitä.
Mä muistan kyllä Helsingissä kasvaneena kuinka 70-luvun lopulla oli noita tappeluita. Ei välttämättä aina eri kaupungiosien nuorten välillä vaan oli myös näitä diinarit vs. punkkarit, tai muiden musa-alakulttuurien välisiä yhteenottoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kasari ja ysärin alku jäi mieleen tosi pinnallisena aikana. En kauheasti tykännyt. Ysärin loppu ja 200-luvun alku oli sen sijaan ihanaa kulta-aikaa! =D
Itsekin muistelen lämmöllä 200-luvun alkua, silloin oli kaikki hyvin!
Huh huh, miten vanhaa porukkaa täällä Vauvalla on! 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Musiikkia omalta kasariltani:
Juice, Popeda, Sleepy Sleepers, Eppu Normaali, Pelle Miljoona, Hassisen Kone, Sielun Veljet, Iron Maiden, Judas Priest, Kiss, Wasp, Zero Nine, Tarot, Metallica, Stone, Peer GüntPeer Güntiltä taisin saada 1. merkittävän kuulovaurion.
Ai hitsi, siitäkö se tinnitus mullakin johtuu? Sen verran usealla PG:n keikalla tullut käytyä...
Suomen 80-luku oli yhtä Kekkoslovakkiaa eli harmaata ja ankeeta, jotkut kaipaa takaisin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.
Karpon myötä Suomeen tuli sellainen käsite kuin sosiaaliporno. Nythän sitä on telkkari pullollaan.
Nyt et ole ymmärtänyt sanan "sosiaaliporno" merkitystä lainkaan. Karpolla on asiaa -ohjelma ei ollut sosiaalipornoa eli se ei pyrkinyt riistämään ihmisiä vaan päinvastoin tuomaan esiin yhteiskunnan epäkohtia.
Karposta ei moni tiedäkään, että hän oli puoleksi venäläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan tavalliset duunariperheet, joissa toinen/molemmat vanhemmista olivat vakityössä, ostivat omistusasuntoja 80-luvulla. Myös meidän perhe.
Kyllä 1980-luvulla ihan tavallisella duunariperheellä varsinkin pienemmillä teollisuuspaikkakunnilla oli omakotitalot ja kesämökit maksettuna ja joku kohtuullinen autokin pihassa.
Isossa kaupungissa omistusasunto oli ehkä rivari tai kerrostalo mutta kyllä työssäkäyvällä perheellä oli aina mahdollisuus hankkia omistusasunto joka maksetiin omaksi 15 vuodessa ilman että perhe joutui elämään pelkällä makaronilla tuota aikaa.
Niinpä, lisäksihän oli arava-asunnot, joihin sai edullisen korkoisia lainoja. Toki tämä systeemi alkoi jo vuosikymmen pari aikaisemmin.
Monet asuivat työsuhdeasunnoissa vuokralla. Tätä ei näytä nuoremmat kommentoijat tietävän. Monilla suurilla yrityksillä oli kokonaisia taloyhtiöitä työntekijöilleen. Silloin oltiin usein vuosikausia ellei koko työuraa samalla firmalla duunissa, joten asunto saatiin siinä sivussa. Monet säästivät sitten rahaa niin että eläkkeelle siirtyessä hankittiin oma asunto tai omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Ördög kirjoitti:
Cruisailua Tampereella vuonna 1986. Itse sain ajokortin kaksi vuotta myöhemmin, mutta en ole joutunut / päässyt auton rattiin kovin usein sen jälkeen.
Pusakkamallisiin takkeihin sonnustautuneet viiksimiehet edustavat aitoa kasaria!
Tuo muotihan jatkui taksikuskeilla vielä pitkään... 🤭
Alue: Aihe vapaa
Aika pitkään olet jaksanut sinnitellä :)
Millaista silloin oli?