Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin lähes joka toisella pojalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli meidän luokalla, 3 kpl C64, 1 kpl C128, 1 kpl Amiga (A1000), ja yksi onneton ZX Spectrum ja 1 kpl VIC 20. Tämä oli vuonna 1987. Tytöillä ei kenellekään ollut tietokonetta 😄.
Sama, jo ala-asteella 80-luvulla todella monella pojalla meidän luokalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli, Commodore 64 tietysti yleisin, mutta esim. Philips Videopac pelikonsoli oli yleinen, naapurin pojalla oli Spectravideo 328 ensimmäisenä tietokoneena, kahdella tietämälläni henkilöllä oli Commodore 128, itsellä oli Salora Manager ennen C-64:sta. Kasarin lopulla Amiga 500 alkoi yleistyä.
Minäkään en tiedä että kellään tytöllä olisi ollut tietokonetta tai pelikonsolia, Saattoi elektroniikkapelejä olla kyllä.
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Meidän perheessä ei ulkomaanmatkoja harrastettu, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Rahat menivät asuntolainaan. Lapsuusvuosinani kävimme kerran Tukholmassa ja kerran Tallinnassa, kotimaanmatkailua kyllä oli. En muista, että meidän luokaltammekaan olisi kukaan ainakaan ala-asteella juuri sen kauempana matkustanut, mutta tuttavaperhe kävi joka vuosi jossain Kanarialla. Nuoriso harrasti interrailaamista Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Hesassa jokin jengi hakkasi Porthanian edessä yliopiston portugalin kielen lehtorin. Erosi ja lähti maasta, ei suostunut jäämään millään. Espan puistossa ja kluuvissa oli tyttöjengejä jotka kerjäs tupakkaa ja ulkomaalainen kieliopeni ihmetteli niitä, sanoi ettei olis mahdollista kotimaassaan. 80-luvun jälkipuolta Hesassa.
Juu, kyllä niitä jengejä oli. Minä myös 60-luvulla syntyneenä muista hyvin jengit. Niitä kannatti pelätä, koska oli esimerkkejä lähipiirissä, että moni oli joutunut hakatuksi. Nuo, jotka yrittävät kieltää sen uhkaavan ja ahdistavan jengitodellisuuden, eivät varmaankaan ole itse siihen joutuneet, ovat ehkä 70-luvulla syntyneitä.
Mä muistan kyllä Helsingissä kasvaneena kuinka 70-luvun lopulla oli noita tappeluita. Ei välttämättä aina eri kaupungiosien nuorten välillä vaan oli myös näitä diinarit vs. punkkarit, tai muiden musa-alakulttuurien välisiä yhteenottoja.
Uuden Suomen Puheenvuorossa noteerataan, miten Mauri Kunnas ja Nyrok City kommentoivat jengitappeluja vuonna 1978. Lukekaa koko jakso, jos voitte - se on ihan hillitön.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kosonenjuhapekka/katujengit-olivat-tap…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein joskus jälkikäteen katsellessa havainnon, että 80-luvun tv-sarjoissa (etenkin poliisisarjoissa) ja elokuvissa oli ihan järjetöntä väkivaltaa, joka esitettiin normaalina reaktiona. Aina ammuttiin ensin ja harkittiin vasta sitten, ja jokaista vedettiin turpiin, jos henkilöhahmoa vähänkään ärsytti, joku toinen alkoi liehitellä omaa tyttöä, tai varsinkin, jos toinen oli rosvo ja toinen poliisi.
Ei se väkivalta silloin ollut mitään järjetöntä tv-sarjoissa nykypäivään verrattuna. Pistoolilla paukuteltiin, kun vastaavasti nykyään on järeämmät aseet ja väkivalta todella raakaa. Katsoo vaikka The Punisher -sarjaa.
No, en ole katsonut väkivaltasarjoja aikuisiällä, enkä mitään varsinaista väkivaltaa tai kauhua lapsenakaan. Mutta täsmennän, että tosiaan ei ollut sillä tavalla raakaa, että mitään sen kummempaa olisi näytetty, ihmishenki vain oli halpa. Joka suuntaan ammuskeltiin ja nyrkit heiluivat, ukkoa kaatui joka kulmalta.
Yksi todellinen lempisarjani lapsena oli Taistelupari (Dempsey & Makepeace), jos saa nostaa muitakin kuin jenkkisarjoja. Ihailin suuresti molempia päähenkilöitä, ja heidän keskinäinen kemiansa jäi mieleen. En ole kyllä katsonut ikiaikoihin, mutta minulle on jäänyt mielikuva, että Glynis Barberin Makepeace oli paitsi kaunis, myös hyvä itsenäisen naisen roolimalli. Ainakin sen ajan mittapuulla.
Vierailija kirjoitti:
Suomen 80-luku oli yhtä Kekkoslovakkiaa eli harmaata ja ankeeta, jotkut kaipaa takaisin sinne.
Nyt jäi milleniaalilla(?) tarkistamatta faktat. Kekkonen ei enää toiminut presidenttinä vuoden 1981 jälkeen.
Lisättäköön edelliseen, että myös Dempsey eli Michael Brandon oli ainakin silloin tosi komea ja ihana. :D Tuon intron katsottuani olen oikeastaan edelleen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sain elää koko 80-luvun lapsena helsingin töölössä enkä jossain pirullisessa ja masentavassa lähiössä tai maaseudulla. Hyvät muistot on kasarista.
Emme asuneet sellaisissa taloissa kuin mitä näytettiin Dallasissa ja Dynastiassa ja Falcon Crestissa enkä tiedä ketään, joka olisi asunut. Mutta nykyisinhän monet asuvat vähintään 200- tai 300-neliöisissä omakotitaloissa, joten ehkä ne sarjat innoittivat rakentamaan isompia taloja eikä aina sitä rintamiestalomallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Höpöhöpö. Commodore 64 kasettiasema ei todellakaan hajoa vaikka sinne tunkisi musiikkikasetin. Musiikkia varten tarkoitetut C-kasetit oli juuri niitä samoja, joille esimerkiksi kopioidut pelit tallennettiin. Eikä tavallinen kasettisoitin mene rikki pelikasetista, mutta ääneksi muutettuna pelikasettien sisältö on hirveää kuunneltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi todellinen lempisarjani lapsena oli Taistelupari (Dempsey & Makepeace), jos saa nostaa muitakin kuin jenkkisarjoja. Ihailin suuresti molempia päähenkilöitä, ja heidän keskinäinen kemiansa jäi mieleen. En ole kyllä katsonut ikiaikoihin, mutta minulle on jäänyt mielikuva, että Glynis Barberin Makepeace oli paitsi kaunis, myös hyvä itsenäisen naisen roolimalli. Ainakin sen ajan mittapuulla.
Taistelupari oli erittäin hyvä sarja. Pääosassa olleet Glynis Barber ja Michael (?) Brandon ovat aviopari vielä tänäkin päivänä. Netissä oli torrenttina tarjolla kaikki jaksot yhdessä paketissa ja katsoin kaikki jaksot uusintana joskus vuoden 2015 tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin lähes joka toisella pojalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli meidän luokalla, 3 kpl C64, 1 kpl C128, 1 kpl Amiga (A1000), ja yksi onneton ZX Spectrum ja 1 kpl VIC 20. Tämä oli vuonna 1987. Tytöillä ei kenellekään ollut tietokonetta 😄.
Sama, jo ala-asteella 80-luvulla todella monella pojalla meidän luokalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli, Commodore 64 tietysti yleisin, mutta esim. Philips Videopac pelikonsoli oli yleinen, naapurin pojalla oli Spectravideo 328 ensimmäisenä tietokoneena, kahdella tietämälläni henkilöllä oli Commodore 128, itsellä oli Salora Manager ennen C-64:sta. Kasarin lopulla Amiga 500 alkoi yleistyä.
Minäkään en tiedä että kellään tytöllä olisi ollut tietokonetta tai pelikonsolia, Saattoi elektroniikkapelejä olla kyllä.
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Meidän perheessä ei ulkomaanmatkoja harrastettu, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Rahat menivät asuntolainaan. Lapsuusvuosinani kävimme kerran Tukholmassa ja kerran Tallinnassa, kotimaanmatkailua kyllä oli. En muista, että meidän luokaltammekaan olisi kukaan ainakaan ala-asteella juuri sen kauempana matkustanut, mutta tuttavaperhe kävi joka vuosi jossain Kanarialla. Nuoriso harrasti interrailaamista Euroopassa.
Kuulostaa enemmänkin 70-luvulta mun kokemuksen mukaan. Silloin suuri osa aikuisista matkusti etelänlomille. Nuoret kävivät reilaamassa.
Tukholmassa ja Tallinnassa kävivät kaikenlaiset ihmiset. Myös Leningradissa käytiin jo 1970-luvulta, jossain oli tieto, että satoja tuhansia suomalaisia vuodessa matkusti sinne. Niitä halvan viinan perässä meneviä häiriköitä kutsuttiin silloin "votkaturisteiksi". Heistä jotkut joutuivat ihan oikeuteen ja tuomittiin työleireille Neuvostoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sain elää koko 80-luvun lapsena helsingin töölössä enkä jossain pirullisessa ja masentavassa lähiössä tai maaseudulla. Hyvät muistot on kasarista.
Töölössä asui silloin vain mummoja. Mun mummo ja pappa asuivat hekin Töölössä. Lähiöt eivät olleet mitään "pirullisia ja masentavia" vaan todella kivoja paikkoja nuorten kasvaa luonnon keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin lähes joka toisella pojalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli meidän luokalla, 3 kpl C64, 1 kpl C128, 1 kpl Amiga (A1000), ja yksi onneton ZX Spectrum ja 1 kpl VIC 20. Tämä oli vuonna 1987. Tytöillä ei kenellekään ollut tietokonetta 😄.
Sama, jo ala-asteella 80-luvulla todella monella pojalla meidän luokalla oli jokin tietokone tai pelikonsoli, Commodore 64 tietysti yleisin, mutta esim. Philips Videopac pelikonsoli oli yleinen, naapurin pojalla oli Spectravideo 328 ensimmäisenä tietokoneena, kahdella tietämälläni henkilöllä oli Commodore 128, itsellä oli Salora Manager ennen C-64:sta. Kasarin lopulla Amiga 500 alkoi yleistyä.
Minäkään en tiedä että kellään tytöllä olisi ollut tietokonetta tai pelikonsolia, Saattoi elektroniikkapelejä olla kyllä.
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Meidän perheessä ei ulkomaanmatkoja harrastettu, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Rahat menivät asuntolainaan. Lapsuusvuosinani kävimme kerran Tukholmassa ja kerran Tallinnassa, kotimaanmatkailua kyllä oli. En muista, että meidän luokaltammekaan olisi kukaan ainakaan ala-asteella juuri sen kauempana matkustanut, mutta tuttavaperhe kävi joka vuosi jossain Kanarialla. Nuoriso harrasti interrailaamista Euroopassa.
Kuulostaa enemmänkin 70-luvulta mun kokemuksen mukaan. Silloin suuri osa aikuisista matkusti etelänlomille. Nuoret kävivät reilaamassa.
Tukholmassa ja Tallinnassa kävivät kaikenlaiset ihmiset. Myös Leningradissa käytiin jo 1970-luvulta, jossain oli tieto, että satoja tuhansia suomalaisia vuodessa matkusti sinne. Niitä halvan viinan perässä meneviä häiriköitä kutsuttiin silloin "votkaturisteiksi". Heistä jotkut joutuivat ihan oikeuteen ja tuomittiin työleireille Neuvostoliitossa.
Ihan 80-lukua oli täällä iloisessa itä-Suomessa. Ja monet kävivät Venäjällä täältä päin, se on totta. Meidän perhe ei kylläkään. Tukholma ja Tallinna olivat täältä käsin katsoen varsin kaukana. Varmasti helsinkiläisille ihan toinen juttu.
Ios se pelikasetti tai asema ei siitä kokeilusta mennyt rikki, niin jokin sen kuitenkin rikkoi, koska sen jälkeen se peli ei enää meinannut ladata. Muistan sen nimittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Höpöhöpö. Commodore 64 kasettiasema ei todellakaan hajoa vaikka sinne tunkisi musiikkikasetin. Musiikkia varten tarkoitetut C-kasetit oli juuri niitä samoja, joille esimerkiksi kopioidut pelit tallennettiin. Eikä tavallinen kasettisoitin mene rikki pelikasetista, mutta ääneksi muutettuna pelikasettien sisältö on hirveää kuunneltavaa.
Nimenomaan, Kuusneloselle oli joku softakin, ehkäpä jopa Bitistä naputeltuna, jolla pystyi kuuntelemaan musiikkikasetin musiikkia C-64:n kasettiasemalla, tosin äänenlaatu ei päätä huimannut, kohinan läpi kuului jotain musiikkia.
Tytöillä varmaan sattumalta sattunut kasettiasema hajoamaan juuri silloin kun kokeilleet musiikkikasettia siinä ja mutkat suoriksi oiottuna ilman kunnollista vikadiagnoosia, päätelmä että musakasetti hajotti sen :P
No oli mullakin ongelma Kuusnelosen kanssa, virtalähde hajosi heti takuuajan jälkeen. Se oli sitä hartsilla tms. täytettyä mallia, joten ei toivoakaan saada sitä tutkittua ja korjattua, uusi piti ostaa tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Höpöhöpö. Commodore 64 kasettiasema ei todellakaan hajoa vaikka sinne tunkisi musiikkikasetin. Musiikkia varten tarkoitetut C-kasetit oli juuri niitä samoja, joille esimerkiksi kopioidut pelit tallennettiin. Eikä tavallinen kasettisoitin mene rikki pelikasetista, mutta ääneksi muutettuna pelikasettien sisältö on hirveää kuunneltavaa.
Ne on rikkoneet sen törkeän hintaisen 6562A-piirin kytkemällä kaapelia lennossa. Se vielä pelasi toki diskettiasema vaikka piiri oli kuralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen 80-luku oli yhtä Kekkoslovakkiaa eli harmaata ja ankeeta, jotkut kaipaa takaisin sinne.
Nyt jäi milleniaalilla(?) tarkistamatta faktat. Kekkonen ei enää toiminut presidenttinä vuoden 1981 jälkeen.
Kekkonen haudattiin syyskuun alussa 86 ja koko pirun ESSL kohotti valmiutta, lomat peruttiin ja VAO:t jopa hälytettiin, nakitettiin käkkimään mikä missäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin 20 000 asukkaan pikkupaikkakunnalla silloin. Oli vielä aika takapajuista. Ruokana syötiin lihaa ja perunaa ja välillä kalaa ja perunaa. Ravintolat tarjosi perunaa ja pihvejä. Pizzoja tai kebabejakaan ei ollut vielä tullut ainakaan meidän paikkakunnalle. Perinteisiä nakkikioskeja joista sai makkaraperunoita, lihapiirakkaa yms. oli.
Ihmiset oli lähinnä kotosalla ja katseli telkkarista niitä kahta kanavaa mitä sieltä näkyi. Lapset olivat paljon ulkona toki myös, kun ei älylaitteitakaan vielä ollut millä viihdyttää itseään. Tietokoneetkin oli niin alkeellisia, että niillä touhusivat vain kovimmat nörtti-harrastajat - ainoa mitä saatoit melkein tehdä, oli ohjelmoida jollain tekstipohjaisella Sinclair ZX-81:llä. Loppu-kasarilla oli jo pelikoneitakin, mutta ei ne mitään joka kodin juttuja ollut.
Nuoret roikkui viikonloppuisin "kartsalla", jengeinä siellä pyörittiin, juotiin ja tupakoitiin. Jotkut ajoi pillurallia autoillaan ja välillä joku tytöistä meni pillurallimiehen kyytiin. Kukaan ei kauheasti välittänyt, jos 13-15-vuotiaana alkoi dokaamaan jo. Muodon vuoksi voitiin vähän jäkättää, mutta todettiin lähinnä että tuollaisia nuo nuoret on. Meilläkin vaan varoiteltiin, että raskaaksi ei pidä itseään niin nuorena hankkia, mutta muu oli aika sama.
Kyllä Sinclairillakin olisi voinut pelata pelejä. Näin jälkeenpäin on aina helppo sanoa kaikkia menneitä aikoja "takapajuisiksi", mutta ne oli silloin nykyhetkeä.
Ei tänä päivänäkään varmasti lähellekään kaikilla ole uusimpia trendilaitteita, trendiharrastuksia tai trendivaatteita, ovatko he sitten "takapajuisia" vai voisiko vaan olla niin, että kullakin on omannäköisensä elämä, olipa ajat mitkä tahansa?
80-luvulla varsinkin tuntui siltä että kunkin elämä sai olla enemmän omannäköistä, elämän monimuotoisuus oli laveampi kuin nykyään. Nykyisin on paljon enemmän sitä yhteen muottiin pakottamista, globalisaatiota sun muuta paskaa.
Olin teini 80-luvulla pikkukaupungissa, ja siitä oli omannäköisyys kaukana. Hyvin kapealla sektorilla olit normaali, kaikesta poikkeamisesta kiusattiin tai leimattiin kylähulluksi
Tietysti ulkonäköpaineet ei olleet niin suuret, mutta tavallisella nuorella ei olisi tullut kuuloonkaan tatuoinnit tai kauhea määrä lävistyksiä.
Kyllä näistä sarjoista saa aika hyvin otteen sen ajan ihanteisiin ja haaveisiin.
Flashdance, monikaan ei tajunnut, että loppukohtauksen tanssija ei ollut oikeasti se roolin näyttelijä. Puhuttiin, kuinka upea se näyttelijä oli, kunnes jostain tuli tieto, että stuntti siinäkin...plääh.
Kasarilla oli kivempaa, kun kaikissa sarjoissa ei tarvinut julistaa ideologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Nahistelu ei ollut sellaista että olisi ollut tarkoitus vahingoittaa toista ja maassa makaavaa tai puolustuskyvytöntä ei lyöty tai kiusattu ikinä. Se oli raukkamaista. Toisin kuin nykyisein kingejä on 10 yhtä vastaan ja potkitaan tajutonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mepä ala-asteikäiset tytöt saatiin Commodore 64, ja naapurin pojat kadehtivat. :) Tämä oli 80-luvun loppupuoliskolla, olin kuitenkin jo koululainen. Rikoimme kasettiaseman koettamalla uteliaina kuunnella siinä tavallista c-kasettia ja pelikasettia tavallisessa kasettisoittimessa...
Höpöhöpö. Commodore 64 kasettiasema ei todellakaan hajoa vaikka sinne tunkisi musiikkikasetin. Musiikkia varten tarkoitetut C-kasetit oli juuri niitä samoja, joille esimerkiksi kopioidut pelit tallennettiin. Eikä tavallinen kasettisoitin mene rikki pelikasetista, mutta ääneksi muutettuna pelikasettien sisältö on hirveää kuunneltavaa.
Ne on rikkoneet sen törkeän hintaisen 6562A-piirin kytkemällä kaapelia lennossa. Se vielä pelasi toki diskettiasema vaikka piiri oli kuralla.
Kiva tietää näin melkein 40 vuotta myöhemmin. xD Ja todellakin kuului karmeaa kirskuntaa, kun pelikasettia yritti kuunnella kasettisoittimella. Tietenkin kuvittelimme, että siitä kuuluisi se pelin musiikki.
Kyllä se kuitenkin sitten myöhemmin saatiin toimimaan. (En tiedä tai muista, tekikö isä sille jotain tai korjauttiko?)
Alue: Aihe vapaa
No onneksi helsingissä ei todellakaan näyttänyt 80-luvulla miltään metsoloilta. Maaseutuhan on edelleenkin ihan samannäköistä kuin 80-luvulla, ei siellä paljon mikään ole muuttunut.