Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli Jammu-setä plus paljon itsensäpaljastajia, lasten ahdistelijoita ja namusetiä. Jostain syystä niistä ei juuri aikuisten kesken piitattu ennen Jammu-sedän tapausta, sitä ennen oli ihan ok, että alakoululaista jahtasi ja ahdisteli koulumatkalla aikuinen mies kalu kädessään, ja että leikkipuiston aidan takana masturboi tuntematon setä. Nämä ovat omia muistojani 80-luvun kouluvuosilta.

Me ei koskaan edes kerrottu näistä kotona, luulen, että omilla vanhemmillani (muidenkaan) ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea nähtiin. Tai mitä kaikkea älyttömyyksiä tehtiin. 😜 Ihme että hengissä selvittiin.

Myönnän kyllä, että näiden omien kokemusteni pohjalta olen aikamoinen hanhiemo kaakattamassa kaikista maailman vaaroista omille lapsilleni ja olen ihan äärettömän helpottunut, että voin välillä soitella, että millos tulette kotiin ja perhesovelluksen kautta paikantaa, että missä menevät.

En muista lapsuudesta mitään yleisempää turvattomuuden tunnetta, vaikka monta pelottavaa asiaa tuli nähtyä ja koettua, sellaisia, jotka pelottaisi näin aikuisenakin. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut mitä kaikkea omassa lapsuudessa olisi voinut tapahtua, ja joillekin tapahtuikin. En osannut pelätä lapsena, pelkään niitä asioita vasta nyt, kun ymmärrän mitä olisi voinut käydä. Näihin kokemuksiin liittyy humalaisia tai muuten epävakaita akuisia ja epämääräisiä porukoita, liikenteessä hölmöilyä, vaarallisissa paikoissa kiipeilyä, vesi ja jää ja monta muuta vaaran paikkaa.

Kasarilapsuudesta on silti ihanat muistot, mutta uskon, että kaikille se oma lapsuuden vuosikymmen on aina se paras aika.

Tämä. Ihme, että selvisin kasarista elossa. Joskus aikuisena kerrottiin vanhemmille velipojan kanssa, mitä kaikkea tuli tehtyä ja nähtyä. Vanhemmat olivat aidosti pöllämystyneitä. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea nähtiin ja koettiin. Siitä ei vain kerrottu heille. Ei kukaan kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.

Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viearailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.

No jaa riippuu ihan missä asui. Mutu tuntumalla 80% luokkalaisista oli sellaista keskiluokkaa ja pienellä paikkakunnalla lähes kaikki omistusasunnossa, rivareissa, omakotitaloissa, ei siellä vuokra-asuntoja ollut, kun lähinnä sellaisille tosi sossutapauksille.

Aijaa. Mun molemmat vanhemmat (pienellä paikkakunnalla) kävi töissä ja olivat kaikin puolin "kunnon kansalaisia" ja silti asuttiin kunnan vuokrataloissa. Niin asui todella monet perheelliset duunarit. Mulla oli myös opettajien lapsia kavereina ja kerrostaloissa hekin asuivat. Ihan kaikki, jotka asuivat omakotitalossa, matkustelivat, laskettelivat ym kasarin juppielämää eläneet olivat jotain johtajia. Siis isä oli, äiti ehkä pankissa tms virkailijana tai sitten kotirouvana. 😄 Ja ulkomaille me ei todellakaan matkustettu. Kesällä maalle mummolaan.

Totta. Ei vuokralla asuminen tarkoittanut sitä, että oli sossu. Kaupungin vuokratalossa asuttiin mekin ja molemmat vanhemmat olivat työssäkäyviä. Joskus myöhemmin vahemmat kertoivat, että oman asunnon ostaminen oli kyllä mielessä, mutta lainaa ei saanut ilman vakuuksia tai riittäviä säätöjä. Ei duunarit voineet säästää mitenkään merkittäviä määriä, joten omistusasunto jäi hankkimatta. Omistusasunnossa asuivat hyvätuloiset ja omakotitalossa rikkaat. Se saattoi olla onnenpotkukin, ettei sitä omistusasuntoa ollut. 90-uvun laman tullessa ja korkojen noustessa pilviin sen asunnon pitäminen olisi voinut olla haastava tehtävä, vaikka molemmilla vanhemmilla työpaikka säilyikin. Kun sitä pankkilainaa ei ollut, ei lamaa huomannut meillä oikeastaan mitenkään. Monet menettivät sen asuntonsa ja työnsä.

Tavalliset duunariperheet eivät matkailleet ulkomailla, vaan kotimaassa road trip-tyylisesti. Ulkomailla reissasivat vain rikkaat. 80% ei todellakaan ollut tällaista porukkaa, ehkä 5%. Kaveri- ja tuttavapiiristä ketkään eivät käyneet ulkomailla ja siihen piiriin kuului paljon porukkaa duunareista keskiluokkaisiin. Jos jonkun kuuli lomailleen ulkomailla, hänen vanhempansa olivat poikkeuksetta suurinpiirtein pankinjohtajia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.

Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.

Neonvärit tuli joskus vuosikymmen vaihteessa, en tarkasti muista, oliko kasarin loppua vai ysärin alkua, ehkä jopa tasan vuonna - 90, koska ne oli tosi vähän aikaa muotia. Itselläni oli toppatakki, jossa oli neonpunaista, paita jossa kaikki neonvärit ja muistaakseni neonkeltaiset leveät henkselit. Samaan aikaan oli myös muotia pipot jättitupsulla ja harmitti hirveästi, etten saanut sitäkin neonväreissä.

Viaplayn Munkkivuori-sarjassa kuvataan täydellisesti Suomen kasaria.

Manu oli pressana Kasarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.

Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.

Neonvärit tuli joskus vuosikymmen vaihteessa, en tarkasti muista, oliko kasarin loppua vai ysärin alkua, ehkä jopa tasan vuonna - 90, koska ne oli tosi vähän aikaa muotia. Itselläni oli toppatakki, jossa oli neonpunaista, paita jossa kaikki neonvärit ja muistaakseni neonkeltaiset leveät henkselit. Samaan aikaan oli myös muotia pipot jättitupsulla ja harmitti hirveästi, etten saanut sitäkin neonväreissä.

Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, 9.luokka päättyi 1990 keväällä ja muistikuvieni mukaan niitä neonvärisiä vaatteita alkoi näkyä siinä 1988-89, esim. tytöillä neonkeltaiset toppatakit oli yleisiä.

Mulla on vieläkin tallessa neonkeltaiset laskettelulasit muistaakseni 1989 talvelta :D

Kyllä se vähän oli.

Värikkäitä vaatteita, ostovoimaa löytyi ja oli ylöspäin suuntautuva menestyksen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.

Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.

Neonvärit tuli joskus vuosikymmen vaihteessa, en tarkasti muista, oliko kasarin loppua vai ysärin alkua, ehkä jopa tasan vuonna - 90, koska ne oli tosi vähän aikaa muotia. Itselläni oli toppatakki, jossa oli neonpunaista, paita jossa kaikki neonvärit ja muistaakseni neonkeltaiset leveät henkselit. Samaan aikaan oli myös muotia pipot jättitupsulla ja harmitti hirveästi, etten saanut sitäkin neonväreissä.

Itse olin yläasteella 80-luvun lopulla, 9.luokka päättyi 1990 keväällä ja muistikuvieni mukaan niitä neonvärisiä vaatteita alkoi näkyä siinä 1988-89, esim. tytöillä neonkeltaiset toppatakit oli yleisiä.

Mulla on vieläkin tallessa neonkeltaiset laskettelulasit muistaakseni 1989 talvelta :D

Tuota aikaa se tosiaan varmaan oli. 🙂 Itse olin aika pieni silloin, ala-asteelainen vielä, siksi en ihan osaa sijoittaa tarkkaan vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

[

Totta. Ei vuokralla asuminen tarkoittanut sitä, että oli sossu. Kaupungin vuokratalossa asuttiin mekin ja molemmat vanhemmat olivat työssäkäyviä. Joskus myöhemmin vahemmat kertoivat, että oman asunnon ostaminen oli kyllä mielessä, mutta lainaa ei saanut ilman vakuuksia tai riittäviä säätöjä. Ei duunarit voineet säästää mitenkään merkittäviä määriä, joten omistusasunto jäi hankkimatta. Omistusasunnossa asuivat hyvätuloiset ja omakotitalossa rikkaat. Se saattoi olla onnenpotkukin, ettei sitä omistusasuntoa ollut. 90-uvun laman tullessa ja korkojen noustessa pilviin sen asunnon pitäminen olisi voinut olla haastava tehtävä, vaikka molemmilla vanhemmilla työpaikka säilyikin. Kun sitä pankkilainaa ei ollut, ei lamaa huomannut meillä oikeastaan mitenkään. Monet menettivät sen asuntonsa ja työnsä.

Tavalliset duunariperheet eivät matkailleet ulkomailla, vaan kotimaassa road trip-tyylisesti. Ulkomailla reissasivat vain rikkaat. 80% ei todellakaan ollut tällaista porukkaa, ehkä 5%. Kaveri- ja tuttavapiiristä ketkään eivät käyneet ulkomailla ja siihen piiriin kuului paljon porukkaa duunareista keskiluokkaisiin. Jos jonkun kuuli lomailleen ulkomailla, hänen vanhempansa olivat poikkeuksetta suurinpiirtein pankinjohtajia tms.

No ei se nyt noinkaan mene. Omat vanhempani alkoivat maksaa kerrostaloasuntoamme 80-luvun puolivälissä ja lähes pelkästään isän palkalla. Äiti oli ajoittain töissä, just jossain siivoamassa tai koulun keittiöllä. Ja olimme siis vahvasti alempaa keskiluokkaa.

Kyllä vain pitää paikkansa. Itsenikin on piesty ihan randomisti kasarilla samoin kuin moni silloin tuntemani.

Olet muuten pyörinyt kasarisi sellaisella alueella ja sellaisissa porukoissa joiden olemassaolosta 99% suomalaisista ei ollut koskaan kuullutkaan.

Tai jos tiesivät epämääräisesti niiden olemassaolosta niin kenelläkään ei ollut tarvetta muuttaa normaalia elämäänsä näitä vältellekseen piirun vertaa koska 99%:lla suomalaisista ei ollut mitään tarvetta käydä lähelläkään näitä nurkkia/porukoita.

Kasarin taitteessa pikkusisko jätettiin vielä vaunuissa nukkumaan lähikaupan oven eteen kun mentiin kauppaan eikä kenenkään mieleen edes juolahtanut että tämä olisi jotenkin vaarallista.

Sellaisessa Suomessa elettiin vielä 1980-luku Eila Kännön turvatessa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli hyvää aikaa, leikittiin ulkoleikkejä kaverien kanssa. Vähän isompana kaikilla muotitietoisilla oli otsatukkapermis ja neonvärisiä vaatteita :D pyörällä liikuttiin ympäri kotikylää.

Tätä ainaista neonvärien mainintaa kasarin yhteydessä jaksan ihmetellä, nimenomaan vaatteissa. En muista nähneeni neonvärejä kenenkään päällä, eikä niitä näy esim. luokkuvissa tai muissa valokuvissa ihmisten yllä. Itselläni ainoa vähän sinne päin oli vaaleankeltainen spencer-mallinen pusakka jonka ostin Seppälästä. Olin vuonna 1980 jo 12-vuotias, joten muistan kyllä hyvin koko vuosikymmenen.

Luulen, että neonväreillä tarkoitetaan vain kirkkaita värejä. Vihreä ja mintunvihreä, liila, syklaamin punainen. Jossain vaiheessa Tukholmassa oli vain pastellivärejä, ihan vaaleaa pinkkiä, sinistä ja keltaista tarjolla.

Näitä kirkkaita värejä Suomessa näki tuulipukujen ja toppa-asujen lisäksi ehkä neuleissa, tai pienissä yksityiskohdissa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.

Hesassa jokin jengi hakkasi Porthanian edessä yliopiston portugalin kielen lehtorin. Erosi ja lähti maasta, ei suostunut jäämään millään. Espan puistossa ja kluuvissa oli tyttöjengejä jotka kerjäs tupakkaa ja ulkomaalainen kieliopeni ihmetteli niitä, sanoi ettei olis mahdollista kotimaassaan. 80-luvun jälkipuolta Hesassa.

Juu, kyllä niitä jengejä oli. Minä myös 60-luvulla syntyneenä muista hyvin jengit. Niitä kannatti pelätä, koska oli esimerkkejä lähipiirissä, että moni oli joutunut hakatuksi. Nuo, jotka yrittävät kieltää sen uhkaavan ja ahdistavan jengitodellisuuden, eivät varmaankaan ole itse siihen joutuneet, ovat ehkä 70-luvulla syntyneitä. 

Minulla oli 80-luvulla käsilaukussa vakiovarusteena pieni kyynelkaasusumutin. Sain sen kaverin poikaystävältä ulkomailta. Ei siihen puututtu koskaan missään interrail-junien rajatarkastuksissa eikä edes lentokentillä. Se oli ihan normaali itsepuolustusväline nuorelle naiselle. 

1980-luku oli hauskaa aikaa. Aloittajalle tiedoksi, että esim. juuri MacGyverin joitakin jaksoja sensuroitiin Suomessa tuolloin, mutta eihän sitä silloin kukaan huomannut, kun tietoa oli paljon työläämpi saada.

Tv-sarjoihin liittyen se oli vielä yhteisöllistä aikaa. Kaikki katsoivat samoja tv-ohjelmia ja kuuntelivat samaa radiokanavaa - muutos tuli vasta 1980-luvun puolenvälin paikkeilla paikallisradioineen ja kaapelikanavineen.

Ajan käsitteestä muuten; Suomessa tultiin n. 1 - 2 vuotta jäljessä kaikkia kansainvälisiä virtauksia. Keskustelussa on muuten sama harha, kuin 60-luvulle haikailevilla - haluaako joku todella palata ulkovessojen ja pulsaattoripesukoneiden aikaan? Juu, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ei liene yllätys, että moni meistä vietti lapsuutensa Suomessa. Täällä elettiin takapajulassa, mukavassa sellaisessa, vielä tuohon aikaan. Muutamia rauhallisia vietnamilaisia venepakolaisia taisi joihinkin kyliin saapua.

Parasta oli juurikin se, että muu maailma ei edes tiennyt mikä on Suomi. Nyt kaikki tietävät että tänne kannattaa tulla loisimaan.

Hämy kirjoitti:

Olen nk. x-sykypolvea eli syntynyt 70-luvun lopulla ja vietänyt nuoruuteni kasarilla johon omaan nuoruuteen kuuluivat frisbeen heitto, pallopelit, leijan lennätys, uimassa käynnit joka kesä ja "poika-tukka" sekä ehdottomat kasari sarjat: Macgyver, Ritari-ässä, Kari Salmelaisen aivan loistava napakymppi-formaatti, aito alkuperäinen kymppitonni Riitta Väisäsen vetämänä ja pikku-kakkonen peukaloisen retkineen, unohtamatta Karpolla on asiaa, tottakai.

Voin sanoa, että ei se kasariaika ollut ihan semmoista meillä täällä Suomessa kuin miten länsimaiset Hollywood -formaatit sen esittävät telkassa. 

Paljon hyvää ja parempaa oli kasariaika ennen internettiä ja suurimmalta osin älyttömien käyttäjien älypuhelimia. Siinä vaiheessa kun internet vapautui kuluttajien käyttöön vapaasti ilman mitään sensuuria ja sivujen rajoituksia, ihmiset muuttuivat oudoiksi. Syntyi moraalittomuutta, epävakautta ja riitaisuutta.  Oli sitä varmasti pienissä määrin jo 80-luvullakin mutta ei siinä mittakaavassa kuin mitä se on tänäpäivänä ja tällainen maailmankatsomus "brändi" on todella surullista.  

Suomessa meno oli paljon maanläheisempää ja oli Suomalaisen kulttuurin vallitsevat arvot, kunnioitus ja roti. Voisi sanoa myös, että eräänlainen nukkavieruus ja oma maa mansikka, muu maa mustikka -aate.

Elo oli melko pitkälti sellaista maalaistyylistä ja seesteistä, oltiin balanssissa ympäristön ja itsemme kanssa mutta myös koitettiin olla tyylikkäitä nuoria sen ajan kulttuurisessa maailmassa sen aikaisesti hienoilla pukeutumisilla joihin kuului esim. silkkitakki, farkut ja italialais-tyyliset purjehdus-kengät.

80-luvulta muistan tupakansavun hämyiset baarit jossa välillä käytiin limsalla ja kun joka kiinteistöllä oli vielä oma talonmies eikä kiertäviä kiinteistöhuoltoja ollut. Heavy rock ja power-metalli -skene teki tuloaan ja jolloin alkoi myös eräänlainen tasa-arvojen aikakausi ruohonjuuritasolta mikä nyt rehottaa valtoimenaan kuin kasariajan sheivaamaton genitaalialue. 

Oltiin myös enempi perhe- ja sukulaiskeskeisiäkin ja ainakin omassa nuoruudestani vietin paljon aikaa mummolassa milloin peltotöissä enon kanssa, metsässä kiipeilemässä kallioilla tai Mukkulan rannassa uimassa ja saunomassa isän kanssa jossa hirrestä rakennettuun rantasaunaan pääsi yleisellä vuorolla parilla markalla  ennen kuin muuttui omistajan vaihdoksen myötä porvarilliseksi rahan ahnehdinnan irvikuvaksi.

Kertakaikkisen mahtavaa aikaa oli 80-luku enkä vaihtaisi kasaria mihinkään muuhun aikakauteen mutta ei se kyllä ihan ollut niin miten televisio sen kuvaa, paitsi ylen antoisan kuva-arkistoissa olevat 80-luvun suomalaiset elokuvat ja sarjat. Niistä saa kaikista läheisimmän kuvan Suomen kasariajasta.

Y-sukupolvi vielä jotenkuten hiffaa 80-lukua ja kerkesi sitä vähän elääkkin silloin. Milleniaaleilla ja  nykynuorisolla ei ole mitään käryä koko kasarista ja ovat ihan kujalla globalisaatioitumisen takia. On totta, että EU:n ja tämän globalisaatio-koohkaamisten takia ollaan melkolailla menetetty suvereenius ja oma kulttuurimme nykyisenlaiseen liukuhihna-stereotypiaan ja massatuotantoon.

Ikävä on ollut grilli-kojuja,  Carrolsia ja aikaa ennen internetin käytön vapautumista.     

:)

Korjaan sua sen verran, että milleniaalit on se y-sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli 80-luvulla käsilaukussa vakiovarusteena pieni kyynelkaasusumutin. Sain sen kaverin poikaystävältä ulkomailta. Ei siihen puututtu koskaan missään interrail-junien rajatarkastuksissa eikä edes lentokentillä. Se oli ihan normaali itsepuolustusväline nuorelle naiselle. 

Mulla oli Ranskasta ostettu stiletti, on vieläkin tallessa.

Mä oon syntynyt 1979 joten olin koko 80-luvun ajan lapsi. Parhaiten on jäänyt mieleen Music Television joka alkoi kiinnostaa kasarin loppupuolella ja sitten jo aikaisemmin lauantai ja sunnuntai aamun Fun Factory ohjelma joka tuli Sky Channelilta. Siinä oli Transformers, He-Man, M.A.S.K ja muita tuon ajan hyviä jenkki piirrettyjä. Ja DJ Cat. Tietty myös Star Wars leffat.  Sitten suomalaiset pelle hermannit ja muut. Eli aika lasten ohjelma pitoisia ovat muistot 80-luvulta. jotenkin amerikkalainen kulttuuri oli vahvasti läsnä.  Parasta aikaa kyllä mun elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kasari ja ysärin alku jäi mieleen tosi pinnallisena aikana. En kauheasti tykännyt. Ysärin loppu ja 200-luvun alku oli sen sijaan ihanaa kulta-aikaa! =D

Itsekin muistelen lämmöllä 200-luvun alkua, silloin oli kaikki hyvin!