Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Olen itse syntynyt 60-luvulla eli olin parikymppinen kasarilla. Asuin kasarin alusta ulkomailla, ja olikin mielenkiintoista käydä lomalla Suomessa. Muistaakseni ensi kertaa moneen vuoteen tulin Suomeen pääsiäisenä 1987.
Suomessa oli kaikki muuttunut niin paljon, että olihan sitä melkoisessa kulttuurishokissa. Oli menossa ns. juppivuodet. Juppi tuli englanninkielisestä termistä "young urban professional" ja se viittasi eräänlaiseen keskiluokkaistuiseen nuoremmissa ikäluokissa. Yhtäkkiä oli näitä nuoria pukumiehiä, jotka kulkivat merkkiaurinkolasit päässä ja halusivat rikastua tekemällä "bisnestä". Vaatetyylissä pyrittiin matkimaan silloin erittäin suositun jenkkisarjan Miami Vicen päähenkilöiden eleganssia. Mun sukulaisista tulee mieleen se, että naisilla oli todella kirkkaanväriset vaatteet, muistelen että äidillä oli jotain kirkkaanoransseja vaatteita, tädillä oli sellainen vaaleansininen kokohaalari. Purkkarit tulivat muotiin muistaakseni silloin, eli purjehdustossut ja pikeepaidat.
Suomen varakkuus oli myös lisääntynyt 80-luvulla. Ainakin Helsingissä se näkyi. Kadulla ihmiset kulkivat muodikkaammissa vaatteissa kuin Pariisissa (ei välttämättä tyylikkäämmissä toki). Rahaa oli bailata (sic) tai bilettää, sellainen käsite oli mulle suomeksi uusi kuin "bilehile" joka tarkoitti usein juhlimassa käyvää henkilöä, usein naispuolista, jolla oli kasarityyliin säihkyvät vaatteet ja ehkä myös kasvoilla tai hiuksissa kimalletta. Miehet alkoivat "käydä salilla" ja 80-luvun yksi kauheimpia trendivaatteita olikin miesten värikkäät ja löysät "salihousut" 🤣
Oli nousukausi, työttömiä ei paljon ollut, Kaikilla oli varaa matkustella. Monet ostivat asunnon ja auton lisäksi vaikka purjeveneen tms. "paremman väen" omaisuutta. Tenniksestä tuli suosittu urheiluharrastus, koska sitäkin pidettiin "varakkaampien lajina".
Ruokakulttuuri muuttui myös, mun setä teki semmoista ruokaa, jotka kutsuttiin 'lasagneksi', mutta se oli joku karvalakkiversio, eli siihen tuli fusillipastaa, tomaattikastiketta ja nötköttiä 😁
Yleisesti Suomessa 80-luku oli jotenkin optimistista, kepeää ja viihteellistä aikaa. Uskottiin että nousukausi ja varakkuus jatkuvat ikuisesti. Kuunneltiin poppia ja katseltiin musavideoita. Käytiin diskoissa. No sitten tuli 90-luku ja lama palautti ihmiset maan kamaralle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 81, enkä nyt tietenkään niin hyvin sitä aikaa muista, mutta sen muistan, että pukeuduttiin mustaan nahkaan ja farkut oli oikeaa farkkukangasta. Äiti kreppasi hiukset juhliin. Naiset ja punkkarimiehetkin käyttivät paksusti mustaa kajaalia. En todellakaan muista neonvärejä kasarilta, mun muistikuvien mukaan ne tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Hiuslakka ja tupakka haisivat. Oli sinistä luomiväriä.
Kasarinuoret syntyivät 60-luvulla, joten 20 vuotta myöhemmin syntyneillä ei ole omakohtaisia kokemuksia kasarista
Kyllä tämä nuori ainakin syntyi 70-luvulla, 60-luvulla syntyneet tuntuivat silloin tosi vanhoilta, todella aikuisilta, vaikka sellaisen kanssa sitten 90-luvulla naimisiinkin menin ja ikäeroa on kaikki 2 vuotta :D. Ja edelleen muuten yhdessä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.
Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.
No jaa riippuu ihan missä asui. Mutu tuntumalla 80% luokkalaisista oli sellaista keskiluokkaa ja pienellä paikkakunnalla lähes kaikki omistusasunnossa, rivareissa, omakotitaloissa, ei siellä vuokra-asuntoja ollut, kun lähinnä sellaisille tosi sossutapauksille.
Meillä oli omakotitalo ja vielä kesämökki siihen päälle, mutta äiti oli töissä tehtaassa, kunnes 52-vuotiaana pääsi sairaseläkkeelle selkänsä takia, ja isä oli ammattikalastaja. Eli kovastikin kyllä duunariperheestä olen kotoisin. Autoa ei ollut eikä ulkomailla käyty, meren saaressa isän perintömaalla ollut sähkötön kesämökki oli meidän kesänviettopaikka.
Ja pienessä kylässä pikkukaupungin kyljessä kaikki asuivat omakotitaloissa muutenkin, suurin osa omisti talonsa. Kerrostalossa mainitussa kaupungissa kyläily ja hissillä kulkeminen oli tosi eksoottista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viearailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.
Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.
No jaa riippuu ihan missä asui. Mutu tuntumalla 80% luokkalaisista oli sellaista keskiluokkaa ja pienellä paikkakunnalla lähes kaikki omistusasunnossa, rivareissa, omakotitaloissa, ei siellä vuokra-asuntoja ollut, kun lähinnä sellaisille tosi sossutapauksille.
Meillä oli omakotitalo ja vielä kesämökki siihen päälle, mutta äiti oli töissä tehtaassa, kunnes 52-vuotiaana pääsi sairaseläkkeelle selkänsä takia, ja isä oli ammattikalastaja. Eli kovastikin kyllä duunariperheestä olen kotoisin. Autoa ei ollut eikä ulkomailla käyty, meren saaressa isän perintömaalla ollut sähkötön kesämökki oli meidän kesänviettopaikka.
Ja pienessä kylässä pikkukaupungin kyljessä kaikki asuivat omakotitaloissa muutenkin, suurin osa omisti talonsa. Kerrostalossa mainitussa kaupungissa kyläily ja hissillä kulkeminen oli tosi eksoottista!
Niinpä olikin. Siskon kanssa kilpailtiin että kumpi ehtii hissin nappulaa painamaan ja hirveä juoksu sinne kun mentiin mummolaan. Meillä siis tuolloin omakotitalo tai rivari kehyskunnassa ja mummolla kerrostalo Helsingissä. Napit olivat hisseissä sellaisia kivoja isoja ja painuivat alas kun painoi. Nyt on sellasia littanoita kosketusnäytön tapaisia.
Jos niissä sarjoissa nelihenkinen perhe asuu kaksiossa, sisään tulee vain kylmävesi, vessan vesisäiliö on ylhäällä ja narusta vedetään, pesutilat eli sauna suihkuineen on alakerrassa (ulkokautta kulku kesät talvet), rööki palaa sisätiloissa ja pesulla käydään vain keskiviikkona ja lauantaina. Ja toinen vanhemmista on kännissä hyvin usein, etenkin jouluisin.
Silloin ne ohjelmat kuvastaa minun lapsuutta 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli 80-luku mieleen kun kohtasin kaupassa naisen, jonka kanssa oli koulussa samaan aikaan 80-luvun alussa hiukset olivat samoilla suurilla permamentti-paplari
rullilla ja sama ruskeanpunainen pankkineiti väri päässä.
Parasta 80-luvussa oli toivo paremmasta, opiskelu oli koko päiväistä ja kesätienesteillä ja opintolainalla piti kituuttaa koko talvi, silti sen uskoi olevan väliaikaista.
Jopa sellaiseen käsittämättömään asiaan kuin maailman rauhaan jaksettiin uskoa.
Muistatteko, miten Miss Suomi kisoissa kilpailijat toivoi aina maailman rauhaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse syntynyt 60-luvulla eli olin parikymppinen kasarilla. Asuin kasarin alusta ulkomailla, ja olikin mielenkiintoista käydä lomalla Suomessa. Muistaakseni ensi kertaa moneen vuoteen tulin Suomeen pääsiäisenä 1987.
Suomessa oli kaikki muuttunut niin paljon, että olihan sitä melkoisessa kulttuurishokissa. Oli menossa ns. juppivuodet. Juppi tuli englanninkielisestä termistä "young urban professional" ja se viittasi eräänlaiseen keskiluokkaistuiseen nuoremmissa ikäluokissa. Yhtäkkiä oli näitä nuoria pukumiehiä, jotka kulkivat merkkiaurinkolasit päässä ja halusivat rikastua tekemällä "bisnestä". Vaatetyylissä pyrittiin matkimaan silloin erittäin suositun jenkkisarjan Miami Vicen päähenkilöiden eleganssia. Mun sukulaisista tulee mieleen se, että naisilla oli todella kirkkaanväriset vaatteet, muistelen että äidillä oli jotain kirkkaanoransseja vaatteita, tädillä oli sellainen vaaleansininen kokohaalari. Purkkarit tulivat muotiin muistaakseni silloin, eli purjehdustossut ja pikeepaidat.
Suomen varakkuus oli myös lisääntynyt 80-luvulla. Ainakin Helsingissä se näkyi. Kadulla ihmiset kulkivat muodikkaammissa vaatteissa kuin Pariisissa (ei välttämättä tyylikkäämmissä toki). Rahaa oli bailata (sic) tai bilettää, sellainen käsite oli mulle suomeksi uusi kuin "bilehile" joka tarkoitti usein juhlimassa käyvää henkilöä, usein naispuolista, jolla oli kasarityyliin säihkyvät vaatteet ja ehkä myös kasvoilla tai hiuksissa kimalletta. Miehet alkoivat "käydä salilla" ja 80-luvun yksi kauheimpia trendivaatteita olikin miesten värikkäät ja löysät "salihousut" 🤣
Oli nousukausi, työttömiä ei paljon ollut, Kaikilla oli varaa matkustella. Monet ostivat asunnon ja auton lisäksi vaikka purjeveneen tms. "paremman väen" omaisuutta. Tenniksestä tuli suosittu urheiluharrastus, koska sitäkin pidettiin "varakkaampien lajina".
Ruokakulttuuri muuttui myös, mun setä teki semmoista ruokaa, jotka kutsuttiin 'lasagneksi', mutta se oli joku karvalakkiversio, eli siihen tuli fusillipastaa, tomaattikastiketta ja nötköttiä 😁
Yleisesti Suomessa 80-luku oli jotenkin optimistista, kepeää ja viihteellistä aikaa. Uskottiin että nousukausi ja varakkuus jatkuvat ikuisesti. Kuunneltiin poppia ja katseltiin musavideoita. Käytiin diskoissa. No sitten tuli 90-luku ja lama palautti ihmiset maan kamaralle...
Tämä on yksiselitteisesti puppua. Miksi kirjoitat valheita kuten että kaikilla oli varaa matkustella. Ei todellakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viearailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.
Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.
No jaa riippuu ihan missä asui. Mutu tuntumalla 80% luokkalaisista oli sellaista keskiluokkaa ja pienellä paikkakunnalla lähes kaikki omistusasunnossa, rivareissa, omakotitaloissa, ei siellä vuokra-asuntoja ollut, kun lähinnä sellaisille tosi sossutapauksille.
Aijaa. Mun molemmat vanhemmat (pienellä paikkakunnalla) kävi töissä ja olivat kaikin puolin "kunnon kansalaisia" ja silti asuttiin kunnan vuokrataloissa. Niin asui todella monet perheelliset duunarit. Mulla oli myös opettajien lapsia kavereina ja kerrostaloissa hekin asuivat. Ihan kaikki, jotka asuivat omakotitalossa, matkustelivat, laskettelivat ym kasarin juppielämää eläneet olivat jotain johtajia. Siis isä oli, äiti ehkä pankissa tms virkailijana tai sitten kotirouvana. 😄 Ja ulkomaille me ei todellakaan matkustettu. Kesällä maalle mummolaan.
Ihan oli samanlaista vaan kännykät puuttu,väliin tapeltiin,yleensä oli rauhallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa oli älyttömän paljon köyhempää. Leluja ja viihdelaitteita, joita näkyy amerikkalaisissa sarjoissa, oli enemmän jollakin rikkaalla perheellä. Tyyli, farkkutakit, kampaukset ym. on tuttua.
Mä oli sit tosi magee kun mulla oli Adidaksen Jaguar tossut, klooripestyt Very Nicen farkut joissa oli korkea vyötärö ja niissä kangasvyö. Kaiken kruunasi kirkkaan keltainen Blondies Haven More fun college paita. Ja tietty permis! Tämä oli päivä look. Illalla pantiin parempaa päälle, jalkoihin purjehduskengät ja mintun vihreät kangashousut. Sitten vielä valtavillla olkatopauksilla oleva vihreä jostain kimaltelevasta kankaasta tehty paita pusero ja sen päällä vielä fuksia/musta ruudullinen olkatoppaus bleiseri! Ai mä rakastin fuksian punaista ja vihreää, mulla oli ainakin puoli tusinaa patenttineule villapaita noissa väreissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä vhs videonauhureita ollut jo 70-luvulla ainakin amerikoissa, varmaan niin kallis vekotin siihen aikaan että ei varmaan Suomessa kovinkaan yleinen vielä 70-luvun puolella.
Esim. tässä Panasonic vhs-video vuodelta 1978:
Olen itse syntynyt 1974 lopulla joten olin lapsi 80-luvulla ja huoletonta, hyvää aikaa se minustakin oli. Jotkut on yrittäneet mitätöidä mielikuvaani sillä, että se johtuisi vain siitä kun olin lapsi silloin, mutta tässäkin ketjussa vähän varttuneemmatkin ovat samaa mieltä, joten kyllä se taisi olla ihan oikeasti hyvä vuosikymmen :)
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä vhs videonauhureita ollut jo 70-luvulla ainakin amerikoissa, varmaan niin kallis vekotin siihen aikaan että ei varmaan Suomessa kovinkaan yleinen vielä 70-luvun puolella.
Esim. tässä Panasonic vhs-video vuodelta 1978:
Olen itse syntynyt 1974 lopulla joten olin lapsi 80-luvulla ja huoletonta, hyvää aikaa se minustakin oli. Jotkut on yrittäneet mitätöidä mielikuvaani sillä, että se johtuisi vain siitä kun olin lapsi silloin, mutta tässäkin ketjussa vähän varttuneemmatkin ovat samaa mieltä, joten kyllä se taisi olla ihan oikeasti hyvä vuosikymmen :)
Itse olen syntynyt -76, ja kyllähän se nyt jälkikäteen ajatellen tuntuu olleen sellainen vanhan ja uuden ajan yhdistelmämaailma. Kasvavaa vaurautta, kehittyvää tekniikkaa ja viihdettä riittämiin, ulkomaiset kaapelikanavat (jos näkyi) yms. , sitten toisaalta se "onks Viljoo näkyny"-verkkari-Suomi eli ja voi hyvin samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku oli juppien kulta-aikaa. Törrösen elokuva Insiders tavoittaa hyvin ajan hengen.
Se oli juppi aikaa. Rahaa oli ja Lacoste muotia. Lujaa meni ku Miami Vicessä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä meidän pikkukaupungissa oli jengejä 70-80-luvun taitteessa. En siihen aikaan itse liikkunut kaupungilla, mutta juttuja kyllä kuuli. Poikajengejä oli enemmän, mutta oli myös tyttöjengejä ja kaikki ne pahoinpiteli sivullisia nuoria. Sittemmin meno onneksi rauhoittui.
Hesassa jokin jengi hakkasi Porthanian edessä yliopiston portugalin kielen lehtorin. Erosi ja lähti maasta, ei suostunut jäämään millään. Espan puistossa ja kluuvissa oli tyttöjengejä jotka kerjäs tupakkaa ja ulkomaalainen kieliopeni ihmetteli niitä, sanoi ettei olis mahdollista kotimaassaan. 80-luvun jälkipuolta Hesassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että moni eli yhä kuin olisi vuosi 72, 62 tai jopa 52. Ihan kuin nytkin on ihmisiä jotka ovat pudonneet kehityksen kelkasta tai muuten vain vastustavat kaikkea uutta kun se ei ole kuulemma yhtä hyvää kuin ennen.
Lisää partajehuja Suomeen!
Niin ja Veeteille tiedoksi, 80-luvulla maailma ei oikeasti ollut violetin värinen xD
kasari on juuri sellainen kattila jossa on kahva. Kätevä!