Ei hyvä helvetti! :D Joidenkin nuorten vanhemmat tulevat mukaan työhaastatteluihin! :D

Mä kyllä muistan omasta teiniajoista kuinka KAMALAA oli soittaa ekaan työharjoittelupaikkaan. Ja mokasin siinä heti kättelyssä kun sen tyypin nimi oli Gösta Jokusvenskanimi ja mainitsin jo puhelimessa hänen koko nimensä ihan päin helkkaria, siis juuri niin kuin sen paperista luin.

Pointtini on siinä että onhan nuo tilanteet ihan saakelin kuumottavia nuorille. Varsinkin kun nykynuoret eivät ole tottuneet puhumaan koskaan puhelimessa. Kaikki asiat hoidetaan netissä ja sitten pitäisi yhtäkkiä osata olla supliikki hölisijä naamatusten, tai puhelimessa. Niin kyllä mä JOLLAIN TAVALLA ymmärrän, että vaikeaa se varmasti on. Jos se oli vaikeaa mullekin silloin nuorena, ennen internettiä. Tähän asiaan pitäisi vaan kiinnittää huomiota enemmän perheissä. Esimerkiksi patistaa lapsia soittamaan ihan mummoille ja pappoille, tädeille ja sedille. Ja näitä sukulaisia voisi käyttää tarvittaessa vaikka hyväksi preppaamaan työnhakua varten. Älkää antako lastenne vain hukkua sinne nettimaailmaan. Tosielämässä elämä ei ole pelkkää chattailua.

Jos 1980-luvulla nuori toimistotyöntekijä otti äitinsä mukaan työpaikalleen ensimmäisiksi työpäiviksi. Kyseessä oli aulatoimihenkilön tehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Ei näin, vanhemmat. Sinänsä on menty parempaan suuntaan, että nykyään vanhemmat sentään välittävät ja huolehtivat lapsistaan paremmin kuin esimerkiksi omassa nuoruudessani jolloin tyyliin potkittiin pois jaloista 16 vuotiaina mikä silloin oli täysi-ikäisyys. Mutta nyt ollaan menty toiseen ääripäähän. Vanhemmilla on kyllä hyvä ajatus taustalla, mutta tekevät karhunpalveluksen lapsilleen.

"Ikäraja oli 15 vuotta vuoteen 1721 saakka, jolloin se nostettiin 21 vuoteen.[1] Täysi-ikäisyyden rajana oli vuosisatojen ajan 21 vuotta, kunnes 1.7.1969 alkaen jo 20-vuotiaat tulivat täysi-ikäisiksi.

Heinäkuun 1. päivästä 1976 alkaen ikäraja on ollut 18 vuotta." Wikipedia.

Taidat olla aika vanha 😁

Vierailija kirjoitti:

Paras tekosyy töistä pinnaamiselle oli eräältä nuorelta se, että poikaystävä petti.

Miten tämä estää sinua tulemasta työvuoroon?

Ei mitään vastausta, sen jälkeen ei tullut enää töihin ollenkaan.

Ravintola-alalla tämäkin. :)

Shokki ja järkytys voi olla niin kova, ettei kykene mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tekosyy töistä pinnaamiselle oli eräältä nuorelta se, että poikaystävä petti.

Miten tämä estää sinua tulemasta työvuoroon?

Ei mitään vastausta, sen jälkeen ei tullut enää töihin ollenkaan.

Ravintola-alalla tämäkin. :)

Shokki ja järkytys voi olla niin kova, ettei kykene mihinkään.

Kyllähän se onkin sen ikäiselle maailman kauhein asia. Nuorille pitäisi kuitenkin jotenkin saada paukutettua päähän, että työnteko on heidän omaksi hyväkseen, vaikka se ei siltä tunnukaan kuin vasta kun on ollut työelämässä parikymmentä vuotta.

Ihan kaikkea kuulemaansa ei kannata uskoa. Varsinkin noita Is juttuja kun joku sinne kälättää. Nykynuoret on fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin äiti vei aina ensimmäisiin työhaastatteluihin, mutta ero on siinä, että odotti aina autossa. Ja teki näin siksi, koska tiesi, että minua jännitti paljon ja osasi rauhoitella minua ennen ja jälkeen työhaastattelun. Silti ei olisi ikinä käynyt mielessäkään, että päästäisin äitini edes sisälle rakennukseen saati sitten sinne työhaastatteluun. Ja sain myös molemmat työpaikat, joissa äiti oli autossa mukana odottamassa. 

Ei ole mitään ongelmaa, jos vanhempi auttaa nuorta uusissa jännittävissä tilanteissa parhaansa mukaan, mutta johonkin se raja pitää vetää. Toivottavasti kukaan ei palkkaa näitä nuoria, joiden vanhempi tulee mukaan työhaastatteluun.

Tässä tulee se selvä ero lapsen auttamisen ja sabotoimisen suhteen. Tietenkin pitää auttaa ja olla tukena. Se on vanhemman tehtävä. Mutta ei pidä tunkea mukaan. Eihän vanhemmat jatkossakaan ole kärppänä paikalla joka tilanteessa. Ja jos niin paljon epäilyttää että nuorta jotenkin huijataan työsopparissa, käykää ne tessit läpi yhdessä jo ennen työhaastatteluun menoa. Sekin kuuluu aikuistumiseen ettei vaan mennä allekirjoittamaan kaikenmaailman huuhaa papereita.

Miettikää luokkayhteiskuntaa ja 1900-luvun alkuakin vaikka miten nuoret hankkivat paremmissa piireissä itselleen työpaikat. Yleensä isän suhteilla ja isä saattoi olla paikalla. Miten tämä siis eroaa siitä? 

Vierailija kirjoitti:

Miettikää luokkayhteiskuntaa ja 1900-luvun alkuakin vaikka miten nuoret hankkivat paremmissa piireissä itselleen työpaikat. Yleensä isän suhteilla ja isä saattoi olla paikalla. Miten tämä siis eroaa siitä? 

Ihan kuin tässä ketjussa toistuisi ajatus, että nimenomaan paremmissa piireissä vanhemmat tulevat mukana työhaastatteluun, ja halutaan kuulua niihin parempiin piireihin. 

Syyttäkää vain meitä nuoria. Oikeasti vika on teissä! Vanhemmassa sukupolvessa! Tehän meidät olette kasvattaneet. Nainen25V

Meidän firmassa työntekijöinä muutama kotona asuva aikamiespoika niin sieltä mamma soittaa jos "Jesse on sairaana eikä pääse töihin" 😅

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan outoa, mutta eihän paremmissakaan piireissä neuvotella tärkeitä sopimuksia ilman manageria. Miksi sen pitäisi olla jotenkin sopimatonta?

Ihme kommentti.

Opiskelen ammattikoulussa aikuisena nuorten keskellä ja kovin tuntuu olevan osalle vaikeaa sen harjoittelupaikan hommaaminen. Laitoin viestiä no soita perään! Yksi ilmoitti vasta kysyttäessä viikkoa ennen ettei ole edes kysynyt mitään paikkaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan outoa, mutta eihän paremmissakaan piireissä neuvotella tärkeitä sopimuksia ilman manageria. Miksi sen pitäisi olla jotenkin sopimatonta?

Ihme kommentti.

Siis tottakai se on vallitsevassa käytännössä hyvin outoa. 

Mutta pointtini on, että on sekin outoa, että ainoa hyväksyttävä toimintamalli on se, että se 18-vuotias hoitaa asiansa aivan itse, vastapuolenaan organisaatio, jonka bisnesmalli saattaa hyvin perustua kokemattomien nuorten koijaamiseen. Ja jos joku haluaisi toimia toisin, oletetaan että hän ei kykene töitäkään tekemään, ja suorastaan toivotaan että ei pääsisi edes yrittämään.