Ikisinkku haluaisi parisuhteen
Olen 38-vuotias ikisinkku. En ole koskaan seurustellut, jos ei yhtä pidempää on-off-säätöä lasketa. Se suhde lopulta särki sydämeni.
Mun on ollut aina vaikeaa päästää ihmisiä, varsinkin miehiä, lähelle. Oon jotenkin aina varuillani ja mua alkaa helposti ahdistaa. En tiedä, mikä ja miksi.
Mulla on hyviä ystäviä ja olen melko sosiaalinen, mutta tarvitsen myös tilaa ja aikaa olla yksin. Nyt syksyn ja talven aikana oon kuitenkin alkanut kaivata kumppania. On aika raskasta tehdä kaikki aina yksin. On aika raskasta, kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa hyviä hetkiä. Tai elämää ylipäätään. Kaipaan läheisyyttä. Kaiken tän myöntäminen tekee kipeää.
En ehkä olekaan se vahva, itsenäinen nainen, joka olen uskotellut itselleni olevani. Olen aika hukassa. Enkä edes tiedä, olenko valmis parisuhteeseen vai pitäisikö minun ensin selvittää, miksi sitoutuminen on minulle ollut aina vaikeaa. Mikä mua ahdistaa? Mitä mä pelkään? Ajattelen liikaa.
En tiedä, mistä aloittaa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Mistä voisin löytää kumppanin? Miten selvitän ajatukseni itseni kanssa? Oon ihan jumissa. Miksi suurelle osalle parisuhteen muodostaminen on luonnollista, jopa helppoa?
Kommentit (73)
Mua auttoi, vaikka en olisi ikinä uskonut, psykologin vittuilu. Kyllä, luitte oikein. Siinä heräsi joku sellainen selviytymiskyky, jota tarvitaan. Ja sitten parisuhdekin tuli. Nykyään avoliitossa, ekaa kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi, vaikka en olisi ikinä uskonut, psykologin vittuilu. Kyllä, luitte oikein. Siinä heräsi joku sellainen selviytymiskyky, jota tarvitaan. Ja sitten parisuhdekin tuli. Nykyään avoliitossa, ekaa kertaa.
Mitä se vittuili :D
Luulen, että tuommoiset pohdinnat on aika tavallisia. Varsinkin nykyaikana, kun suhteet harvemmin kestää ja monet ihmiset on toinen toisilleen kertakäyttöhyödykkeitä.
Vaikka olisit suhteessa, ei omasta itsenäisyydestä, vahvuudesta ja voimasta koskaan kannata eikä voi luopua, koska tarvitset niitä elämääsi varten, vaikka voisitkin joskus nojata toiseen myös. Ei se että aloittaa suhteen tarkoita, että voi vaan tai pitää luopua omasta itsestään ja ryhtyä heikoksi. Ehkä sitä pelkäät ja se ahdistaa?
Loppupeleissä yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään, oli elämässä rakkautta tai ei.
Kannattaa hakeutua pyskoterapiaan pohtimaan noita kysymyksiä. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet hyvään, tasapainoiseen parisuhteeseen, älä siis luovuta!
Voisin kirjoittaa melkein sanasta sanaan ominani aloituksen kaltaiset sanat ja ajatukset. Olen vielä muutaman vuoden vanhempi nainen. Käyttänyt vuosikausia pohtimalla mikä itsessäni on vikana, kun en parisuhteisiin pääse tai pysty. Enpä usko, että terapia tässä voisi itseäni auttaa, jotain vikaa päässäni ja persoonassani on. Tule kertomaan jos keksit löytää tie ulos tuosta tilanteesta.
Luultavasti pelkäät sitä, että rakastut, sitoudut ja tulet lopulta hyväksikäytetyksi tai hylätyksi. Niinhän osapuilleen kerroit jo kertaalleen tapahtuneenkin.
Sinulle ei varmaankaan sovi Tinder tai baarista iskeminen. Haepa kaverihaku.net -osoitteesta ensin itsellesi hyvää miespuolista ystävää, jonka kanssa voit kirjoitella postia kaikessa rauhassa. Jokunen kirjoitettu viesti paljastaa ihmisestä aika tavalla asioita, jolloin et ole enää niin suuressa vaarassa särkeä sydäntäsi uudelleen. Tuo sivustohan ei ole varsinaisesti parisuhteen muodostamista varten, mutta ystävyyspohjalta voisi olla hyvä aloittaa.
Kuulostat sympaattiselta, avoimelta ja rehelliseltä ihmiseltä. Onnea rakkaan etsintään!
Kyllä olen sitä mieltä, että nykyaikana parisuhde on enemmän riski jossa vaan lopulta tulee nenuun, tavalla tai toisella ja parempi vaan olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Mua auttoi, vaikka en olisi ikinä uskonut, psykologin vittuilu. Kyllä, luitte oikein. Siinä heräsi joku sellainen selviytymiskyky, jota tarvitaan. Ja sitten parisuhdekin tuli. Nykyään avoliitossa, ekaa kertaa.
Tätä minä olen aina sanonut. Naisille täytyy vittuilla.
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi suurinpiirtein ap:n ikäisenä ikisinkkuna niin , että tilasin remonttimiehen ja sattuikin olemaan mun makuun juuri sopiva mies . Asuttu nyt muutama vuosi yhdessä . En ollut etsinyt miestä , mutta käveli sisään .
Tuliko myös sisään heti ensimmäisellä kerralla, sinä tuhmeliini.
Et sä halua. Parisuhteesta seuraa vaan surua. Voi olla, että joudut suhteeseen missä oot silti yksinäinen. Ja eroaminen on ihan kamalaa.
Tee lapsi. Ilman miestä. Tai naista.
Vierailija kirjoitti:
Et sä halua. Parisuhteesta seuraa vaan surua. Voi olla, että joudut suhteeseen missä oot silti yksinäinen. Ja eroaminen on ihan kamalaa.
Netissä muistutetaan naisille minkä takia mies hakee seuraa. Läheisriippuvuuden lievitys, kohtu ja kodinhoito. Rakkaudesta ei puhuta mitään.
Ketju taas täynnä oksettavia miehiä. Js sitten ihmetellään kun ei saada naista.
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä oksettavia miehiä. Js sitten ihmetellään kun ei saada naista.
Ikisinkun pitää kuunnella miesten puheita ja lukea miesasiamiesten kirjoja. Joukossa oli kiltin oloisen miehen väsäämä opus. Mäkin ajattelin aluks et vihdoin mut ei... samaa ###
Samat naiset jotka täällä vinkuvat parisuhteettomuuttaan ovat niitä jotka suoltavat sivukaupalla miesvihaansa toisiin ketjuihin ja miten eivät tarvitse miestä mihinkään ja ovat valinneet olla yksin jne.
Samat yläpeukuttajatkin molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Samat naiset jotka täällä vinkuvat parisuhteettomuuttaan ovat niitä jotka suoltavat sivukaupalla miesvihaansa toisiin ketjuihin ja miten eivät tarvitse miestä mihinkään ja ovat valinneet olla yksin jne.
Samat yläpeukuttajatkin molemmissa.
Tämä.
Mene psykoterapiaan niin saat vastauksia.