Koulumuistoja 2000-luvun ekalta vuosikymmeneltä, jotka eivät enää nykyään olisi ok -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen biologian tunnilla seksuaalikasvatuksen osalta jaettiin oppilaille kokeet sukupuolen mukaan. Pojat saivat tehtäväksi nimetä naisten sukuelinten osat ja tytöt miesten. Nykyisen tasa-arvon aikoina tuota tuskin katsottaisiin hyvällä. Kummastuttaa myös, eikö olisi tärkeämpää varmistaa, että oppilas osaa nimetä omat ruumiinosansa?

Pitäisi osata nimetä myös muunsukupuolisten sukupuolielimet. Opetus ei voi perustua transfobiaan.

Opettaja seisoi kouluruokalan linjaston luona arvostelemassa, minkä verran oppilaat ottivat ruokia.

"Kannattaisko sun Teemu ottaa vähän vähemmän tuota perunamuusia?"

"Sä oot Jenni niin laiha, että pitäisi syödä enemmän. Ei tuo näkkileipä ja kasa porkkanaraastetta riitä mihinkään."

Yläasteella ei saanut kasvisruokaa 2000-luvun alussa. Lukiossa sai, mutta vain terveydenhoitajan allekirjoittamaa todistusta vastaan ja silloinkin ruoka piti pyytää keittiöstä. Kasvisruoka oli tuolloin todella huonoa: proteiinia ei ollut lainkaan. Käytännössä ruoka oli tehty niin, että annoksesta oli jätetty liha pois eikä sitä korvattu millään. Jos muilla oli kinkkukasviskiusausta, niin kasvissyöjän lautasella oli peruna-sipulisekoitusta, jonka joukossa oli porkkanaa. Nykyään on kiinnitetty ravitsemukseen onneksi paremmin huomiota.

Yläkoulussani oli käytännössä vain ulkovessat ja nekin lukittiin oppituntien ajaksi. Yksi ainoa vessa oli kotitalousluokan yhteydessä, mutta sitä ei saanut käyttää kuin kotitaloustunnin aikana. Vessaan ei siis päässyt edes luvan kanssa oppituntien aikana. Kiva esim. runsaista kuukautisista kärsineille. Tiedän myös oppilaan, joka pissasi housuunsa kesken tunnin, koska opettaja ei pyynnöistä huolimatta päästänyt vessaan.

Siinä vaiheessa, kun sai "valita", meneekö puukäsityön tunneille vai ns. tyttöjen käsityöntunneille, niin tehtiin selväksi, että kyllä kaikki pojat menevät puukäsitöihin ja tyttöjen luonnolle ominaisempia on ompeluhommat. Olisin halunnut itse puukäsitöihin, mutta tiukka sukupuolijako oli tuolloin koulussamme voimissaan. Taisi jopa olla niin, että "poikien ja tyttöjen" käsityötunnit oli eri aikaan kouluviikosta niin, että vedottiin myös lukujärjestyksen helppouteen siinä, että jokainen pitäytyi omalle sukupuolelleen suositellussa käsityötunnissa. Kunpa nykyisin lapset saisivat valita hyvillä mielin sen aineen, mikä aidosti kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen biologian tunnilla seksuaalikasvatuksen osalta jaettiin oppilaille kokeet sukupuolen mukaan. Pojat saivat tehtäväksi nimetä naisten sukuelinten osat ja tytöt miesten. Nykyisen tasa-arvon aikoina tuota tuskin katsottaisiin hyvällä. Kummastuttaa myös, eikö olisi tärkeämpää varmistaa, että oppilas osaa nimetä omat ruumiinosansa?

No älä muuta sano :D Suosikin Bees & Honey -palstaa lukemalla tuli selväksi, että monella kirjoittajalla sukupuoleen katsomatta oli oman anatomian tuntemus aivan hukassa.

Tuosta tuli mieleen, että 2000-luvun alun saksantunnilla saimme kerran tehtävän, että tyttöjen piti kirjoittaa saksaksi lause "Olen löytänyt unelmieni miehen" ja poikien vastaavasti "Olen löytänyt unelmieni naisen". Osalla opettajista oli muutenkin outoja fiksaatioita liittyen oppilaiden seurustelusuhteisiin ja ihastumisiin ja heteroseksuaalisuutta pakotettiin joka tuutista. Kerran luokkakaverini "Mikko" myöhästyi tunnilta, niin opettaja kommentoi heti, että "Mikko taisi olla naisia metsästämässä". Muutama opettaja paheksui homoja avoimesti ja yksi näistä paheksujista oli tukioppilastoiminnan ohjaaja. Tässä vain muutama esimerkki yläkoulu- ja lukioajoiltani. Kun nykyään jotkut valittavat "homosaatiosta" ja "LGBT-ideologian tuputtamisesta" niin kyllä se on ollut varsi vähäistä verrattuna vuosituhannen vaihteen "heterotuputukseen". Silloin sitä pidettiin ihan normaalina ja ehkä jopa tervehenkisenä. Onneksi ajat ovat muuttuneet ainakin joiltain osin.

Meidän yläasteen miespuolinen matematiikan opettaja oli ällöttävä. Siis ihan häpeilmättä kommentoi ja katseli tyttöjä. Muistan kun yksi luokkalaiseni tyttö valitti matikankokeen numerosta, opettaja lupasi nostaa sen jos tyttö sitä häneltä pyytää oikein keimailevasti ja flirttailevasti.

Muistan myös, että oppilaiden toisiinsa kohdistama seksuaalinen häirintä kuitattiin sanomalla, että rakkaudesta se hevonenkin potkiin.

Yksi opettaja kävi oppilaiden kanssa tupakilla. Sanoi aina käyvänsä ratsaamassa lähimetsän tupakkipaikan, mutta todellisuudessa tuli itse röökille. Siellä sitten veti spaddua alaikäisten oppilaiden seurassa ja kertoili omia kännisekoilujaan. Samainen opettaja tuli kännissä kouluun ja löi yhtä poikaa. Tämä painettiin täysin villaisellla.

Kasiluokalla (2004-2005) oli 3 vuosiviikkotuntia liikuntaa: torstaisin oli tuplatunti ja tiistaisin yksittäinen liikuntatunti keskellä koulupäivää. Helmikuussa hiihdettiin kaikilla liikuntatunneilla, myös sillä yksittäisellä tunnilla kesken päivän. Tuon yksittäisen tunnin takia piti kiirehtiä toisen aineen tunnin loputtua vaihtamaan vaatteet, hakemaan sukset ja kävelemään melkein kilometrin matka järvenrantaan. Tunnin verran hiihtämistä ja takaisin koululle. Jos myöhästyi seuraavalta tunnilta, niin sai jälki-istuntoa. Yleensä sentään suunnistuksen, hiihdon, uimahallikäynnin kohdalla oli jotakin järkeä eli nuo tunnit oli joko koulupäivän alussa tai lopussa, eikä kiirettä ollut sekä ennen tuntia että sen jälkeen.

P.S. Vihaan yhä hiihtoa, koska sitä pakkosyötettiin noin paljon. Mitään muuta lajia ei ollut koululiikunnassa noin usein.

Vierailija kirjoitti:

- Ollessani erittäin nuori en saanut sidottua luistimia tarpeeksi tiukalle ja nilkkani taipuivat koko ajan ihan mutkalle. Opettaja sanoi ettei voi auttaa niiden kiristyksessä koska minun pitää itse oppia ja luultavasti yritin vain käyttää sitä tekosyynä. Istuin koko luistelutunnin yksin kopissa yrittäen kiristää luistimia ja sain huomautuksen asiasta kotiin. Ehkä jopa vähän surullista mutta seuraavan luistelutunnin alussa koulun vieressä asunut isäni tuli kiristämään luistimet että voisin osallistua :')

Tutulta kuulostaa. Olin liikuntatuntien takia muutenkin ahdistunut ja talviliikunnassa sitä lisäsi aina entisestään kun tiesin että taas yksin hikoilen ja tuskailen siellä niiden luistinten kanssa kun muut ovat jo menneet :'( joskus kiltti keittäjätäti sattui olemaan lähistöllä ja pyysin häntä auttamaan

Meillä oli vuosittain jotkut oppilaiden järkkäämät juhlat jossa opet toki oli paikalla. Siellä yksi ohjelmanumero oli mm. semmoinen jossa jaettiin "ihania" lempinimiä. Ja sitten piti käydä hakemassa palkinto lavalta. Ja ne lempinimet oli herjaavia ja alentavia. En tiedä miksei tuohon puututtu.

Ei tule kyllä mieleen mitään omasta mielestäni epäkorrektia. Hissan opettaja antoi 200-400 sanan aineita rangaistukseksi, jos pe*seili tunnilla. Nykyäänhän tuo olisi varmaan kamalaa, mutta ei se meistä ollut eikä ole edelleenkään. Jos ei oppilas käyttäydy niin rangaistus on seurattava. Oli tosi hyvä ja pidetty opettaja. Yksi ope tuli istumaan syliin, jos pelleili. Tämä olisi taas ehdoton no no. Oli hauska ja humoristinen, joskin tiukka ope, joka teki oppilaille jäyniä, jos käyttäytyi huonosti. Yksi koulun pidetyimpiä opettajia. Hänen tunnillaan ei voinut olla oppimatta.

Opettaja työnsi liikuntatunnilla takapuolesta jos ei itse osannut tehdä kuperkeikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosittain jotkut oppilaiden järkkäämät juhlat jossa opet toki oli paikalla. Siellä yksi ohjelmanumero oli mm. semmoinen jossa jaettiin "ihania" lempinimiä. Ja sitten piti käydä hakemassa palkinto lavalta. Ja ne lempinimet oli herjaavia ja alentavia. En tiedä miksei tuohon puututtu.

Meillä oli lukiossa abivuonna sama, enpä olisi halunnut olla mikään "vuoden känniabi" tai "lusmuabi". Opettajien kohdalla oli myös perinteenä jakaa titteleitä, mutta opettajat halusivat tarkistaa listan etukäteen. Olin abivuonna miettimässä noita opettajien titteleitä ja käytettiin ehdotuksissa hyvää makua, kun kaikki ehdotukset menivät rehtorilla läpi. Sen tosin kuulin jälkeenpäin, että osaa opettajista nuo tittelit loukkaavat silti: toiset opettajista saavat jonkun "hauskaope" palkinnon joka vuosi ja toisia ei koskaan muisteta millään tittelillä. Tuntuu kuulemma pahalta, jos opettaja jää aina ilman titteliä.

Nykyään valitetaan siitä että lapset saa liian helposti kirjainyhdistelmädiagnooseja mutta eipä ollut herkkua olla se ongelmia omaava lapsi hetkeä taaksepäin. Minulla oli paljon ongelmia sosiaalisten taitojen kanssa enkä pysynyt oikein muiden perässä, mutta sain vain huutoa ja sättimisiä kaikilta elämäni aikuisilta. Pelkkä asenneongelma, yrittäisi enemmän. Pelkäsin koulua ja linstasin jo ala-astella, mutta tästä ei tullut mitään seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosittain jotkut oppilaiden järkkäämät juhlat jossa opet toki oli paikalla. Siellä yksi ohjelmanumero oli mm. semmoinen jossa jaettiin "ihania" lempinimiä. Ja sitten piti käydä hakemassa palkinto lavalta. Ja ne lempinimet oli herjaavia ja alentavia. En tiedä miksei tuohon puututtu.

Meillä oli lukiossa abivuonna sama, enpä olisi halunnut olla mikään "vuoden känniabi" tai "lusmuabi". Opettajien kohdalla oli myös perinteenä jakaa titteleitä, mutta opettajat halusivat tarkistaa listan etukäteen. Olin abivuonna miettimässä noita opettajien titteleitä ja käytettiin ehdotuksissa hyvää makua, kun kaikki ehdotukset menivät rehtorilla läpi. Sen tosin kuulin jälkeenpäin, että osaa opettajista nuo tittelit loukkaavat silti: toiset opettajista saavat jonkun "hauskaope" palkinnon joka vuosi ja toisia ei koskaan muisteta millään tittelillä. Tuntuu kuulemma pahalta, jos opettaja jää aina ilman titteliä.

Ilkeää myöntää, mutta syystä jotkut jäävät ilman opiskelijoiden kehuja. Kaikki opet eivät ole mukavia ja hauskoja. Osa opeista oli todella kuivia ja asiallisia, mitään intoa opettamiseen ei ollut ja se näkyi. Mikä "titteli" tuollaiselle opelle ois pitänyt antaa?

Olisipa tällainen vielä mahdollista, mutta ei resursseja ole:

Yläasteella luokallamme oli 4:n oppilaan porukka, jotka häiriköivät ainoastaan ruotsin tunneilla. Tunneilla oli ihan hirveää, kun nuo oppilaat häiriköivät ja kukaan ei saanut opittua mitään. Opettajaltakin meni hermot. Lopulta noille 4:lle perustettiin ruotsituntien ajaksi oma pienryhmä, jota kouluavustaja piti. Luokkaan palasi rauha, opettaja ja me muut oltiin tyytyväisiä. Nykyään tuo lössi olisi ryhmän tunneilla mukana, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Opettaja lupasi tupakka-askin sille, joka saa kokeesta parhaan numeron. Askin tämä oppilas sitten myös sai.

Toinen antoi pornosivujen linkkejä pojille. Samainen opettaja kävi myös aina välillä hiukan kävelyillä kesken koulupäivän ja tuli viinalta tuoksahtaen takaisin.

Olivat opettajina koko mun yläaste- ja lukioajan, joten ei varmaan sitten kukaan koskaan kertonut eteenpäin.

Nämä tapahtuneet 2000-luvun alussa, oltiin yläastelaisia.

Ennen liikuntatuntia opettaja kysyi jokaiselta oppilaalta heidän edellistä liikunnan numeroaan. Kun yksi poika kertoi saaneensa ysin, oli opettaja ääneen naljaillut pojan saaneen ysin, koska asuu kunnan hienoimmassa talossa.

Muutoinkin liikuntanumerot tulivat pärstäkertoimen tai urheilullisen vartalon perusteella.

Tämä 90-luvulla. Uskonnon opettaja kertoi seksikertomuksia junasta ja mollasi lestaadiolaisia tai kai se oli jotenkin kertonut /opettanut uskonnosta väärin, kun jonkun lestaadiolaisen vanhemmat oli ottaneet yhteyttä rehtoriin. Tää opettaja sitten julisti isoon ääneen miten oli saanut lestaadiolasilta huonoa palautetta ja kaikki luokassa kääntyivät katsomaan sitä yhtä luokan lestaadiolaista (jonka vanhemmista ei kyllä ollut mitään tietoa, että oliko juuri hänen vanhempansa olleet rehtorin puheilla vai jonkun lukemattoman muun lessun, mutta hän kuitenkin sai siitä sitten pahoja katseita). Ongelmana oli, että tää opettaja oli tietenkin oppilaiden (yläaste) mielestä huippukiva ja hauska. Ei antanut paljon koskaan läksyjä ja kokeet oli helppoja. Ja siis tosiaan kertoi niitä yläasteelaisten nuorten mielestä hauskoja juttuja (=lapsellisia, ja seksistisiä tarinoita). 

Yööök, ei varmaan selviäisi enää nykypäivänä ilman isompaa haloota :D

Noh tämä nykypäivänä, kun seuraan lapsen koulunkäyntiä yläasteella. Liikunnan numeroon vaikuttaa myös se, onko lapsella asianmukaiset liikuntavälineet. 

Mitään tietoa ei tule kotiin asti, että mitä liikuntamuotoa sitä aiotaan seuraavien viikkojen aikana harrastaa. Lapsi vain ilmoittaa jotain päivää ennen tai aamulla, että meillä on kuulemma hiihtoa, sisäliikuntaa, uintia tms. Just! Ei meillä ole kaikkia mahdollisia uusia sisäpallokenkiä/suksia ostettuna heti varastoon, kun ei harrasteta aktiivisesti esim. sitä sisäliikuntaa ja lapsi ehtii kasvaa jolloin se tarve niille uusille välineille tulee joka vuosi, joskus puolen vuoden välein!

Juu ei ollu nyt sitten niitä sisäpelikenkiä kouluun mukaan, kun jos ois tiennyt, niin olisin käynyt ostamassa ne lapsen kanssa edellisellä viikolla.