Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Ihmisen terveydelle riittävä fyysinen kunto on kuitenkin paljon merkittävämpi tekijä, kuin musikaalisuus. Osa ihmisistä saa pidettyä riittävän fyysisen kunnon yllä ilman mitään ponnisteluita, itsestään. Toisille, hyvin isolle joukolle ihmisiä, alkaa kehittyä ylipainoa elintapasairauksia ym. joiden lasku on todella kallis yhteiskunnalle.

Varmaan vähintään yhtä suuri ongelma on mielenterveyden ongelmat. No sinusta nekin hoituvat, kun vaan ihminen liikkuu. Ei ongelmaa, joka ei liikunnalla ratkeaisi,

Itseasiassa, jos olisit tutustunut opetusohjelmaan niin liikunnan opetuksen tavoitteet eivät suinkaan rajoitu pelkästään cooperin testiin (jota ei taideta nykyään edes tehdä) vaan fyysisen hyvinvoinnin lisäksi sen tarkoitus olisi myös kehittää lapsen psyykkistä ja sosiaalista hyvin vointia ja antaa lapselle taitoja ja valmiuksia joilla kaikkiin kolmeen voi vaikuttaa ja siten tukea lapsen kehitystä.

Näin se on jotta teinit tuola kylillä, juovuspäisnänsä talmuaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan täällä Helsingissä. Liikuntaa löytyy laidasta laitaan. Kaupunki tarjoaa maksutta https://easysport.fi/ alakouluikäisille ja https://funactionnuorille.fi/ vanhemmille. On futiskerhoja, joissa pelaillaan ilman tavoitteita ja uimakerhoja, joissa ei ole tarkoitus edetä kilpailemaan. 

Jos mieleistä ei löydy, aina voi perustaa sopivan höntsäilyn lapsilleen. Seura pystyy, haalit harrastajat ja vuokraat tilat kaupungilta. Niin kaikki urheiluseurat toimivat, vapaaehtoistyöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Lapset ovat päiväkodissa yli 8h/vrk eli siellä pitäisi liikkua enemmän. Varhaiskasvattajat voisivat opetella ohjaamaan lapsia liikuntaa ihan joka päivä, enemmän pihapelejä, urheilukisoja, temppuratoja ja vähemmän vapaata olemista.

Jos katsot päiväkotien päiväohjelmia niin ei siellä kyllä vapaata olemista ole juuri nimeksikään. Aika menee siirtymiin, syömiseen ja nukkumiseen. Ulkoilussa ehkä sitten aikaa olla vapaammin kavereiden kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan täällä Helsingissä. Liikuntaa löytyy laidasta laitaan. Kaupunki tarjoaa maksutta https://easysport.fi/ alakouluikäisille ja https://funactionnuorille.fi/ vanhemmille. On futiskerhoja, joissa pelaillaan ilman tavoitteita ja uimakerhoja, joissa ei ole tarkoitus edetä kilpailemaan. 

Jos mieleistä ei löydy, aina voi perustaa sopivan höntsäilyn lapsilleen. Seura pystyy, haalit harrastajat ja vuokraat tilat kaupungilta. Niin kaikki urheiluseurat toimivat, vapaaehtoistyöllä. 

Vilkaisin tuon ensimmäisen linkkisi ja juuri tuollaista toimintaa tarvittaisiin muuallekin. Tuossa oli järjestetty liikuntaa nimenomaan koulujen tiloissa sekä alueella olevissa liikuntahalleissa. Kun toiminta on riittävän lähellä - lapsen kannalta siis - ei ole tarvetta vanhempien lähteä kuskaamaan lasta harrastukseen vaan lapsi voi mennä sinne ihan itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Se on just tämä! Kaikesta on tehty joko kilpailua tai varusteurheilua. Ja niin ikävän tavoitteellista, että jos lapsi ei alota sitä jotain fudista tai jumppaa heti sillon kuusvuotiaana, nii kolmen vuoden päästä se ei pääse enää oman ikäistensä mukaan lainkaan mihinkään kun alottelijoita ei haluta mukaan. Aivan sama mikä laji, niin tämä on ongelma. Pitäs aina alottaa sitten joku yksilölaji, ja se taas sitte monista tuntuu hankalalta ku ei tunne ketään. Sitye lopputulos on että ei liikuta lainkaan.

Koulussa oon myös huomannu tän, opettajat laittaa harrastajat ja alottelijat pelamaan vaikka fudista. Ne pari jotka harrastaa, karjuu niille huonommille ja potkii lopuks palloa tahalla päin ja kiusaa. Ja liikunnan ope tutkii samalla omaa kännykkää oisko tullu vaikka tinderistä pisteitä eikä välitä vattuakaan mitä tunnilla tapahtuu. Helppo laittaa lapset keskenään vaan pelaamaan.

Oliski koulussa monimuotosta ja vaihtelevaa liikuntaa... kun olin ite nuori, niin meillä oli juoksua niin radalla ku maastossa, sisäliikunnassa lihaskuntotreenejä, venyttelyä, telinevoimistelun alkeita ja helpompia liikkeitä, sisällä sählyä, talvella hiihdettiin ja luisteltiin ja joskus keväällä sit jotain pesistä. Mutta pääasia siis oli että joukkuelajeja ei painotettu niinkun ehkä nykyäön (ku se on opelle helpointa)

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Tarkoitatko miimisenä näitä vai miten ovat ilmaisia?

Pyörät maksaa useamman sata euroa.

Luistimet alk. 50€ uutena + kypärä

Hiihtosetit useamman sata euroa

Toki voi kirppikseltä bongata, mutta silti puhutaan isoista investoinneista, jotka joutuu kasvavalle lapselle joka vuosi tekemään (pyörä voi mennä pidempään). Se hiihto, luistelu tai pyöräily, tai juoksukaan, ei ole kauhean nautinnollista, jos välineet on surkeat. Okei, kyllä sata vuotta sitten ja 50-luvullakin liikuttiin kehnoilla isän tekemillä suksilla, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee.

Toki jostain jonkun markan pallon saa, mutta kunnon jalkapallo maksaa sekin. Lisäksi voi vaatia nappikset tai säärisuojat sukkineen. Okei, kyllä Afrikan lapset potkii lannasta tehtyä palloa, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee, Suomessa.

Kyllähän nuo tenavat näköjään potkii palloa läheisellä kentällä lenkkarit jalassa, joltakin löytyy aina pallo. Samaisella lenkkareilla voi kipaistä vaikka lenkin.

Sillä samalla pallollako ne kaikki hiihtää, luistelee ja pyöräilee myös?

Mun oma alaluokkalainen liikkuu omaehtoisesti valtavia määriä, joten olen tästä tietoinen. Monen monta futispalloakin on ostettu ja lenkkareita menee vuodessa useammat. Mutta varsinaisia juoksulenkkareita ei hänelle ole, koska ne maksaa paljon ja eivät taas ole sopivimmat pallon potkimiseen. Jos taas juoksisi ihan juoksua, niin ainakin päällystetyillä teillä tulisi olla kunnon vaimennus, jotta ei nivelet mene huonoksi.

Jos vanhemman mielestä pihapelailu on varusteista kiinni, en ihmettele että lapset eivät liiku.

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Tämä. Minkälaiset vanhemmat antavat lastensa tuhota itsensä noin. Eiköhän terveelliset elämäntavat ole kaikilla tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Lapset ovat päiväkodissa yli 8h/vrk eli siellä pitäisi liikkua enemmän. Varhaiskasvattajat voisivat opetella ohjaamaan lapsia liikuntaa ihan joka päivä, enemmän pihapelejä, urheilukisoja, temppuratoja ja vähemmän vapaata olemista.

Jos katsot päiväkotien päiväohjelmia niin ei siellä kyllä vapaata olemista ole juuri nimeksikään. Aika menee siirtymiin, syömiseen ja nukkumiseen. Ulkoilussa ehkä sitten aikaa olla vapaammin kavereiden kanssa

Ja siksi ulkoilun pitää olla ohjattua liikkumista! Kun päivä menee syömiseen, nukkumiseen ja siirtymiin, niin ulkoilu on elintärkeää aikaa kunnon juoksulle, heitoille, hypyille jne. eikä millekään hiekkalaatikkoleikeille. Ei ne lapset 50 vuotta sitten istuskelleet kurahousuissa, ne kiipeili puissa ja juoksi kilpaa, sama meininki tarvitaan päiväkoteihin, jos halutaan saada lapset liikkumaan.

Leikkimään ehtii kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Minä ainakin. Sanoin lapselle, että MOVE-testi ei ole pakollinen, se ei ole osa opetussuunnitelmaa (siihen ei harjoitella, se ei kannusta liikkumaan), joten riittää, että jokaisesta suorituksesta tulee määräksi yksi. Enempään ei voi pakottaa eikä lopputulos saa vaikuttaa liikuntanumeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Se on just tämä! Kaikesta on tehty joko kilpailua tai varusteurheilua. Ja niin ikävän tavoitteellista, että jos lapsi ei alota sitä jotain fudista tai jumppaa heti sillon kuusvuotiaana, nii kolmen vuoden päästä se ei pääse enää oman ikäistensä mukaan lainkaan mihinkään kun alottelijoita ei haluta mukaan. Aivan sama mikä laji, niin tämä on ongelma. Pitäs aina alottaa sitten joku yksilölaji, ja se taas sitte monista tuntuu hankalalta ku ei tunne ketään. Sitye lopputulos on että ei liikuta lainkaan.

Koulussa oon myös huomannu tän, opettajat laittaa harrastajat ja alottelijat pelamaan vaikka fudista. Ne pari jotka harrastaa, karjuu niille huonommille ja potkii lopuks palloa tahalla päin ja kiusaa. Ja liikunnan ope tutkii samalla omaa kännykkää oisko tullu vaikka tinderistä pisteitä eikä välitä vattuakaan mitä tunnilla tapahtuu. Helppo laittaa lapset keskenään vaan pelaamaan.

Oliski koulussa monimuotosta ja vaihtelevaa liikuntaa... kun olin ite nuori, niin meillä oli juoksua niin radalla ku maastossa, sisäliikunnassa lihaskuntotreenejä, venyttelyä, telinevoimistelun alkeita ja helpompia liikkeitä, sisällä sählyä, talvella hiihdettiin ja luisteltiin ja joskus keväällä sit jotain pesistä. Mutta pääasia siis oli että joukkuelajeja ei painotettu niinkun ehkä nykyäön (ku se on opelle helpointa)

En tiedä onko tuossa aiemmin ollut vähän sukupuolijakoakin. Kyllä meillä kasarilla kouluun menneillä pojilla ainakin oli paljon joukkupelejä ja niistä myös eniten tykättiin. Futis, koris, "lätkä" (tennispallolla), pesis, polttopallo, käsipallo, sisäfutis jne. Oli toki höysteeksi myös yleisurheilulajeja, kuntopiiriä, pari uimahallireissua vuodessa jne. Ja meillä kun alkoi metsät koulun vierestä niin suunnistusta oli aika usein, siitä tykkäsin yksilölajeista eniten. En tiedä voisiko nykyään opettaja laskea luokallisen alakoululaisia yksinään metsään kartan kanssa pariksi tunniksi hortoilemaan, tosin.

Opettajasta on paljon kiinni miten nuo joukkuelajit sujuu. Parhaimmillaan ne voivat olla hyvinkin hyödyllisiä myös lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta, muta pahimmillaan sitten sitä kiusaamista ja muuta perseilyä.

Ensimmäisenä pitäisi poistaa arviointi. Toiset on liikunnallisia toiset ei. Kaiken innon tappaa juuri testit, arvioinnit ja toisten oppilaiden (joskus myös opettajien) tärkeät kommentit. Hyväksytty/hylätty riittäisi.

Hönttöliikunta takaisin, kilpaurheilijat eri osiin harrastuksissa. Tosin vanhemmat näitä yleensä hakee, että heidä Puuro-petteri on se seuraava huippu- urheilija.

Tämä siksi, että moni on jättänyt kasvatusvastuun koululle kaikissa asioissa. On turha kuvitella että liikkuisivat lasten kanssa kun peruskäytöstavatkin puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi liikuntatunneista pitäisi tehdä kivoja kaikille, ei vain niille huippu-urheilijoille. Näille vähiten liikkuville ja "huonommille" liikuntatunnit ovat painajaista testeineen ja nöyryytyksineen. Kympin tytöt ja pojat kiusaavat huonompiaan ihan armotta. Miten se huonokuntoinen edes innostuu liikunnasta, jos hänen suorituksilleen nauretaan tai häntä ei haluta peleihin mukaan?

Niin, onko mitään muuta oppiaineitta, jossa kokeet ja tulokset ovat suorastaan julkisia? Musiikissakin on taidettu luopua luokan edessä laulamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Minä ainakin. Sanoin lapselle, että MOVE-testi ei ole pakollinen, se ei ole osa opetussuunnitelmaa (siihen ei harjoitella, se ei kannusta liikkumaan), joten riittää, että jokaisesta suorituksesta tulee määräksi yksi. Enempään ei voi pakottaa eikä lopputulos saa vaikuttaa liikuntanumeroon.

Kaikenlaisia sitä onkin :-(

sitä saa mitä kasvattaa

nuoret vanhemmat ovat ruutujen ääressä aikaansa viettäviä ja uusavuttomia, taaperolle kännykkä kouraan vaan eikös

meidän lapsuudessamme oli itsestään selvää, että leikittiin ja juostiin ulkona, onneksi sain asua välillä maaseudullakin ja touhuta metsässä

Hyvät motoriset taidot tukevat koulumenestystä. Hyvät motoriset taidot kehittyvät monipuolisesti liikkumalla. Jos haluat lapsesi menestyvän akateemisesti, satsaa liikkumiseen. Koulumatka kannattaa kävellä. Kävely ennen koetta/ oppimiatilannetta parantaa suorituskykyä. Monipuolinen säännöllinen ruokailu tukee terveyttä. Riittävä uni on välttämättömyys hyvinvoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Tarkoitatko miimisenä näitä vai miten ovat ilmaisia?

Pyörät maksaa useamman sata euroa.

Luistimet alk. 50€ uutena + kypärä

Hiihtosetit useamman sata euroa

Toki voi kirppikseltä bongata, mutta silti puhutaan isoista investoinneista, jotka joutuu kasvavalle lapselle joka vuosi tekemään (pyörä voi mennä pidempään). Se hiihto, luistelu tai pyöräily, tai juoksukaan, ei ole kauhean nautinnollista, jos välineet on surkeat. Okei, kyllä sata vuotta sitten ja 50-luvullakin liikuttiin kehnoilla isän tekemillä suksilla, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee.

Toki jostain jonkun markan pallon saa, mutta kunnon jalkapallo maksaa sekin. Lisäksi voi vaatia nappikset tai säärisuojat sukkineen. Okei, kyllä Afrikan lapset potkii lannasta tehtyä palloa, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee, Suomessa.

Kyllähän nuo tenavat näköjään potkii palloa läheisellä kentällä lenkkarit jalassa, joltakin löytyy aina pallo. Samaisella lenkkareilla voi kipaistä vaikka lenkin.

Sillä samalla pallollako ne kaikki hiihtää, luistelee ja pyöräilee myös?

Mun oma alaluokkalainen liikkuu omaehtoisesti valtavia määriä, joten olen tästä tietoinen. Monen monta futispalloakin on ostettu ja lenkkareita menee vuodessa useammat. Mutta varsinaisia juoksulenkkareita ei hänelle ole, koska ne maksaa paljon ja eivät taas ole sopivimmat pallon potkimiseen. Jos taas juoksisi ihan juoksua, niin ainakin päällystetyillä teillä tulisi olla kunnon vaimennus, jotta ei nivelet mene huonoksi.

Jos vanhemman mielestä pihapelailu on varusteista kiinni, en ihmettele että lapset eivät liiku.

Kyse oli siitä, että joku sanoi kaikkien lajien olevan ilmaisia - kunhan on ensin ostanut varusteet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Se voi olla hankalaa. Esim. meillä on kodin vieressä hienot jalkapallokentät, mutta niitä ei saa käyttää kuin ainoastaan seurat. Eli jos sinne menee potkimaan palloa (vaikka olisi tyhjät kentät), niin kohta tulee läheisestä huoltorakennuksesta ukko ajamaan lapset pois.

tämä. Meidän kylällä on kaksi ulkojääkenttää. Molempiin aikataulutettiin mailapeleille sallitut ajat arkisin klo 15-17 sekä 20-22. Siihen loppui nuorten höntsäkiekkoilu. Nuoret tulee yläkoulusta kotiin klo 1530 eli aikaa jäi alle tunti. 21 aikaan pitäisi olla jo kotona valmistautumassa unille.

Koulun pesiskentällä koittivat pelailla palloa iltaisin kunnes paikalle tuli yksi äiti rageemaan kun hänen tokaluokkalainen ei pääse peliin mukaan. Päättivät sitten koululla, että kun kyseessä on koulun kenttä niin kaikki pelaa. Jaliskenttä on seuravuoroille, koulun koriskentällä ei voi pelata kun heti on puskaradiossa narinaa, että pienempiä pelottaa tulla koulun pihalle leikkimään. Kadulla olivat katulätkää niin naapurin Jonne bemareineen valitti asiasta. Huoh.