Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Ihmisen terveydelle riittävä fyysinen kunto on kuitenkin paljon merkittävämpi tekijä, kuin musikaalisuus. Osa ihmisistä saa pidettyä riittävän fyysisen kunnon yllä ilman mitään ponnisteluita, itsestään. Toisille, hyvin isolle joukolle ihmisiä, alkaa kehittyä ylipainoa elintapasairauksia ym. joiden lasku on todella kallis yhteiskunnalle.

Varmaan vähintään yhtä suuri ongelma on mielenterveyden ongelmat. No sinusta nekin hoituvat, kun vaan ihminen liikkuu. Ei ongelmaa, joka ei liikunnalla ratkeaisi,

Liikunnan on itse asiassa todettu auttavan lievään tai keskivaikeaan masennukseen.

Niin kuten arvelin, ei ole sinusta ongelmaa, joka ei ratkeaisi liikunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Pelottavaa ajatella, että jonkun vanhemman mielestä kyky hölkätä kilometri tai se, että kävelee 250 metriä kouluun on merkki hyvästä kunnosta. Missäköhän kunnossa vanhemmat ovat ja millaista esimerkkiä antavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Lapset ovat päiväkodissa yli 8h/vrk eli siellä pitäisi liikkua enemmän. Varhaiskasvattajat voisivat opetella ohjaamaan lapsia liikuntaa ihan joka päivä, enemmän pihapelejä, urheilukisoja, temppuratoja ja vähemmän vapaata olemista.

Just todettiin ketjussa, että tätä on resurssien puutteessa vähennetty eli liian vähän valvojia ja liian pienet tilat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Lapset ovat päiväkodissa yli 8h/vrk eli siellä pitäisi liikkua enemmän. Varhaiskasvattajat voisivat opetella ohjaamaan lapsia liikuntaa ihan joka päivä, enemmän pihapelejä, urheilukisoja, temppuratoja ja vähemmän vapaata olemista.

Just todettiin ketjussa, että tätä on resurssien puutteessa vähennetty eli liian vähän valvojia ja liian pienet tilat.

Ja etenkin vanhemmat, joiden rooli rajoittuu päiväkotien toiminnan kauhisteluun.

Menkääs nyt jo liikuttamaan jälkikasvuanne hopi hopi,

Vierailija kirjoitti:

Jep, suurin ongelma on se ettei huonokuntoisuutta "sallita" vaan kauhistellaan ja verrataan jatkuvasti paremmin suoriutuviin. Siis nimenomaan myös yksilötasolla, tietenkin kansallisella tasolla tuota kuuluukin seurata.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää ettei huono kunto kerro ihmisen huonoudesta (etenkään silloin kun kyseessä on lapsi!) ja sitä voidaan parantaa harjoittelulla. Tuo on asia jota pystytään ratkomaan yhdessä, ei niinkään osoitus yksittäisten nuorten heikkoudesta tai moraalisesta rappiosta.

Erityisen suuri ongelma on se, ettei nykyään oikein ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Jokaisen pitäisi päästä harrastamaan sellaista liikuntaa, joissa tärkeintä on osallistuminen/yksilöllinen kehittyminen eikä parhaiten suoriutuminen.

Miten niin nykyään ei ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Ei ysärillä ollut sen enempää liikuntakerhoja tai muita vastaavia, vaan oli seurojen treenit tai koulujen kentät, joille mentiin höntsäämään. Ihan samat mahdollisuudet nytkin on, mutta mammat antavat lastensa pelata kännyköillä kaikki päivät, niin ei ole mitään tarvetta lähteä potkimaan futista sinne koulun kentälle ajan tappamiseksi. 

Ei lapsia voi nykyään viedä edes ryhmäliikuntoihin, koska siellä on niitä kullannuppuja, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti ja terrorisoivat koko ryhmän toimintaa niin, ettei kenelläkään ole hauskaa eikä mistään tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Pelottavaa ajatella, että jonkun vanhemman mielestä kyky hölkätä kilometri tai se, että kävelee 250 metriä kouluun on merkki hyvästä kunnosta. Missäköhän kunnossa vanhemmat ovat ja millaista esimerkkiä antavat?

Totesin, ettei ole hirveän huonokuntoinen. Olin siis itse yllättynyt, että tyyppi jaksoi kuitenkin juosta ainakin kilometrin, vaikka en ole nähnyt hänen harrastavan mitään liikuntaa (muutamaa uintireissua lukuunottamatta) vuosiin. Ja itselläni on huono kunta, eli jaksan hölkätä ehkä 20 minuuttia hissukseen, enkä ole enempää edes yrittänyt vuosiin. Toisaalta terveys on hyvä, enkä haluakaan elää 100-vuotiaaksi (surkea eläke tulossa). Ehkä ihmisillä on vähän eri terveystavoitteet itselleen ja lapsilleen. Jos pitää olla huippukunnossa, se vaatii aika paljon aikaa ja vaivaa.

Poikani saisi liikkua paljon enemmän, mutta silti hän pärjäsi movessa hyvin. Syksyllä oli joku maraton-kisa ja siinä hän juoksi 7 kilometriä. Eli kuntoa kyllä riittää, vaikka ei oikeasti aktiivisesti liikukaan. Kuinka vähän siis ne huonokuntoiset liikkuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Tämä asia pitäisi kyllä ehdottomasti nostaa julkiseen keskusteluun. Ihan hirveä pom mi tulevaisuutta ajatellen.

Tai sitten ei. Sote-sektori on jo muutenkin kaatumassa ja elintasosairauksia ja itseaiheutettuja jätettäneen jatkossa hoitamatta.

Osa kansanosasta voi hyvin; heidän lapsensa ovat terveitä, normaalipainoisia, liikkuvat ja harrastavat muuten. Heillä on vakuutukset, ja lasten tulevaisuus turvattu, koska samoista koulutus- ja työpaikoista kilpailee pienempi porukka.

Se, mitä se sitten tarkoittaa, kun porukka syrjäytyy, siis yhteiskuntarauhan kannalta, mutta ehkäpä ne syrjäytyvät ovat huonokuntoista sakkia, joten eivät jaksa temppuilla mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla on se, että lapsi liikkuu, ei koulujen. Meilläpäin ainakin paikalliset urheiluseurat järjestävät kesäisin ja talvisin ns. nappulakisoja. Itse veimme lapset niihin jo pienestä saakka, ensimmäisen kerran 3 vuotiaana. Noissa oli kesäisin juoksulajeja, pituushyppyä, pallonheittoa. Isommille sitten tuli mukaan korkeushyppyä yms. Talvella oli hiihtokisoja, pienet hiihtivät 100 metriä sitten matka piteni kun tuli isommaksi. Isompana sitten olikin helppoa valita joku itseään kiinnostava laji, kun oli pienestä saakka kokeiltu erilaisia. Ei jokaisesta tarvitse tehdä urheilijaa, mutta perustaidot on hyvä antaa lapsilleen ja me vanhemmat olemme siitä vastuussa.

Älkää ostako lapsille mitään sähköskeittilautoja yms. Kamalinta on kun näkee, että yleensä se pullukka kulkee noilla vehkeillä ja hoikemmat tavallisilla pyörillä tai kävellen.

Onko noita nappula- ja hiihtokisoja 3 tuntia päivässä? Eli katetaanko niillä kasvavan lapsen päivittäinen liikunnan tarve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoli on aiheellinen, tämä on totta. Mutta jotenkin ne jutussa olleet esimerkit huonosta kunnosta eivät olleet minusta ihan kattavia. Olin itse ihan normaalipainoinen ja normaalikuntoinen nuori, mutta en ikinä saanut vedettyä yhtäkään leukaa ja punnertaminenkin oli sitä ja tätä. Oma 15-v. poikani on onneksi alkanut harrastaa omatoimista jumppaa ja on esimerkiksi punnertamisessa kehittynyt huimasti, jaksaa juosta ja on aivan normaalipainoinen - yhtäkään leukaa ei pysty vaan vetämään. Koululiikunnassa pitäisi keskittyä liikunnan iloon, tehdä niitä asioita joissa kunto ja lihasvoima kehittyvät - ilman, että niitä tarvitsee testata mitenkään.

Silmääni pisti myös koulukyytien kyseenalaistaminen. Teinini koulumatka on sellainen, että kävelen sen itse puoleen tuntiin, hän itse ehkä vähäsen nopeammin ja koulu on siis niin lähellä, ettei mitään koulukuljetusta saa. En nyt tähän hätään muista mikä se kilometriraja kuljetukselle on, mutta niin korkea se on, että olisi aika kohtuutonta vaatia ketään se matka kävelemään joka päivä kaksi kertaa säässä kuin säässä. Käsittääkseni myöskään vanhemmat eivät kovin aktiivisesti yläkoululaisia kouluun kuljeta.

Liikuntaan motivoimisessa vanhemmilla on toki iso rooli ja muistan välillä hiihtäneeni ja lenkkeilleeni omien vanhempieni kanssa lapsuudessani. Silti on jotenkin jo ihan surkuhupaisaa, että vähän aineessa kuin aineessa koulussa syytetään vanhempia siitä, etteivät nämä nonstoppina tee näitä asioita lapsen kanssa. Vanhemman pitää hiihtää ja metsäretkeillä ja lukea sekä lapsen kanssa että itse hyvänä esimerkkinä jne. Kohta varmaan osoitetaan sormella vanhempia, jotka eivät vietä rattoisia perheiltoja ratkomalla lapsensa kanssa matemaattisia pähkinöitä tai tekemällä kemian kokeita. Ei aikuisen tarvitse ihan koko vapaa-aikaansa pyhittää lapsen kanssa puuhaamiselle, aikuisella on oikeasti välillä muutakin tekemistä. Asenteen soisi olevan kunnossa ja toivoisin vanhempien innostavan lapsiaan liikkumaan, lukemaan jne. mutta ihan koko ajan ei tarvitse pitää lapsen kädestä kiinni.

Mietin kuinka paljon huonossa kunnossa ja ylipainossa on alueellisia eroja. Omien havaintojeni mukaan lapsissa ja nuorissa ei täällä ole mainittavan paljon selvästi ylipainoisia. Asumme keskikokoisessa kaupungissa melko eteläisessä Suomessa. Sen sijaan se pistää silmään, että parikymppisissä alkaa olla aika paljon lihavia.

Tässä se ongelma taitaa aika isosti ollakin. Ajatellaan, että nuori on "normaalikuntoinen" vaikka hän ei pysty tekemään yhtäkään suoritusta testissä. Ihminen ei ole normaalikuntoinen, vaikka hän olisi laiha, jos sillä kropalla ei pysty tekemään edes ihan perusasioita. Jos nuori, hoikka mies ei pysty tekemään yhtään leukaa, se ei ole hyvä juttu, vaikka äiti olisi mitä mieltä. 

Standardit sille, mitä pidetään normaalina kuntona ovat romahtaneet ihmisten kunnon myötä. 

Samoin kuin vaikkapa standardit lukutaidolle, keskittymiskyvylle ja hyvälle käytökselle.

No tästä voimme olla samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suurin ongelma on se ettei huonokuntoisuutta "sallita" vaan kauhistellaan ja verrataan jatkuvasti paremmin suoriutuviin. Siis nimenomaan myös yksilötasolla, tietenkin kansallisella tasolla tuota kuuluukin seurata.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää ettei huono kunto kerro ihmisen huonoudesta (etenkään silloin kun kyseessä on lapsi!) ja sitä voidaan parantaa harjoittelulla. Tuo on asia jota pystytään ratkomaan yhdessä, ei niinkään osoitus yksittäisten nuorten heikkoudesta tai moraalisesta rappiosta.

Erityisen suuri ongelma on se, ettei nykyään oikein ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Jokaisen pitäisi päästä harrastamaan sellaista liikuntaa, joissa tärkeintä on osallistuminen/yksilöllinen kehittyminen eikä parhaiten suoriutuminen.

Miten niin nykyään ei ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Ei ysärillä ollut sen enempää liikuntakerhoja tai muita vastaavia, vaan oli seurojen treenit tai koulujen kentät, joille mentiin höntsäämään. Ihan samat mahdollisuudet nytkin on, mutta mammat antavat lastensa pelata kännyköillä kaikki päivät, niin ei ole mitään tarvetta lähteä potkimaan futista sinne koulun kentälle ajan tappamiseksi. 

No jos minulla on koko luokan ainoa lapsi joka haluaisi höntsäryhmään ja muut ovat Tiktokissa vähän vaikeaa on. Samaa ihmettelen mutta en voi mennä kenenkään kotiin sanelemaan tai vaatimaan leikki/ liikuntaseuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Tämä asia pitäisi kyllä ehdottomasti nostaa julkiseen keskusteluun. Ihan hirveä pom mi tulevaisuutta ajatellen.

Tai sitten ei. Sote-sektori on jo muutenkin kaatumassa ja elintasosairauksia ja itseaiheutettuja jätettäneen jatkossa hoitamatta.

Osa kansanosasta voi hyvin; heidän lapsensa ovat terveitä, normaalipainoisia, liikkuvat ja harrastavat muuten. Heillä on vakuutukset, ja lasten tulevaisuus turvattu, koska samoista koulutus- ja työpaikoista kilpailee pienempi porukka.

Se, mitä se sitten tarkoittaa, kun porukka syrjäytyy, siis yhteiskuntarauhan kannalta, mutta ehkäpä ne syrjäytyvät ovat huonokuntoista sakkia, joten eivät jaksa temppuilla mitenkään.

Nehän ne vasta temppuileekin! Ovat vaatimassa kaikilta samaa lihavuuden ihailua. Kun katsoo esim. johtavia poliitikkojamme, heistä pahimmat pukarit ovat juuri näitä, jotka tuskin ovat ottaneet juoksuaskelta kymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla on se, että lapsi liikkuu, ei koulujen. Meilläpäin ainakin paikalliset urheiluseurat järjestävät kesäisin ja talvisin ns. nappulakisoja. Itse veimme lapset niihin jo pienestä saakka, ensimmäisen kerran 3 vuotiaana. Noissa oli kesäisin juoksulajeja, pituushyppyä, pallonheittoa. Isommille sitten tuli mukaan korkeushyppyä yms. Talvella oli hiihtokisoja, pienet hiihtivät 100 metriä sitten matka piteni kun tuli isommaksi. Isompana sitten olikin helppoa valita joku itseään kiinnostava laji, kun oli pienestä saakka kokeiltu erilaisia. Ei jokaisesta tarvitse tehdä urheilijaa, mutta perustaidot on hyvä antaa lapsilleen ja me vanhemmat olemme siitä vastuussa.

Älkää ostako lapsille mitään sähköskeittilautoja yms. Kamalinta on kun näkee, että yleensä se pullukka kulkee noilla vehkeillä ja hoikemmat tavallisilla pyörillä tai kävellen.

Onko noita nappula- ja hiihtokisoja 3 tuntia päivässä? Eli katetaanko niillä kasvavan lapsen päivittäinen liikunnan tarve?

Oletko tyhmä vai esitätkö vain?

Vierailija kirjoitti:

Poikani saisi liikkua paljon enemmän, mutta silti hän pärjäsi movessa hyvin. Syksyllä oli joku maraton-kisa ja siinä hän juoksi 7 kilometriä. Eli kuntoa kyllä riittää, vaikka ei oikeasti aktiivisesti liikukaan. Kuinka vähän siis ne huonokuntoiset liikkuvat?

Saman totean minä siitä kilometrin juosseesta nörtistä. Ikinä ei harrasta liikuntaa omaksi ilokseen, mutta sai koko peruskouluajan liikunnasta aina ysin ja hyvät tulokset juuri näistä move- ja muista testeistä. Eli ei ne testit mitään hyvää kuntoa vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Samaa mieltä. Itsekin lapsena muistan, että pelattiin ja leikittiin koulun pihalla iltaisin ilman mitään tavoitteita. Talvella jäädyttivät kentän, ja silloin luisteltiin ihan keskenämme. Ei ollut yhtään huippu-urheilijaa meidän kylällä, mutta kaikki aika hyvässä kunnossa.

Ne kentät, pihat ja maalit ovat siellä yhä edelleen. Miksi pitäisi olla joku ulkopuolinen aikuinen heittämässä se pallo sinne peliin, jos tarkoituksena ei ole opettaa/valmentaa mitään, vaan nauttia vain pelailusta. Itse valmennan lapsia yhdessä lajissa vapaaehtoisena ja en todellakaan jaksaisi raahautua paikalle, jos olisin vain lapsenvahtina enkä opettamassa itselle rakasta lajia. 

Sepä se, kun on päivän jo muualla töissä ja valmentaa omassa lajissaan, niin ei jaksa raahautua paikalle.

Se raahautuminen olisi tärkeää, jotta lapsille saisi höntsää, ja muutenkin aikuisilla olisi enemmän tietoa ja kontrollia, mitä lapset ja nuoret puuhastelee.

Mutta osalla aikuisista on jo liikaa hommaa ja harrastusta ja osa ei sitten tee mitään. Esim. työttömille olisi oiva tilaisuus toimia höntsävetäjinä kentillä ja pihoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhosin lapsena liikuntaa koululiikunnan takia. Opettaja suosi niitä, jotka oli parhaita liikunnassa ja meitä huonoimpia syrjittiin. Söi hirveästi motivaatiota edes yrittää. Tulin aina viimeiseksi valittuna joukkueeseen. Tyydyin laiskaan ja huonokuntoiseen rooliini koko lapsuuteni ajan.

Tällä hetkellä tilanne on täysin toinen. Sain aikuisiällä uuden kipinän liikuntaan, kun ei ollut kukaan latistamassa vieressä. Olen jo yli kolmekymppinen, mutta varmaankin paremmassa kunnossa kuin suurin osa näistä lapsuusajan himoliikkujista. Tarinani pointti ei ole ylistää itseäni vaan se, että vaikka lapsi olisi kuinka huonokuntoinen tahansa ja vihaisi liikuntaa niin aikuisena tilanne voi olla täysin eri.

Kyllä tästä on ihan tutkimuksiakin tehty ja yleensä ne aikuisena liikkuvat olivat jo lapsena liikunnallisia. Lapsena luotu pohja kantaa. (Ja itse harrastin lapsena kilpaurheilua ja nykyään harrastan triathlonia. Koko elämäni olen treenannut jotain. Olen siis kohta 50-vuotias nainen.)

Sama täällä, liikuin lapsena runsaasti ja 47v iässä leikattiin kulunut lonkka, kolme vuotta myöhemmin polvi. Olen 170 cm/59 kg eli en mikään järkyttävä läski, mutta urheiluharrastus ilman kunnollista valmennusta on aiheuttanut minulle sen verran paljon tuki- ja liikuntaelinongelmia, että en suosittele tätä samaa kenellekään.

Lonkkia leikataan paljon myös liikkumattomilta, joten et voi sanoa, mikä on syys ja seuraus. Ja mikä on perinnöllistä alttiutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Lapset ovat päiväkodissa yli 8h/vrk eli siellä pitäisi liikkua enemmän. Varhaiskasvattajat voisivat opetella ohjaamaan lapsia liikuntaa ihan joka päivä, enemmän pihapelejä, urheilukisoja, temppuratoja ja vähemmän vapaata olemista.

Just todettiin ketjussa, että tätä on resurssien puutteessa vähennetty eli liian vähän valvojia ja liian pienet tilat.

Valvojia? Pienet tilat? Kuule, jossain tenavajumpassa on 15 lasta ja  aikuinen, miksi ihmeessä päiväkodin pihassa ei onnistu 2 aikuista ja 18 lasta juoksuharjoitukset? Liikuntaa pitäisi olla aika ulkoillessa vähintään tunnin ajan ja se olisi ohjattua, ei valvottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhosin lapsena liikuntaa koululiikunnan takia. Opettaja suosi niitä, jotka oli parhaita liikunnassa ja meitä huonoimpia syrjittiin. Söi hirveästi motivaatiota edes yrittää. Tulin aina viimeiseksi valittuna joukkueeseen. Tyydyin laiskaan ja huonokuntoiseen rooliini koko lapsuuteni ajan.

Tällä hetkellä tilanne on täysin toinen. Sain aikuisiällä uuden kipinän liikuntaan, kun ei ollut kukaan latistamassa vieressä. Olen jo yli kolmekymppinen, mutta varmaankin paremmassa kunnossa kuin suurin osa näistä lapsuusajan himoliikkujista. Tarinani pointti ei ole ylistää itseäni vaan se, että vaikka lapsi olisi kuinka huonokuntoinen tahansa ja vihaisi liikuntaa niin aikuisena tilanne voi olla täysin eri.

Kyllä tästä on ihan tutkimuksiakin tehty ja yleensä ne aikuisena liikkuvat olivat jo lapsena liikunnallisia. Lapsena luotu pohja kantaa. (Ja itse harrastin lapsena kilpaurheilua ja nykyään harrastan triathlonia. Koko elämäni olen treenannut jotain. Olen siis kohta 50-vuotias nainen.)

Sama täällä, liikuin lapsena runsaasti ja 47v iässä leikattiin kulunut lonkka, kolme vuotta myöhemmin polvi. Olen 170 cm/59 kg eli en mikään järkyttävä läski, mutta urheiluharrastus ilman kunnollista valmennusta on aiheuttanut minulle sen verran paljon tuki- ja liikuntaelinongelmia, että en suosittele tätä samaa kenellekään.

Lonkkia leikataan paljon myös liikkumattomilta, joten et voi sanoa, mikä on syys ja seuraus. Ja mikä on perinnöllistä alttiutta?

Urheilulääkärit on todella osaamattomia, minullekin lääkäri väitti, että nimenomaan tavoitteellinen urheiluharrastus aiheutti kuluman. Tietty kyse olikin päinvastainen eli liikuin liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Tarkoitatko miimisenä näitä vai miten ovat ilmaisia?

Pyörät maksaa useamman sata euroa.

Luistimet alk. 50€ uutena + kypärä

Hiihtosetit useamman sata euroa

Toki voi kirppikseltä bongata, mutta silti puhutaan isoista investoinneista, jotka joutuu kasvavalle lapselle joka vuosi tekemään (pyörä voi mennä pidempään). Se hiihto, luistelu tai pyöräily, tai juoksukaan, ei ole kauhean nautinnollista, jos välineet on surkeat. Okei, kyllä sata vuotta sitten ja 50-luvullakin liikuttiin kehnoilla isän tekemillä suksilla, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee.

Toki jostain jonkun markan pallon saa, mutta kunnon jalkapallo maksaa sekin. Lisäksi voi vaatia nappikset tai säärisuojat sukkineen. Okei, kyllä Afrikan lapset potkii lannasta tehtyä palloa, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee, Suomessa.

Kyllähän nuo tenavat näköjään potkii palloa läheisellä kentällä lenkkarit jalassa, joltakin löytyy aina pallo. Samaisella lenkkareilla voi kipaistä vaikka lenkin.

Sillä samalla pallollako ne kaikki hiihtää, luistelee ja pyöräilee myös?

Mun oma alaluokkalainen liikkuu omaehtoisesti valtavia määriä, joten olen tästä tietoinen. Monen monta futispalloakin on ostettu ja lenkkareita menee vuodessa useammat. Mutta varsinaisia juoksulenkkareita ei hänelle ole, koska ne maksaa paljon ja eivät taas ole sopivimmat pallon potkimiseen. Jos taas juoksisi ihan juoksua, niin ainakin päällystetyillä teillä tulisi olla kunnon vaimennus, jotta ei nivelet mene huonoksi.