Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Oli testeistä mitä mieltä tahansa, kyllä sen koulussa näkee, miten huono kunto ja tasapaino monella lapsella on. Kollega yritti viedä tokaluokkalaiset syksyllä metsäretkelle, ja pari ei jaksanut kävellä edes kilometriä sinne metsän reunaan ja muutama ei pysynyt lainkaan pystyssä metsäpolulla vaan kaatuili jatkuvasti.

Itse opetan viidesluokkalaisia, ja yksi heistä hengästyy koulun portaissa niin että puuskuttaa, ja luulinkin että hänellä on astma tai jokin perussairaus kunnes tapasin vanhemmat. Sääret ovat taipuneet lengolle ja reilua ylipainoa löytyy muutamalta. Jopa hoikka ja hyväkuntoisen näköinen tyttö tuli liikuntatunnilta vastaan ahdistuneena, kun tuntui niin inhottavalta että oli tullut hiki.

Varmaan 80 prosentilla on selvä kännykkäaddiktio.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi kaiken liikunnan pitää olla ohjattua? Kakarana me vaan kerättiin nelis-, tai pesisjengi ja mentiin keskenämme pelaamaan. Tai kirkonrottaa, naruhyppäystä jne. Tai suksien janssa metsään. Miksei pennuille tänä päivänä näytetä, miten homma toimii ja sitten vaan pihalle? Silloin se ei ole tavoitteellista kilpaurheilua.

Ja kyllä koululiikunta oli ennen vanhaankin kilpailuhenkistä ja raakaa.

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla ohjattua, mutta lapsille ja nuorille pitäisi olla jokin paikka, missä voisivat harrastaa liikuntaa. Ei kenenkään olohuoneessa voi pelata lentopalloa tms. Kun mä olin lapsi ja nuori, oppikoulussa oli mitä erilaisimpia koulupäivän jälkeen järjestettyjä kerhoja. Oli liikuntaa, kuvista, elokuvaa jne. Koulun tiloissa järjestyi kaikki. Ja kaikki kykenivät kävelemään koululle harrastekerhoon, koska kykenivät sinne kävelemään aamuisinkin oppitunneille ja koulun päätyttyä takaisin kotiin. 

Kun omat lapseni olivat koululaisia, koulun urheilukenttä oli talvisin jäädytetty, sinne laitettiin talvisin kaukalo lätkää pelaaville ja muulla alueella sai luistella. Nyt sitä kenttää ei ole enää vuosiin jäädytetty eli ei ole luistinrataa, johon voisi mennä. Pitäisi siis mennä kauemmas jäähalliin ja silloinkin vain sellaiseen kellonaikaan, jolloin "höntsäilijöille" on sallittua mennä sinne. Lumisina talvina täällä on ihan hyvät ladut, mutta uskallapas mennä sinne suksinesi "höntsäilemään". Laduilla hiihtää "kilpahiihtäjiä", jotka suuttuvat, jos ladulla hidastelee joku ei-niin-tasokas hiihtäjä. Kirkonrotta taloyhtiön alueella....lapsistaha lähtee ääntä ja sitten ne juoksee kuitenkin nurmikoiden yli. Keinupehvistä...ei käy, kun pihaa on pienennetty, jotta on saatu tarpeeksi parkkipaikkoja taloyhtiön asukkaille. 

Kyllä mä näen - vaikka omat lapseni ovatkin jo yli 30 v - miten paljon vähemmän on enää "höntsäilypaikkoja" verrattuna 30 vuoden takaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi kaiken liikunnan pitää olla ohjattua? Kakarana me vaan kerättiin nelis-, tai pesisjengi ja mentiin keskenämme pelaamaan. Tai kirkonrottaa, naruhyppäystä jne. Tai suksien janssa metsään. Miksei pennuille tänä päivänä näytetä, miten homma toimii ja sitten vaan pihalle? Silloin se ei ole tavoitteellista kilpaurheilua.

Ja kyllä koululiikunta oli ennen vanhaankin kilpailuhenkistä ja raakaa.

ei nykyisin saa pelata missään kun lapsettomia tai lapsensa jo kasvattaneita häiritsee. Tai pienempien lasten vanhempia isompien pelit.

mäenlaskupaikalla ei saa rakentaa hyppyriä, koska pienemmät saattaisi innostua laskemaan siitä ja -> vaarallista. Pallon potkimisen ääni kuuluu kuulemma sisälle. Kuin myös kiekon lätkiminen (ostit sitten kaukalon vierestä asunnon..)  Lapsista ei saa kuulua ääntä. En tiedä leikittekö te pihapelejä kirkumatta ja mölisemättä, mutta mun nuoruudessa ainakin lasten äänet kaikui pitkin kylää. Nuoret ei saa näkyä missään porukkana, koska pienempiä pelottaa, ehkä myös vanhuksia.

Eli valittakaa vaan vielä vähän lisää, eniten tykkäyksiä saa aina puskaradiossa se joka keksii uuden asian missä jonkun "kullanmurut" on taas olleet häiriöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Ehkä se kunto on käsitteenä nyt vähän laajempi kuin pelkkä kestävyyskunto Cooperin testissä. Terveessä kehossa on myös tietyt liikeradat (muutkin kuin tuo olkapää). Jos esim. olkapää ei liiku kunnolla, niin moni laji ei onnistu turvallisesti. Joku joka jaksaa juosta hyvin voi olla ihan näkkileivän tasoa jos pitää venytellä eikä hyvä juoksumenestys takaa sitä, että jaksaa kantaa vaikka raskaampia tavaroita käsissä vähän pidemmän aikaa.

En nyt silti tiedä, onko se kovin haitallista jos 175cm/60kg nainen ei jaksa yksin kantaa esim. sohvaa ulos kerrostaloasunnosta, tai mihin sitä raskaiden tavaroiden kantokykyä elämässä voisi tarvita. Olen nyt 49-vuotias, normaalipainoinen, ei ikinä ollut mitään sairautta (kop kop), lapset jaksanut kannella silloin kun niitä piti kannella. Jos kuntotavoitteena on painonnostosaavutukset, ehkä siinä juuri tarvitaan artikkelin kyykkäämis- ja olkapäätaitoja. Itse en ole niitä ikinä tarvinnut, eikä niitä esim. koulussa ikinä edes testattu. Yleensä terveyttä ylläpitävänä kuntoiluna pidetään kuitenkin kestävyysharjoittelua ja vanhuksilla lihasvoimaharjoituksia.

Ei kai mitään sohvaa nyt yksin tarvitsekaan kantaa, mutta ihan suotavaa olisi pystyä kantamaan jonkun kanssa se sohva ulos. Normaalia on myös jaksaa kantaa niitä lapsia ja nostaa lapsi syliin. Mitään salitavoitteita noihin ei tarvita, mutta jokin peruskunto pitää olla että jaksaa mainittuja asioita ilman että seuraavana päivänä on käsissä lihakset ihan maitohapoilla tai selkä kipeänä.

Jaloissa on ihmisen suurimmat ja vahvimmat lihakset, niistä kannattaa pitää huolta kun ne vaikuttavat niin moneen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä, viihdepelit, roskasyöminen. Siinä ovat fyysisen passiivisuuden ja lasten sekä nuorten rapakunnon perussyyt. Me suuret ikäluokat hiihdimme, luistelimme, pelasimme katulätkää, futista, sulkista, pingistä, pyöräilimme, retkeilimme, uimme. Omaehtoisesti ja ilmaiseksi. Meillä ei onneksi ollut noita alussa mainittuja haittahuveja.

Ei ollut ennen mitään hupiurheilua, kuten pallopelejä. Pienestä asti raadettiin metsä- ja peltotöissä huonolla ruualla. Kouluun hiihdettiin ja pyöräiltiin ja päivän jälkeen mentiin vielä savotoille aikuisten avuksi. Aamuvellillä piti jaksaa iltaan asti kun koulussa ei kaikille aina ruokaa riittänyt, etenkään köyhien perheiden lapsille. Herrojen pennut kyllä aina oli jonon keulilla.

Kuudesta sisaruksesta kaksi eli rippikouluun asti, mutta oltiinpahan hoikkia.

Myös ruokailutottumukset ovat monilla päin peetä. En ole opettaja, mutta työskentelen lasten parissa ja olen kauhustellut, miten monella on jo alaluokilla kauhea iso läskimaha. Ja koska kehorauha ja -positiivisuus ym. shaiba niin siitä ei voi edes vanhemmille huomauttaa, että katsokaa nyt vähän mitä niille syötätte ja paljonko kaupparahaa on käytössä jokapäiväiseen mässyttelyyn.

Ongelma on ehkä se, että aikuiset ja lapset eivät enää liiku muun tekemisen ohessa. Kaikki eivät ole kiinnostuneita urheilemisesta ja se on minusta ihan normaalia. Omassa lapsuudessani itse asiassa hyvin harva harrastikaan erikseen urheilua. Toisaalta sitten taas leikimme paljon pihalla ja kun se ikä oli ohitettu, kuljettiin kavereiden kanssa "muuten vain" ympäriinsä. Kun siinä höpötettiin omista ihastuksista tai aikaisemmin rakennettiin lumilinna "kissojen kodiksi" leikkiin, ei ajateltu lainkaan, että nyt harrastetaankin liikuntaa. En ollut lapsena kiinnostunut urheilusta, mutta ilmeisesti sitä liikuntaa tuli riittävästi ilman liikuntaakin :) Viime vuosina on vain paruttu, kun metsästetään jotain Pokemoneja tai mennään potkulaudoilla (sähköttömillä) tms. eikä Harrasteta Liikuntaa. Ihan hyvin joku liikunnasta kiinnostumaton luontoharrastuksesta kiinnostunut lapsi tai nuori lähtisi metsään kävelemään, jos olisi jokin tällainen kerho. Mutta ei, kun nykyisin melkein kaikki harrastukset ovat pääasiassa sitä liikuntaa. Arkiliikuntaa ei pidetä enää minään. Muistan, kun joku Super-Marjokin vouhkasi, että eiväthän pihaleikit ole mitään liikuntaa. On ihan turha väittää, että ennen kaikki lapset olisivat rakastaneet juosta täysillä ja kilpailla, eivät rakastaneet. Mutta mitä siitä, kun liikuntaa tuli muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä, viihdepelit, roskasyöminen. Siinä ovat fyysisen passiivisuuden ja lasten sekä nuorten rapakunnon perussyyt. Me suuret ikäluokat hiihdimme, luistelimme, pelasimme katulätkää, futista, sulkista, pingistä, pyöräilimme, retkeilimme, uimme. Omaehtoisesti ja ilmaiseksi. Meillä ei onneksi ollut noita alussa mainittuja haittahuveja.

Ei ollut ennen mitään hupiurheilua, kuten pallopelejä. Pienestä asti raadettiin metsä- ja peltotöissä huonolla ruualla. Kouluun hiihdettiin ja pyöräiltiin ja päivän jälkeen mentiin vielä savotoille aikuisten avuksi. Aamuvellillä piti jaksaa iltaan asti kun koulussa ei kaikille aina ruokaa riittänyt, etenkään köyhien perheiden lapsille. Herrojen pennut kyllä aina oli jonon keulilla.

Kuudesta sisaruksesta kaksi eli rippikouluun asti, mutta oltiinpahan hoikkia.

kiitos kahdelle edeltävälle kirjoittajalle kun noin tuotte esille ja alleviivaatte mistä lasten ja nuorten erilaiset alisuoriutumisen ja pahoinvoinnin asteet johtuvat. Ensimmäinen muistaa sitä kulta-aikaa kun lapsille oli vielä yhteiskunnassa tilaa -ja miksipä ei olisi, olihan lapsia enemmän kuin mitään muuta ikäluokkaa. Nythän ei tarvitse olla itse edes lapsi kun näkee valtavan kuilun kirjoittajan elämän lapsuuden ja nykyisen todellisuuden välillä.

Seuraava taas muistuttaa siitä miksi nykylasten ja nuorten vanhemmat kokevat suorastaan fobiaa omien lastensa käskyttämistä ja velvoittamista kohtaan. Itse jos on lapsuutensa ja nuoruutensa kuullut väheksyntää ja latistamista niin mielellään tahtoisi vältellä sellaista käytöstä omia lapsiaan kohtaan. Seurauksena ehkä sitten se, ettei tule vaadittua oikein mitään. Ja mitä vähemmän vaadit sitä kovempaa ympäröivä yhteiskunta huutaa epäonnistumista. Ja taas lapsi, nuori, tai sellaisen vanhempi, kokee olevansa tiellä ja taakka. Hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

No ei Cooper mittaa kaikkea kuntoa. Cooper mittaa juoksukuntoa ja yleistä hapenottokykyä, mutta juoksua pitää harrastaa jotta lihakset siihen tottuvat ja juoksukunto kasvaa. Ei kukaan voi kylmiltään vetää itselleen hyvää suoritusta jostain, mitä ei ole tottunut kropallaan tekemään. Mä en ikinä ole juossut Cooperissa hyvin enkä ole harrastanut juoksua elämäni aikana, mutta kuntoa riittää silti uimahallissa ja riitti jo silloin yläasteella kun noita testejä oli. Mun uintitaidot ei vaan oikein siirry sinne juoksuradalle eikä olematon juoksukunto onneksi uima-altaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät motoriset taidot tukevat koulumenestystä. Hyvät motoriset taidot kehittyvät monipuolisesti liikkumalla. Jos haluat lapsesi menestyvän akateemisesti, satsaa liikkumiseen. Koulumatka kannattaa kävellä. Kävely ennen koetta/ oppimiatilannetta parantaa suorituskykyä. Monipuolinen säännöllinen ruokailu tukee terveyttä. Riittävä uni on välttämättömyys hyvinvoinnille.

No nyt olet kyllä erittäin kaukana totuudesta. Motoriset taidot eivät kerro mitään yleisestä koulumenestyksestä. Laitapa yksikin sellainen tutkimus linkkeineen tähän, kiitos.

70-luvun lopulla poikien cooper testin tulokset

olivat korkeimmillaan. Sen jälkeen tulokset

ovat tulleet jatkuvasti alaspäin. Liekö Suomen

länsimaistumisella osansa. Tarttis tehrä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Kiistät siis suomalaisten lasten surkean nykykunnon ja ylipaino-ongelman? Näkeehä sen putkimieskin, et surkees jamas ollaan. Turha täs on ny piiloutua sen taakse, keneltä kommentti tuli. Läskejä melkeen kaikki on, se on todellisuus. Ja siitä ei mitään hyvää yhteiskunnalle seuraa.

Suurin osa lapsista on varhaiskasvatuksen piirissä eli miksi varhaiskasvatuksen opettajat eivät ohjaa lapsia liikkumaan sen sijaan että tärkeintä on kankea kuravaate haalarin päällä estämässä mahdollisimman tehokasta liikuntaa. Päiväkodin pihaan juoksukisoja, pituushyppyä jne. sen sijaan, että lapset ovat hiekkalaatikolla lähes liikkumatta. Sieltä liikunnan riemu lähtee, päiväkodin pihasta.

Ja sitten joku kaatuu ja loukkaa itsensä tai kastuu ja vilustuu kun ei ollut kunnon vaatteita. Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi kaiken liikunnan pitää olla ohjattua? Kakarana me vaan kerättiin nelis-, tai pesisjengi ja mentiin keskenämme pelaamaan. Tai kirkonrottaa, naruhyppäystä jne. Tai suksien janssa metsään. Miksei pennuille tänä päivänä näytetä, miten homma toimii ja sitten vaan pihalle? Silloin se ei ole tavoitteellista kilpaurheilua.

Ja kyllä koululiikunta oli ennen vanhaankin kilpailuhenkistä ja raakaa.

Meitä pihalle lapsia patistavia on aika vähän. Lapseni kaverit tulee puhelin kourassa koulusta. Taiteile ne siitä ulos, kun omia vanhempiaan ei puhelimen räpellys haittaa. Välillä jo saatiin pieni ulkopeli porukka kasaan mutta se kuivui nopeasti. Ollaan niin isoa, ja hienoa jo alaluokalta, ettei voi juosta pihalla. Tulee kuuma, kylmä, hiki, väsy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

 

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.

Näissäkin on varmasti alueellisia eroja.

Oma lapseni on alakoulussa liikuntaluokalla (pks), joka tarkoittaa yhteensä 7 h liikuntaa koulun lukujärjestyksessä/vko.

Tämän lisäksi 3 treenit viikossa & mahdolliset pelit/turnaukset viikonloppuisin.

Kaiken päälle käyvät kavereiden kanssa ulkona höntsäämässä, talvisin pulkkamäessä, luistelemassa tms. ja muina vuodenaikoina menee futiskentällä helposti 5-6 h vapaapäivänä.

Perheenä hiihdetään, lasketellaan, luistellaan.

Ympärillämme tutuilla ja kavereilla sama meininki.

Ehtivät silti kyllä myös plärätä kännykkää ja pelata pleikkaria.

Itse olen opetellut aikoinani ns. väkisin liikkumaan (olin lapsena ns. lukutoukka, en urheillut) joten ymmärrän että kiinnostuksen kohteet lapsilla on erilaiset. Kaikki eivät liiku luonnostaan mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

No ei Cooper mittaa kaikkea kuntoa. Cooper mittaa juoksukuntoa ja yleistä hapenottokykyä, mutta juoksua pitää harrastaa jotta lihakset siihen tottuvat ja juoksukunto kasvaa. Ei kukaan voi kylmiltään vetää itselleen hyvää suoritusta jostain, mitä ei ole tottunut kropallaan tekemään. Mä en ikinä ole juossut Cooperissa hyvin enkä ole harrastanut juoksua elämäni aikana, mutta kuntoa riittää silti uimahallissa ja riitti jo silloin yläasteella kun noita testejä oli. Mun uintitaidot ei vaan oikein siirry sinne juoksuradalle eikä olematon juoksukunto onneksi uima-altaaseen.

On olemassa myös uimacooper. Sillä voi testata kuntoaan.

Aikuisten pitää näyttää mallia lapsille. Me potkittiin paljon palloa, kun lapset olivat nuorempia. Toinen innostui pian jalkapalloharrastuksesta. Toinen innostui koripallosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia ole enää ulkona leikkimässä. Suorastaan omituisia katseita saa jos moista ääneen ehdottaa. Jos lapsi harrastaa liikuntaa niin seurassa ja silloin kelpaat omaan ikäryhmääsi vain aloittaessasi 2 vuotiaana harrastuksen. Loput sitten jää ulos siitäkin.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin niillä kolmen kaupungin alueilla, joissa liikun, lapset ulkoilevat, leikkivät, juoksevat ihan niinkuin ennenkin. Omilla pihoilla, naapuripihoilla, metsissä jne. Kesällä uivat pyöräilevät, tetkeilevät. Vai ovatko he sitten jotenkin harvinaisia. Enkä nyt puhu vain omista ja heidän kavereistaan, vaan myös ihan vieraista lapsista. En tunne yhtään sisällä istuvaa ja liikkumatonta lasta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Ei pidä paikkaansa, ei ainakaan täällä Helsingissä. Liikuntaa löytyy laidasta laitaan. Kaupunki tarjoaa maksutta https://easysport.fi/ alakouluikäisille ja https://funactionnuorille.fi/ vanhemmille. On futiskerhoja, joissa pelaillaan ilman tavoitteita ja uimakerhoja, joissa ei ole tarkoitus edetä kilpailemaan. 

Jos mieleistä ei löydy, aina voi perustaa sopivan höntsäilyn lapsilleen. Seura pystyy, haalit harrastajat ja vuokraat tilat kaupungilta. Niin kaikki urheiluseurat toimivat, vapaaehtoistyöllä. 

Vilkaisin tuon ensimmäisen linkkisi ja juuri tuollaista toimintaa tarvittaisiin muuallekin. Tuossa oli järjestetty liikuntaa nimenomaan koulujen tiloissa sekä alueella olevissa liikuntahalleissa. Kun toiminta on riittävän lähellä - lapsen kannalta siis - ei ole tarvetta vanhempien lähteä kuskaamaan lasta harrastukseen vaan lapsi voi mennä sinne ihan itsekin. 

Asumme Helsingissä eikä mikään paikoista ole meidän lähellä. Lapsi ei noihin pääse yksinään enkä pääse saattamaan noihin aikoihin. Joka alueella ja koulussa pitäisi olla vastaava kerho

Ei liikunta ole mikään kummallinen ohjatusti tehty suoritus, jota pitää mennä tekemään jonnekin outoon paikkaan. Liikkua voi ihan arjessa kotoa käsin: voi tehdä lumitöitä yhdessä, laskea mäkeä yhdessä, tehdä lumilinnoja yhdessä, hyppiä rapakoissa yhdessä, ihmetellä lumen sulamista ja puroja yhdessä, tampata mattoja yhdessä, uida yhdessä, haravoida yhdessä, heitellä pallo yhdessä, lenkittää koiraa yhdessä yms. Ei se lapsi itsekseen keksi rueta liikkumaan, mutta jos se on osa normaalia arkea ja vanhemman kanssa tehty kiva juttu niin lapsi liikkuu. Jos lapsi osaa kävellä, se on tarpeeksi vanha liikkumaan taitotasonsa mukaisesti, siihen saakka kunnes se on kiukutteleva (esi)teini joka ei halua tehdä vanhempiensa kanssa mitään. Tähän rinnalle voi halutessaan ottaa ohjattuja harrastuksia (ja niitä höntsäryhmiä pitäisi olla lisää!), mutta eivät ne ole mikään autuaaksitekevä ratkaisu. Elintavat lähtevät kotoa.