Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Lapset liikkuvat skuuteilla lyhyetkin matkat, jotka olisi aiemmin kuljettu kävellen. Tosi huono kulkupeli, aiheuttaa vammoja käyttäjille kun kaatuilevat niiden kanssa ja saattavat muut kulkijat vaaraan. Lisäksi valmistus ja lataamisen kuluttavat luonnonvaroja, joten olisi hyvä jos päättäjät uskaltaisivat kieltää laudat kokonaan.

Skootilla liikkuminen on kyllä ihan liikuntaa sekin, samoin temppuiu. Kannattaa itse kokeilla, eikä vaan valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne koulujen liikuntatunnit kovin motivoivia ole. Koko ajan mitataan ja verrataan niihin, jotka pärjäävät parhaiten. Ja kuvitellaanpa, että kerran viikossa olisi matikantunti ja oletetaan, että kyllä oppilaat ovat omalla ajalla lukeneet matikkaa ja pärjäävät hyvin kerran viikossa olevan tuplatunnin varassa. 

Omasta kouluajasta on vuosikymmeniä. Tuolloin korostui todella paljon ero taitavien ja kömpelöiden välillä. Itse olin se kömpelö ja jonkinlainen epäpätevän liikunnanopettajan silmätikku. Koululiikunnasta jäi vastenmielinen kuva. Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut haluuni liikkua, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Itse olen aktiivisesti liikkuva aikuinen, mutta valitettavasti en tykkää liikkua lasteni kanssa. Kävelen, juoksen, sauvakävelen ja käyn canicross-lenkeillä. Joskus houkuttelen lapsen mukaan, mutta en jaksa valitusta. Muutenkin tuo liikunta on minulle omaa aikaa, ja tärkeää aivojen nollausta ilman lapsiperhesäätöä.

Luistelu, hiihto, pulkkamäki ei onnistu asuinalueellaamme, ja valitettavasti kaikille ei ole välineitäkään. Uimassa käymme välillä.

Aika surullista ja toisaalta kuvaavaa. Ei viitsitä ja jakseta valitusta ja säätöä vaan annetaan periksi lapsille ja jätetään ruudun ääreen, että pääsee tekemään itselle kivoja juttuja perhejuttujen sijaan. Vanhemmuuteen vaan kuuluu ne ei-kivat jututkin. Tottakai on helpompi liikkua ilman lapsia, mutta pitäisi vaan jaksaa liikkua myös niitten lasten kanssa. Tai edes järjestää ne liikuntaharrastukset. Jos haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden.

Näinpä. Nykyään vanhemmilta vaaditaan päivätyön lisäksi tällaisia:

- pitää lukea ja lorutella yhdessä lapsen kanssa

- pitää arkiliikkua ja opettaa liikunnan perustaidot ja liikunnallinen elämäntapa

- pitää liikkua jalkaisin ja pyörällä kaikkialle

- pitää opettaa julkisen liikeenteen käyttö

- pitää päivittäin käydä läpi kaikki kouluaineet ja keskustella niistä

- pitää pitää yhteyttä lapsen kavereihin ja heidän vanhempiin, järjestää leikkitreffejä ja pitää yllä kaverisuhteita

- pitää kuljettaa erilaisiin harrastuksiin:  liikunta, taide, musiikki, kielet, tekniikka

- pitää käydä museoissa, konserteissa, sirkuksessa, näyttelyissä, kaupunginosatapahtumissa

- pitää matkustella ja opettaa vieraiden maiden kulttuureihin

- pitää kasvattaa siemenistä asti ruoat ja valmistaa ruoat yhdessä perheen kanssa

- pitää olla selvillä kaikista terveyssuosituksista, seurata ja valvoa niitä, antaa vitamiinit, pestä hampaat, varmistaa normaalipainossa pysyminen, estää adhd/yms olemalla parempi vanhempi

- pitää opettaa tietokoneen peruskäyttö sekä joitain ohjelmointikieliä

- pitää pelata lautapelejä ja pitää perheiltoja, joissa tehdään yhdessä jotain kivaa ilman laitteita

- pitää osallistua vanhempainiltoiin, vanhempainverkostoihin, vanhempainyhdistyksiin, harrastusten vanhempain- ja joukkueiltoihin; leipoa ja valmistaa myyjäisiin ja arpajaisiin tuotteita ja myydä niitä tapahtumissa

- pitää käydä luontoretkillä, opettaa luonnossa liikkumista, lajien tunnistamista, vuoden kierto luonnossa

- pitää lukea iltaisin 1-2 h, pitää liikkua iltaisin 2-3h, mutta pitää rauhoittaa illat klo 19 alkaen, että kaikki menevät nukkumaan ajoissa.

- pitää "jaksaa laittaa muutama viesti", jolla saa kaikki liikuntavälineet lainaksi lapsille niiltä, joilla just on välikokoja varastossa odottamassa. Täytyy hakea näitä välineitä kaikkialta sekä muistaa palauttaa ne.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Tuo kävelytesti antaa luotettavia tuloksia lähinnä huonokuntoisille. Hyväkuntoisille tuo ei toimi lainkaan, koska kävelynopeutta ei voi kovin paljoa nostaa. Jos jaksaa juosta 12 min (vaikka hitaastikin), niin Cooper on oikeasti parempi.

Toisaalta taas kansaterveyden kannalta ei ole väliä, onko joku hyväkuntoinen, eriomaiskuntoinen vai jotain tältä väliltä. Tuo testi soveltuu terveille aikuisille. UKK-instituutti on ihan ammattitaitoinen mesta, vaikka itse tunnut tietävän paremmin.

Olen itsekin kunnoltani erinomainen ja kävelytestissä vedin parhaimpaan tulosluokkaan 20v miesten taulukossa, vaikka olen 40v+ nainen. Kävelynopeudessa vastaan tuli nilkkojen särky, koska kovempaa ei vaan kävelemällä pääse. Mutta tuo suoritus silti erotteli tarpeeksi maksimaalista hapenottokykyäni. Seurasin itse myös sykettä (naisilta sitä ei testissä mitata, koska ei korreloi kunnon kanssa).

Sehän se kävelytestin ongelma on. Vauhtia ei vaan saa lisää, vaikka kunto riittäisi. Paras tulos on näköjään 700 m 6 minuutissa (miehet 20-29) eli ylimmän mahdollisen tuloksen saa, jos jaksaa 6 min kävellä 8,5 min/km. Ei tuohon kyllä mitään huippukuntoa tarvita. Ja miten niin naisten syke ei korreloi kunnon kanssa?? Taitaa näissä kuntoasioissa olla sama kuin ylipainon kanssa. Kaikki on niin rapakunnossa, että erinomaiseen tulokseen pääsee kovin vähällä. (Ja olen itse top 5 prosentissa, mitattu juoksumatolla ihan virallisella laktaattitestillä).

En tiedä tarkemmin, miksi naisilta ei seurata sykettä. Varmaan huomattu isossa aineistossa tämä? Tuolta testin ohjeistuksista se löytyy.

Mutta käytännössä tuo erinomainen tulos riittää kertomaan, että asiat suht ok. Kohderyhmä on ehkä enemmän ne, joilla tulos matalampi, ja voivat seurata tulosten suuntaa.

Monilla naisilla on sykkeen kanssa ongelmaa; taustalla ehkä raudanpuute. Itsekin olen hyväkuntoinen, mtuta leposyke on usein yli 100, johtuen raudanpuutteesta. Tuollainen leposyke kuvastaa usein huonoa kuntoa, ja siksi ehkä naisilla tämä sykejuttu ei ole niin yksioikoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Itse olen aktiivisesti liikkuva aikuinen, mutta valitettavasti en tykkää liikkua lasteni kanssa. Kävelen, juoksen, sauvakävelen ja käyn canicross-lenkeillä. Joskus houkuttelen lapsen mukaan, mutta en jaksa valitusta. Muutenkin tuo liikunta on minulle omaa aikaa, ja tärkeää aivojen nollausta ilman lapsiperhesäätöä.

Luistelu, hiihto, pulkkamäki ei onnistu asuinalueellaamme, ja valitettavasti kaikille ei ole välineitäkään. Uimassa käymme välillä.

KKK = kuljeta, kannusta, kustanna. Ei lasten tarvitse olla sinun harrastuksissasi mukana vaan sinun heidän liikuntaharrastuksissaan.

Ei nyt ollut kyse liikuntaharrastuksista, vaan arkiliikunnasta eli kävelemisestä ja juoksemisesta.

Nostan hattua kaikille niille vanhemmille, jotka päivittäin raahaavat useamman teini-ikäisen vastentahtoisesti kävely/juoksulenkille, jaksavat kuunnella valitusta ja iloisesti hymyilevät!

Ovathan ne ajat omasta nuoruudesta muuttuneet hurjasti. Muksuna liikuntaa harrastettiin sen enempää ajattelematta, onko se liikuntaa. Juostiin ja pelattiin pihalla iltamyöhään kaikki illat. Pyörällä liikuttiin joka paikkaan, talvella potkureilla tai suksilla. Ei tarvittu erillisiä harrastusryhmiä, naapurin muksujen kanssa pelattiin futista ja pesistä, käytiin joskus kunnan urheilukentällä ihan huvikseen hyppimässä pituutta ja ottamassa spurtteja. Se oli ihan normaalia vapaa-ajan viettoa.

Eipä näy nykyisin lapsia pihalla liikkumassa kuin satunnaisesti. Kyllähän se jossain sitten myös näkyy.