Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Kasvuympäristön merkitystä ei kannata unohtaa. Toki vanhemmilla on iso vastuu, mutta myös millaisessa maailmassa nämä lapset ja heidän vanhemmat elävät merkitsee hurjan paljon.

Täällä parjattuihin liikuntatesteihin tuo juttukin perustuu. Jos ei testattais, ei saatais sitä informaatiota niin selkeästi, että kyllä, nuorison kunto laskee vuosi vuodelta kuin lehmän häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Kävelemällä ei kyllä saa max hapenottoa mitattua minkä cooperin testillä saa jos sen tosissaan juoksee.

No kyllä sillä saa.

https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/testaa-kestavyyskunto-helposti-…

Kuuden minuutin kävelytesti 

- arvioi maksimaalista hapenottokykyä 

- soveltuu terveille aikuisille, joilla ei ole hengitys- ja verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai oiretta, joka estää tai haittaa nopeaa kävelyä 

- on kätevä toteuttaa ympärivuotisesti lyhyellä 15 metrin radalla sisätiloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä parjattuihin liikuntatesteihin tuo juttukin perustuu. Jos ei testattais, ei saatais sitä informaatiota niin selkeästi, että kyllä, nuorison kunto laskee vuosi vuodelta kuin lehmän häntä.

Kunto vai kiinnostus? Moniko tekee nuo testit täysillä ja tosissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoli on aiheellinen, tämä on totta. Mutta jotenkin ne jutussa olleet esimerkit huonosta kunnosta eivät olleet minusta ihan kattavia. Olin itse ihan normaalipainoinen ja normaalikuntoinen nuori, mutta en ikinä saanut vedettyä yhtäkään leukaa ja punnertaminenkin oli sitä ja tätä. Oma 15-v. poikani on onneksi alkanut harrastaa omatoimista jumppaa ja on esimerkiksi punnertamisessa kehittynyt huimasti, jaksaa juosta ja on aivan normaalipainoinen - yhtäkään leukaa ei pysty vaan vetämään. Koululiikunnassa pitäisi keskittyä liikunnan iloon, tehdä niitä asioita joissa kunto ja lihasvoima kehittyvät - ilman, että niitä tarvitsee testata mitenkään.

Silmääni pisti myös koulukyytien kyseenalaistaminen. Teinini koulumatka on sellainen, että kävelen sen itse puoleen tuntiin, hän itse ehkä vähäsen nopeammin ja koulu on siis niin lähellä, ettei mitään koulukuljetusta saa. En nyt tähän hätään muista mikä se kilometriraja kuljetukselle on, mutta niin korkea se on, että olisi aika kohtuutonta vaatia ketään se matka kävelemään joka päivä kaksi kertaa säässä kuin säässä. Käsittääkseni myöskään vanhemmat eivät kovin aktiivisesti yläkoululaisia kouluun kuljeta.

Liikuntaan motivoimisessa vanhemmilla on toki iso rooli ja muistan välillä hiihtäneeni ja lenkkeilleeni omien vanhempieni kanssa lapsuudessani. Silti on jotenkin jo ihan surkuhupaisaa, että vähän aineessa kuin aineessa koulussa syytetään vanhempia siitä, etteivät nämä nonstoppina tee näitä asioita lapsen kanssa. Vanhemman pitää hiihtää ja metsäretkeillä ja lukea sekä lapsen kanssa että itse hyvänä esimerkkinä jne. Kohta varmaan osoitetaan sormella vanhempia, jotka eivät vietä rattoisia perheiltoja ratkomalla lapsensa kanssa matemaattisia pähkinöitä tai tekemällä kemian kokeita. Ei aikuisen tarvitse ihan koko vapaa-aikaansa pyhittää lapsen kanssa puuhaamiselle, aikuisella on oikeasti välillä muutakin tekemistä. Asenteen soisi olevan kunnossa ja toivoisin vanhempien innostavan lapsiaan liikkumaan, lukemaan jne. mutta ihan koko ajan ei tarvitse pitää lapsen kädestä kiinni.

Mietin kuinka paljon huonossa kunnossa ja ylipainossa on alueellisia eroja. Omien havaintojeni mukaan lapsissa ja nuorissa ei täällä ole mainittavan paljon selvästi ylipainoisia. Asumme keskikokoisessa kaupungissa melko eteläisessä Suomessa. Sen sijaan se pistää silmään, että parikymppisissä alkaa olla aika paljon lihavia.

Tässä se ongelma taitaa aika isosti ollakin. Ajatellaan, että nuori on "normaalikuntoinen" vaikka hän ei pysty tekemään yhtäkään suoritusta testissä. Ihminen ei ole normaalikuntoinen, vaikka hän olisi laiha, jos sillä kropalla ei pysty tekemään edes ihan perusasioita. Jos nuori, hoikka mies ei pysty tekemään yhtään leukaa, se ei ole hyvä juttu, vaikka äiti olisi mitä mieltä. 

Standardit sille, mitä pidetään normaalina kuntona ovat romahtaneet ihmisten kunnon myötä. 

No jos näitä juttuja mitä ei pysty tekemään on monia, se ehkä kertoo kunnosta, mutta jos kaikessa muussa pärjää hyvin, mutta yksi testattava juttu tökkii, en nyt tekisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ainakaan tällaisia, että se ihminen vain istuu tietokoneen ääressä käsi sipsipussissa tms. mitä täälläkin on heitetty. Ehkä olen jotenkin löperö, mutta minusta on eri asia olla sairaalloisen lihava ja hengästyä hetkessä kuin olla osaamatta jotakin aivan yksittäistä lihaskuntoliikettä. Ihan sama kuin täällä oli juttu lapsesta, joka oli hyvä juoksussa, mutta hänelle tuli paha olo move-testin käännöksissä. Av-johtopäätös on selvä: huono kunto ja liikalihava.

Vierailija kirjoitti:

Teen koko ajan lapsen kanssa sitä, tätä ja tuota. Suoritan koko helvetin perhe-elåmää. Enkä yhtään ihmettele jos tähän rumbaan ei tulevat sukupolvet halua enää. Älkää hankkiko lapsia koska sen jälkeen sun elämä on suoritus. Syötä terveellistä ruokaa, ei eineksiä. Lue ja lukekaa yhdessä, liikkukaa. Muista kasata lapselle kaverisuhteet vaikkei lapsi kaiken suorituksen keskellä jaksa kavereita nähdä. Mun pitäisi lisäksi käydä töissä ja opiskella. Jonkun pitäisi vielä maksaa perheen kulut.

Nimenomaan. Tuo menee jotenkin vielä alakouluikäisenkin kanssa kun sen voi ottaa pihalle mukaan möyrimään kun teet töiden jälkeen lumityöt tai mukaan rattikelkan kanssa kun kusetat koiraa. Mutta koitapa saada teini-ikäinen pihalle pyörimään lumikolan kanssa tai lukemaan yhdessä kirjallisuutta. Sulista pelaamaan lähtee kyllä, tai laskettelemaan, mutta eipä ole rahallista tai ajallista mahdollisuutta tuollaiseen usein. Liikkuu sitten mitä liikkuu kavereiden kanssa. Ohjatut joukkuelajit tyssäsi epävarmuuteen ja arkuuteen kun oli tullut päiväkodissa nuoremmuuttaan ja uudella paikkakunnalla kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Se voi olla hankalaa. Esim. meillä on kodin vieressä hienot jalkapallokentät, mutta niitä ei saa käyttää kuin ainoastaan seurat. Eli jos sinne menee potkimaan palloa (vaikka olisi tyhjät kentät), niin kohta tulee läheisestä huoltorakennuksesta ukko ajamaan lapset pois.

tämä. Meidän kylällä on kaksi ulkojääkenttää. Molempiin aikataulutettiin mailapeleille sallitut ajat arkisin klo 15-17 sekä 20-22. Siihen loppui nuorten höntsäkiekkoilu. Nuoret tulee yläkoulusta kotiin klo 1530 eli aikaa jäi alle tunti. 21 aikaan pitäisi olla jo kotona valmistautumassa unille.

Koulun pesiskentällä koittivat pelailla palloa iltaisin kunnes paikalle tuli yksi äiti rageemaan kun hänen tokaluokkalainen ei pääse peliin mukaan. Päättivät sitten koululla, että kun kyseessä on koulun kenttä niin kaikki pelaa. Jaliskenttä on seuravuoroille, koulun koriskentällä ei voi pelata kun heti on puskaradiossa narinaa, että pienempiä pelottaa tulla koulun pihalle leikkimään. Kadulla olivat katulätkää niin naapurin Jonne bemareineen valitti asiasta. Huoh.

Joskus ihan hävettää meidän aikuisten puolesta miten me kohdellaan nuoria ja sitten kehdataan vaatia kuinka pitäisi olla kunnossa ja pitäisi kehittää itseään ja pitäisi ja pitäisi.  Mikään ei toisaalta riitä, mutta mihinkään ei oikein anneta edes järkevästi mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä parjattuihin liikuntatesteihin tuo juttukin perustuu. Jos ei testattais, ei saatais sitä informaatiota niin selkeästi, että kyllä, nuorison kunto laskee vuosi vuodelta kuin lehmän häntä.

Kunto vai kiinnostus? Moniko tekee nuo testit täysillä ja tosissaan?

Varmaan niinkin, että jos sitä kuntoa ei paljoa ole, niin se vaikuttaa kiinnostukseen.

Vielä joku 20 vuotta sitten oli ihan normaalia että lapset meni yksinään ulos leikkimään kelillä kuin kelillä vuodenajasta riippumatta, mekin mentiin laskemaan pulkalla yksikseen läheiseen avoimeen metsänrinteeseen. Nykyään tuollaisesta lapset vietäisiin huostaanottoon kun pitäisi 24/7 lapsia valvoa ja olla tyyliin kypärät ja haarniska päällä ettei mitään vaan satu. Vanhemmat ei ehdi vahtia joten lapset laitetaan pleikkarin ääreen kun helpompi valvoa jne. Ei ihme jos kunto on lapsilla huono. Lisäksi nykyään liikunnaksi tarjotaan vaan pienestä alkaen pelkkää huippu-urheilua melkeinpä joihin kaikilla ei ole varaa eli kaikenlainen leikkiminen ym. yksinkertainen liikkuminen korvattu jollain älyttömällä seuratason jääkiekolla ym.

Vanha kunnon leikkinen eli hippa ja puissa kiipeilyt takaisin ja pois joku lätkä jos se on jotain kilpatason hulluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Tässä on merkittävä pointti. Kaikki eivät halua kilpailla. Mutta vaikka harrastaisikin tavoitteellisesti, eivät ne muutamat harrastustunnit viikossa riitä, jos vapaa-aika on kännykän kanssa sohvalla makoilua. Olennaista on mielestäni myös se, että omaehtoinen ulkona leikkiminen ja pelailu on vähentynyt ihan järkyttävän paljon. Lisäksi lapset kuskataan autolla joka paikkaan. Nykyään ihan hämmästyy, kun näkee ulkona juoksentelevia lapsia. Vielä omassa lapsuudessa oltiin kaikki vapaa-aika pihalla pelaamassa, kiipeilemässä, tutkimassa muurahaispesiä tai keräilemässä keppejä ja käpyjä kotileikkiin. Siinä tuli liikuttua niin, ettei sitä edes huomannut. Telkkarista katsottiin ehkä Pikku kakkonen ja sitten taas pihalle. 

Nykylapsilla on todella masentavan liikkumaton elämäntapa. Luultavasti myös tappava elämäntapa. Onhan jo nähtävissä, että kaikissa länsimaissa eliniän odote on kääntynyt laskuun nuorempien sukupolvien osalta. Ja se on mielestäni ihan järkyttävän surullista. Lapsen luontainen luovuus ja leikkimieli tapetaan jo taaperona lyömällä käteen digilaite, joka koukuttaa lapsen sitten loppuelämäksi. 

Samoin mielenterveysongelmat johtuvat pitkälti liikunnan puutteesta. On epämuodikasta todeta, että hyvä mielenterveys rakentuu sen varaan, että ihminen liikkuu, syö ja nukkuu riittävästi. Aina tulee joku selittämään, miksi juuri hänen ei tarvitse liikkua ja hänen ahdistuksensa ja masennuksensa johtuu ihan muista asioista kuin elimistön uupumisesta liikkumattomuuteen.

Tämä on niin totta sekä aikuisten että lasten kohdalla!

Kun ihminen ahdistuu, hän alkaa ensimmäisenä luopua juuri niistä tukipilareista, jotka kannattelevat sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia:

1. ruoan määrä tai laatu, eli joko ruoka ei maistu tai alkaa ahmia epäterveellisiä asioita

2. Uni. Valvotaan laite kädessä ja nukutaan huonosti sekin vähä mikä lopulta onnistuu.

3. Liikunta. Jätetään treenit väliin ja jäädään sisälle happanemaan, kun tuntuu ettei jaksa mitään.

4. Ihmissuhteet. Ei viitsitä nähdä enää ketään livenä ja upotaan sairaisiin someympyröihin.

5. Rutiinit. Kaikki normaaliutta kannattelevat asiat alkavat tuntua liian vaativilta ja pikku hiljaa hygienia, päivärytmi, kodin siisteys ja kaikki muukin on rempallaan.

Ahdistus voi alkaa myös siitä, että joku tai jotkut noista tärkeistä hyvinvoinnin tukipilareista (esimerkiksi liikunta) on huonolla tolalla. Lapsella on paljon energiaa luonnostaan. Kun hänellä ei ole enää luontevia kanavia sen purkamiseen, alkaa huonovointisuus ja jopa psyykkiset ongelmat.

Siitä vaan perustamaan höntsäliikuntaporukoita nuorille ja lapsille. Vapaaehtoisvoimin lasten kilpaurheilutoimintakin pyörii.

vasdemarien unelma täyttyy kolmi pyöräisestä siirrytään rullaattoriin. hirveää jos töihin joutuisi kapitalisti natsia palvelemaan. veivät suomessa pidemmälle kuin neukkulassa konsanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan perustamaan höntsäliikuntaporukoita nuorille ja lapsille. Vapaaehtoisvoimin lasten kilpaurheilutoimintakin pyörii.

Nuoret eivät tarvitse ohjattua toimintaa iltoihin. Nuoret tarvitsevat tilan, jossa itse ohjautua omaehtoiseen toimintaan. Tavoitteellisesti harrastavat asia erikseen. Kun nuorille tarjotaan skuuttirata tai salivuoro niin kyllä ne sinne löytävät tiensä eivätkä kaipaa mitään holhoajaa paikalle. Mutta sekin täytyy ymmärtää, että muoti-ilmiöt vaihtelee -jos skeittirata oli täynnä porukkaa kaksi vuotta sitten, mutta nyt ei, ei se tarkoita, että nuorista tuli laiskoja, vaan että nyt olisi sitten se salitreeni esim kova juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, suurin ongelma on se ettei huonokuntoisuutta "sallita" vaan kauhistellaan ja verrataan jatkuvasti paremmin suoriutuviin. Siis nimenomaan myös yksilötasolla, tietenkin kansallisella tasolla tuota kuuluukin seurata.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää ettei huono kunto kerro ihmisen huonoudesta (etenkään silloin kun kyseessä on lapsi!) ja sitä voidaan parantaa harjoittelulla. Tuo on asia jota pystytään ratkomaan yhdessä, ei niinkään osoitus yksittäisten nuorten heikkoudesta tai moraalisesta rappiosta.

Erityisen suuri ongelma on se, ettei nykyään oikein ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Jokaisen pitäisi päästä harrastamaan sellaista liikuntaa, joissa tärkeintä on osallistuminen/yksilöllinen kehittyminen eikä parhaiten suoriutuminen.

Miten niin nykyään ei ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Ei ysärillä ollut sen enempää liikuntakerhoja tai muita vastaavia, vaan oli seurojen treenit tai koulujen kentät, joille mentiin höntsäämään. Ihan samat mahdollisuudet nytkin on, mutta mammat antavat lastensa pelata kännyköillä kaikki päivät, niin ei ole mitään tarvetta lähteä potkimaan futista sinne koulun kentälle ajan tappamiseksi. 

No jos minulla on koko luokan ainoa lapsi joka haluaisi höntsäryhmään ja muut ovat Tiktokissa vähän vaikeaa on. Samaa ihmettelen mutta en voi mennä kenenkään kotiin sanelemaan tai vaatimaan leikki/ liikuntaseuraksi.

Tämä on merkittävä ongelma ja olen sen huomannut omissakin lapsissa, että aika vähän koulun jälkeen lapset kokoontuvat yhteen pelaamaan. En kuitenkaan usko, että ratkaisun on oltava se, että JOKU MUU ottaa vastuun lasten kasvatuksesta ja alkaa järjestämään vapaaehtoisena ilmaistoimintaa lapsille. Kyllä se voi ihan yhtä hyvin lähteä vanhemmista, eli sovitaan luokan kanssa korispelit vaikka joka keskiviikko koulun jälkeen ja kaikki saavat osallistua. Voi vaikka tehdä niin, että vanhemmatkin voivat osallistua ja saada kentän toisessa päässä itsekin liikuntaan. Kaikki eivät tietenkään pääse, mutta tyhjää parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää ne lapset pihalle touhuamaan ja liikkumaan. Minä passitan vielä 12-vuotiaatkin tuonne lumileikkeihin ja kyllä ihan mielellään lähtevätkin. Toivotaan, ettei ala iän myötä laiskistumaan ja kännypelit vie mennessään.

Juu! Ennen oli ihan normaalia, että äiti käskytti naperot pihalle leikkimään ennen päivällistä. Yleensä vielä katsottiin sisääntullessa, että punoittaako posket riittävästi :D. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä joku 20 vuotta sitten oli ihan normaalia että lapset meni yksinään ulos leikkimään kelillä kuin kelillä vuodenajasta riippumatta, mekin mentiin laskemaan pulkalla yksikseen läheiseen avoimeen metsänrinteeseen. Nykyään tuollaisesta lapset vietäisiin huostaanottoon kun pitäisi 24/7 lapsia valvoa ja olla tyyliin kypärät ja haarniska päällä ettei mitään vaan satu. Vanhemmat ei ehdi vahtia joten lapset laitetaan pleikkarin ääreen kun helpompi valvoa jne. Ei ihme jos kunto on lapsilla huono. Lisäksi nykyään liikunnaksi tarjotaan vaan pienestä alkaen pelkkää huippu-urheilua melkeinpä joihin kaikilla ei ole varaa eli kaikenlainen leikkiminen ym. yksinkertainen liikkuminen korvattu jollain älyttömällä seuratason jääkiekolla ym.

Vanha kunnon leikkinen eli hippa ja puissa kiipeilyt takaisin ja pois joku lätkä jos se on jotain kilpatason hulluutta.

siis sitä valituksen määrää kun pihoilla yleistyi trampoliinit.

Oma lapsi oli erityisen innostunut trikkaamaan ja siitä kiitoksena vielä vuosia myöhemmin hyvä lihaskunto ja tasapaino, mutta kyllä siitä sai yhdessä asuinpaikassa kuullakin naapurilta. Hirveän häiritsevää se jousien natina vanhemman herrasmiehen mielestä. Seuraavassa oli onneksi joka toisella pihalla tramppa ja kyllä meidän kylällä ainakin muksut jauhoi niissä kaikki illat.  Sitten tuli pyörällä trikkaaminen ja sehän se vasta kauhistus olikin. Oikein koulun puolelta pyrittiin kieltämään keula pystyssä tai ojia pitkin pyöräily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää ne lapset pihalle touhuamaan ja liikkumaan. Minä passitan vielä 12-vuotiaatkin tuonne lumileikkeihin ja kyllä ihan mielellään lähtevätkin. Toivotaan, ettei ala iän myötä laiskistumaan ja kännypelit vie mennessään.

Juu! Ennen oli ihan normaalia, että äiti käskytti naperot pihalle leikkimään ennen päivällistä. Yleensä vielä katsottiin sisääntullessa, että punoittaako posket riittävästi :D. 

No nykyäänhän on ongelmana se, että lapset sen ulkoiluaikansa lähinnä tuijottavat puhelimiaan. Olen lapseni kanssa ulkoillessa seurannut, että aina kun on kolmasluokkalaisia tai sitä isompia lapsia, niin puhelimen tuijottamiseksi koko ulkoiluaika menee. Jos yhdellä ei ole puhelinta, hän tuijottaa toisten puhelinta. 

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miksi kaiken liikunnan pitää olla ohjattua? Kakarana me vaan kerättiin nelis-, tai pesisjengi ja mentiin keskenämme pelaamaan. Tai kirkonrottaa, naruhyppäystä jne. Tai suksien janssa metsään. Miksei pennuille tänä päivänä näytetä, miten homma toimii ja sitten vaan pihalle? Silloin se ei ole tavoitteellista kilpaurheilua.

Ja kyllä koululiikunta oli ennen vanhaankin kilpailuhenkistä ja raakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niistä kersoista on tuollaisia kasvattanut?

Minä ainakin. Sanoin lapselle, että MOVE-testi ei ole pakollinen, se ei ole osa opetussuunnitelmaa (siihen ei harjoitella, se ei kannusta liikkumaan), joten riittää, että jokaisesta suorituksesta tulee määräksi yksi. Enempään ei voi pakottaa eikä lopputulos saa vaikuttaa liikuntanumeroon.

Yrittäminen ja motivaatio ovat merkittävimmät tekijät koululiikunnan arvosanassa, joten tekemisestä kieltäytyminen voi todellakin vaikuttaa arvosanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 9 vuotias tyttö harrastaa jalkapalloa ja treenejä on 3 krt vko ottelut päälle Haluaisi harrastaa muutakin mutta se on jokotai, ei ole muita kuin kilparyhmiä tms tuon ikäisille. Tanssista tms ei ole kiinnostunut.

Tää on kyl kumma ja vähän joka lajissa sama pulma. Heti harrastustasolta pitäisi lyhyessä ajassa siirtyä jo kilpatasolle, jossa treenejä enemmän ja ei ole vaihtoehtona jäädä sinne ns höntsäpuolelle, kun joukkuekaverit aina haluavat siirtyä ylemmälle tasolle.

Ongelma johtuu siitä, että valmentajat ovat ammattilaisia. He eivät ole jotain äitejä ja isejä, jotka vahtivat vain vierestä lapsia. Nämä valmentajat ovat motivoituneita ja ehkä entisiä huippuja ja haluavat pelaajistaan tai harrastajistaan huippuhyviä ja siihen kuului tietenkin kisaaminen, koska mistä muuten voi tietää sen oman tason verrattuna muihin?

Tämä höntsäily pitäisi järjestää koulun puolelta heti koulupäivän jälkeen ja halvalla ja halukkaat vanhemmat tekevät sen talkootyönä.