Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

mopoautot kohta 5 vuotiaille ettei vaan tartte kävellä mihinkään.

Jep, suurin ongelma on se ettei huonokuntoisuutta "sallita" vaan kauhistellaan ja verrataan jatkuvasti paremmin suoriutuviin. Siis nimenomaan myös yksilötasolla, tietenkin kansallisella tasolla tuota kuuluukin seurata.

Pitäisi kuitenkin ymmärtää ettei huono kunto kerro ihmisen huonoudesta (etenkään silloin kun kyseessä on lapsi!) ja sitä voidaan parantaa harjoittelulla. Tuo on asia jota pystytään ratkomaan yhdessä, ei niinkään osoitus yksittäisten nuorten heikkoudesta tai moraalisesta rappiosta.

Erityisen suuri ongelma on se, ettei nykyään oikein ole mahdollisuuksia liikkua matalalla kynnyksellä. Jokaisen pitäisi päästä harrastamaan sellaista liikuntaa, joissa tärkeintä on osallistuminen/yksilöllinen kehittyminen eikä parhaiten suoriutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Kiistät siis suomalaisten lasten surkean nykykunnon ja ylipaino-ongelman? Näkeehä sen putkimieskin, et surkees jamas ollaan. Turha täs on ny piiloutua sen taakse, keneltä kommentti tuli. Läskejä melkeen kaikki on, se on todellisuus. Ja siitä ei mitään hyvää yhteiskunnalle seuraa.

Suurin osa lapsista on varhaiskasvatuksen piirissä eli miksi varhaiskasvatuksen opettajat eivät ohjaa lapsia liikkumaan sen sijaan että tärkeintä on kankea kuravaate haalarin päällä estämässä mahdollisimman tehokasta liikuntaa. Päiväkodin pihaan juoksukisoja, pituushyppyä jne. sen sijaan, että lapset ovat hiekkalaatikolla lähes liikkumatta. Sieltä liikunnan riemu lähtee, päiväkodin pihasta.

Lähtee tai on lähtemättä, muistetaanpa, että meitä on monenlaisia.

Muistetaanpa, että liikunnallinen lahjakkuus ei ole taidoista se, joka tätä yhteiskuntaa pitää pystyssä ja kehittää eteenpäin.

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Inhosin lapsena liikuntaa koululiikunnan takia. Opettaja suosi niitä, jotka oli parhaita liikunnassa ja meitä huonoimpia syrjittiin. Söi hirveästi motivaatiota edes yrittää. Tulin aina viimeiseksi valittuna joukkueeseen. Tyydyin laiskaan ja huonokuntoiseen rooliini koko lapsuuteni ajan.

Tällä hetkellä tilanne on täysin toinen. Sain aikuisiällä uuden kipinän liikuntaan, kun ei ollut kukaan latistamassa vieressä. Olen jo yli kolmekymppinen, mutta varmaankin paremmassa kunnossa kuin suurin osa näistä lapsuusajan himoliikkujista. Tarinani pointti ei ole ylistää itseäni vaan se, että vaikka lapsi olisi kuinka huonokuntoinen tahansa ja vihaisi liikuntaa niin aikuisena tilanne voi olla täysin eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

On varmasti nivelet tärkeitä, mutta kyseenalaistan silti tuon, että ihmiselle olisi jotenkin olennaista saada kädet yhteen lapaluiden välissä. Esim. 80-vuotias äitini ei ole ikinä saanut kummaltakaan puolelta käsiä kiinni toisiinsa (lievä skolioosi), mutta terveenä on ollut siitä huolimatta, ja kävelee nykyäänkin helposti 5 km matkoja kauppakassia vetäen. Eli on aivan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Arjen toimintakyky loistava. En tiedä onko ollut kovin hyvä kyykkäämään, asiasta ei ole ollut puhetta. Ja kyllähän juokseminen vaatii koordinaatiokykyä, varsinkin jos yhtään lujempaa juoksee. Outoja käsityksiä liikunnasta joillakin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Aikuiset on kehittäny puhelimia, kehittäny niihin mahdollisimman koukuttavia sovelluksia ja suurinosa aikuisista sallii myös lastensa käyttävän näitä jopa rajoittamattomasti. Sitten tähän kohti yllättyny pikachun naama, kun nuoriso pullamössöytyy ennätysvauhtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Kiistät siis suomalaisten lasten surkean nykykunnon ja ylipaino-ongelman? Näkeehä sen putkimieskin, et surkees jamas ollaan. Turha täs on ny piiloutua sen taakse, keneltä kommentti tuli. Läskejä melkeen kaikki on, se on todellisuus. Ja siitä ei mitään hyvää yhteiskunnalle seuraa.

Suurin osa lapsista on varhaiskasvatuksen piirissä eli miksi varhaiskasvatuksen opettajat eivät ohjaa lapsia liikkumaan sen sijaan että tärkeintä on kankea kuravaate haalarin päällä estämässä mahdollisimman tehokasta liikuntaa. Päiväkodin pihaan juoksukisoja, pituushyppyä jne. sen sijaan, että lapset ovat hiekkalaatikolla lähes liikkumatta. Sieltä liikunnan riemu lähtee, päiväkodin pihasta.

Lähtee tai on lähtemättä, muistetaanpa, että meitä on monenlaisia.

Muistetaanpa, että liikunnallinen lahjakkuus ei ole taidoista se, joka tätä yhteiskuntaa pitää pystyssä ja kehittää eteenpäin.

Eihän tässä puhutakaan liikunnallisesta lahjakkuudesta vaan terveydestä ja kyvystä liikkua ns. normaalilla jaksamisella.

Alle kouluikäisten pitäisi liikkua ainakin pari kolme tuntia päivässä ja suurimmalla osalla onkin luontainen tarve liikkumiseen. Ei niitä tartte patistella, juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät puistossa, tarhan pihalla, koulun pihalla jne. Jotkut juoksee kotonakin koko ajan edes takaisin, kun on niin kova tarve liikkua. Tätä pitää vaan pitää yllä.

Meidän Imelda-Kyöstillä tulee liikunnasta lihakset kipeiksi. Liikuntatunnit pitäisi olla vapaaehtoisia.

Olen pannut merkille, että vielä 5-6 -vuotiaana työnnellään rattaissa.

Autolla kuskataan harrastuksiin.

Koulukuljetukset toimii, vaikka vois ajaa pyörällä.

Ei ole pakko olla kallista harrastusta. Lenkkeily on hyvää liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi liikuntatunneista pitäisi tehdä kivoja kaikille, ei vain niille huippu-urheilijoille. Näille vähiten liikkuville ja "huonommille" liikuntatunnit ovat painajaista testeineen ja nöyryytyksineen. Kympin tytöt ja pojat kiusaavat huonompiaan ihan armotta. Miten se huonokuntoinen edes innostuu liikunnasta, jos hänen suorituksilleen nauretaan tai häntä ei haluta peleihin mukaan?

Minä en näkisi pahana, että koululiikunnassa olisi tasoryhmät. Siis että ne kovakuntoiset kilpailuviettiset voisivat olla omassa ryhmässään ja sitten muut toisessa. Palkitsevampaahan se on kaikkien kannalta, kun voi olla tasoisessaan seurassa ja saada onnistumisen kokemuksia.

Tai sitten olisi valinnaisryhmiä / lajeja, joista saisi valita mieluisimman. Ainakin yläasteella tämä motivoisi enemmän kuin pakkolajit.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Tanskassa on tällaisia ulkoilupäiväkoteja, joissa lapset saavat melko vapaasti riehua metsissä. On varmasti hyväksi monella tavalla.

Kuperkeikka pitäisi pystyä tekemään missä iässä tahansa, jos on perusterve. Eipä taida moniltakaan enää onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

No, tämä kuulostaa todella huolestuttavalta.

Kyllä se lähtee esimerkeistä ja vanhemmista. Tarvitaan säännöllinen tottumus.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Minusta tämä on erittäin olennainen pointti. Kuinka paljon luonnostaan eläväisiä lapsia halutaan muokata rauhallisemmaks, turvallisuus ennen kaikkea lienee isona syynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 9 vuotias tyttö harrastaa jalkapalloa ja treenejä on 3 krt vko ottelut päälle Haluaisi harrastaa muutakin mutta se on jokotai, ei ole muita kuin kilparyhmiä tms tuon ikäisille. Tanssista tms ei ole kiinnostunut.

Tää on kyl kumma ja vähän joka lajissa sama pulma. Heti harrastustasolta pitäisi lyhyessä ajassa siirtyä jo kilpatasolle, jossa treenejä enemmän ja ei ole vaihtoehtona jäädä sinne ns höntsäpuolelle, kun joukkuekaverit aina haluavat siirtyä ylemmälle tasolle.

Maksaako se rahaa, että vanhemmat lähtevät lasten kanssa harrastamaan tai vie lapsen itse esimerkiksi ladulle hiihtämään? Ulkona on tällä hetkellä esimerkiksi lunta: voi hiihtää. Kun tulee jäätä voi luistella. Voi käydä laskettelemassa, voi käydä kävelemässä tai hölkkäämässä lapsen kanssa. Voi mennä tekemään lumilinnaa tai lumilyhtyjä. Voi laskea pulkkamäkeä. Missä näissä on se, että pitäisi olla ohjattua liikuntaa? Voit toki myös laittaa lapsesi ohjatuille tunneille, mutta en käsitä, että miksi pitäisi maksaa ulkopuoliselle siitä, että voin itse lähteä lapsen mukaan ja viettää aikaa. Jokaisella on oma tekniikka esimerkiksi juoksussa niin on höntsäilyssä vain typerää laittaa johonkin juoksukouluun, jossa tähdätään kilpajuoksuun. Miksi ei voisi vain mennä juoksemaan ulos? Kyllä minä sanon, että harrastan juoksemista, vaikka en ole ryhmässä juoksemassa. Sanon myös, että harrastan hiihtämistä, vaikka en todellakaan ole ohjattuna ryhmässä harrastamassa. Miksi lapsella olisi eri asia?

Taitaa aikuisilla olla vain tekosyitä, miksi lapset eivät liiku enää. 

Raha: mun pitäisi nyt ostaa 2 lapselle murtomaahiihtovarusteet, luistimet ja myös lasketteluvälineet. Monojen hinnat on sellaista 100€, ja sitten pitäisi olla vielä sukset, että pääsisi hiihtämään. Ja sauvat! Ei kauhean helppoa ja vaikka yrittää bongata käytettyjä, niin on aika iso homma. Joinain talvina lumi/pakkaspäiviä on ollut vain 1-2 pääkaupunkiseudulla.

Lasketteluvälineet voi vuokrata ja silloin reisulle tulee useamman lapsen kanssa monta sataa euroa. Mutta ei sillä edes yksiä monoja vielä ostaisi.