Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Kiistät siis suomalaisten lasten surkean nykykunnon ja ylipaino-ongelman? Näkeehä sen putkimieskin, et surkees jamas ollaan. Turha täs on ny piiloutua sen taakse, keneltä kommentti tuli. Läskejä melkeen kaikki on, se on todellisuus. Ja siitä ei mitään hyvää yhteiskunnalle seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkityössä oleva liikunnanopettaja avautuu. Ei kannata ottaa tosissaan. Parempi, että eivät nuorena harrasta raivona jotain urheilua ja ole sitten alle nelikymppisenä rikki ja koko ajan sairauslomalla, kuten nämä entiset ns. huippu-urheilijat. Aikuisena aloitettu järkevä liikunta on parempi, kuin nuoresta asti raivona harrastaminen, sitä kautta yhteiskunta säästää, kun ei tarvitse näiden aivottomien entisten urheilijoiden sairauskuluja maksaa. Mielestäni parikymmentä vuotta liikunnanopettajana ei pätevöitä ketään tekemään sen suurempia analyyseja, lähinnä voi omia mielipiteitään esittää. 

Joo entiset huippu-urheilijat on kaikki rikki ny vanhempana, eiku hetkinen XD Läskin puhetta. Te ja teiän läski jälkipolvi on Suomen syöpä.

Tässä oli hyvin tyypillinen esimerkki vähä-älyisen liikuntaintoilijan ajatusmaailmasta. Hänen kommenttinsa kertoo paljon. Ainesta liikunnanopettajaksi selvästi. Ei muuta kuin nuuskaa huuleen!

Eli mitään ongelmaa sun mielestä ei ole olemassakaan? :D

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Kuinkahan moni aikuinen selviytyisi noista testeistä hyvin? Koska arki/hyötyliikunta ei ole nykyisin pakollista, täytyy jokaisen tehdä itse valinta, ja nähdä vaivaa ollakseen edes riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa. Surullista tietysti lasten kannalta, että heidän valintansa johtuvat pitkälti heidän vanhemmistaan

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kun lapset olivat pieniä, käytiin joka päivä 2 kertaa ulkoilemassa, ja usein käveltiin tai pyöräiltiin leikkipuistoon, ainakin kerran päivässä. Siis kun lapset olivat kotona.

Päiväkodin ja koulun aikaan lapset ovat harrastaneet kaikkea mahdollista tanssista kamppailulajeihin, molemmille myöhemmin on muotoutunut oma kiinnostuksenkohteensa, jota harrastavat nyt teini-iässä useamman kerran viikossa.

Myöskin käytiin uimassa, rannalla, puistossa leikkimässä, sisäleikkipuistoissa, luistelemassa, hiihtämässä, laskettelemassa. Jos ei muuta, käytiin läheisessä metsässä lenkkipolulla kävelemässä tai juoksemassa tai pyöräilemässä. Ja tietty pulkkamäessä.

Siti aikaa jäi paljon muuhunkin.

Mietin vain, että mihin nykylapset tuhlaa energiaansa, jos ei liikuntaa ole jokaisessa päivässä mukana? Eivätkö aikuiset käy ulkoilemassa? Miksi pitää lapset viedä johonkin harrastamaan, kun ulkona voi tehdä paljon asioita vanhemmat ja lapset yhdessä? Kouluikäiset jo menevät kavereiden kanssa uimaan ja luistelemaan.

Äskettäin palstalla keskusteltiin yläkouluun menevien heikoista yleistiedoista ja lasten/nuorten sanavaraston  köyhtymisestä. Minusta tuo kulkee käsi kädessä tämän liikkumattomuuden kanssa. Monessa perheessä ei tehdä mitään yhdessä, ei opita aktiivista elämäntapaa. Nyt on kaikkialla Suomessa mitä upein talvisää ja loistava mahdollisuus lähteä ulos kohottamaan kuntoa ja ihmettelemään talvista luontoa. Tavallinen talviulkoilu ja lumileikit eivät edes vaadi muita välineitä kuin asianmukaiset vaatteet.

Varmasti parannettavaa on myös harrastusmahdollisuuksissa ja koululiikunnan houkuttelevuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmista se on kii on lapset läskejä vaiko ei.

Osittain kyllä, mutta myös nykyaikainen ympäristö aiheuttaa ihmisille ylipainoa. Tätä on selitetty kansalaisille tietoiskuissa viime vuosina.  Syötävää on esillä paljon enemmän kuin joskus 40 vuotta sitten. Ruokaa on näkyvillä kaikkialla ja mainoksia tulvii puhelimeen, läppärille ja TV-ruudulle.  Ne, joilla on enemmän rahaa, istuvat kahviloissa, joissa heposti ostetaan vähän ylimääräisiä herkkuja. Kotona olevilla on monenmoisia sipsejä ja naposteltavia. Ja usein kaikki houkutteleva on vielä jättipakkauksissa. Siihen päälle virvoitusjuomat ja muut. Toinen asia, mikä voi aiheuttaa ylipainon lisääntymistä, on kemialliset ympäristömyrkyt. Niitä voi olla ilmassa, vedessä ja ruoassa. Tutkijat epäilevät, että ne aiheuttavat meilel haittaa. Nyt tiedetään, että me saamme sisäämme muovia ravinnon mukana. Kukaan ei oikeasti tiedä kuinka kaikki ämä aineet vaikuttavat meihin - johtuuko ylipaino ja hedelmällisyyden väheneminen niistä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Samaa mieltä. Itsekin lapsena muistan, että pelattiin ja leikittiin koulun pihalla iltaisin ilman mitään tavoitteita. Talvella jäädyttivät kentän, ja silloin luisteltiin ihan keskenämme. Ei ollut yhtään huippu-urheilijaa meidän kylällä, mutta kaikki aika hyvässä kunnossa.

Lapset ei liiku luontaisesti pihaleikeissä ym entiseen malliin. Istutaan pelaamassa tai roikutaan netissä. Harrastusmahdollisuudet painottuvat kilpaurheiluun ja se ei sovi kaikille. Moni vanhempi kuskaa lyhyen turvallisen koulumatkan autolla. Hyötyliikunta on vähentynyt. Siinä niitä syitä huonoon kuntoon.

Keskieuroopassa lasten harrastukset ja aikuisten on iltapäivisin. Lasten harrastukset on koululla ja aikuisten töissä osana työpäivää. Illat perheet on kotona yhdessä tai liikkuu yhdessä. Toimisiko edes osa siitä myös maassamme?

Me tarvitaan nykyisiä ja tulevia veronmaksajia. Pitäisikö terveyttä tukea enemmän jo rakenteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Leikkityössä oleva liikunnanopettaja avautuu. Ei kannata ottaa tosissaan. Parempi, että eivät nuorena harrasta raivona jotain urheilua ja ole sitten alle nelikymppisenä rikki ja koko ajan sairauslomalla, kuten nämä entiset ns. huippu-urheilijat. Aikuisena aloitettu järkevä liikunta on parempi, kuin nuoresta asti raivona harrastaminen, sitä kautta yhteiskunta säästää, kun ei tarvitse näiden aivottomien entisten urheilijoiden sairauskuluja maksaa. Mielestäni parikymmentä vuotta liikunnanopettajana ei pätevöitä ketään tekemään sen suurempia analyyseja, lähinnä voi omia mielipiteitään esittää. 

Liikunnanopettajalla on taustalla vankka koulutus ja osaaminen. Kun on ollut siinä työssä 20 vuotta, opettajalla on myös kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi liikuntatunneista pitäisi tehdä kivoja kaikille, ei vain niille huippu-urheilijoille. Näille vähiten liikkuville ja "huonommille" liikuntatunnit ovat painajaista testeineen ja nöyryytyksineen. Kympin tytöt ja pojat kiusaavat huonompiaan ihan armotta. Miten se huonokuntoinen edes innostuu liikunnasta, jos hänen suorituksilleen nauretaan tai häntä ei haluta peleihin mukaan?

Minä en näkisi pahana, että koululiikunnassa olisi tasoryhmät. Siis että ne kovakuntoiset kilpailuviettiset voisivat olla omassa ryhmässään ja sitten muut toisessa. Palkitsevampaahan se on kaikkien kannalta, kun voi olla tasoisessaan seurassa ja saada onnistumisen kokemuksia.

No jos jollain on varaa palkata enemmän liikunnanopettajia, kun tunnit yhtäkkiä kaksinkertaistuvat, niin ehkä joissain isoissa kouluissa kokeilun arvoinen idea, muuten ei. Huonokuntoisille nuorille on ihan riittävän haastavaa liikkua ja olla kasvavassa ja kömpelössä kehossa arvioinnin kohteena, sen lisäksi vielä rikottaisiin kaveriporukat taitojen perusteella ja tehtäisiin jako hyviin ja huonoihin liikkujiin.

Kännykkä, viihdepelit, roskasyöminen. Siinä ovat fyysisen passiivisuuden ja lasten sekä nuorten rapakunnon perussyyt. Me suuret ikäluokat hiihdimme, luistelimme, pelasimme katulätkää, futista, sulkista, pingistä, pyöräilimme, retkeilimme, uimme. Omaehtoisesti ja ilmaiseksi. Meillä ei onneksi ollut noita alussa mainittuja haittahuveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Olen käynyt alakoulun 90-luvun lopussa ja ainakin silloin opeteltiin tekniikkaa ennen tekemistä, mm. luistelu-, hiihto-, juoksu- ja uintitekniikkaa, pallojenheittoa, pelien sääntöjä jne. Sama yläkoulussa 2000-luvun alussa. Ehkäpä minulle sattui vain useampi asiansa osaava liikunnanope.

Huoli on aiheellinen, tämä on totta. Mutta jotenkin ne jutussa olleet esimerkit huonosta kunnosta eivät olleet minusta ihan kattavia. Olin itse ihan normaalipainoinen ja normaalikuntoinen nuori, mutta en ikinä saanut vedettyä yhtäkään leukaa ja punnertaminenkin oli sitä ja tätä. Oma 15-v. poikani on onneksi alkanut harrastaa omatoimista jumppaa ja on esimerkiksi punnertamisessa kehittynyt huimasti, jaksaa juosta ja on aivan normaalipainoinen - yhtäkään leukaa ei pysty vaan vetämään. Koululiikunnassa pitäisi keskittyä liikunnan iloon, tehdä niitä asioita joissa kunto ja lihasvoima kehittyvät - ilman, että niitä tarvitsee testata mitenkään.

Silmääni pisti myös koulukyytien kyseenalaistaminen. Teinini koulumatka on sellainen, että kävelen sen itse puoleen tuntiin, hän itse ehkä vähäsen nopeammin ja koulu on siis niin lähellä, ettei mitään koulukuljetusta saa. En nyt tähän hätään muista mikä se kilometriraja kuljetukselle on, mutta niin korkea se on, että olisi aika kohtuutonta vaatia ketään se matka kävelemään joka päivä kaksi kertaa säässä kuin säässä. Käsittääkseni myöskään vanhemmat eivät kovin aktiivisesti yläkoululaisia kouluun kuljeta.

Liikuntaan motivoimisessa vanhemmilla on toki iso rooli ja muistan välillä hiihtäneeni ja lenkkeilleeni omien vanhempieni kanssa lapsuudessani. Silti on jotenkin jo ihan surkuhupaisaa, että vähän aineessa kuin aineessa koulussa syytetään vanhempia siitä, etteivät nämä nonstoppina tee näitä asioita lapsen kanssa. Vanhemman pitää hiihtää ja metsäretkeillä ja lukea sekä lapsen kanssa että itse hyvänä esimerkkinä jne. Kohta varmaan osoitetaan sormella vanhempia, jotka eivät vietä rattoisia perheiltoja ratkomalla lapsensa kanssa matemaattisia pähkinöitä tai tekemällä kemian kokeita. Ei aikuisen tarvitse ihan koko vapaa-aikaansa pyhittää lapsen kanssa puuhaamiselle, aikuisella on oikeasti välillä muutakin tekemistä. Asenteen soisi olevan kunnossa ja toivoisin vanhempien innostavan lapsiaan liikkumaan, lukemaan jne. mutta ihan koko ajan ei tarvitse pitää lapsen kädestä kiinni.

Mietin kuinka paljon huonossa kunnossa ja ylipainossa on alueellisia eroja. Omien havaintojeni mukaan lapsissa ja nuorissa ei täällä ole mainittavan paljon selvästi ylipainoisia. Asumme keskikokoisessa kaupungissa melko eteläisessä Suomessa. Sen sijaan se pistää silmään, että parikymppisissä alkaa olla aika paljon lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Ehkä se kunto on käsitteenä nyt vähän laajempi kuin pelkkä kestävyyskunto Cooperin testissä. Terveessä kehossa on myös tietyt liikeradat (muutkin kuin tuo olkapää). Jos esim. olkapää ei liiku kunnolla, niin moni laji ei onnistu turvallisesti. Joku joka jaksaa juosta hyvin voi olla ihan näkkileivän tasoa jos pitää venytellä eikä hyvä juoksumenestys takaa sitä, että jaksaa kantaa vaikka raskaampia tavaroita käsissä vähän pidemmän aikaa.

Move-testi ei mittaa kuntoa, se mittaa tottelevaisuutta. Isossa osassa kouluja lapset tietävät, että ei ole tarpeen kilpailla keskenään, myös nollatulos riittää. Movea käytetään juuri tällä tavalla täysin taustoja miettimättä osoittamaan, että liikunta olisi tärkeää, mutta lapset eivät liiku. Eikö olisi jumppamaikan tehtävänä innostaa lapsia, ohjata erilaisten lajien äärelle sen sijaan, että mitataan asiaa, jota ei koulussa opeteta.

Vierailija kirjoitti:

Huoli on aiheellinen, tämä on totta. Mutta jotenkin ne jutussa olleet esimerkit huonosta kunnosta eivät olleet minusta ihan kattavia. Olin itse ihan normaalipainoinen ja normaalikuntoinen nuori, mutta en ikinä saanut vedettyä yhtäkään leukaa ja punnertaminenkin oli sitä ja tätä. Oma 15-v. poikani on onneksi alkanut harrastaa omatoimista jumppaa ja on esimerkiksi punnertamisessa kehittynyt huimasti, jaksaa juosta ja on aivan normaalipainoinen - yhtäkään leukaa ei pysty vaan vetämään. Koululiikunnassa pitäisi keskittyä liikunnan iloon, tehdä niitä asioita joissa kunto ja lihasvoima kehittyvät - ilman, että niitä tarvitsee testata mitenkään.

Silmääni pisti myös koulukyytien kyseenalaistaminen. Teinini koulumatka on sellainen, että kävelen sen itse puoleen tuntiin, hän itse ehkä vähäsen nopeammin ja koulu on siis niin lähellä, ettei mitään koulukuljetusta saa. En nyt tähän hätään muista mikä se kilometriraja kuljetukselle on, mutta niin korkea se on, että olisi aika kohtuutonta vaatia ketään se matka kävelemään joka päivä kaksi kertaa säässä kuin säässä. Käsittääkseni myöskään vanhemmat eivät kovin aktiivisesti yläkoululaisia kouluun kuljeta.

Liikuntaan motivoimisessa vanhemmilla on toki iso rooli ja muistan välillä hiihtäneeni ja lenkkeilleeni omien vanhempieni kanssa lapsuudessani. Silti on jotenkin jo ihan surkuhupaisaa, että vähän aineessa kuin aineessa koulussa syytetään vanhempia siitä, etteivät nämä nonstoppina tee näitä asioita lapsen kanssa. Vanhemman pitää hiihtää ja metsäretkeillä ja lukea sekä lapsen kanssa että itse hyvänä esimerkkinä jne. Kohta varmaan osoitetaan sormella vanhempia, jotka eivät vietä rattoisia perheiltoja ratkomalla lapsensa kanssa matemaattisia pähkinöitä tai tekemällä kemian kokeita. Ei aikuisen tarvitse ihan koko vapaa-aikaansa pyhittää lapsen kanssa puuhaamiselle, aikuisella on oikeasti välillä muutakin tekemistä. Asenteen soisi olevan kunnossa ja toivoisin vanhempien innostavan lapsiaan liikkumaan, lukemaan jne. mutta ihan koko ajan ei tarvitse pitää lapsen kädestä kiinni.

Mietin kuinka paljon huonossa kunnossa ja ylipainossa on alueellisia eroja. Omien havaintojeni mukaan lapsissa ja nuorissa ei täällä ole mainittavan paljon selvästi ylipainoisia. Asumme keskikokoisessa kaupungissa melko eteläisessä Suomessa. Sen sijaan se pistää silmään, että parikymppisissä alkaa olla aika paljon lihavia.

Meillä lasten koulumatka on 13 km, siitä bussilla 8 km eli käveltävää on joka päivä 10 km. Mistä on keksitty, että koulukyyti noutaa pihalta? Meillä on tosin naapureiden kanssa lapsille kimppakyyti tuolle matkalle, koska naapurin lukiolaiselle ei ole mitään kuljetusta koululle, hänet pitää joka tapauksessa viedä, niin samalla ottaa 3 muuta nuorta kyytiin ja jättää pysäkille. Lukio ja yläkoulu eivät ole samoissa tiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Olet kyllä ihan pihalla sen suhteen mitkä liikunnan opetuksen tavoitteet on. Se on nimitätin aika kaukana tavoitteellisesta lajiharjoittelusta, oli sitten kyse Cooperista tai vaikka jalkapallosta, varsinkin nykyään. 80-luvulla oli lajilähtöisempi meininki, vaikka silloinkin ne lajit olivat lähinne välineitä eivätkä itsetarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Ehkä se kunto on käsitteenä nyt vähän laajempi kuin pelkkä kestävyyskunto Cooperin testissä. Terveessä kehossa on myös tietyt liikeradat (muutkin kuin tuo olkapää). Jos esim. olkapää ei liiku kunnolla, niin moni laji ei onnistu turvallisesti. Joku joka jaksaa juosta hyvin voi olla ihan näkkileivän tasoa jos pitää venytellä eikä hyvä juoksumenestys takaa sitä, että jaksaa kantaa vaikka raskaampia tavaroita käsissä vähän pidemmän aikaa.

En nyt silti tiedä, onko se kovin haitallista jos 175cm/60kg nainen ei jaksa yksin kantaa esim. sohvaa ulos kerrostaloasunnosta, tai mihin sitä raskaiden tavaroiden kantokykyä elämässä voisi tarvita. Olen nyt 49-vuotias, normaalipainoinen, ei ikinä ollut mitään sairautta (kop kop), lapset jaksanut kannella silloin kun niitä piti kannella. Jos kuntotavoitteena on painonnostosaavutukset, ehkä siinä juuri tarvitaan artikkelin kyykkäämis- ja olkapäätaitoja. Itse en ole niitä ikinä tarvinnut, eikä niitä esim. koulussa ikinä edes testattu. Yleensä terveyttä ylläpitävänä kuntoiluna pidetään kuitenkin kestävyysharjoittelua ja vanhuksilla lihasvoimaharjoituksia.