Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Juosta, pyöräillä, hiihtää, luistella ja potkia palloa voi ihan ilmaiseksi, ei siihen mitään joukkuetta tai ohjausta tarvita.

Tarkoitatko miimisenä näitä vai miten ovat ilmaisia?

Pyörät maksaa useamman sata euroa.

Luistimet alk. 50€ uutena + kypärä

Hiihtosetit useamman sata euroa

Toki voi kirppikseltä bongata, mutta silti puhutaan isoista investoinneista, jotka joutuu kasvavalle lapselle joka vuosi tekemään (pyörä voi mennä pidempään). Se hiihto, luistelu tai pyöräily, tai juoksukaan, ei ole kauhean nautinnollista, jos välineet on surkeat. Okei, kyllä sata vuotta sitten ja 50-luvullakin liikuttiin kehnoilla isän tekemillä suksilla, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee.

Toki jostain jonkun markan pallon saa, mutta kunnon jalkapallo maksaa sekin. Lisäksi voi vaatia nappikset tai säärisuojat sukkineen. Okei, kyllä Afrikan lapset potkii lannasta tehtyä palloa, mutta ei nykyään lapset tai nuoret enää sellaista tee, Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Ei todellakaan ole merkki hyvästä kunnosta, jos jaksaa juosta kilometrin! Hyväkuntoinen lukio ikäinen (ilmeisesti poika) jaksaa paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

Vaikka pari kertaa vk-juoksua muutama pätkä edellisillä tunneilla, ja samalla kerrotaan oppilaille että

näin se juoksukunto kasvaa.

Kyllä ne lapset ovat saaneet juosta aika paljon liikkatunneilla, vaikka mitään ratavetoja ei olisikaan tehty. Esim. kaikki pallopelit ovat vk:ta. Parilla edellisellä tunnilla juostuilla vedoilla ei ole mitään vaikutusta tulokseen. Kehittyminen vaatisi aika paljon systemaattisempaa toimintaa. Ja eiköhän yläasteikäisille ole jossain vaiheessa kerrottu, että juoksukunto kasvaa juoksemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia ole enää ulkona leikkimässä. Suorastaan omituisia katseita saa jos moista ääneen ehdottaa. Jos lapsi harrastaa liikuntaa niin seurassa ja silloin kelpaat omaan ikäryhmääsi vain aloittaessasi 2 vuotiaana harrastuksen. Loput sitten jää ulos siitäkin.

Kyllä lapset ulkona leikkii. Ei ehkä aamusta iltaan, mutta ainakin nyt on joka lumikasasassa leikkimisen jälkiä ja pulkat on mukana joka toisella vastaantulevalla.

Aiemmin syksyllä olisin halunnut kuvata erästä paikkaa iltavalaistuksessa. Kävin paikalla monena iltana, sateellakin, ja aina oli lapsia siellä leikkimässä. Pimeällä ja jopa huonolla säällä. Näin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Meidän lasten päiväkodissa kyllä pelasivat pihalla jalkapalloa ja muita pelejä ja leikkejä joka päivä, mutta opettajina olikin miehiä. Naisopettajat eivät ehkä jaksa itse riehua lasten kanssa pallokentällä samaan tapaan. Toisaalta luulisi, että lapset olisivat helpompia ohjata sisätiloissa, jos ovat saaneet riehua ulkona pari tuntia aamupäivisin. Ja miten ne saa nukkumaan päiväunille tai edes yöunille, jos ei niitä saa väsyttää liikunnalla?

Puhu vain omista lapsistasi, heillä saattaa olla ylivilkkausongelma. Omat lapseni aivan luonnollisesti väsyvät, kun päivä käydään koulussa, tavallisesti ulkoillaan, tehdään läksyjä, puuhaillaan perheen kanssa ja käydään musiikkki- ja näytelmäharrastuksissa. Iltaa kohden rauhoitutaan ja himmennellään valoja, tehdään iltapesut.

Kaikki eivät ole tuolla tavalla riehumispakon riivaamia, vaan on olemassa aivan rauhallisiakin ihmisiä

Ylempänä puhuttiin päiväkoti-ikäisistä lapsista, ei koululaisista. Aniharvassa on päiväkoti-ikäiset, jotka saa nukkumaan päiväunet ilman fyysistä toimintaa. Omat lapset kukkuivat vielä iltaisinkin vaikka kuinka myöhälle, jos niitä ei ollut ulkoilutettu päivän aikana. Mutta ovatkin aktiivisia ihmisiä, joilla nopea aineenvaihdunta, eli eivät lihomiseen taipuvaisia.

Urheilufanaatikot oliko teillä jo syntyessänne laput silmillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kyllähän nivelten liikkuvuus on yksi aivan olennainen osa fyysistä kuntoa. Sen huomaa viimeistään vanhana. Koordinaatiokyky toinen tärkeä - jos jo nuorena töpöttelee tuolla menemään kuin vanhus, niin mitäs sitten vanhana kun koordinaatio entisestään heikkenee, nivelet jäykistyy jne. Cooperilla mitataan lähinnä maksimaalista kestävyyttä/hapenottokykyä ja se on itseasiassa aika surkea testi muille kuin aktiivisesti juokseville, joten onneksi sitä ei kai nykyään kouluissa juuri tehdäkään. Koordinaatiokykyyn ja liikkuvuuteen verrattuna näkisin tuon hapenottokyvyn jopa vähemmän tärkeänä arjen toimintakyvyn kannalta.

Hapenottokykyä voi tavallisilla ihmisillä testata hyvin kävelytesteillä. Erot ja puutteet tulevat siinä jo näkyviin. Hapenottokyky on hyvin tärkeä, koska se voi kertoa mm. keuhkojen ja sydämen toiminnan ongelmista. Jos hapenottokyky ei toimi, ihminen ei jaksa kävellä kauppaan tai bussille, nousta portaita tai siivota kotonaan. Kyse ei siis tosiaankaan ole mistään huippukuntoisten haarukoinnista, vaan tosi tärkeästä tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kestävyys ei ole mikään ainut kunnon mittari erityisesti, jos halutaan puhua ihmisen pysymisestä terveenä pitkällä aikavälillä, vaan liikkuvuudella ja voimalla on myös iso merkitys. Monet lapset saati sitten aikuiset eivät pääse enää syväkyykkyyn ainakaan mukavasti ja tämä säteilee sitten myöhemmällä iällä selkävaivoina. Huono olkapäiden liikkuvuus aiheuttaa niska- ja hartiakipua sekä lisää sijoiltaanmenon riskiä onnettomuuksissa, koska olkapää ei pääse vääntyessään pyörähtämään normaalisti neutraaliin asentoon. 

Näin toki pääpiirteittäin, mutta itse olen harrastanut joogaa ja olen todella taipuisa, saan kädet yhteen molemmin puolin mutta suurin osa ei kyllä saa, ainakin se jäykempi puoli jää vajaaksi. Olen ihmetellyt tuota testiä kyllä.

Ja muutenkin, move-testit lapselle näyttäytyvät pelkkänä kilpailuna ja vertailuna toisiin. Ei siinä mitkään verrataan vain itseesi - puheet auta. Eli haitallista ja jatkaa sitä koululiikunnan traditiota että osoitetaanpas sinulle missä olet huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Ei todellakaan ole merkki hyvästä kunnosta, jos jaksaa juosta kilometrin! Hyväkuntoinen lukio ikäinen (ilmeisesti poika) jaksaa paljon enemmän.

Tietenkin jaksaa, meillä toinen teini juoksi samalla reissulla 5 kilometriä, mutta olikin menossa armeijaan, joten treenasi Cooperia varten. Mutta helppo siitä on parantaa tulosta, kun jaksaa kuitenkin juosta jonkun matkaa. Ylipäätään kunto kasvaa yllättävän nopeasti tarpeen tullen, jos ei ole niin ylipainoinen, että paino estää kaikenlaisen liikunnan.

Vierailija kirjoitti:

Inhosin lapsena liikuntaa koululiikunnan takia. Opettaja suosi niitä, jotka oli parhaita liikunnassa ja meitä huonoimpia syrjittiin. Söi hirveästi motivaatiota edes yrittää. Tulin aina viimeiseksi valittuna joukkueeseen. Tyydyin laiskaan ja huonokuntoiseen rooliini koko lapsuuteni ajan.

Tällä hetkellä tilanne on täysin toinen. Sain aikuisiällä uuden kipinän liikuntaan, kun ei ollut kukaan latistamassa vieressä. Olen jo yli kolmekymppinen, mutta varmaankin paremmassa kunnossa kuin suurin osa näistä lapsuusajan himoliikkujista. Tarinani pointti ei ole ylistää itseäni vaan se, että vaikka lapsi olisi kuinka huonokuntoinen tahansa ja vihaisi liikuntaa niin aikuisena tilanne voi olla täysin eri.

Kyllä tästä on ihan tutkimuksiakin tehty ja yleensä ne aikuisena liikkuvat olivat jo lapsena liikunnallisia. Lapsena luotu pohja kantaa. (Ja itse harrastin lapsena kilpaurheilua ja nykyään harrastan triathlonia. Koko elämäni olen treenannut jotain. Olen siis kohta 50-vuotias nainen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Ihmisen terveydelle riittävä fyysinen kunto on kuitenkin paljon merkittävämpi tekijä, kuin musikaalisuus. Osa ihmisistä saa pidettyä riittävän fyysisen kunnon yllä ilman mitään ponnisteluita, itsestään. Toisille, hyvin isolle joukolle ihmisiä, alkaa kehittyä ylipainoa elintapasairauksia ym. joiden lasku on todella kallis yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu. Ei edellytetty tiettyä pohjakuntoa. Nykyisin vaihtoehtona on jo pienille lapsille monta kertaa viikossa kokoontuvat treeniryhmät ja kisat. Ei minuakaan lapsena olisi tuollainen houkutellut ja ihan sopivasti liikkuva aikuinen minusta on kasvanut.

Samaa mieltä. Itsekin lapsena muistan, että pelattiin ja leikittiin koulun pihalla iltaisin ilman mitään tavoitteita. Talvella jäädyttivät kentän, ja silloin luisteltiin ihan keskenämme. Ei ollut yhtään huippu-urheilijaa meidän kylällä, mutta kaikki aika hyvässä kunnossa.

Ne kentät, pihat ja maalit ovat siellä yhä edelleen. Miksi pitäisi olla joku ulkopuolinen aikuinen heittämässä se pallo sinne peliin, jos tarkoituksena ei ole opettaa/valmentaa mitään, vaan nauttia vain pelailusta. Itse valmennan lapsia yhdessä lajissa vapaaehtoisena ja en todellakaan jaksaisi raahautua paikalle, jos olisin vain lapsenvahtina enkä opettamassa itselle rakasta lajia. 

Nuorena aloitettu huippu urheilu/aktiivi urheilu kyllä valitettavan usein johtaa erinäisiin terveysongelmiin. Monilla on paikat hajalla jo 30-40-vuotiaina ja useissa lajeissa myös jatkuvat iskut aivoihin aiheuttaa arvaamattomia ongelmia jo varsin nuorella iällä.

Pitäisi palata vanhaan hyvään aikaan, kun alle kouluikäiset lapset leikki pääasiassa pelkästään ulko/piha leikkejä, ala-aste ikäisinä suuri osa lähti harrastamaan mutta harrastaminen oli vielä sellaista rentoa ja mukavaa yhdessä tekemistä ja vasta ylä-aste iässä eniten tosissaan olevat alkoivat hakeutua varsinaisiin kilpaharrastaja porukoihinsa.

Meidän lasten päiväkodissa kyllä pelasivat pihalla jalkapalloa ja muita pelejä ja leikkejä joka päivä, mutta opettajina olikin miehiä. Naisopettajat eivät ehkä jaksa itse riehua lasten kanssa pallokentällä samaan tapaan. Toisaalta luulisi, että lapset olisivat helpompia ohjata sisätiloissa, jos ovat saaneet riehua ulkona pari tuntia aamupäivisin. Ja miten ne saa nukkumaan päiväunille tai edes yöunille, jos ei niitä saa väsyttää liikunnalla?[/quote]

Puhu vain omista lapsistasi, heillä saattaa olla ylivilkkausongelma. Omat lapseni aivan luonnollisesti väsyvät, kun päivä käydään koulussa, tavallisesti ulkoillaan, tehdään läksyjä, puuhaillaan perheen kanssa ja käydään musiikkki- ja näytelmäharrastuksissa. Iltaa kohden rauhoitutaan ja himmennellään valoja, tehdään iltapesut.

Kaikki eivät ole tuolla tavalla riehumispakon riivaamia, vaan on olemassa aivan rauhallisiakin ihmisiä[/quote]

Minun lapseni ovat olleet tavallisia "keskirauhallisia" lapsia, jotka liikkuivat koko päivän puuhissaan lähinnä pihalla. Ohjattua liikuntaa he eivät paria kokeilua lukuunottamatta harrastaneet, mutta niin vain pärjäsivät lajissa kuin lajissa harrastajien kanssa. Ilmeisesti monipuolinen ja aktiivinen ulkoilmaelämä valmensi heitä monella tapaa käyttämään kroppaansa ja antoi valmiuksia vieraampiinkin koululajeihin. Ovat jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Juokseminen liikuntatunnilla on lapselle jo iso paha mörkö. Helpommin väsyvät ja ei peruskunto riitä edes 20minuutin pallopeleihin. Kännykkäsukupolvi?

Nykylapsilta ei saa vaatia mitään, ettei tule piti, tai curlingvanhemmat puuttuu. Osa vanhemmista ei itse liiku, eivätkä liiku lasten kanssa, osa liikkuu. Lapset myöskään eivät leiki pihaleikkejä enää.

Teen koko ajan lapsen kanssa sitä, tätä ja tuota. Suoritan koko helvetin perhe-elåmää. Enkä yhtään ihmettele jos tähän rumbaan ei tulevat sukupolvet halua enää. Älkää hankkiko lapsia koska sen jälkeen sun elämä on suoritus. Syötä terveellistä ruokaa, ei eineksiä. Lue ja lukekaa yhdessä, liikkukaa. Muista kasata lapselle kaverisuhteet vaikkei lapsi kaiken suorituksen keskellä jaksa kavereita nähdä. Mun pitäisi lisäksi käydä töissä ja opiskella. Jonkun pitäisi vielä maksaa perheen kulut.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena aloitettu huippu urheilu/aktiivi urheilu kyllä valitettavan usein johtaa erinäisiin terveysongelmiin. Monilla on paikat hajalla jo 30-40-vuotiaina ja useissa lajeissa myös jatkuvat iskut aivoihin aiheuttaa arvaamattomia ongelmia jo varsin nuorella iällä.

Pitäisi palata vanhaan hyvään aikaan, kun alle kouluikäiset lapset leikki pääasiassa pelkästään ulko/piha leikkejä, ala-aste ikäisinä suuri osa lähti harrastamaan mutta harrastaminen oli vielä sellaista rentoa ja mukavaa yhdessä tekemistä ja vasta ylä-aste iässä eniten tosissaan olevat alkoivat hakeutua varsinaisiin kilpaharrastaja porukoihinsa.

Höpönpöpön. Itse pelasin futista ja kaverit oli kilpahiihtäjiä. Kellään ei mennyt näin. Ihan normaaleja ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Huoli on aiheellinen, tämä on totta. Mutta jotenkin ne jutussa olleet esimerkit huonosta kunnosta eivät olleet minusta ihan kattavia. Olin itse ihan normaalipainoinen ja normaalikuntoinen nuori, mutta en ikinä saanut vedettyä yhtäkään leukaa ja punnertaminenkin oli sitä ja tätä. Oma 15-v. poikani on onneksi alkanut harrastaa omatoimista jumppaa ja on esimerkiksi punnertamisessa kehittynyt huimasti, jaksaa juosta ja on aivan normaalipainoinen - yhtäkään leukaa ei pysty vaan vetämään. Koululiikunnassa pitäisi keskittyä liikunnan iloon, tehdä niitä asioita joissa kunto ja lihasvoima kehittyvät - ilman, että niitä tarvitsee testata mitenkään.

Silmääni pisti myös koulukyytien kyseenalaistaminen. Teinini koulumatka on sellainen, että kävelen sen itse puoleen tuntiin, hän itse ehkä vähäsen nopeammin ja koulu on siis niin lähellä, ettei mitään koulukuljetusta saa. En nyt tähän hätään muista mikä se kilometriraja kuljetukselle on, mutta niin korkea se on, että olisi aika kohtuutonta vaatia ketään se matka kävelemään joka päivä kaksi kertaa säässä kuin säässä. Käsittääkseni myöskään vanhemmat eivät kovin aktiivisesti yläkoululaisia kouluun kuljeta.

Liikuntaan motivoimisessa vanhemmilla on toki iso rooli ja muistan välillä hiihtäneeni ja lenkkeilleeni omien vanhempieni kanssa lapsuudessani. Silti on jotenkin jo ihan surkuhupaisaa, että vähän aineessa kuin aineessa koulussa syytetään vanhempia siitä, etteivät nämä nonstoppina tee näitä asioita lapsen kanssa. Vanhemman pitää hiihtää ja metsäretkeillä ja lukea sekä lapsen kanssa että itse hyvänä esimerkkinä jne. Kohta varmaan osoitetaan sormella vanhempia, jotka eivät vietä rattoisia perheiltoja ratkomalla lapsensa kanssa matemaattisia pähkinöitä tai tekemällä kemian kokeita. Ei aikuisen tarvitse ihan koko vapaa-aikaansa pyhittää lapsen kanssa puuhaamiselle, aikuisella on oikeasti välillä muutakin tekemistä. Asenteen soisi olevan kunnossa ja toivoisin vanhempien innostavan lapsiaan liikkumaan, lukemaan jne. mutta ihan koko ajan ei tarvitse pitää lapsen kädestä kiinni.

Mietin kuinka paljon huonossa kunnossa ja ylipainossa on alueellisia eroja. Omien havaintojeni mukaan lapsissa ja nuorissa ei täällä ole mainittavan paljon selvästi ylipainoisia. Asumme keskikokoisessa kaupungissa melko eteläisessä Suomessa. Sen sijaan se pistää silmään, että parikymppisissä alkaa olla aika paljon lihavia.

Tässä se ongelma taitaa aika isosti ollakin. Ajatellaan, että nuori on "normaalikuntoinen" vaikka hän ei pysty tekemään yhtäkään suoritusta testissä. Ihminen ei ole normaalikuntoinen, vaikka hän olisi laiha, jos sillä kropalla ei pysty tekemään edes ihan perusasioita. Jos nuori, hoikka mies ei pysty tekemään yhtään leukaa, se ei ole hyvä juttu, vaikka äiti olisi mitä mieltä. 

Standardit sille, mitä pidetään normaalina kuntona ovat romahtaneet ihmisten kunnon myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kestävyys ei ole mikään ainut kunnon mittari erityisesti, jos halutaan puhua ihmisen pysymisestä terveenä pitkällä aikavälillä, vaan liikkuvuudella ja voimalla on myös iso merkitys. Monet lapset saati sitten aikuiset eivät pääse enää syväkyykkyyn ainakaan mukavasti ja tämä säteilee sitten myöhemmällä iällä selkävaivoina. Huono olkapäiden liikkuvuus aiheuttaa niska- ja hartiakipua sekä lisää sijoiltaanmenon riskiä onnettomuuksissa, koska olkapää ei pääse vääntyessään pyörähtämään normaalisti neutraaliin asentoon. 

Sanoisin näin keski ikäisenä aina liikkuneena ihmisenä, että vanhemmiten alkaa melkein kaikilla olla jotain kremppoja, jotka pitää ottaa huomioon jos aikoo pitää liikuntakykyä yllä vanhalle iälle eli samat testit ja myöskään lajit ei todellakaan sovi kaikille.

Omaa lasta kannustan arkiliikkumiseen, kun harrastaminen ei häntä kiinnosta. Sentään uimassa käy. Joskus oman lajin löytymisessä kestää. Minäkin vasta aikuisena tajusin tykkääväni liikunnasta. Parikymppisenä harrastus vei mennessään ja nyt nelikymppisenä olen elämäni kunnossa.