Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Kuperkeikka pitäisi pystyä tekemään missä iässä tahansa, jos on perusterve. Eipä taida moniltakaan enää onnistua.

Itekö just keksit. Joo vanhainkodissa pitäisi testata myös käsillä seisomista ja jollei onnistu, niin pois vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, käytiin joka päivä 2 kertaa ulkoilemassa, ja usein käveltiin tai pyöräiltiin leikkipuistoon, ainakin kerran päivässä. Siis kun lapset olivat kotona.

Päiväkodin ja koulun aikaan lapset ovat harrastaneet kaikkea mahdollista tanssista kamppailulajeihin, molemmille myöhemmin on muotoutunut oma kiinnostuksenkohteensa, jota harrastavat nyt teini-iässä useamman kerran viikossa.

Myöskin käytiin uimassa, rannalla, puistossa leikkimässä, sisäleikkipuistoissa, luistelemassa, hiihtämässä, laskettelemassa. Jos ei muuta, käytiin läheisessä metsässä lenkkipolulla kävelemässä tai juoksemassa tai pyöräilemässä. Ja tietty pulkkamäessä.

Siti aikaa jäi paljon muuhunkin.

Mietin vain, että mihin nykylapset tuhlaa energiaansa, jos ei liikuntaa ole jokaisessa päivässä mukana? Eivätkö aikuiset käy ulkoilemassa? Miksi pitää lapset viedä johonkin harrastamaan, kun ulkona voi tehdä paljon asioita vanhemmat ja lapset yhdessä? Kouluikäiset jo menevät kavereiden kanssa uimaan ja luistelemaan.

Monessa perheessä on aika kiire. Työelämä vie mehut ja illatkin menee töitä tehden.

Vanhemmat voivat liikkua, esim. kävellä, mutta lapset ja teinit eivät oikeasti välttämättä säännöllisesti halua kävellä vanhemman kanssa. Lisäksi iltaisin ei oikein ole Helsingissä turvallista kävellä.

Kaikki liikunta maksaa, jopa siihen kävelyyn (saati juoksuun) pitää olla kunnolliset kengät ja myös jotkut vaatteet. Uimahallikäynti on helposti perheeltä 20€. 

Osa lapsista leikkii pihalla ja leikkipuistoissa, mutta ei kaikki. On paljon pihoja, joissa ei ole lapsille mitään tilaa leikeille ja peleille. Kouluilla ei ole enää liikuntakenttiä ja eri ikäiset eivät välttämättä mahdu pelaamaan sille ainoalle kentälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ilmeisesti olet harrastanut liian vähän liikuntaa, kun kirjoitustaidot ovat vajaakehittyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Meidän lasten päiväkodissa kyllä pelasivat pihalla jalkapalloa ja muita pelejä ja leikkejä joka päivä, mutta opettajina olikin miehiä. Naisopettajat eivät ehkä jaksa itse riehua lasten kanssa pallokentällä samaan tapaan. Toisaalta luulisi, että lapset olisivat helpompia ohjata sisätiloissa, jos ovat saaneet riehua ulkona pari tuntia aamupäivisin. Ja miten ne saa nukkumaan päiväunille tai edes yöunille, jos ei niitä saa väsyttää liikunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Tämä asia pitäisi kyllä ehdottomasti nostaa julkiseen keskusteluun. Ihan hirveä pom mi tulevaisuutta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuperkeikka pitäisi pystyä tekemään missä iässä tahansa, jos on perusterve. Eipä taida moniltakaan enää onnistua.

Itekö just keksit. Joo vanhainkodissa pitäisi testata myös käsillä seisomista ja jollei onnistu, niin pois vaan.

No ei vanhainkodissa ole perusterveitä. Mun isä on 87v. ja osaa tehdä kuperkeikkoja ja vetää kolme leukaa jaloilla ponnistamatta. Nykylapset eivät enää taivu kuperkeikkaan, nähty on kun olin koulussa sijaisena.

Vierailija kirjoitti:

Leikkityössä oleva liikunnanopettaja avautuu. Ei kannata ottaa tosissaan. Parempi, että eivät nuorena harrasta raivona jotain urheilua ja ole sitten alle nelikymppisenä rikki ja koko ajan sairauslomalla, kuten nämä entiset ns. huippu-urheilijat. Aikuisena aloitettu järkevä liikunta on parempi, kuin nuoresta asti raivona harrastaminen, sitä kautta yhteiskunta säästää, kun ei tarvitse näiden aivottomien entisten urheilijoiden sairauskuluja maksaa. Mielestäni parikymmentä vuotta liikunnanopettajana ei pätevöitä ketään tekemään sen suurempia analyyseja, lähinnä voi omia mielipiteitään esittää. 

Tämä on varmasti totta ja linjassa sen kanssa että höntsäliikunnan puute on ongelma.

Vanhempien vastuulla on se, että lapsi liikkuu, ei koulujen. Meilläpäin ainakin paikalliset urheiluseurat järjestävät kesäisin ja talvisin ns. nappulakisoja. Itse veimme lapset niihin jo pienestä saakka, ensimmäisen kerran 3 vuotiaana. Noissa oli kesäisin juoksulajeja, pituushyppyä, pallonheittoa. Isommille sitten tuli mukaan korkeushyppyä yms. Talvella oli hiihtokisoja, pienet hiihtivät 100 metriä sitten matka piteni kun tuli isommaksi. Isompana sitten olikin helppoa valita joku itseään kiinnostava laji, kun oli pienestä saakka kokeiltu erilaisia. Ei jokaisesta tarvitse tehdä urheilijaa, mutta perustaidot on hyvä antaa lapsilleen ja me vanhemmat olemme siitä vastuussa.

Älkää ostako lapsille mitään sähköskeittilautoja yms. Kamalinta on kun näkee, että yleensä se pullukka kulkee noilla vehkeillä ja hoikemmat tavallisilla pyörillä tai kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Meidän lasten päiväkodissa kyllä pelasivat pihalla jalkapalloa ja muita pelejä ja leikkejä joka päivä, mutta opettajina olikin miehiä. Naisopettajat eivät ehkä jaksa itse riehua lasten kanssa pallokentällä samaan tapaan. Toisaalta luulisi, että lapset olisivat helpompia ohjata sisätiloissa, jos ovat saaneet riehua ulkona pari tuntia aamupäivisin. Ja miten ne saa nukkumaan päiväunille tai edes yöunille, jos ei niitä saa väsyttää liikunnalla?

Puhu vain omista lapsistasi, heillä saattaa olla ylivilkkausongelma. Omat lapseni aivan luonnollisesti väsyvät, kun päivä käydään koulussa, tavallisesti ulkoillaan, tehdään läksyjä, puuhaillaan perheen kanssa ja käydään musiikkki- ja näytelmäharrastuksissa. Iltaa kohden rauhoitutaan ja himmennellään valoja, tehdään iltapesut.

Kaikki eivät ole tuolla tavalla riehumispakon riivaamia, vaan on olemassa aivan rauhallisiakin ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tämä on totta! Ja parhaillaan pilataan liikunnan ilo lapsilta kokonaan. Minulle 80-luvulla opettaja sanoi että olet kömpelö. Arvatkaa mikä on käsitykseni itsestäni liikkujana? Ei kovin korkea, vaikka olen harrastanut aikuisiällä vaikka mitä. Mutta aina vaan olen kömpelö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla on se, että lapsi liikkuu, ei koulujen. Meilläpäin ainakin paikalliset urheiluseurat järjestävät kesäisin ja talvisin ns. nappulakisoja. Itse veimme lapset niihin jo pienestä saakka, ensimmäisen kerran 3 vuotiaana. Noissa oli kesäisin juoksulajeja, pituushyppyä, pallonheittoa. Isommille sitten tuli mukaan korkeushyppyä yms. Talvella oli hiihtokisoja, pienet hiihtivät 100 metriä sitten matka piteni kun tuli isommaksi. Isompana sitten olikin helppoa valita joku itseään kiinnostava laji, kun oli pienestä saakka kokeiltu erilaisia. Ei jokaisesta tarvitse tehdä urheilijaa, mutta perustaidot on hyvä antaa lapsilleen ja me vanhemmat olemme siitä vastuussa.

Älkää ostako lapsille mitään sähköskeittilautoja yms. Kamalinta on kun näkee, että yleensä se pullukka kulkee noilla vehkeillä ja hoikemmat tavallisilla pyörillä tai kävellen.

Joo, eli on kisoja, kisoja ja kisoja.

Nyt on tuolla isoja lumikasoja, joissa voi kiipeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tää on itseasiassa aika hyvin sanottu ja fakta. Kouluissa ei opeteta itse sitä lajia ollenkaan, mitä ollaan esim pelaamassa. Tai jos on Cooper testit, niin sitä itse Cooperia ei HARJOITELLA OLLENKAAN ENNEN SITÄ TESTIÄ. Oletetaan vaan että kylmiltään kaikki juoksee yli sen max rajan. Aina ensiksi pitäs opettaa, sitten toteuttaa. 

Miten sun mielestä pitäisi harjoitella Cooperin testiä varten? Se testi testaa kuntoa ja se kasvaa kaikesta liikunnasta, ei pelkästään 12 minuutin juoksemisesta. Joo, vauhdinjako saattaa mennä joillakin vähän pieleen, mutta kyllä siitä aika hyvän yleiskuvan saa testattavan juoksukunnosta. Luuletko, että ne lapset olisivat motivoituneempia liikkumaan, jos vaikka säbän sijaan koko syksy hiottaisiin Cooperin vauhdinjakoa? 

Vaikka pari kertaa vk-juoksua muutama pätkä edellisillä tunneilla, ja samalla kerrotaan oppilaille että

näin se juoksukunto kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan työ on aivan naurettavaa. Siinä ei tarvitse opettaa. Sama kuin lyötäisiin vaativia matematiikan tehtäviä eteen ja annettaisiin opettamatta hyvä arvosana sille huippuälykkäälle, joka osaa laskut ilman opetusta. Näinhän liikunnassa homma toimii. Ne, jotka osaavat liikkua, saavat hyvät arvosanat. Joka ei jotain lajia osaa, saa huonon arvosanan. Ei siellä mitään opeteta. Ja liikunnanopettajiksi hakeutuvat ovat juuri näitä entisiä joukkueurheilijoita, jotka ovat eläneet tuota elämää ja nyt sitten jatkavat omaa ajatusmaailmaansa. Mainitkaa yksikin liikunnanopettaja, joka on ahkera ja työteliäs.

Tämä on totta! Ja parhaillaan pilataan liikunnan ilo lapsilta kokonaan. Minulle 80-luvulla opettaja sanoi että olet kömpelö. Arvatkaa mikä on käsitykseni itsestäni liikkujana? Ei kovin korkea, vaikka olen harrastanut aikuisiällä vaikka mitä. Mutta aina vaan olen kömpelö.

Juuri näin. Jos opettaminen on sitä, että opettaja mittaa ja ottaa aikoja ja asettaa oppilaat paremmiisjärjestykseen, niin sitten osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä liikkumattomuus alkaa jo pahasti päiväkodissa. Pieni lapsi haluaa liikkua luonnostaan, mutta sen estämiiseen käytetään ensimmäiset 5-6 vuotta varhaiskasvatuksen voimavaroja. Uusien päiväkotien pihat on pikkuruisia. Retkillä liikutaan hitaimman mukaan narusta kiinni pitäen. Metsäretkillä lapsille tehdään selväksi, että täytyy pysyä pienessä sumpussa, ettei kukaan eksy. Sisällä pitää käyttäytyä rauhallisesti, leikkiä pienessä sopessa, joka kullekin lapselle osoitettu tai tehdä pöytätehtäviä. Liikuntasaleja ei enää edes rakenneta kaikkiin päiväkoteihin tai jos se on siellä saa lapsen ryhmä leikkiä ohjatusti ehkä kerran viikossa. Jos vanhemmilla ei ole itsellä reursseja lapsen liikuntataitojen opettamiseen ja antamaan iltaisin ja viikonloppuisin vastapainoa fyysisesti hyvin passiivisen päiväkoti päivän jälkeen ei lapsella ole kovin hyvät liikunnallset taidot kouluun mennessä.

Ehkä kehittyvät muut taidot, jotka saattavatkin olla jopa yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä.

Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset ovat osoittaneet reippaan liikunnan määrän, hyvän fyysisen kunnon ja hyvien motoristen taitojen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuri varhaiskasvatuksessa on muuttunut eikä syy tähän ole pedagokiset tekijät vaan resurssien riittämättömyys. Pienemmät tilat liikkua ja liian vähäinen määrä hoitajia valvomaan liikuntatilanteita ovat syitä sille, että varhaiskasvatus on niin fyyisesti passivoittavaa

Ihan samalla tavalla esim musikaalinen tai kielellinen lahjakkuus korreloi koulumenestyksen ja elämässä menestymisen kanssa. Kaikki ei johdu ihannoimastasi liikunnasta,

Ei kyse ole mistään lahjakkuudesta, kyse on terveydestä ja perusterveys liittyy ihan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on nuorten kunto keskimäärin melko huono, mutta ihmeelliset testit oli artikkelin alussa. Itsekään en ole ikinä saanut käsiä yhteen toisen olkapääni yli, mutta olen silti juossut Cooperissa hyvät tulokset aina. En tajua mitä olkapään liikkuvuus ihmisen kuntoon vaikuttaa. Olen myös hoikka, jos joku epäilee, että läskihän siellä kinnaa.

Kestävyys ei ole mikään ainut kunnon mittari erityisesti, jos halutaan puhua ihmisen pysymisestä terveenä pitkällä aikavälillä, vaan liikkuvuudella ja voimalla on myös iso merkitys. Monet lapset saati sitten aikuiset eivät pääse enää syväkyykkyyn ainakaan mukavasti ja tämä säteilee sitten myöhemmällä iällä selkävaivoina. Huono olkapäiden liikkuvuus aiheuttaa niska- ja hartiakipua sekä lisää sijoiltaanmenon riskiä onnettomuuksissa, koska olkapää ei pääse vääntyessään pyörähtämään normaalisti neutraaliin asentoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuperkeikka pitäisi pystyä tekemään missä iässä tahansa, jos on perusterve. Eipä taida moniltakaan enää onnistua.

Itekö just keksit. Joo vanhainkodissa pitäisi testata myös käsillä seisomista ja jollei onnistu, niin pois vaan.

No ei vanhainkodissa ole perusterveitä. Mun isä on 87v. ja osaa tehdä kuperkeikkoja ja vetää kolme leukaa jaloilla ponnistamatta. Nykylapset eivät enää taivu kuperkeikkaan, nähty on kun olin koulussa sijaisena.

Kyykkyyn meneminen tuntuu olevan monelle ongelma koosta riippumatta. Kiipeily ja epätasaisella kävely ovat myös hakusessa.