YLE: HUSissa on katastrofi. / ! \ Helsingin apulaispormestari pitää puheen. Myös TAYS on täysin tukossa ja kaatumassa. Hoitajat ovat lähteneet, potilaat tukkivat päivystykset. KÄYTTÄKÄÄN NIITÄ YKSITYISIÄ lääkäriasemia! Mikä siinä on niin vaikeaa??

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on hoitoalalla työllisyyttä muihin hommiin koska yhtäkään hoitajaa ei voi olla työttömänä tällähetkellä. Eli kannattaa kouluttaa lisää porukkaa alalle jossa ei työttömyyttä ole. Läheinen jäi juuri viime haussa varasijoille sairaanhoitajaksi joten tulijoita kyllä olisi. Uskoisin että työvoiman lisäys, kiireettömämpi työ on palkan nostamista parempi vaihtoehto. Se että yksi saa 5t€ palkkaa mutta joutuu hoitamaan 3 ihmisen työt ei ole kestävä ratkaisu

Vanhusten kohdalla tarvittaisiinkin sairaanhoitajien sijasta lähihoitajia. Koska nimenomaan lähihoitajat työskentelevät kotihoidossa, palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Heitä siis tarvitaan näissä enemmän kuin sairaanhoitajia. Mutta jos nyt miettii, millaista kotihoidon työ on, niin siinä ei ole mitään hohdokasta tämä päivän nuorten mielestä. Nuoret yökkää jo pikkulapsen kakalle, niin miten voi kuvitella, että heitä kiinnostaisi siivoilla aikuisen ihmisen kakkoja ja pissoja, pestä näitä vanhuksia (jotka valitettavan usein ovat vielä täysin yhteistyökyvyttömiä tai -haluttomia ja joskus jopa aggressiivisia) jne. Eikä sairaanhoitajatkaan halua kotihoitoon, palvelutaloihin tai hoivalaitoksiin vaan sairaaloihin ja mieluiten vielä erikoissairaanhoitoon. Just viime päivinä jostain luin, että erityisesti ensihoito on niiden nuorten suosiossa, jotka ylipäätään haluavat hoitoalalle. 

Olisikohan noita hommia mitenkään mahdollista tehdä työpareittain? Olisi helpompaa, nopeampaa ja kevyempää työtä. Yksin työskentelijät voisivat hoitaa vain ne jotka on vielä melko hyvässä kunnossa.

Kyllähän niitä joskus tehdäänkin työpareittain, mutta sitten kun se työpari on sairaana tai sen lapsi on sairaana tai se on vapaapäivällä tai lomalla eikä sijaisia saada, niin sitten tehdään yksin. Eli edelleen päädytään samaan ongelmaan: vanhustenhoitoon ei ole tulijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Eikä se yksityinen sairaankuljettaja tai Kela-taksikaan ala asiakkaan kotona siirtelemään sänkyjä tms. Jos ei omaiset ole huolehtineet em asioista, niin ei niistä kyllä huolehdi sairaankuljttaja eikä taksikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketähän kannattaa  äänestää seuraavissa vaaleissa. Paljon kauniita lupauksia joita ei edes haluta täyttää. Suomi muistuttaa pian sodan jälkeistä suomea...

Suomi muistuttaa jo sota-ajan Suomea. Kaikesta on pulaa ja ihmisiä kuolee joukoittain.

Äänestäkää sosialisteja vielä niin kauan kuin kaikki voidaan vielä kustantaa lainarahalla.

Kokoomus lupasi suuria leikkauksia sosiaaliturvaan. Miten kuvittelet näille heikoimmille käyvän heidän systeemissään?

Vähän OT, mutta meidän lapsella oli aika Peijaksen lasten polilla vähän aikaa sitten, ja jopas oli paikka. Se on kaukana muista tiloista, joten kukaan ei niin vain eksy näkemään missä kunnossa se on. Minäpä kerron.

Odotustilassa seinät maalattu viimeksi ysärillä, sävynä se kamala beigepinkki ja olikohan keltainen. Jotain samanaikaisia Muumeja ym. maalattuina.

Lapselta otettiin paino ja pituus entisessä vessassa, johon oli jäänyt pönttö. :D Huone oli niin pieni, että vain toinen vanhempi mahtui mukaan.

Rahaa on, johonkin se menee, vaan minne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Kyllä ne taksit osaavat itsensä hinnoitella. Yksityinen sairaankuljetus myös tekee mitä tilataan ja tietenkin saavat siitä korvauksen. Helsingin kaupungilla on jo vuosikausia tilattu vanhuksille ruuat ja ostokset kotiin. Ei se huonojalkainen vanhus itsekseen sieltä kolmannesta kerroksesta itse mihinkään lähdekään. Monet kököttävät siellä asunnoissaan ja pääsevät sieltä pois, jos joku heitä vie. Joillakin ainoat ulkoilut ovat juuri niitä päivystyskäyntejä. Sitä paitsi, kotihoidolla ei ole mitään kattoa asiakasmäärälle. Kaikki on hoidettava (tai "hoidettava"), jotka palvelun piiriin tulevat. Karua, mutta totta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi."

Muutama satanen ei riitä, jos sairastut vakavasti. Olisitko todella valmis maksamaan reaalihintaa hoidostasi, kuten USA:ssa?

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin maksat koko ikäsi palkasta vähintään kolmasosan, (väännetään nyt rautalangasta, 1000 eurosta 300-500 euroa menee veroina valtiolle, prosentista riippuen). Suomi on ns. korkean verotuksen maa, jolloin meillä vastaavasti saa (pitäisi saada) veroilla mm. ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon.

USAssa veroaste on ainakin puolet vähemmän, sen vuoksi siellä joutuu maksamaan terveysvakuutusta, jotta saa hoitoa. Suomessa todella suuri osa maksaa tällä hetkellä sekä korkeaa veroprosenttia, että kallista terveysvakuutusta, eikä silti saa kunnon hoitoa. Eihän tässä ole mitään järkeä! Äänestän keväällä puoluettä, joka ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaisen OMA lääkäri -järjestelmän.

Miten tuo omalääkäri järjestelmä korjaisi rahoitusongelman?

Vika on poliitikoissa, jos verorahat käytetään muuhun, kuin mihin ne on tarkoitettu. Itse kannattaisin valtion verotulojen korvamerkitsemistä terveydenhuoltoon niin, että niitä ei voi tuhlata missään kunnassa esim. ylimääräisiin jäähalleihin tai konserttitaloihin.

Aikoinaanhan valtion kunnille myöntämä apu olikin korvamerkittyä ja silloinen Lääkintöhallitus valvoi, etteivät kunnat käyttäneet terveydenhuoltoon tarkoitettua valtionapua muuhun kuin terveydenhuoltoon. Parin viikon päästähän tilanne muuttuu sikäli, ettei kunnat enää järjestäkään sote-palveluita vaan hyvinvointialueet. Ja ne taas eivät  järjestä mitään muuta kuin sote-palveluita, joten valtiolta hva:lle tulevat rahat ovat siinä mielessä "korvamerkittyjä". 

Pahoin pelkään, että hva:n korvamerkityt rahat valuvat hankkeisiin ja kehittämiseen, joka ei käytännössä näy arjen työssä tai palveluissa.

Niin siinä taitaa käydä.

Se oli selvää alusta asti. Piiperrystä, jonka tarkoituksena ei ole palvella kansalaisia, vähentää rahanmenoa tai laatia hyvät palvelut. Tarkoituksena poliitikoilla oli saada käärittyä siitä itselleen rahat pääsemällä suunnittelukomiteaan. Suomalaisia poliitikkoja kiinnostaa vain oman varallisuutensa kartuttaminen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Eikä se yksityinen sairaankuljettaja tai Kela-taksikaan ala asiakkaan kotona siirtelemään sänkyjä tms. Jos ei omaiset ole huolehtineet em asioista, niin ei niistä kyllä huolehdi sairaankuljttaja eikä taksikaan. 

Periaatteessa sairaalan kotiutustiimi hoitaa asian, mutta jos ei hoida niin kotihoito viimeistään. Kotihoito on sellainen kaatoluokka, että kaikki asiat tuntuvat kuuluvan heille, kun kaikki muut ovat nostaneet kädet ilmaan. On yllättävän paljon omaisia, jotka eivät ole millään tavalla vanhuksen elämässä mukana, jolloin aivan kaikki kaatuu kotihoidon tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Eikä se yksityinen sairaankuljettaja tai Kela-taksikaan ala asiakkaan kotona siirtelemään sänkyjä tms. Jos ei omaiset ole huolehtineet em asioista, niin ei niistä kyllä huolehdi sairaankuljttaja eikä taksikaan. 

Periaatteessa sairaalan kotiutustiimi hoitaa asian, mutta jos ei hoida niin kotihoito viimeistään. Kotihoito on sellainen kaatoluokka, että kaikki asiat tuntuvat kuuluvan heille, kun kaikki muut ovat nostaneet kädet ilmaan. On yllättävän paljon omaisia, jotka eivät ole millään tavalla vanhuksen elämässä mukana, jolloin aivan kaikki kaatuu kotihoidon tehtäväksi.

Niinpä. Ja sitten ihmetellään kun kotihoitoon ei ole tulossa  hoitajia jonoksi asti. 

Seuraavalla hallituskaudella kyyti vain kylmenee: lääkäri on ruudun takana, jos on ja etähoitaa potilaita, jotka osaavat tai eivät osaa tekniikkaa ja kertoa vaivansa. No, ihmiset on pelkkä kuluerä, joista pitää päästä eroon. Etähoidolla tuskin selviää kaikki sairaudet, mutta se on tarkoituskin. Toisaalta ymmärrän tällaista nat..s..maista ajattelutapaa, jossa raha vain ratkaisee. Se tekee kovat päätökset helpoksi,kun ei ajattele itsemurhavaarassa olevaa nuorta tai vanhusta vaipoissaan vankina omassa kodissaan. Heikot kuolkoot pois ja vahvat porskuttavat. Sehän se on mottona näillä päättäjillä.

Hoitajamitoitus oli askel oikeaan suuntaan mutta valitettavasti vuosia liian myöhään. Jos vanhuksilta jotka paljon terv.hoitopalveluita käyttävät kysytään mielipidettä hoitajamitoituksesta, niin ovat sen kannalla, kun ovat itse nähneet hoitajien väsymyksen ja kiireen. Jos hoitajilta kysytään, niin en tiedä juuri ketään joka sitä ei haluaisi, hoitajat ovat niin loppu kiireeseen ja siihen ettei ehdi tehdä töitään. No sitten, jos kysytään yksityisten hoitofirmojen pomoilta, omaisilta tai sellaisilta jotka itse eivät juuri kyseisiä palveluita käytä, niin he olisivat heti perumassa mitoituksen eivätkä näe asioita pidemmällä tähtäimellä. Jos se nyt perutaan niin voin luvata, että viiden vuoden päästä tilanne on vieläkin pahempi, vaikka taitaa olla muutenkin...

Tämä sekasotku oli tiedossa jo silloin kun terveyskeskuksien vuodeosastot lopetettiin ja sieltä potilaat siirrettiin kotihoitoon!

Tällaisessa kotiutuneiden huonokuntoisten "palvelu"talossa työskentelevänä kirjoitin siitä heti tuoreeltaan yleisönosastokirjoituksen paikalliseen sanomalehteen.

Tunnelmahan on tiivistynyt sen jälkeen ja nyt ollaankin yhtäkkiä katastrofitilanteessa.

Laulanpahan vaan Vexi Salmen sanoin "paluu arkeen oli edessä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Kyllä ne taksit osaavat itsensä hinnoitella. Yksityinen sairaankuljetus myös tekee mitä tilataan ja tietenkin saavat siitä korvauksen. Helsingin kaupungilla on jo vuosikausia tilattu vanhuksille ruuat ja ostokset kotiin. Ei se huonojalkainen vanhus itsekseen sieltä kolmannesta kerroksesta itse mihinkään lähdekään. Monet kököttävät siellä asunnoissaan ja pääsevät sieltä pois, jos joku heitä vie. Joillakin ainoat ulkoilut ovat juuri niitä päivystyskäyntejä. Sitä paitsi, kotihoidolla ei ole mitään kattoa asiakasmäärälle. Kaikki on hoidettava (tai "hoidettava"), jotka palvelun piiriin tulevat. Karua, mutta totta.

Jos hinta on tarpeeksi korkea ei sitä palvelua kannata tilata.

Kannattaisiko yhteiskunnan sitten panostaa niihin apuvälineisiin joiden turvin kotona pärjättäisiin paremmin? Onko se kotona pärjääminen ja siihen liittyvät kustannukset yhteiskunnan hoidettava vai onko asiakkaalla velvollisuus siihen osallistua myös itse?

 Ei tuo homma kiinnosta varmaan monia ku katsoo miten hoitajien työtä arvostettiin korona aikana.

Nyt pestään jälkipyykkiä tilanteessa jossa näyttää suunnilleen kaikki olevan sairaana?

Ainakin omassa lähipiirissä 4 ihmisellä on korona. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekasotku oli tiedossa jo silloin kun terveyskeskuksien vuodeosastot lopetettiin ja sieltä potilaat siirrettiin kotihoitoon!

Tällaisessa kotiutuneiden huonokuntoisten "palvelu"talossa työskentelevänä kirjoitin siitä heti tuoreeltaan yleisönosastokirjoituksen paikalliseen sanomalehteen.

Tunnelmahan on tiivistynyt sen jälkeen ja nyt ollaankin yhtäkkiä katastrofitilanteessa.

Laulanpahan vaan Vexi Salmen sanoin "paluu arkeen oli edessä".

Jo pitkään strategiana on ollut se että kotona hoidetaan mahdollisimman pitkään. Sen on hyväksynyt sekä päättäjät että asiakkaat. Mutta mitä sen hyväksi on tehty että kotona pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään. Onko panostettu kotihoidon resursseihin ja siihen että työ kotihoidossa olisi mielekästä? Ei. Ei ole apuvälineitä jotka helpottaisi sitä työtä tai niitä ei voi kotiin hankkia sen vuoksi että se helpottaisi hoitajan työtä. Jos apuvälineitä on hankittu ne on hankittu helpottamaan asiakasta. Onko kotihoidossa lisää työntekijöitä? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaan on aika monta apukeinoa. Yllättäen mitään ei ole tehty..

-Hoitajille lisää palkkaa

-Rokotepakko pois

-Perusterveydenhuoltoon kunnolla resursseja, jotta kalliit päivystys ja erikoissairaanhoito ei turhaan kuormitu

-Saikkutodistusten kirjoittelu pois julkiselta

-Muistutetaan yleisesti ihmisiä siitä, että perusflunssat yms. pitää sairastaa kotona eikä lähteä turhaan kuormittamaan terveydenhuoltoa

-Äärimmäisessä tilanteessa rajataan ketä hoidetaan

No jos olet vähänkään hoitaja, niin ota ihmeessä kaikki rokotteet! Jumankauta sitä rokottamatonta hoitajaa, joka osoittautui meillä koronapostiiviseksi ja ehti työskennellä vanhuksiemme kanssa, ennenkuin sai vaihtoehdot eteensä. Kaksi asukasta kuoli koronaan, kolme oli sairaalahoidossa, kymmenen yhtäaikaa työpaikallamme eristyksissä omissa asunnoissaan. Kuusi asukasta 35:stä säästyi tartunnalta kovien rajoitusten takia. Kyllä oli hikistä ja aikaa vievää pukea ja riisua, pestä ja desinfioida joka asukkaan välissä vaikka ruokaa viedessä, puhumattakaan monta kertaa päivässä lääkkeitä antaessa. Meillä sentään on normaalivanhukset, ei ollut niin raskasta kuin sairaaloissa.

Ko. hoitaja valitsi irtisanomisen, mitä hän kovaan ääneen kritisoi ja arvosteli työnantajatahoa.

Ainoa oikeudenmukainen ratkaisu olisi ollut, että hän olisi itse saanut kuolemaan johtavan taudin ja ihan jo siinä ensimmäisenä!

Mitään ongelmaa ei edes ole jos ne asiakkaat pärjää paremmin ilman hoitajaa kun hoitajan kanssa. Jos tarvitsee apua harvoin voi valita millaista se apu on tai sitä onko hoitaja rokotettu, rokottamaton, nuori tai vanha, kokenut tai kokematon jne. Jos se apu ei tyydytä niin sitten voi olla ilman.

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan tulee ulkomaalaisia lisää tervhoitojörjestelmään. Se romahtaa jo omasta väestä.

Eihän tämä voi näin toimia että ottamalla otetaan lisää.

Tämä on kyllä totta, että heidän määrä on lisääntynyt. Itse työskentelen kir.polilla hoitajana ja ei oikeastaan ole sellaista työpäivää, etteikö jonkun potilaan asiointikieli olisi englanti tai sitten sitten hänen asiointikieli on sellainen, että hänelle on tilattu tulkki vastaanotolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekasotku oli tiedossa jo silloin kun terveyskeskuksien vuodeosastot lopetettiin ja sieltä potilaat siirrettiin kotihoitoon!

Tällaisessa kotiutuneiden huonokuntoisten "palvelu"talossa työskentelevänä kirjoitin siitä heti tuoreeltaan yleisönosastokirjoituksen paikalliseen sanomalehteen.

Tunnelmahan on tiivistynyt sen jälkeen ja nyt ollaankin yhtäkkiä katastrofitilanteessa.

Laulanpahan vaan Vexi Salmen sanoin "paluu arkeen oli edessä".

Jo pitkään strategiana on ollut se että kotona hoidetaan mahdollisimman pitkään. Sen on hyväksynyt sekä päättäjät että asiakkaat. Mutta mitä sen hyväksi on tehty että kotona pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään. Onko panostettu kotihoidon resursseihin ja siihen että työ kotihoidossa olisi mielekästä? Ei. Ei ole apuvälineitä jotka helpottaisi sitä työtä tai niitä ei voi kotiin hankkia sen vuoksi että se helpottaisi hoitajan työtä. Jos apuvälineitä on hankittu ne on hankittu helpottamaan asiakasta. Onko kotihoidossa lisää työntekijöitä? Ei ole.

Mä en tarkoittanut, etteikö kotona saisi olla, mutta vuosia olen seurannut hoitajana vierestä, miten se ei palvele kaikkia, eikä ole kaikille mieleen. Jotkut sairaalasta kotiutetut ihmettelivät, miksi heitä ei hoidettu siellä, vaan heitettiin yksinäisyyteen odottelemaan sänkyyn tai pyörätuoliin, josko aamukäynnin jälkeen iltahoitaja tulisi käyttämään vessassa tai syöttämään/ juottamaan.

Iltakäynnille mentäessä oli sovitun 10 minuutin käynnin lisäksi yhtäkkiä asukkaan kampeaminen ylös hätiin soitetun työkaverin kanssa, lakanoiden vaihto, märän patjan suojaaminen pyyhkeillä, asukkaan riisuminen, suihkutus, kaikkien vaatteiden vaihto, lattioiden kuivaaminen, iltapalan etsiminen ja syöttäminen ja sitten se perushomma, eli lääkkeiden anto ja voinnin kysely.

Mitäpä niistä kyselyistä ja selvityksistä on hyötyä, jos niitä kysytään hyväkuntoisilta, tai sitten toisesta ääripäästä niiltä, jotka suuresti toivovat kuolevansa. Niin toivoi sekin rouva, jota tuossa äsken käytin esimerkkinä. Hän oli tykännyt olla sairaalassa, kun siellä oli elämää ja ihmisiä ympärillä ja huolehdittiin pitkin päivää pienin väliajoin kaikesta. Hän masentui kotona, eli vielä vuoden, vähän toista, toiveensa vastaisesti. Eikä hän ollut ainoa.

Ettei vaan olisi yksityisten terveydenhoitoalan yritysten masinoimia nämä ruuhkat ja muut vaikeudet yleisessä terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sekasotku oli tiedossa jo silloin kun terveyskeskuksien vuodeosastot lopetettiin ja sieltä potilaat siirrettiin kotihoitoon!

Tällaisessa kotiutuneiden huonokuntoisten "palvelu"talossa työskentelevänä kirjoitin siitä heti tuoreeltaan yleisönosastokirjoituksen paikalliseen sanomalehteen.

Tunnelmahan on tiivistynyt sen jälkeen ja nyt ollaankin yhtäkkiä katastrofitilanteessa.

Laulanpahan vaan Vexi Salmen sanoin "paluu arkeen oli edessä".

Jo pitkään strategiana on ollut se että kotona hoidetaan mahdollisimman pitkään. Sen on hyväksynyt sekä päättäjät että asiakkaat. Mutta mitä sen hyväksi on tehty että kotona pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään. Onko panostettu kotihoidon resursseihin ja siihen että työ kotihoidossa olisi mielekästä? Ei. Ei ole apuvälineitä jotka helpottaisi sitä työtä tai niitä ei voi kotiin hankkia sen vuoksi että se helpottaisi hoitajan työtä. Jos apuvälineitä on hankittu ne on hankittu helpottamaan asiakasta. Onko kotihoidossa lisää työntekijöitä? Ei ole.

Mä en tarkoittanut, etteikö kotona saisi olla, mutta vuosia olen seurannut hoitajana vierestä, miten se ei palvele kaikkia, eikä ole kaikille mieleen. Jotkut sairaalasta kotiutetut ihmettelivät, miksi heitä ei hoidettu siellä, vaan heitettiin yksinäisyyteen odottelemaan sänkyyn tai pyörätuoliin, josko aamukäynnin jälkeen iltahoitaja tulisi käyttämään vessassa tai syöttämään/ juottamaan.

Iltakäynnille mentäessä oli sovitun 10 minuutin käynnin lisäksi yhtäkkiä asukkaan kampeaminen ylös hätiin soitetun työkaverin kanssa, lakanoiden vaihto, märän patjan suojaaminen pyyhkeillä, asukkaan riisuminen, suihkutus, kaikkien vaatteiden vaihto, lattioiden kuivaaminen, iltapalan etsiminen ja syöttäminen ja sitten se perushomma, eli lääkkeiden anto ja voinnin kysely.

Mitäpä niistä kyselyistä ja selvityksistä on hyötyä, jos niitä kysytään hyväkuntoisilta, tai sitten toisesta ääripäästä niiltä, jotka suuresti toivovat kuolevansa. Niin toivoi sekin rouva, jota tuossa äsken käytin esimerkkinä. Hän oli tykännyt olla sairaalassa, kun siellä oli elämää ja ihmisiä ympärillä ja huolehdittiin pitkin päivää pienin väliajoin kaikesta. Hän masentui kotona, eli vielä vuoden, vähän toista, toiveensa vastaisesti. Eikä hän ollut ainoa.

Ei niitä ratkaisuja jotka lisää kotona pärjäämistä kannatakaan tehdä siinä vaiheessa kun ollaan jo tilanteessa ettei siellä kotona pärjätä. Niitä tilanteita pitäisinoystyä ennakoimaan. Onko koti sellainen että siellä pärjää esim. pyörätuolilla liikkuen jne? Kysellä siitä ei kannata välttämättä tehdäkään asiakkaille vaan ylipäätään miettiä/kartoittaa sitä mikä kotiuttamisen ja kotona pärjäämisen estää.

Kotihoidon tehtävä tuo minusta ei ole ei ainakaan pelkästään vaan sitä kotona pärjäämistä pitäisi miettiä laajemmin. Miksi esim. jotkut potilaat/asiakkaat on tulehduskierteessä. Pärjäävät kotona ehkä viikon kaksi mutta palaavat taas hoitoon uudelleen kun tulehdus on taas "vienyt jalat". Onko hoito jäänyt puutteelliseksi? Onko ravitsemus ok? Onko jotakin muita tekijöitä jotka aiheuttaa sairaalakierrettä?