Lue keskustelun säännöt.
Olen hurahtanut johonkin nostalgisointiin, menneiden haikailuun jne
19.07.2023 |
Tuntuu että kokoajan yhä enemmän mietin lapsuusaikaa ja ihania hyviä asioita sieltä, tuntuu että kaikki oli paremmin. Haikailen kotikaupunkini mennyttä ilmettä ja mitä kaikkea siellä/täällä silloin oli jne. Eilen tein pyörälenkin ja pyöräilin monen vuoden jälkeen vanhan ala-asteeni (lakkautettu) pihan poikki ja tuli tosi voimakas tunne siitä miten kovasti kaipasin mennyttä. Niin paljon hyviä muistoja, toki niitä huonojakin kun ei ollut myöhemmin koulussa juurikaan kavereita ja olin syrjitty. Silti päällimmäisenä hyvät muistot. Olin koulun pihassa varmaan vartin ja tuijottelin vaan rakennusta ja ympäristöä, miten paljon mieleen tulvahtikaan erilaisia muistoja, siis ihan pikkujuttuja "tuossa kaiteessa kieputtiin alkusyksynä, uusissa koulurepuissa ja syysvaatteissa, ilmassa oli tietty tuoksu, sitten välituntikellon soidessa innoissaan kirmattiin luokkaan, jossa oli aina jotakin kivaa uutta opittavaa tai tekemistä".
Tuntuu etten mistään voi saada enää samanlaisia onnentunteita tai sellaista kepeyttä elämään suhtautumisessa, kuin silloin lapsena. Tuntuu että peruskouluaika oli parasta aikaa elämässä, aina oli jotakin odotettavaa ja elettiin vahvasti eri vuodenaikoja, nyt aikuisena on oikeastaan vain "muu vuodenaika" ja kesä. Tiedostan kyllä että aika kultaa muistot ja minun tapauksessa näköjään todella paksuilla kultareunuksilla. Tätä haikeaa oloa on kestänyt koko kesän, aiemmin aina sillointällöin. Niin ja olen kolmekymppinen nyt.
Kommentit (28)
On sitä aina välillä. Tulee kausittain ja menee ohi. Mulla on tietyt vuodet nuorena aikuisena sellaisia joihin aina palaan mielessä ja joista on tullut jotenkin nostalgisia.
Silloin kun olin tätä nuorempi niin oli mielessä jotkut lapsuuden muistot mutta ne ovat iän mukana vähän unohtuneet ja menettäneet merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja olenkin alkanut lukea lapsuuden kirjoja uudestaan, pelamaan lapsuuden tietokonepelejä, kuuntelemaan lapsuuden musiikkia ja sitä rataa. Kai se elämään kuuluu.
Täysin sama juttu, alkanut nyt viime aikoina! Ennen tätä oli lapsuus pitkään sellainen musta möykky mutta nyt on tullut mieleen kaikkia hyviä asioita ja itse lapsena mitä ei saa takaisin ja ahdistaa ihan kauheasti. Nykyelämässäni ei ole mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Täysin sama juttu, alkanut nyt viime aikoina! Ennen tätä oli lapsuus pitkään sellainen musta möykky mutta nyt on tullut mieleen kaikkia hyviä asioita ja itse lapsena mitä ei saa takaisin ja ahdistaa ihan kauheasti. Nykyelämässäni ei ole mitään hyvää.
Tämä juuri, eli hetkiä mitä ei saa takaisin. Minunkaan elämässäni ei kauheasti mitään hyvää ole vaikka siis perus asiat kunnossa. Ap
Hear, hear! Olen menettänyt jo molemmat vanhempani, joita on myös tavaton ikävä. Tuntuu, että nykyinen elämä on pelkkää masentavaa velvollisuudesta toiseen suorittamista. Ei mitään erityisen hyvää, ei mitään mitä odottaa. Tätäkö tämä on loppuelämä? Se on ehkä se päällimmäinen tunne. Ja joo, tunnistan minäkin vahvat kultareunukset, ei se elämä oikeasti silloinkaan niin auvoista ollut - oli koulukiusaamista, ankarat vanhemmat jne. Mutta silti. Kai se on vaan eskapismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä ja koviakin kriisejä asiasta. Sitten perustin oman perheen ja kaiken jatkuvuus omissa lapsissani sekä perinteiden saattelu eteenpäin seuraavaan polveen on rauhoittanut mieleni.
Minusta tuntuu välillä kuin eläisin jossain rinnakkaistodellisuudessa.
Aiemman asuinalueeni ostari on purettu ja tilalle rakennettu ostoskeskus ja korkeita kerrostaloja. En ollut näkemässä purkua/rakentamista joten nyt takaisin muutettua tuntuu kuin olisin yhtäkkiä astunut jostain portista tulevaisuuteen, vaikka mieli on jäänyt 90-luvulle. Ajattelen että jossain on se todellisuus, jossa kaikki on samalla tavalla kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös kaipaan lapsuus-ja nuoruusaikaa koska nykyelämä on tylsää. Eikä ole mitään muutosta edes odotettavissa. Nukkumaan mennessä mietin vain entisaikojen tapahtumia koska nykyisin ei tapahdu mitään. Surkeaa tälläinen elämä..
Minua enemmänkin ahdistaa menneisyyden muistelu. En pidä katsella vanhoja valokuviakaan. Tekisi mieli polttaa ne.
Minusta on ihanaa asua kaukana syntymäpaikastani, enkä edes halua käydä siellä.
Silti lapsuudessani ei tapahtunut mitään dramaattista. Minulla vain on tarve mennä eteenpäin eikä taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni elää menneessä kaikessa . Kuulee vaikka musiikkia niin heti alkaa kertomaan missä kuuli ja mitä tapahtui vuonna se ja tämä .
Itse elän hetkessä ja nautin tässä ja nyt . On mukaviakin muistoja mutta ei niitä tarvitse kokoaikaa nostaa etualalle , muuten menettää tämän hetken .
Mäkin kaipaan mennyttä ja yritän mahdollisuuksien mukaan elääkin kuin silloin ennen.
Nykyaika ei tarjoa mitään kivaa. Kaikki ole ennen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostalgia iskee kun vierailen lapsuuden ja nuoruuden kotipaikkakunnallani toisella puolella Suomea. Pieni paikkakunta, joten kaikki rakennukset ym. ovat lähes ennallaan, ei ole mitään tornitaloja ilmaantunut vuosien varrella tilalle. Kiertelen vanhoja tuttuja paikkoja ja muistelen. Viime vuosina olen myös lukenut paljon nuoruuden suosikkikirjojani (nuortenkirjoja). Päälle nekikymppinen olen.
^ Ai niin ja välillä luen myös vanhoja päiväkirjojani nostalgian vallassa. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muita? Ap
Ootahan kun oot viisikymppinen 😉😀
Nostalgiaa gamereille. Naiset, voitte vaikka hoitaa kynsiänne, tämä ei kuulu teille.
%3DVierailija kirjoitti:
Siskoni elää menneessä kaikessa . Kuulee vaikka musiikkia niin heti alkaa kertomaan missä kuuli ja mitä tapahtui vuonna se ja tämä .
Itse elän hetkessä ja nautin tässä ja nyt . On mukaviakin muistoja mutta ei niitä tarvitse kokoaikaa nostaa etualalle , muuten menettää tämän hetken .
Mulla ei ole nykyhetkessä mitään sellaista mistä nauttisin. Perheenkin perustamisen aika meni jo, en ikinä saanut miestä itselleni paria kuukautta pitemmäksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni elää menneessä kaikessa . Kuulee vaikka musiikkia niin heti alkaa kertomaan missä kuuli ja mitä tapahtui vuonna se ja tämä .
Itse elän hetkessä ja nautin tässä ja nyt . On mukaviakin muistoja mutta ei niitä tarvitse kokoaikaa nostaa etualalle , muuten menettää tämän hetken .Mulla ei ole nykyhetkessä mitään sellaista mistä nauttisin. Perheenkin perustamisen aika meni jo, en ikinä saanut miestä itselleni paria kuukautta pitemmäksi ajaksi.
Noin siinä käy, kun juoksee alfojen perässä ja tavallinen amis ei kelpaa.
Minulle tuli sellainen mukava tunne, kun ymmärsin, että voin yhä ylläpitää niitä asioita joista nautin, vaikka ympäristö ja yhteiskunta ympärillä muuttuisikin.
Kohdistan huomioni vaan sellaisiin asioihin, joista pitän ja vaalin niitä joka hetki.
En esim. Turussa käydessäni aja lainkaan niitä uusimpia reittejä, jotka on pilattu täysin kaameilla korkeilla suoraan autotiestä kasvavilla taloilla ilman mitään vihreää, vaan menen sieltä, missä tiedän vanhan kauniin olevan yhä olemassa. Eli ylläpidän sitä kaunista maailmaa aina kun siihen on mahdollisuus.
En lue tiettyjä lehtiä, en katso uutisia, käy ostoskeskuksissa tai tietyissä kaupoissa.
Se ei ole todellisuuden kieltämistä, vaan todellisuuden muodostamista itselle rakkaiden asioiden mukaiseksi.
Eli nyt vaan vaalimaan kaikkea hyvää ja mistä tulee hyvä olo, ihan joka tasolla elämässä.
Olen 48v mies ja muutama vuosi sitten kävin huvikseni kävelemässä ala-asteen aikaisen "koulumatkani" nostalgiatrippinä. Tuli yksi kuvakin otettua. Asun toisella paikkakunnalla joten ei nyt ihan jokapäivä tule edes käytyä vanhalla asuinpaikkakunnalla. Nyt elokuussa ilmeisesti vanha kouluni menee purkuun sisäilmaongelmien takia. Sama kohtalo yläasteen rakennuksella, korvaavat uudella rakennuksella kun sisäilmaongelmat pilanneet vanhat rakennukset.
80-luvulla sain Commodore 64 tietokoneen, tuli myytyä opiskelujen takia pois vuonna 1991, mutta nyt kun tuli tämä The Mini C-64, tuli ostettua se, että pääsi pelailemaan lapsuuden pelejä uudelleen :)
Kyllä paljolti tuntuu siltä että 80-luvulla oli moni asia paremmin kuin nykysuomessa, ja jo 90-luvulla laman takia kääntyi negatiiviseksi, muutettiin pois 80-luvulla asumastamme talostakin, josta pidin kovasti.
80-luvun elokuvat, musiikki ja tv-sarjat on edelleen niitä joista pidän eniten. Internet on ehkä merkittävin parannus 80-luvun jälkeen, matkapuhelimet yhtäältä hyvä, toisaalta paha kun jatkuvasti pitäisi olla tavoitettavissa.
Onko muita? Ap