Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
YLE: HUSissa on katastrofi. / ! \ Helsingin apulaispormestari pitää puheen. Myös TAYS on täysin tukossa ja kaatumassa. Hoitajat ovat lähteneet, potilaat tukkivat päivystykset. KÄYTTÄKÄÄN NIITÄ YKSITYISIÄ lääkäriasemia! Mikä siinä on niin vaikeaa??
14.12.2022 |
Nyt on syytä luopua julkisen terveydenhuoltojärjestelmän käytöstä Etelä-Suomessa ja siirtyä yksityisen lääkäriaseman käyttöön.
Yhä useampi hoitaja vaihtaa alaa tai siirtyy yksityiselle puolelle. Tässä on se ikävä seuraus, että myös ne sinnikkäimmät lähtevät julkiselta, koska eivät enää jaksa moista ylikuormaa.
Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi.
Mites teillä?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Itse maksaisin kyllä yksityiselle vähistäkin rahoistani, jos sieltä oikeasti saisi nopeammin apua, mutta joka kerta kun olen mennyt yksityiselle valittamaan vaivaani, olen saanut "ei tuo mitään ole, seuraava potilas kiitos" -tyylisen vastaanoton. Sitten olen kuitenkin myöhemmin joutunut hakemaan samaan vaivaan apua julkiselta.
En aio käydä enää yksityisellä kuin hammaslääkärissä, kun se on ihan turhaa, mistään ei saa parempaa hoitoa rahallakaan. No, tietysti tuo ei ole totta: kyllä hyvää hoitoa varmasti saa, jos on sitä pätäkkää oikeasti PALJON. Mutta jos puhutaan satasista, niin se on ihan yksi lysti.
Samaa mieltä. Jos julkinen terveydenhuolto on kriisissä niin sitä on kyllä ihan yleisesti lääkärien asennekin, myös yksityisellä. Kaikki potilaat ovat turhasta valittavia ja kuitenkin samaan aikaan joka puolella mainostetaan ja syyllistetään kun ihmiset eivät hoida itseään. Kuinka monen lääkärin elintasoa pitää ensin nostaa turhilla käynneillä ennen kuin suomalainen patalaiska ylimielinen lääkäri alentuu tutkimaan ja hoitamaan potilaan työkuntoon?? Itse olen nyt kohta 5 v ollut työkyvytön, ei ole enää varaa käydä lääkärissä, edes julkisella. Kuka tästä hyötyy? Työhaluja ja -taitoja olis vaikka kuinka paljon alalla jolla työvoimapula. Vuosia on hoitajien kanssa puhuttu puhelimessa, hän ei osaa hoitaa eikä kysyä lääkäriltä oikeita kysymyksiä. Jos saisin pitkän ajan varattua työhaluiselle lääkärille, vaikka yhden tunnin ajan missä käytäisiin läpi kaikki terveysongelmani ja tutkittaisiin enemmän, kokonaiskustannus olisi 1% korkeintaan siitä mitä nyt menee tuhansiin turhiin yhteydenottoihin ja tutkimuksiin. Pääsisin töihin, elättämään itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Twitterissä eräs nainen oli huolissaan kun hänen 4 rokotetta saanut äitinsä oli saanut koronan, erityisen huolissaan hän oli koska äitinsä oli 90+ sokea, dementoitunut ja ollut yli vuoden sänkypotilaana hoitokodissa. Porukka kovasti toivoi toipumista....Minä kyllä kirjoitan omatahtoon että jos olen ruokittava,kykenemätön puhumaan, muistamaton ja sänkyyn sidottu ei missään nimessä saa antaa rokotteita, ikkuna on pidettävä auki ja keuhkokuumeen tulessa pitää antaa täysimäärä kipulääkettä, mutta ei mitään elämää pidentävää hoitoa, sanoi lapseni mitä tahansa ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olikos se nyt Tanskassa vai Hollannissa (vai molemmissa?), missä on rakennettu nimenomaan vanhuksille tarkoitettuja asuinpaikkoja. Ei mitään harmaita neukkukuution näköisiä korkeita kerrostaloja vaan muistaakseni ihan vain 1-2 kerroksisia rivi- tai luhtitalojen näköisiä taloja. Yhteinen piha-alue, alueella kauppoja yms, yhteisiä sisätiloja jne. Yhteisöllisyyttä. Ja lisäksi kotipalveluita tarvtsevat mummot ja papat kaikki samassa yhteisössä, joten kotihoidolta ei mene niin paljon aikaa asiakkaan luota toisen luokse siirtymisessä.
Suomessa tuo ei kuitenkaan välttämättä toimi. Useammastakin syystä. Suomalainen vanhus haluaa omaa, ei yhteistä. Lisäksi suomalainen vanhus haluaa asua rauhassa, naapurit ovat vain häiriöksi. Suomalaisen vanhuksen yksinäisyyskään ei ole seuranpuutetta vaan omien läheisten eli lasten ja lastenlasten kaipuuta. On taloyhtiöitä, joissa asuu useitakin vanhuksia, mutta eivät he ole toistensa kanssa tekemisissä, vaikka jokainen heistä tuntisi itsensä yksinäiseksi. Ja sitten tosiaan sieltä "omin käsin rakennetusta" omakotitalosta, missä on lapsetkin aikoinaan kasvatettu aikuisiksi, ei haluta lähteä kerrostaloihin. Ei edes rivitaloihin. Suomessa on kyllä aika paljonkin nk senioritaloja, mutta ne ovat kaupungeissa. Ja juuri siksi, että palvelut ovat lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Twitterissä eräs nainen oli huolissaan kun hänen 4 rokotetta saanut äitinsä oli saanut koronan, erityisen huolissaan hän oli koska äitinsä oli 90+ sokea, dementoitunut ja ollut yli vuoden sänkypotilaana hoitokodissa. Porukka kovasti toivoi toipumista....Minä kyllä kirjoitan omatahtoon että jos olen ruokittava,kykenemätön puhumaan, muistamaton ja sänkyyn sidottu ei missään nimessä saa antaa rokotteita, ikkuna on pidettävä auki ja keuhkokuumeen tulessa pitää antaa täysimäärä kipulääkettä, mutta ei mitään elämää pidentävää hoitoa, sanoi lapseni mitä tahansa ...
Sama juttu, tuo ei ole enää mitään elämää. Eutanasia lailliseksi, itse en ainakaan halua jäädä dementoituneeksi sänky potilaaksi vaippoihin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olikos se nyt Tanskassa vai Hollannissa (vai molemmissa?), missä on rakennettu nimenomaan vanhuksille tarkoitettuja asuinpaikkoja. Ei mitään harmaita neukkukuution näköisiä korkeita kerrostaloja vaan muistaakseni ihan vain 1-2 kerroksisia rivi- tai luhtitalojen näköisiä taloja. Yhteinen piha-alue, alueella kauppoja yms, yhteisiä sisätiloja jne. Yhteisöllisyyttä. Ja lisäksi kotipalveluita tarvtsevat mummot ja papat kaikki samassa yhteisössä, joten kotihoidolta ei mene niin paljon aikaa asiakkaan luota toisen luokse siirtymisessä.
Suomessa tuo ei kuitenkaan välttämättä toimi. Useammastakin syystä. Suomalainen vanhus haluaa omaa, ei yhteistä. Lisäksi suomalainen vanhus haluaa asua rauhassa, naapurit ovat vain häiriöksi. Suomalaisen vanhuksen yksinäisyyskään ei ole seuranpuutetta vaan omien läheisten eli lasten ja lastenlasten kaipuuta. On taloyhtiöitä, joissa asuu useitakin vanhuksia, mutta eivät he ole toistensa kanssa tekemisissä, vaikka jokainen heistä tuntisi itsensä yksinäiseksi. Ja sitten tosiaan sieltä "omin käsin rakennetusta" omakotitalosta, missä on lapsetkin aikoinaan kasvatettu aikuisiksi, ei haluta lähteä kerrostaloihin. Ei edes rivitaloihin. Suomessa on kyllä aika paljonkin nk senioritaloja, mutta ne ovat kaupungeissa. Ja juuri siksi, että palvelut ovat lähellä.
Tässä rivitaloyhtiössä, missä itse asun, on eläkeläisiä puolet ja kotihoito ja ambulanssi jokapäiväisiä/-viikkoisia vieraita. Vakavasti sairaita lähes kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poskiontelotulehdus tai nilkan nyrjähdys ei ole päivystysasia. Ainakin 30% päivystykseen tulijoista on tätä sarjaa. Ja kun koettaa antaa kotihoito- ohjeita yms niin usein alkaa huuto ja haastattelu " sinäkö sen pystyt sanomaan, minulla on kuumeeton keuhkokuume ja kumminkaimakin sai kuurin jne" . Opetelkaa käyttäytymään ja käyttäkää maalaisjärkeä hyvät ihmiset. Jos lapsella on 2 päivää ollut kuume 38 ja pelailee pleikkaa tyytyväisenä ni sinne päivystykseen ei oikeasti ole tarkoitus lähteä tarkistukselle. Ennen ihmiset osasi hoitaa nämä vaivat kotona, nykyään ei. Ihmisten itsekkyys on ihan hirveää nykyään. Sinne päivystykseen kuuluu vakavat i nfektioepäilyt jolloin yleiskunto heikkenee, lasten pissatulehdukset, diabetesepäilyt, luunmurtumat, kouristukset jne. Aikuisilla sydänvaivat, vakavat infektiot, neurologiset uudet vaivat jne. Kuukauden kestänyt nivelrikkokipu ei ole päivystysasia. Kohta taas lähdetään tapaamaan sitä sukulaismummoa ja huomataan miten mummeli onkin taas vuodessa mennyt huonompaan kuntoon. Ja sitten pakataan mummo Corollan takapenkille ja viedään päivystykseen " nyt pitää jotain alkaa tekemään".... Se ei ole oikea tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olikos se nyt Tanskassa vai Hollannissa (vai molemmissa?), missä on rakennettu nimenomaan vanhuksille tarkoitettuja asuinpaikkoja. Ei mitään harmaita neukkukuution näköisiä korkeita kerrostaloja vaan muistaakseni ihan vain 1-2 kerroksisia rivi- tai luhtitalojen näköisiä taloja. Yhteinen piha-alue, alueella kauppoja yms, yhteisiä sisätiloja jne. Yhteisöllisyyttä. Ja lisäksi kotipalveluita tarvtsevat mummot ja papat kaikki samassa yhteisössä, joten kotihoidolta ei mene niin paljon aikaa asiakkaan luota toisen luokse siirtymisessä.
Suomessa tuo ei kuitenkaan välttämättä toimi. Useammastakin syystä. Suomalainen vanhus haluaa omaa, ei yhteistä. Lisäksi suomalainen vanhus haluaa asua rauhassa, naapurit ovat vain häiriöksi. Suomalaisen vanhuksen yksinäisyyskään ei ole seuranpuutetta vaan omien läheisten eli lasten ja lastenlasten kaipuuta. On taloyhtiöitä, joissa asuu useitakin vanhuksia, mutta eivät he ole toistensa kanssa tekemisissä, vaikka jokainen heistä tuntisi itsensä yksinäiseksi. Ja sitten tosiaan sieltä "omin käsin rakennetusta" omakotitalosta, missä on lapsetkin aikoinaan kasvatettu aikuisiksi, ei haluta lähteä kerrostaloihin. Ei edes rivitaloihin. Suomessa on kyllä aika paljonkin nk senioritaloja, mutta ne ovat kaupungeissa. Ja juuri siksi, että palvelut ovat lähellä.
Tässä rivitaloyhtiössä, missä itse asun, on eläkeläisiä puolet ja kotihoito ja ambulanssi jokapäiväisiä/-viikkoisia vieraita. Vakavasti sairaita lähes kaikki.
No mä asun itsekin isossa rivitaloyhtiössä, jossa asuu paljon vanhuksia. Mutta eivät he ole toistensa kanssa tekemisissä. Tuo Tanskan/Hollannin malli perustui siihen, että vanhukset eivät ole yksinäisiä, koska heillä on seuraa toisistaan. Mikään asumismuoto ei estä esim kaatumista (ei edes se hoivakodissa tai sairaalassa oleminen), mutta kuten Suomessa senioritaloissakin, kaikki asunnot on noissa Tanskan/Hollannin asunnoissa jo valmiiksi rakennettu esteettömiksi. Asukkaan itsensä ei siis tarvitse poistattaa kynnyksiä, laittaa kylpyhuoneisiin kaiteita yms. Kävin muutama vuosi sitten yhdessä suomalaisessa senioritalossa ja oli oikeasti kätevää, kun huoneiden väliset ovet olivat kaikki liukuovia. Teki asunnosta paljon väljemmän ja mahdollisti huonekalujen sijoittamisen siten, että asunnossa on helppo liikkua, vaikka liikkuisikin rollaattorilla. Ja mikään asumismuoto ei estä vanhuksia sairastumasta, saamasta sydäninfarkteja, aivoverenvuotoja jne. Mutta jos laitoshoito ei ole vaihtoehto (koska laitospaikkoja ei ole), asumisratkaisuilla voidaan pienentää esimerkiksi kaatumisriskejä. Omat vanhempani hankkivat toissakesänä 2-kerroksiseen rivitaloasuntoonsa porrashissin, joka maksoi vähän yli 10 000€. Selvää on, ettei pienituloinen vanhus voi hankkia sellaista, vaikka tarvitsisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.
Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.
Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.
Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Kokoomus aikoo myöntää olevansa riistoporvari puolue ja tekevänsä edes joskus jotakin koko kansan hyväksi eikä vain rinkirunkata yrityspomojen kesken kokouksissaan?
Miljonäärit , rikkaat eläkeläiset ja suurituloiset työssäkäyvät voivat ostaa terveydenhoidon yksityisiltä. Tosin he joutuvat veronmaksajien kontolle esim.elinsiirroissa tai sydänleikkaulsissa. Heille kyllä kempaa siis verovaroin rahoutetut palvelut, kunhan itse ei tarvitse veroja maksaa!!
Kokoomustahan äänestetään, koska se antaa taas veronalennukset ja lisää kotitalousvähennystä, jotka hyödyttävät eniten kaikkein varakkaimpia. Leikkaukset sosiaaliturvaan kelpaavat tietenkin, kun se ei koske heitä. Äänestäjä ajattelee sitä, mikä hyödyttää juuri häntä eikä mietitä seurauksia laajemmin. On päivänselvää, että varakkaat käyttävät eniten yksityisiä terveyspalveluja ja eräs merkittävä osatekijä on yksityiset terveysvakuutukset, joita jotkut ottavat sukukunnittain vauvasta vaariin. Kaikkialle Suomeen ei ole mahdollista levittää päällekkäisiä järjestelmiä eli julkisia ja yksityisiä, vaan julkisten on otettava vastuu kaikista kansalaisista asuinpaikkaan katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5/5
Ihmisillä on useita vuokra-asuntoja ja tileillä satoja tuhansia, mutta terveyskeskukseen on PAKKO päästä. HUOH!
No eikö niitä veroja siksi makseta?
Järki käteen. Jos on todella varakas, niin vievät niiltä pienempiosaisilta vähätkin mahdollisuudet.
Päivän uutisissa oli nainen, joka kävi päivystyksessä hakemassa saikkua kun tuli päivällä kuumetta/lämpöä. Kun pitää saada saikkutodistus? Idioottimaista.
Mitä järkeä edes ottaa vastaan tällaisia tapauksia ja toisaalla ihmisiä kuolee kun pitäisi saada liuotushoitoa tulppiin. Isäni oli yksi tapaus vuosia sitten kun jätettiin Oysin käytävälle virumaan. Ensin zirralla sairaalaan ja sitten ei mitään.
Onneksi vaimonsa kiljui täyttä häkää, että nyt hoitoa ja äkkiä! Ja alkoi tapahtua; isäni eli vielä 10 vuotta ja maksoi yhteiskunnalle "velkansa". Eläkkeen verotus oli n. 4000e/kk.
Jotain tässä koko hommassa on ihan täysin metässä. Olen puhunut, uggh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.
Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.
Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.
Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Kaupungeissa asuu lukemattomia vanhuksia, jotka eivät esim. muistisairauden vuoksi pärjää yksin kotona. Tällaisia ihmisiä on nykyisin kotihoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.
Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.
Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska Kokoomus aikoo myöntää olevansa riistoporvari puolue ja tekevänsä edes joskus jotakin koko kansan hyväksi eikä vain rinkirunkata yrityspomojen kesken kokouksissaan?
Miljonäärit , rikkaat eläkeläiset ja suurituloiset työssäkäyvät voivat ostaa terveydenhoidon yksityisiltä. Tosin he joutuvat veronmaksajien kontolle esim.elinsiirroissa tai sydänleikkaulsissa. Heille kyllä kempaa siis verovaroin rahoutetut palvelut, kunhan itse ei tarvitse veroja maksaa!!
Outo väite. Suomalainen voi paeta ja piiloutua poliisilta, puolisolta, suvulta ja kaikelta muulta, paitsi verottajalta. Veroja joutuu maksamaan köyhät ja rikkaat.
Eikä tarvii maksaa sitä mikä oikeasti pitäisi maksaa. Perustavat pöytälaatikkofirman johonkin epämääräiselle rikollisvaltioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.
Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?
Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.
Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...
Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.
Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.
Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.
Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?
Rahaa ei ole, koska meidän BKT/c. on harmillisen pieni. Verrataan Ruotsiin ja Norjaan. Mitä heillä on sellaista, mitä meillä ei ole?
- Norja: öljy
- Ruotsi: huippumenestyneitä kansainvälisiä yrityksiä, kuten Ikea ja H&M.
Meillä ei ole mitään. Paitsi byrokratiaa ja veroja. Nokiakin on romahtanut.
Alue: Aihe vapaa
Verorahoilla pitäisi kattaa jokaisen terveyspalvelut tulotasoon katsomatta. On aivan naurettavaa, että hyvätuloiset maksavat pienituloisten palvelut ja ostavat itselleen palvelut kalliilta yksityiseltä.