YLE: HUSissa on katastrofi. / ! \ Helsingin apulaispormestari pitää puheen. Myös TAYS on täysin tukossa ja kaatumassa. Hoitajat ovat lähteneet, potilaat tukkivat päivystykset. KÄYTTÄKÄÄN NIITÄ YKSITYISIÄ lääkäriasemia! Mikä siinä on niin vaikeaa??

Vierailija kirjoitti:

Poskiontelotulehdus tai nilkan nyrjähdys ei ole päivystysasia. Ainakin 30% päivystykseen tulijoista on tätä sarjaa. Ja kun koettaa antaa kotihoito- ohjeita yms niin usein alkaa huuto ja haastattelu " sinäkö sen pystyt sanomaan, minulla on kuumeeton keuhkokuume ja kumminkaimakin sai kuurin jne" . Opetelkaa käyttäytymään ja käyttäkää maalaisjärkeä hyvät ihmiset. Jos lapsella on 2 päivää ollut kuume 38 ja pelailee pleikkaa tyytyväisenä ni sinne päivystykseen ei oikeasti ole tarkoitus lähteä tarkistukselle. Ennen ihmiset osasi hoitaa nämä vaivat kotona, nykyään ei. Ihmisten itsekkyys on ihan hirveää nykyään. Sinne päivystykseen kuuluu vakavat i nfektioepäilyt jolloin yleiskunto heikkenee, lasten pissatulehdukset, diabetesepäilyt, luunmurtumat, kouristukset jne. Aikuisilla sydänvaivat, vakavat infektiot, neurologiset uudet vaivat jne. Kuukauden kestänyt nivelrikkokipu ei ole päivystysasia. Kohta taas lähdetään tapaamaan sitä sukulaismummoa ja huomataan miten mummeli onkin taas vuodessa mennyt huonompaan kuntoon. Ja sitten pakataan mummo Corollan takapenkille ja viedään päivystykseen " nyt pitää jotain alkaa tekemään".... Se ei ole oikea tapa.

Tämä johtuu siitä, että niitä kiireettömiä aikoja on niin vaikea saada. Tilanne on seurausta terveyskeskusten alasajosta.

Kiireettömiä aikoja varmaan vapautuisi, jos ihmisten ei tarvitsisi hankkia sairaustodistuksia päivän parin vuoksi. Ruotsissahan on se systeemi, ettei tarvi hakea todistusta työnantajalle vain flunssan takia, heillä turhat työssäpoissaolot ovatkin yllättäen vähentyneet tässä systeemissä.

Hyvin on hoitoalalla työllisyyttä muihin hommiin koska yhtäkään hoitajaa ei voi olla työttömänä tällähetkellä. Eli kannattaa kouluttaa lisää porukkaa alalle jossa ei työttömyyttä ole. Läheinen jäi juuri viime haussa varasijoille sairaanhoitajaksi joten tulijoita kyllä olisi. Uskoisin että työvoiman lisäys, kiireettömämpi työ on palkan nostamista parempi vaihtoehto. Se että yksi saa 5t€ palkkaa mutta joutuu hoitamaan 3 ihmisen työt ei ole kestävä ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.

Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.

Edelleen puhun Helsingin tilanteesta eikä siellä siirtymisiin mene puolta tuntia missään tilanteessa. Haja-asutusalueilla voi puoli tuntia mennäkin. 

Tosiasia on se, että viime vuosikymmenten aikana on tehty kestämätöntä vanhuspolitiikkaa. On tiedetty, että vanhusten määrä lisääntyy, pitkäaikaispaikkoja on ajettu alas eikä kotihoidon tilannetta ole samanaikaisesti parannettu. On ajan kysymys, milloin vanhuspalvelut romahtavat lopullisesti. Tätä ei voida laastariratkaisuilla korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Kaupungeissa asuu lukemattomia vanhuksia, jotka eivät esim. muistisairauden vuoksi pärjää yksin kotona. Tällaisia ihmisiä on nykyisin kotihoidossa.

Pitää olla aika pahastikin muistisairas, jos meinaa kotihoiton piiriin päästä. Ehkä jos jotain suhteita on, niin saattaa päästä vaikka ei kriteerit täyty. Jotkut on onnekkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Kokoomus aikoo myöntää olevansa riistoporvari puolue ja tekevänsä edes joskus jotakin koko kansan hyväksi eikä vain rinkirunkata yrityspomojen kesken kokouksissaan?

Miljonäärit , rikkaat eläkeläiset ja suurituloiset työssäkäyvät voivat ostaa terveydenhoidon yksityisiltä. Tosin he joutuvat veronmaksajien kontolle esim.elinsiirroissa tai sydänleikkaulsissa. Heille kyllä kempaa siis verovaroin rahoutetut palvelut, kunhan itse ei tarvitse veroja maksaa!!

Outo väite. Suomalainen voi paeta ja piiloutua poliisilta, puolisolta, suvulta ja kaikelta muulta, paitsi verottajalta. Veroja joutuu maksamaan köyhät ja rikkaat.

You got it. Myös te-toimistolta voi olla vaikea kadota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.

Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.

Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?

Rahaa ei ole, koska meidän BKT/c. on harmillisen pieni. Verrataan Ruotsiin ja Norjaan. Mitä heillä on sellaista, mitä meillä ei ole?

- Norja: öljy

- Ruotsi: huippumenestyneitä kansainvälisiä yrityksiä, kuten Ikea ja H&M.

Meillä ei ole mitään. Paitsi byrokratiaa ja veroja. Nokiakin on romahtanut.

On meillä paljon vanhuksia ja ulkomailta tuotuja veronkuluttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi."

Muutama satanen ei riitä, jos sairastut vakavasti. Olisitko todella valmis maksamaan reaalihintaa hoidostasi, kuten USA:ssa?

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin maksat koko ikäsi palkasta vähintään kolmasosan, (väännetään nyt rautalangasta, 1000 eurosta 300-500 euroa menee veroina valtiolle, prosentista riippuen). Suomi on ns. korkean verotuksen maa, jolloin meillä vastaavasti saa (pitäisi saada) veroilla mm. ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon.

USAssa veroaste on ainakin puolet vähemmän, sen vuoksi siellä joutuu maksamaan terveysvakuutusta, jotta saa hoitoa. Suomessa todella suuri osa maksaa tällä hetkellä sekä korkeaa veroprosenttia, että kallista terveysvakuutusta, eikä silti saa kunnon hoitoa. Eihän tässä ole mitään järkeä! Äänestän keväällä puoluettä, joka ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaisen OMA lääkäri -järjestelmän.

Miten tuo omalääkäri järjestelmä korjaisi rahoitusongelman?

Vika on poliitikoissa, jos verorahat käytetään muuhun, kuin mihin ne on tarkoitettu. Itse kannattaisin valtion verotulojen korvamerkitsemistä terveydenhuoltoon niin, että niitä ei voi tuhlata missään kunnassa esim. ylimääräisiin jäähalleihin tai konserttitaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.

Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.

Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?

Koko maan kehittäminen ei ole ollut aluepolitiikan tavoitteenakaan enää vuosikymmeniin. Rahankäyttö on aina poliittisia arvovalintoja, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa sitä ei ole enää 15 vuoteen riittänyt suorittavalle tasolle saakka. Siksi nyt ollaan tässä tilanteessa, jatkuvien säästöjen vuoksi. Tai oikeastaan pahenevasta tilanteessa, asiakasmäärät ovat kasvussa ja työntekijämäärä laskussa kenttätyön ollessa epäinhimillisesti kellotettua. Ei sellaista jaksa kauaa kukaan, jolla on vaihtoehtoja.

Miksi yksi tyyppi näytti yllättyneeltä kun sanoin laittavani vetokortin sähköisest. Tuli myös kysymään kesken työpäivän jotenkin ihmerllisen huolestuneena: miten on mennyt.

Nih, ei se oikeastaan yllättänyt olinhan jo tietoinen gang stalkingista ja kaikenlasista keksityistä valheista, vaikka en suoraan tiennyt, mitä ne oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.

Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.

Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?

Ei niitä vanhainkoteja aina tarvitsisi rakentaa, tiloja on jo nyt tyhjillään, varastotiloina tms. Ja kyllä syy on se että hoitajia ei ole. Siihen olisiko heille varaa maksaa parempaa palkkaa en ota kantaa, mutta ainakin se olisi toivottoman hidas keino ratkaista ongelma. Hoitoalalle ei ole tulossa lisää porukkaa etenkään sinne kotihoitoon, tehostettuun palveluasumiseen tai tk:n vuodeosastoille.

En sanoisi että on vajottu alas. Ihmisten vaatimustaso vain on noussut huimasti. Yhteiskunnan palvelut vain ei pysty vastaamaan siihen. Samalla vanhusten määrä on lisääntynyt ja yhteisöllisyys vähentynyt entisestään. Lähesillä ei ole aikaa eikä resursseja auttaa sitä vanhusta tai sairaalahoidon jälkeen vajaakuntousta läheistään samalla tavalla kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on hoitoalalla työllisyyttä muihin hommiin koska yhtäkään hoitajaa ei voi olla työttömänä tällähetkellä. Eli kannattaa kouluttaa lisää porukkaa alalle jossa ei työttömyyttä ole. Läheinen jäi juuri viime haussa varasijoille sairaanhoitajaksi joten tulijoita kyllä olisi. Uskoisin että työvoiman lisäys, kiireettömämpi työ on palkan nostamista parempi vaihtoehto. Se että yksi saa 5t€ palkkaa mutta joutuu hoitamaan 3 ihmisen työt ei ole kestävä ratkaisu

Vanhusten kohdalla tarvittaisiinkin sairaanhoitajien sijasta lähihoitajia. Koska nimenomaan lähihoitajat työskentelevät kotihoidossa, palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Heitä siis tarvitaan näissä enemmän kuin sairaanhoitajia. Mutta jos nyt miettii, millaista kotihoidon työ on, niin siinä ei ole mitään hohdokasta tämä päivän nuorten mielestä. Nuoret yökkää jo pikkulapsen kakalle, niin miten voi kuvitella, että heitä kiinnostaisi siivoilla aikuisen ihmisen kakkoja ja pissoja, pestä näitä vanhuksia (jotka valitettavan usein ovat vielä täysin yhteistyökyvyttömiä tai -haluttomia ja joskus jopa aggressiivisia) jne. Eikä sairaanhoitajatkaan halua kotihoitoon, palvelutaloihin tai hoivalaitoksiin vaan sairaaloihin ja mieluiten vielä erikoissairaanhoitoon. Just viime päivinä jostain luin, että erityisesti ensihoito on niiden nuorten suosiossa, jotka ylipäätään haluavat hoitoalalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi."

Muutama satanen ei riitä, jos sairastut vakavasti. Olisitko todella valmis maksamaan reaalihintaa hoidostasi, kuten USA:ssa?

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin maksat koko ikäsi palkasta vähintään kolmasosan, (väännetään nyt rautalangasta, 1000 eurosta 300-500 euroa menee veroina valtiolle, prosentista riippuen). Suomi on ns. korkean verotuksen maa, jolloin meillä vastaavasti saa (pitäisi saada) veroilla mm. ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon.

USAssa veroaste on ainakin puolet vähemmän, sen vuoksi siellä joutuu maksamaan terveysvakuutusta, jotta saa hoitoa. Suomessa todella suuri osa maksaa tällä hetkellä sekä korkeaa veroprosenttia, että kallista terveysvakuutusta, eikä silti saa kunnon hoitoa. Eihän tässä ole mitään järkeä! Äänestän keväällä puoluettä, joka ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaisen OMA lääkäri -järjestelmän.

Miten tuo omalääkäri järjestelmä korjaisi rahoitusongelman?

Vika on poliitikoissa, jos verorahat käytetään muuhun, kuin mihin ne on tarkoitettu. Itse kannattaisin valtion verotulojen korvamerkitsemistä terveydenhuoltoon niin, että niitä ei voi tuhlata missään kunnassa esim. ylimääräisiin jäähalleihin tai konserttitaloihin.

Aikoinaanhan valtion kunnille myöntämä apu olikin korvamerkittyä ja silloinen Lääkintöhallitus valvoi, etteivät kunnat käyttäneet terveydenhuoltoon tarkoitettua valtionapua muuhun kuin terveydenhuoltoon. Parin viikon päästähän tilanne muuttuu sikäli, ettei kunnat enää järjestäkään sote-palveluita vaan hyvinvointialueet. Ja ne taas eivät  järjestä mitään muuta kuin sote-palveluita, joten valtiolta hva:lle tulevat rahat ovat siinä mielessä "korvamerkittyjä". 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi."

Muutama satanen ei riitä, jos sairastut vakavasti. Olisitko todella valmis maksamaan reaalihintaa hoidostasi, kuten USA:ssa?

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin maksat koko ikäsi palkasta vähintään kolmasosan, (väännetään nyt rautalangasta, 1000 eurosta 300-500 euroa menee veroina valtiolle, prosentista riippuen). Suomi on ns. korkean verotuksen maa, jolloin meillä vastaavasti saa (pitäisi saada) veroilla mm. ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon.

USAssa veroaste on ainakin puolet vähemmän, sen vuoksi siellä joutuu maksamaan terveysvakuutusta, jotta saa hoitoa. Suomessa todella suuri osa maksaa tällä hetkellä sekä korkeaa veroprosenttia, että kallista terveysvakuutusta, eikä silti saa kunnon hoitoa. Eihän tässä ole mitään järkeä! Äänestän keväällä puoluettä, joka ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaisen OMA lääkäri -järjestelmän.

Miten tuo omalääkäri järjestelmä korjaisi rahoitusongelman?

Vika on poliitikoissa, jos verorahat käytetään muuhun, kuin mihin ne on tarkoitettu. Itse kannattaisin valtion verotulojen korvamerkitsemistä terveydenhuoltoon niin, että niitä ei voi tuhlata missään kunnassa esim. ylimääräisiin jäähalleihin tai konserttitaloihin.

Aikoinaanhan valtion kunnille myöntämä apu olikin korvamerkittyä ja silloinen Lääkintöhallitus valvoi, etteivät kunnat käyttäneet terveydenhuoltoon tarkoitettua valtionapua muuhun kuin terveydenhuoltoon. Parin viikon päästähän tilanne muuttuu sikäli, ettei kunnat enää järjestäkään sote-palveluita vaan hyvinvointialueet. Ja ne taas eivät  järjestä mitään muuta kuin sote-palveluita, joten valtiolta hva:lle tulevat rahat ovat siinä mielessä "korvamerkittyjä". 

Pahoin pelkään, että hva:n korvamerkityt rahat valuvat hankkeisiin ja kehittämiseen, joka ei käytännössä näy arjen työssä tai palveluissa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on hoitoalalla työllisyyttä muihin hommiin koska yhtäkään hoitajaa ei voi olla työttömänä tällähetkellä. Eli kannattaa kouluttaa lisää porukkaa alalle jossa ei työttömyyttä ole. Läheinen jäi juuri viime haussa varasijoille sairaanhoitajaksi joten tulijoita kyllä olisi. Uskoisin että työvoiman lisäys, kiireettömämpi työ on palkan nostamista parempi vaihtoehto. Se että yksi saa 5t€ palkkaa mutta joutuu hoitamaan 3 ihmisen työt ei ole kestävä ratkaisu

Vanhusten kohdalla tarvittaisiinkin sairaanhoitajien sijasta lähihoitajia. Koska nimenomaan lähihoitajat työskentelevät kotihoidossa, palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Heitä siis tarvitaan näissä enemmän kuin sairaanhoitajia. Mutta jos nyt miettii, millaista kotihoidon työ on, niin siinä ei ole mitään hohdokasta tämä päivän nuorten mielestä. Nuoret yökkää jo pikkulapsen kakalle, niin miten voi kuvitella, että heitä kiinnostaisi siivoilla aikuisen ihmisen kakkoja ja pissoja, pestä näitä vanhuksia (jotka valitettavan usein ovat vielä täysin yhteistyökyvyttömiä tai -haluttomia ja joskus jopa aggressiivisia) jne. Eikä sairaanhoitajatkaan halua kotihoitoon, palvelutaloihin tai hoivalaitoksiin vaan sairaaloihin ja mieluiten vielä erikoissairaanhoitoon. Just viime päivinä jostain luin, että erityisesti ensihoito on niiden nuorten suosiossa, jotka ylipäätään haluavat hoitoalalle. 

Olisikohan noita hommia mitenkään mahdollista tehdä työpareittain? Olisi helpompaa, nopeampaa ja kevyempää työtä. Yksin työskentelijät voisivat hoitaa vain ne jotka on vielä melko hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Eihän ne siellä kotihoidossa olekaan jotka ei pärjää kotona. Jos lämmitys ei ole kunnossa asiakas ei ole kotona. Hän jumittaa terveyskeskuksessa tai siellä päivystyksissä kun terveyskeskus on täynnä. Terveyskeskus ei voi oikein sille lämmityksellä mitään mutta ei voi kotiuttaa asiakasta kun kotona palelee.

Tuo lämmitysasia on aivan keksitty esimerkki. Ehkä jossain maaseudulla tai pikkukunnan taajamassa on tuollainen ongelma, mutta itse puhuin Helsingin tilanteesta. Kuumimmilla kesähelteillä on ollut tilanteita, ettei vanhusta ole voitu kotiuttaa, kun asunto on ollut kuin sauna.

Kotihoidossa nimenomaan on runsain määrin niitä, jotka ramppaavat parhaimmillaan viikoittain päivystyksessä, mutta jotka eivät pääse pitkäaikaispaikoille hoivakoteihin. Heidät kotiutetaan kotihoidon turvin, vaikka heillä ei ole edellytyksiä olla kotona. Eräskin kotihoidossa vanhus oli todella muistamaton. Hän ei muistanut syödä, ei juoda eikä osannut vessassa käydä. Vaipat hän repi, kun hoitaja lähti pois. Seuraava hoitaja aloitti käynnin sillä, että siivosi ulosteet pois seinistä. Kerran tämä vanhus kaatui pahasti ja loukkasi olkapäänsä. Ajattelimme, että nyt hänelle järjestyy pitkäaikaispaikka. Ei järjestynyt vaan hänet kotiutettiin melko pian vahvojen kipulääkkeiden kanssa. Oli kuulema ihan kotikuntoinen. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei todellakaan ainutlaatuinen.

Toki se oli vain esimerkki siitä miksi siellä kotona ei pärjätä. Vanhuksia asuu edelleen paljon myös maaseudulla. Yhtä hyin kuin tuo lämmitys kotiuttamisen esteenä voi olle esim. se että asiakas asuu kerrostalossa jossa ei ole hissiä tai omakotitalossa jossa on rappuja, pesutilat huonosti saatavilla kun liikuntakyky ei ole enää ennallaan jne. Varsinaisesti kuitenkaan sairaalahoidon tarvetta ei ole esim. sen jälkeen kun se tulehdus on hoidettu. Liikuntakyky ei vain välttämättä palaudu ennelleen tai se palautuu hyvin hitaasti ja kuntoutuminen kotona olisi hyvinkin mahdollsita jos siellä kotona vain olisi olosuhteet johon voi kotiuttaa.

Ei hissittömyys tai portaat ole mikään syy jättää kotiuttamatta! Kotona järjestellään tilat siten, että olohuoneeseen viedään sänky tms, tehdään pieniä muutostöitä. Vanhus kyllä saadaan kuskattua sinne hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen, kun sairaalahoidon tarvetta ei enää ole. En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi jäänyt kotiuttamatta sen vuoksi, että kotiin menee portaat. Pesutilat on monissa kerrostaloissa vähintään kohtuulliset, vaikka ne ovat pienet ja hankalat rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. 

Kuka tai kenen pitäisi asiakas sinne kotiin rappusia pitkin viedä? Ambulansi sitä ei nykyisin tee. Mikä on ihan ymmärrettävää koska heidät on resurssoitu kiireellisimpiin tehtäviin.

Yksityiset sairaankuljetusyritykset ja taksit apuvälineiden avulla. Ei pelastuslaitos vie ketään kotiinsa. Ihan turha alapeukuttaa viestiäni, koska näin se menee. 

Asia kannattaa varmaakin sitten ratkaista niillä yksityisillä sairaankuljetusyrityksillä joita ei täällä hetkellä ole läheskään kaikkialla. Myöskään niitä apuvälineitä ei ole. Miksi taksi hankkisi apuvälineitä yrittäjä saa rahan helpommallakin kuin kuljettamalla huonokuntoisen vanhuksen kolmannen kerroksen asuntoon.

Kotihoitoa ei nykyisin läheskään kaikkialla ota uusia asiakkaita. Jotenkin sen kotiin menijän olisi saatava ruoka ym. palvelut hoidettua. Kovin helposti sieltä kolmannesta kerroksesta ei asioille lähdetä. Jos läheiset asuu kaukana ei heilläkään ole mahdollisuus järjestää esim. tarvittavia kontrollikäyntejä lääkäriin jne.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse ainakin olen valmis maksamaan sen muutaman satasen ekstraa päästäkseni käymään yksityisellä lääkärillä. Koska terveyteni on rahaa tärkeämpää. Siksi."

Muutama satanen ei riitä, jos sairastut vakavasti. Olisitko todella valmis maksamaan reaalihintaa hoidostasi, kuten USA:ssa?

Eihän tässä ole mitään järkeä, että ensin maksat koko ikäsi palkasta vähintään kolmasosan, (väännetään nyt rautalangasta, 1000 eurosta 300-500 euroa menee veroina valtiolle, prosentista riippuen). Suomi on ns. korkean verotuksen maa, jolloin meillä vastaavasti saa (pitäisi saada) veroilla mm. ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon.

USAssa veroaste on ainakin puolet vähemmän, sen vuoksi siellä joutuu maksamaan terveysvakuutusta, jotta saa hoitoa. Suomessa todella suuri osa maksaa tällä hetkellä sekä korkeaa veroprosenttia, että kallista terveysvakuutusta, eikä silti saa kunnon hoitoa. Eihän tässä ole mitään järkeä! Äänestän keväällä puoluettä, joka ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaisen OMA lääkäri -järjestelmän.

Miten tuo omalääkäri järjestelmä korjaisi rahoitusongelman?

Vika on poliitikoissa, jos verorahat käytetään muuhun, kuin mihin ne on tarkoitettu. Itse kannattaisin valtion verotulojen korvamerkitsemistä terveydenhuoltoon niin, että niitä ei voi tuhlata missään kunnassa esim. ylimääräisiin jäähalleihin tai konserttitaloihin.

Aikoinaanhan valtion kunnille myöntämä apu olikin korvamerkittyä ja silloinen Lääkintöhallitus valvoi, etteivät kunnat käyttäneet terveydenhuoltoon tarkoitettua valtionapua muuhun kuin terveydenhuoltoon. Parin viikon päästähän tilanne muuttuu sikäli, ettei kunnat enää järjestäkään sote-palveluita vaan hyvinvointialueet. Ja ne taas eivät  järjestä mitään muuta kuin sote-palveluita, joten valtiolta hva:lle tulevat rahat ovat siinä mielessä "korvamerkittyjä". 

Pahoin pelkään, että hva:n korvamerkityt rahat valuvat hankkeisiin ja kehittämiseen, joka ei käytännössä näy arjen työssä tai palveluissa.

Niin siinä taitaa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten määrän kasvu on ollut kymmeniä vuosia tiedossa ja silti ei ole varauduttu heidän hoitamiseensa säällisesti. Osa pärjää kotonaan loppuun asti mutta ei läheskään kaikki. On rakennettava vanhainkoteja niille, jotka eivät enää pärjää kotona.

Ihan ensimmäisenä kannattaisi miettiä miksi siellä kotona ei pärjätä ja voiko sitä kotona pärjäämistä jotenkin parantaa? Onko pakko asua vanhassa puilla lämpiävässä omakotitalossa jossain kymmenien kilometrien päässä palveluista? Miten kotona asumista tuettaisiin ja miten kotihoito saataisiin mielekkääksi myös työntekijän näkökulmasta?

Olen ollut kotihoidossa töissä ja tämä kysymys on minusta todella turhauttava. Ei kyse ole mistään puiden kantamisesta tai sijainnista. Olen työskennellyt Helsingissä kotihoidossa eri alueilla. Työ sinänsä on samanlaista siitä riippumatta asuuko asiakas omakotitalossa vai kerrostalossa. Omakotitaloalueella matkat olivat hankalampia kuin kerrostaloalueella, mutta se ei ollut suurin ongelma. Monella vanhuksella on turvapuhelimet kaatumisen varalta, mutta eivät ne muistamattomat vanhukset niitä osaa tai muista käyttää vaan saattavat maata tuntikausia lattialla ennen kuin hoitaja tulee. Vanhukset eivät myöskään pääse vessaan silloin kun haluavat vaan kaikki ajoittuu hoitajien käynteihin. Vanhuksilla on myös erilaisia gps-paikantimia ja ovihälyttimiä karkailun varalta, mutta ne eivät estä vanhuksia karkaamasta. Jos ovihälytin soi niin keskuksesta soitetaan, että nyt Martta availee ovea. Epäselvissä tilanteissa hoitaja sitten käy varmistamassa ettei Martta hillu siellä rappukäytävässä. Miksi se hoitaja käy tarkistamassa tilanteen? Koska keskukset ovat kaukana ja kestää parhaimmillaankin puoli tuntia ennen kuin joku tulee paikalle.

Kotona pärjäämättömyys voi olla väliaikaista eli vanhus lähetetään päivystykseen siksi ettei jalat kanna ja taustalla on tulehdus. Parhaimmassa tapauksessa vanhus kotiutetaan jo samana päivänä jalattomana ja käynneille tarvitaan kaksi hoitajaa. Hoitajien käynnit on mitoitettu siten, ettei niihin oikeasti mahdu yhtään lisää. Sitten kun kollega on pois, hänen työnsä jaetaan muille. Tähän lisäksi vielä se jalaton Matti, joka on aiemmin pärjännyt kahdella käynnillä yhden hoitajan auttamana tarvitseekin nyt käynnit kolme kertaa päivässä kahden hoitajan turvin...

Kun vanhainkoteja alettiin ajaa alas niin ensinnäkään kotihoitoa ei vastaavasti kehitetty ja toisekseen ei edelleenkään hyväksytä sitä, että tietyn pisteen jälkeen vanhus ei minkään palvelun turvin pysty asumaan kotona. Tälläkin hetkellä Helsingissä on varmasti kymmeniä ellei satoja vanhuksia, jotka eivät kotona pärjää minkään tuen turvin, mutta heille ei ole muutakaan paikkaa, paitsi tukkia päivystys.

Jos resusseja olisi toki myös se laitospaikkojen määrän lisääminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Resursseja vain ei ole. On pulaa hoitajista ja lääkäreistä laitospaikkojen määrää on ollut siitäkin syystä pakko vähentää.

Välimatkoilla on ihan varmasti välilä siinä suhteessa kuinka asiakkaita hoidetaan. Niitä vähiä resursseja ei oikein ole varaa tuhlata tienpäällä. Jos siistyminen asiakkaan luota seuraavaan kestää yli puolikin tuntia kuluu siirtymisiin helposti yli puolet työajasta. Työntekijän kannalata se toki voi olla mielekästä mitä vähemmän on tekemisissä asiakkaan kanssa, mutta onko se järkevin vaihtoehto koko hoitoketjun tai yhteiskunnan kannalta.

Onko todellakin niin, ettei vanhainkoteja ole varaa rakentaa eikä hoitajia sinne saada edes kunnollisella palkalla?! Miten Suomi on vajonnut näin alas? Elin nuoruuteni 1980-luvulla, jolloin kehitys kehittyi syrjäkuntia myöten ja nyt ei ole muka varaa mihinkään. Ihmeellistä. Rahaa kyllä on miljardittain mutta miksei sitä käytetä esim.tuohon?

Koko maan kehittäminen ei ole ollut aluepolitiikan tavoitteenakaan enää vuosikymmeniin. Rahankäyttö on aina poliittisia arvovalintoja, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa sitä ei ole enää 15 vuoteen riittänyt suorittavalle tasolle saakka. Siksi nyt ollaan tässä tilanteessa, jatkuvien säästöjen vuoksi. Tai oikeastaan pahenevasta tilanteessa, asiakasmäärät ovat kasvussa ja työntekijämäärä laskussa kenttätyön ollessa epäinhimillisesti kellotettua. Ei sellaista jaksa kauaa kukaan, jolla on vaihtoehtoja.

Kaiken takana on huonosti suunniteltu aluepolitiikka. Tästä kärsii nyt sekä pääkaupunkiseutu, että maakunnat. Uudellamaan väkiluku on 1 727 415 ihmistä. Ei sinne mahdu koko Suomea, eikä se ole järkevä tavoite.  On ihan selvää, ettei mitkään resurssit siellä riitä. Muualla kärsitään sitten työttömyydestä ja toisaalta työvoimapulasta, kun työpaikat ja investoinnit keskitetään pääkaupunkiseudulle.

Suomen on pysyttävä asutettuna kaikkia maakuntia myöden jo ihan siksi, että kyseessä on ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttava kysymys. Mitä luulette siitä seuraavan, jos suuria pinta-aloja jotain valtiota on tyhjillään ihmisistä ja infrastruktuurista?