Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäisenä sinkkumiehenä olen sitä mieltä, että parinvalinnassa...
Miehenkuva
11.12.2022 |
...kannattaisi onnistua ensimmäisellä kierroksella. Minä en onnistunut.
Minulla oli nuorena sekä kauniita että fiksuja tyttöjä ja naisia, jotka kohtelivat minua hyvin, mutta hylkäsin heidät etsiessäni aina parempia vaihtoehtoja.
Nyt kun ikää on jo viitisen kymmentä, tarjonta on kovin pientä ja vaatimatonta. Vaikka ulkonäköseikat tässä iässä alkavat olla toissijaisia ja ennen kaikkea ratkaisee luonne, niin silti tahtoisin enintään kevyesti ylipainoisen naisystävän, koska itse olen onnistunut syömisiäni tarkkailemalla ja liikuntaa harrastamalla pysymään normaalipainossa.
Omasta kokemuksestani sanoisin, että kannattaa miettiä kumppanin valintaa järjellä jo nuorena. Myöhemmin kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Nuorena on myös helpompi kasvaa yhteen toisen kanssa. Vanhempana kummallakin on vaikeasti yhteen sovitettavaa henkistä painolastia.
Kommentit (126)
Niin kannattaa kyllä miettiä, että onko järkeä etsiä jotakin täydellistä kumppania kun ei sellaista ole. Jos onnistut löytämään järkevän ja aika tasapainoisen ihmisen niin siitä kannattaa pitää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Aina unohtuu teiltä miehiltä se oma paino. Naisten painosta jaksatte täällä huolehtia, mutta entäs, jos keskittyisitte siihen omaan painoonne? Kun nimittäin olisi syytä....
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tunne eikä mikään järki-asia tai iänikuista tahtotilaa.
Kumppaneita voi aina vaihtaa lennosta jos siltä tuntuu koska vain intohimoa ja kuumia kosketuksia joka päivä ja yö on oikea suhde. Kaikki muut ovat kulissisuhteita.
Koskaan ei pidä tyytyä vaan etsiä sieltä sateenkaaren takaa aarretta. Liikaa tässä maassa on ihmisiä jotka lojuvat tyhjyyttään kumisevissa tapa- ja kulissisuhteissa joissa ei ole valuvaa rakkautta joka yö.
No harvanpa keski-ikäisen parisuhde ihan noin kuumaa on.
Mä en ymmärrä sitä että jos en nyt kelpaa jollekin ulkonäköni takia niin miten kelpaisin jos olisin tavannut hänet nuorena, hoikkana ja kauniina ja vanhentunut ja ikääntynyt vuosien varrella. Hänhän jättäisi minut ulkonäköni muututtua, jos se kerran on hänelle niin tärkeä asia.
Joten parempi etten tavannut häntä nuorena vaan nyt, jolloin voin etsiä mieluummin miehen jolle tämänikäinen ulkonäköni kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Läski on ikuista kirjoitti:
Se nuorena ja hoikkana löydetty lyylikin voi muuttua tonnikeijuksi vuosikymmenien saatossa.
Aina unohtuu teiltä miehiltä se oma paino. Naisten painosta jaksatte täällä huolehtia, mutta entäs, jos keskittyisitte siihen omaan painoonne? Kun nimittäin olisi syytä....
Vaikka miehet keskimäärin ovat lihavampia kuin naiset, monille naisille miesten ylipaino ei ole niin merkittävä tekijä. Toisinpäin työttömillä, köyhillä ja pienituloisilla naisilla on parisuhdemarkkinoilla helpompaa kuin vastaavassa tilanteessa olevilla miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla se nuorena löydetty puoliso ikääntyy ja lihoo, joten en näe mikä pointti tässä on.
Ei kaikki liho. Voihan se apta vähän harmittaa jos on nuorempana dumpannut jonkun sellaisen, joka onkin vielä keski-iässäkin hyvässä kunnossa. Paremmassa kuin ne hänen nykyiset vaihtoehtonsa.
Ihan kuin vain paino ratkaisisi ihmisen arvokkuuden.
No riippuu vähän, mitä se arvokkuus on? Parisuhdemarkkinoilla arvo on järkyttävän paljon pienempi, jos painoa on paljon. Samoin se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen työelämässä ja yleisestikin. Hyvännäköiset ihmiset saavat erilaista kohtelua, kuin lihavat. Eli kyllä se jonkinlaiseen arvokkuuteen vaikuttaa, mutta ei välttämättä "ihmisarvoon", mitä se sitten ikinä onkin.
Ei se enää vanhemmiten niin paljon merkkaa kuin ennen. Toki rajansa ylipainollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tunne eikä mikään järki-asia tai iänikuista tahtotilaa.
Kumppaneita voi aina vaihtaa lennosta jos siltä tuntuu koska vain intohimoa ja kuumia kosketuksia joka päivä ja yö on oikea suhde. Kaikki muut ovat kulissisuhteita.
Koskaan ei pidä tyytyä vaan etsiä sieltä sateenkaaren takaa aarretta. Liikaa tässä maassa on ihmisiä jotka lojuvat tyhjyyttään kumisevissa tapa- ja kulissisuhteissa joissa ei ole valuvaa rakkautta joka yö.
No harvanpa keski-ikäisen parisuhde ihan noin kuumaa on.
Niinpä. Keski-ikäiset henkisesti tasapainoiset ihmiset hakevat varmastikin muutakin kuin teini-ikäisen fantasiamaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse jo 47v, eikä edes ensimmäistä kierrosta käyty. että kyllä se peli taitaa olla menetetty jo,parempi keskittyä vaan elämään omaa elämäänsä yksin.seksiä sit saa rahallakin jos sattuu tarvitsemaan.
Elämä vie miten vie. Nyt kohta 40 iässä mulla on kaksi teini-ikäistä poikaa ja ex joka lähti paremman miehen perään :D
Mitään pakkoa ei ole löytää ketään, katsellaan jos joskus loppuelämässä tulee joku mukava vastaan.
-m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla se nuorena löydetty puoliso ikääntyy ja lihoo, joten en näe mikä pointti tässä on.
Itse ikäännyin mutten lihonut. Vaimokin suht samoissa mitoissa kuin kakskymppisenä vaikka synnyttänytkin. Lihomiseen voi vaikuttaa elintavoilla. Kaikki muu on tekosyitä. Vanhenemisen osalta lähinnä elintavoilla voi hidastaa rupsahtamista.
Vierailija kirjoitti:
Toivon samaa kohtaloa kaikille playereille.
Ja nirppanokille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Naimisissa 28 vuotta enkä vaihtaisi nykyiseen tinderöintiin.
Täällä myös samaa mieltä! Solmimme avioliiton ollessani 19 ja mies 21v. Kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Yhdessä menty 31 vuotta, eikä vaihtaen paranisi.
T. mummo 50 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena haluaisin fiksun, kohteliaan, raittiin, tupakoimattoman ja hoikan miehen.
Epätoivoinen tilanne.
N
Ap vaikuttaa pikkupippeliseltä nulikalta
Näinhän se monesti on. Ja voi sitä katkeruutta kun on dumpattu se hyvä nuoruuden rakkaus, koska on haluttu vähän irrotella ja pitää hauskaa sinkkuaikaa.. Sitten huomaa, ettei ketään löydykään sormia napsauttamalla. Biologinen kellokin tikittää. Ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään, mutta se ei ole mieluisa vaihtoehto, niin syytetään sitten niitä "joita ei löydy".
Katkeruus ja viha kalvaa. Enää on vain tyytymisiä jäljellä...
Nähty vierestä hyvin usein.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa pikkupippeliseltä nulikalta
Tais kalikka kalahtaa...
Miksi täytyy kasvaa yhteen? Kuulostaa pahalta. Miksei voi nauttia omasta elämästään ja välillä ajasta sen toisen kanssa. Vapautta ja rakkautta.
Oma paras mies löytyi 40-vuotiaana. Olimme molemmat valinneet huonosti nuoruudessa, mutta nyt pääsimme uudelleen valitsemaan ja löysimme toisemme. Tosin en edes ajattele mitään yhteen kasvamista. Kuulostaa tylsältä. Ihanaa olla yhdessä ja erikseen. Se vain vahvistaa, kun ei turru eikä tule arki vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täytyy kasvaa yhteen? Kuulostaa pahalta. Miksei voi nauttia omasta elämästään ja välillä ajasta sen toisen kanssa. Vapautta ja rakkautta.
Oma paras mies löytyi 40-vuotiaana. Olimme molemmat valinneet huonosti nuoruudessa, mutta nyt pääsimme uudelleen valitsemaan ja löysimme toisemme. Tosin en edes ajattele mitään yhteen kasvamista. Kuulostaa tylsältä. Ihanaa olla yhdessä ja erikseen. Se vain vahvistaa, kun ei turru eikä tule arki vastaan.
Yhteen kasvaminen on ehkä huono termi. Minulle se tarkoittaa luottamusta ja samanlaisia arvoja. Arki tulee kaikissa suhteissa tavalla tai toisella vastaan. Alkuhuuma on aivokemiallinen reaktio jonka kesto vaihtelee mutta loppuu tutkimusten mukaan viimeistään 3 vuoden kuluttua suhteen alusta.
Alue: Aihe vapaa
No riippuu vähän, mitä se arvokkuus on? Parisuhdemarkkinoilla arvo on järkyttävän paljon pienempi, jos painoa on paljon. Samoin se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen työelämässä ja yleisestikin. Hyvännäköiset ihmiset saavat erilaista kohtelua, kuin lihavat. Eli kyllä se jonkinlaiseen arvokkuuteen vaikuttaa, mutta ei välttämättä "ihmisarvoon", mitä se sitten ikinä onkin.