Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pariudutte aspergerin kanssa, mikäli ette voi hyväksyä häntä sellaisenaan? Tavallisille riittää kyllä tavallisia ihmisiä.
Eihän se alussa nätytäydy . Sama ,kuin narkuilla. Siirry toiseen ketjuun.
Kyllä miehen aspergeriuden ainakin huomaa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pariudutte aspergerin kanssa, mikäli ette voi hyväksyä häntä sellaisenaan? Tavallisille riittää kyllä tavallisia ihmisiä.
Eihän se alussa nätytäydy . Sama ,kuin narkuilla. Siirry toiseen ketjuun.
Olet kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja olen asperger. Olen tehnyt hirveän työn, että olisin kuin muut. Hyvin se on onnistunutkin. Kukaan ei huomaa minussa mitään outoa, mitä nyt vietän aika paljon aikaa yksin. Työelämässäkin olen menestynyt ihan hyvin.
Mutta hieman tämä leimaaminen tässä keskustelussa häiritsee. Olen myös itse joutunut käymään ilkeän exäni takia terapiassa. Hän ei ollut asperger, hän oli muuten vaan kylmä tunteeton mies. Ei asperger tee ihmisestä automaattisesti ilkeää ja kylmää. Nyt on vuosi 2023. Voisiko nämä tunkkaiset ajatukset jo vihdoin tuulettaa ja antaa kaikkien olla, mitä on.
Ei. Jos iso osa aspergereiden entisistä puolisoista kokee samoin onko kyse enää sattumasta? On väärin ,että assit lähtee ylipäätään suhteisiin, lupaa maat ja taivaat , päättää suhteet ilman ilmeen värähtämistä, jättää toisen terapeutin harteille ,kun ei itse osaa /pysty/kykene. Vuosiluvuilla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Sitten päästäänkin nenttejin leimaamiseen jotka käyttää loppu elämänsä terapiaan ja itsesyytöksiin samalla ,kun assi väsää väitöskirjaa ilman huolen häivää. Valoja päälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja olen asperger. Olen tehnyt hirveän työn, että olisin kuin muut. Hyvin se on onnistunutkin. Kukaan ei huomaa minussa mitään outoa, mitä nyt vietän aika paljon aikaa yksin. Työelämässäkin olen menestynyt ihan hyvin.
Mutta hieman tämä leimaaminen tässä keskustelussa häiritsee. Olen myös itse joutunut käymään ilkeän exäni takia terapiassa. Hän ei ollut asperger, hän oli muuten vaan kylmä tunteeton mies. Ei asperger tee ihmisestä automaattisesti ilkeää ja kylmää. Nyt on vuosi 2023. Voisiko nämä tunkkaiset ajatukset jo vihdoin tuulettaa ja antaa kaikkien olla, mitä on.
Ei. Jos iso osa aspergereiden entisistä puolisoista kokee samoin onko kyse enää sattumasta? On väärin ,että assit lähtee ylipäätään suhteisiin, lupaa maat ja taivaat , päättää suhteet ilman ilmeen värähtämistä, jättää toisen terapeutin harteille ,kun ei itse osaa /pysty/kykene. Vuosiluvuilla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Sitten päästäänkin nenttejin leimaamiseen jotka käyttää loppu elämänsä terapiaan ja itsesyytöksiin samalla ,kun assi väsää väitöskirjaa ilman huolen häivää. Valoja päälle!
Et siis edes lukenut ajatuksella, mitä sanottavaa hänellä oli. Kunhan vain haluat haukkua kaikkia kirjolaisia ja olettaa, että kaikki ovat juuri sellaisia.
Pitäisikö sanoa myös, että kaikki nentit ovat suvaitsemattomia tylsimyksiä? (Tietenkään en ajattele oikeasti näin.)
Aspergerit on välillä tosi hukassa parisuhteessa eivätkä tiedä miten toimia. Eivät ymmärrä myöskään miksi ero tulee. Vaikka vääntäisit vuosia rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.
Kyllä se on itsekkyyttäkin - sillä sanalla sitä kutsutaan yleisesti. Ja näin muut tuollaisen touhun kokee. Minäkin voin ilmoittaa, että mun aivot nyt vain ovat tällaiset, ja paskat piittaan kenenkään muun asioista tässä perheessä. Silti osaan laittaa ruokaa/käydä töissä/harrastaa. Mutta koska onaehtoisuus, en halua ajatella muita. Tämä selvä.
Et ymmärrä. Jos as pakotettaisiin jatkuvaati toimimaan vastoin persoonaansa, hän melko pian ahdistuisi ja stressaantuisi niin pahasti, ettei kohta mistään tulisi enää mitään.
Minä olen tämän kokenut. Jouduin jäämään töistäkin pois. Tapahtui jonkinlainen hermoromahdus, kone leikkasi kiinni.
Assille omaehtoinen toiminta on ainoa mahdollisuus selvitä jotenkin järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ehkä asperger, ehkä narsisti ehkä molempia.
Sairaan hankala tapaus jonka kanssa mikään ei ole ollut ikinä normaalia.
Kysymys: voiko olla sekä narsisti että Asperger? Miten tunnistaa tällainen ihminen? Jos se on siis mahdollista ylipäänsä saada molemmat diagnoosit. Itse olen ajatellut että Aspergerit ovat suoria, rehellisiä ja ehkä vähän lapsenomaisia kun taas narsistit kieroja manipuloijia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.
Kyllä se on itsekkyyttäkin - sillä sanalla sitä kutsutaan yleisesti. Ja näin muut tuollaisen touhun kokee. Minäkin voin ilmoittaa, että mun aivot nyt vain ovat tällaiset, ja paskat piittaan kenenkään muun asioista tässä perheessä. Silti osaan laittaa ruokaa/käydä töissä/harrastaa. Mutta koska onaehtoisuus, en halua ajatella muita. Tämä selvä.
Et ymmärrä. Jos as pakotettaisiin jatkuvaati toimimaan vastoin persoonaansa, hän melko pian ahdistuisi ja stressaantuisi niin pahasti, ettei kohta mistään tulisi enää mitään.
Minä olen tämän kokenut. Jouduin jäämään töistäkin pois. Tapahtui jonkinlainen hermoromahdus, kone leikkasi kiinni.
Assille omaehtoinen toiminta on ainoa mahdollisuus selvitä jotenkin järjissään.
Kiva kumppani. Kaikki asiat tehdään assin tavalla tai ei ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten konfliktitilanteet ja ero on mennyt aspergerin kanssa?
Ihan hyvin. Asperger poistuu vain eikä jää ainakaan roikkumaan.
Näin meni itselläni, olen asperger ja lähdin suhteesta koska analyyttinen pääni tuli johtopäätökseen ettei se tule toimimaan, kun toisen osalta tuli jatkuvasti jotain mielensäpahoitusta. Olisin pysynyt pois hänen elämästä, mutta tämä päätti sitten kuitenkin hakeutua taas yhteyksiin.
Ja mitä teit itse suhteen eteen? Anna kun arvaan..Toisen mielenterveydellä leikkiminen on varmasti antoisaa suhteen hyvivoinnin kannalta. Ai niin, kun nyt piti ymmärtää ,kun ei ymmärretä! Ymmärrys ei maksa terapiaa!! Eikö joku assi jo voi myöntää,että on ollut väärin lähteä suhteeseen nentin kanssa? Tai ,lähdin mutta surin ja kaduin? Yritin ja tein kaikkeni ,opittuani virheistäni. Vitut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pariudutte aspergerin kanssa, mikäli ette voi hyväksyä häntä sellaisenaan? Tavallisille riittää kyllä tavallisia ihmisiä.
Eihän se alussa nätytäydy . Sama ,kuin narkuilla. Siirry toiseen ketjuun.
Olet kiusaaja.
Olen ja ylpeästi!! Kiusaan siihen asti kunnes ymmärät oman vastuusi ihmissuhteissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ehkä asperger, ehkä narsisti ehkä molempia.
Sairaan hankala tapaus jonka kanssa mikään ei ole ollut ikinä normaalia.
Kysymys: voiko olla sekä narsisti että Asperger? Miten tunnistaa tällainen ihminen? Jos se on siis mahdollista ylipäänsä saada molemmat diagnoosit. Itse olen ajatellut että Aspergerit ovat suoria, rehellisiä ja ehkä vähän lapsenomaisia kun taas narsistit kieroja manipuloijia
Autismin kirjo ei ole persoonallisuushäiriö. Autistinen henkilö voi ehkä syystä tai toisesta vaikuttaa itsekkäältä tai joustamattomalta.
Autismi ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tee ihmisestä tunnekylmää tai narsistista. Ja olen itsekin sitä mieltä, että diagnoosi ei vapauta vastuusta tai oikeuta käyttäytymään ihan miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ehkä asperger, ehkä narsisti ehkä molempia.
Sairaan hankala tapaus jonka kanssa mikään ei ole ollut ikinä normaalia.
Kysymys: voiko olla sekä narsisti että Asperger? Miten tunnistaa tällainen ihminen? Jos se on siis mahdollista ylipäänsä saada molemmat diagnoosit. Itse olen ajatellut että Aspergerit ovat suoria, rehellisiä ja ehkä vähän lapsenomaisia kun taas narsistit kieroja manipuloijia
Narsistit hamuavat huomiota. Aspergerit viihtyvät omissa oloissaan. Narsistit kiillottavat ulkokuortaan. Asperger menisi mieluiten paskaisissa verkkareissa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Aspergerit on välillä tosi hukassa parisuhteessa eivätkä tiedä miten toimia. Eivät ymmärrä myöskään miksi ero tulee. Vaikka vääntäisit vuosia rautalangasta.
Mulla huono omatunto ensimmäisen puolisoni tapauksessa. Hän ei vaan tajunnut, miksi jätin. Väänsin sitä rautalankaa vuosia. Olen vähän erikoinen itsekin kyllä, mutta hän oli puhtaasti asperger.
Nykyisin miljonääri, koska äärettömän taitava siinä, mitä tekee ja olen hänestä hyvin ylpeä. Ei olla tekemisissä oltu vuosiin, mutta aina jutellaan kun nähdään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Kaikki aspergerit eivät ole samanlaisia eivätkä käyttäydy niin kuin täällä väitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten konfliktitilanteet ja ero on mennyt aspergerin kanssa?
Ihan hyvin. Asperger poistuu vain eikä jää ainakaan roikkumaan.
Näin meni itselläni, olen asperger ja lähdin suhteesta koska analyyttinen pääni tuli johtopäätökseen ettei se tule toimimaan, kun toisen osalta tuli jatkuvasti jotain mielensäpahoitusta. Olisin pysynyt pois hänen elämästä, mutta tämä päätti sitten kuitenkin hakeutua taas yhteyksiin.
Ja mitä teit itse suhteen eteen? Anna kun arvaan..Toisen mielenterveydellä leikkiminen on varmasti antoisaa suhteen hyvivoinnin kannalta. Ai niin, kun nyt piti ymmärtää ,kun ei ymmärretä! Ymmärrys ei maksa terapiaa!! Eikö joku assi jo voi myöntää,että on ollut väärin lähteä suhteeseen nentin kanssa? Tai ,lähdin mutta surin ja kaduin? Yritin ja tein kaikkeni ,opittuani virheistäni. Vitut.
Rauhoituhan vähän.
Minä kuljin välimatkat, yritin parantaa ja tehdä mitä toinen halusi, mutta mikään ei kelvannut. Sehän on selvää, koska hänkin oli kaavoihinsa kangistunut asperger ja asioiden olisi pitänyt mennä täsmälleen niinkuin mielessä oli suunnitellut. Sun mielestä siis hänenkään ei olisi saanut lähteä parisuhteeseen ja jokaisen aspergerin tulee elää yksinäinen elämä. Seurustelu on sallittu vain kaltaisillesi paremmille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.
Jotakin muuta problematiikkaa tuo. Minulla on Asperger, ja olen aivan ylihygieeninen. Siitä on ihan mainintakin diagnoosissa.
Samoin minä. Meillä on äärimmäisen harvoin riitoja vaimon kanssa mutta ylihygieenisyyteni ärsyttää häntä silloin tällöin vaikka koitan olla tekemättä siitä numeroa. Ja mulla on siis erikoislääkärin antama diagnoosi, ei mitään vaimon päättelyä että "mahtaako mieheni olla aspergeri kun on erilainen kuin minä".
Oma ex oli myös ylihygieeninen ja tarkka siivouksissa yms.kodinhoidollisissa asioissa. Muita käytännönasioita oli vaikea saada aloitettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten konfliktitilanteet ja ero on mennyt aspergerin kanssa?
Ihan hyvin. Asperger poistuu vain eikä jää ainakaan roikkumaan.
Näin meni itselläni, olen asperger ja lähdin suhteesta koska analyyttinen pääni tuli johtopäätökseen ettei se tule toimimaan, kun toisen osalta tuli jatkuvasti jotain mielensäpahoitusta. Olisin pysynyt pois hänen elämästä, mutta tämä päätti sitten kuitenkin hakeutua taas yhteyksiin.
Ja mitä teit itse suhteen eteen? Anna kun arvaan..Toisen mielenterveydellä leikkiminen on varmasti antoisaa suhteen hyvivoinnin kannalta. Ai niin, kun nyt piti ymmärtää ,kun ei ymmärretä! Ymmärrys ei maksa terapiaa!! Eikö joku assi jo voi myöntää,että on ollut väärin lähteä suhteeseen nentin kanssa? Tai ,lähdin mutta surin ja kaduin? Yritin ja tein kaikkeni ,opittuani virheistäni. Vitut.
Rauhoituhan vähän.
Minä kuljin välimatkat, yritin parantaa ja tehdä mitä toinen halusi, mutta mikään ei kelvannut. Sehän on selvää, koska hänkin oli kaavoihinsa kangistunut asperger ja asioiden olisi pitänyt mennä täsmälleen niinkuin mielessä oli suunnitellut. Sun mielestä siis hänenkään ei olisi saanut lähteä parisuhteeseen ja jokaisen aspergerin tulee elää yksinäinen elämä. Seurustelu on sallittu vain kaltaisillesi paremmille ihmisille.
Ikävää, että suhde meni tuollaiseksi. Olen siinä ihan samaa mieltä, että tasavertaiseen suhteeseen ei kuulu se, että kaikki pitää tehdä vain toisen mieliksi, oli diagnooseja tai ei.
T. AS-nainen
Näin meni itselläni, olen asperger ja lähdin suhteesta koska analyyttinen pääni tuli johtopäätökseen ettei se tule toimimaan, kun toisen osalta tuli jatkuvasti jotain mielensäpahoitusta. Olisin pysynyt pois hänen elämästä, mutta tämä päätti sitten kuitenkin hakeutua taas yhteyksiin.