Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten konfliktitilanteet ja ero on mennyt aspergerin kanssa?
Ihan hyvin. Asperger poistuu vain eikä jää ainakaan roikkumaan.
No mutta miten as selviää, kun tuo joustamattomuus ja jumittuneisuus? Ihanko säyseästi sujuu ero?
Juu, näin meillä. Assi on niin omissa maailmoissaan, että sinne hän oikeastaan kaipaankin. Eikä tarvitse pelätä, että näkee hänet heti uuden kainalossa. Hän tajusi, ettei parisuhteet ole häntä varten lainkaan. Nyt voi kangistua kaavoihinsa aivan rauhassa eikä kukaan häiritse yllätyslomilla. Kaikilla on parempi mieli näin.
Tuo "yllätysloma" kuulostaa aika hurjalta. Onko nenttien parisuhteissa oikeasti tapana se, että järjestetään toisen selän takana jotain lomamatkoja? Ei siis sovita asiasta eikä edes kerrota ennen kuin vasta viime tipassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerin kanssa se vain tuntuu niin yksinäiseltä tämä, kun tunneälyllinen maailma on kokonaan poissa. Kyky abstraktiin ja ihmismielen syvällisempää ymmärtämiseen. Sitä ei vain ole - ollenkaan. Kaikki on niin mekaanista. Koska tämä niin tuo, ja koska noin niin näin. Aivan kaikki.
Väsyt selittämään asioita loogisesti, koska maailmassa asiat eivät vain ole aina loogisia. Ihmiset eivät ole loogisia, vaan tuntevia, epärationaalisia ja myös intuitiivisesti käyttäytyviä. Ja vielä paljon muuta siihen päälle.
Siis yrität selittää loogisesti jotain, jonka tarkastelu logiikan kautta ei ole mielekästä edes. Mutta se on ainoa mahdollinen keino, koska toinen ei vain ymmärrä mitään muuta kieltä, kuin sen logiikan.
Esimerkiksi se kivikasvoisuus ja töksäyttely, niin kun toinen ei ihan aidosti ymmärrä sellaisia asioita kuin että miksi siitä voi loukkaantua, tai että miksi jatkuvasta toisen korjaamisesta voi loukkaantua, jne. Sitten sinä selität tämän niin hyvin kuin osaat, joskus myös pahasti loukkaantuneena ja niin että ottaa päähän ja kunnolla. Kun toinen on täysin sokea sille miltä sinusta tuntuu.
Lopulta hän kertoo sinulle että pitää vain sopia että pitää ymmärtää ettei hän tarkoita koskaan mitään pahaa ja että minun pitää unohtaa miltä minusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin kanssa se vain tuntuu niin yksinäiseltä tämä, kun tunneälyllinen maailma on kokonaan poissa. Kyky abstraktiin ja ihmismielen syvällisempää ymmärtämiseen. Sitä ei vain ole - ollenkaan. Kaikki on niin mekaanista. Koska tämä niin tuo, ja koska noin niin näin. Aivan kaikki.
Väsyt selittämään asioita loogisesti, koska maailmassa asiat eivät vain ole aina loogisia. Ihmiset eivät ole loogisia, vaan tuntevia, epärationaalisia ja myös intuitiivisesti käyttäytyviä. Ja vielä paljon muuta siihen päälle.
Siis yrität selittää loogisesti jotain, jonka tarkastelu logiikan kautta ei ole mielekästä edes. Mutta se on ainoa mahdollinen keino, koska toinen ei vain ymmärrä mitään muuta kieltä, kuin sen logiikan.
Esimerkiksi se kivikasvoisuus ja töksäyttely, niin kun toinen ei ihan aidosti ymmärrä sellaisia asioita kuin että miksi siitä voi loukkaantua, tai että miksi jatkuvasta toisen korjaamisesta voi loukkaantua, jne.
Yhyy, yhyy.
Saako teidän assi-puolisot "kilareita" kun asiat ei mee niinkuin hän on suunnitellut? Esim. en tykkääkään jostain hänen tekemisestään? Onneksi omani ei ole mitenkään pitkävihainen (tai siis en tiedä onko hän vihainen vai mikä tän kilarin perimmäinen motivaattori edes oikeastaan on, turhautuminen kai? Se ettei ymmärrä mun pahaa mieltä, kun itse on mielestään vaan ajatellut mun parasta?) mutta silti mun on tosi vaikee suhtautua kevyesti asiaan kun toinen kiihtyy mielestäni ihan aiheettomasti ja epäreilusti.
Miksi ihmeessä teette useamman lapsen tuollaisen miehen kanssa!?
Eikö jo siinä vaiheessa ole ilmennyt nuo raskaat luonteenpiirteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että toimii omaehtoisesti, omalla tavallaan ei ole välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vaikka lopputulema varmasti tuntuukin nentistä siltä. Aivot vain eivät toimi samoin, ei ole ajatusta muusta kuin se oma tapa nähdä asiat. Ei ehkä niin ymmärrystä toisen toisenlaisesta maailmasta. Autismin kirjolle sijoittumisesta riippuen, as voi oppia näkemään asioita myös toisten näkökulmasta, toisten tavoin, asia kerrallaan. Naiset erityisesti maskaavat aika hyvin, tosin se sitten vie paljon voimia. Jokainen on myös jo persoonana omanlainen.
Kyllä se on itsekkyyttäkin - sillä sanalla sitä kutsutaan yleisesti. Ja näin muut tuollaisen touhun kokee. Minäkin voin ilmoittaa, että mun aivot nyt vain ovat tällaiset, ja paskat piittaan kenenkään muun asioista tässä perheessä. Silti osaan laittaa ruokaa/käydä töissä/harrastaa. Mutta koska onaehtoisuus, en halua ajatella muita. T
Minusta sinä olet itsekäs, koska ÄO:si on alle 115 ja minusta vain keskivertoa älykkäämmät ovat hyvää keskusteluseuraa. Sitten vedotaan nenttiyteen, kun pitää päästä kommentoimaan tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Koin puolisoni tunnekylmänä,itsekeskeisenä,kusipää narkkuna. Olisi pitänyt ymmärtää ,koska asperger. Kukas ymmärtäisi minua? Ei kukaan,ainakaan siinä suhteessa. Uskomattomia juttuja sitä säälistä sietää.
Miksi et jättänyt tuollaista suhdetta heti alkuunsa? Vaadit toista muuttumaan. Itsekeskeistä hommaa sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asperger ja luottoni muihin ihmisiin on melkein karissut. Koen monen vain esittävän mukavaa. Itse en halua enkä osaa pelata mitään pelejä. En halua kierroilla enkä koskaan hallita ketään. Koen, että heikomman ja pienemmän puolella täytyy aina olla. Kun koirapentu tulee vastaan, hymyilen hieman ja silitän sitä. En rupea hössöttämään tai lässyttämään. Koen silti tunteet sisälläni aivan yhtä vahvoina. Ellen jopa vahvempina.
Se ei parisuhteessa hyödytä ketään jos ne tunteet koetaan sisällä vahvoina eikä näytetä ulospäin.
Eipä sekään hyödytä mitään että vaadit muita ilmaisemaan tunteitaan samoin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin puolisoni tunnekylmänä,itsekeskeisenä,kusipää narkkuna. Olisi pitänyt ymmärtää ,koska asperger. Kukas ymmärtäisi minua? Ei kukaan,ainakaan siinä suhteessa. Uskomattomia juttuja sitä säälistä sietää.
Miksi et jättänyt tuollaista suhdetta heti alkuunsa? Vaadit toista muuttumaan. Itsekeskeistä hommaa sinulta.
Tämä kysymys tulee kovastikin näitä viestejä lukiessa mieleen? Eikö nenttinaisella ole mitään vastuuta toiminnastaan ja omasta elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Et taida tietää neuropätyypillisyydestä juuri mitään. Aspergereita ei voi millään terapioilla tmv. eheyttää sen enempää kuin homojakaan . Jos nentti siitä traumatisoituu, niin kannattaa hommata nenttipuoliso. Ei aspergeritkaan vaadi teitä nenttejä muuttumaan neuroepätyypillisiksi, kun tiedämme ettette pysty sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Varmasti. Mutta kokemukset kiusaamisesta ja väärin ymmärtämisestä ovat myös aivan todellisia aspergereillekin. Miksi juuri aspergerin tapa katsoa maailmaa on se väärä tapa?
Se vaatii molemminpuolista joustoa eikä, että juuri aspergeria pitää aina vaan ymmärtää. Pitää toimia molempiin suuntiin jos ymmärrystä vaaditaan. Se täällä oli juuri monen kokemus ,että aspergerin ehdoilla suhteessa usein mennään eikä toisinpäin.
Neuroepätyypilliset joustavat ko lähtökohtaisesti. On pakko, maailma on suunniteltu nenteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
Et taida tietää neuropätyypillisyydestä juuri mitään. Aspergereita ei voi millään terapioilla tmv. eheyttää sen enempää kuin homojakaan . Jos nentti siitä traumatisoituu, niin kannattaa hommata nenttipuoliso. Ei aspergeritkaan vaadi teitä nenttejä muuttumaan neuroepätyypillisiksi, kun tiedämme ettette pysty sellaiseen.
Autisteja yritetään edelleen muuttaa neurotyypillisiksi samoilla menetelmillä kuin homoja yritettiin muuttaa heteroiksi. ABA-"kuntoutuksen" kehittäjä Ivar Lovaas oli aikoinaan aktiivinen myös eheytyshoidoissa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ole_Ivar_Lovaas
Tähän nähden tämä nenttien itkeminen ja väitteet traumatisoitumisesta ovat aika absurdeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää miten konfliktitilanteet ja ero on mennyt aspergerin kanssa?
Ihan hyvin. Asperger poistuu vain eikä jää ainakaan roikkumaan.
No mutta miten as selviää, kun tuo joustamattomuus ja jumittuneisuus? Ihanko säyseästi sujuu ero?
Juu, näin meillä. Assi on niin omissa maailmoissaan, että sinne hän oikeastaan kaipaankin. Eikä tarvitse pelätä, että näkee hänet heti uuden kainalossa. Hän tajusi, ettei parisuhteet ole häntä varten lainkaan. Nyt voi kangistua kaavoihinsa aivan rauhassa eikä kukaan häiritse yllätyslomilla. Kaikilla on parempi mieli näin.
Tuo "yllätysloma" kuulostaa aika
Juu. Tiedän, että miehen syntymäpäivä"lahjaksi" on vaimo juoninut salaa viikonloppuloman ulkomailla. Tämä edellytti yhden vapaapäivän pyytämistä miehen pomolta! (Joka sattui olemaan nenttinainen myös.) Miehellä on as-piirteitä, enkä ole varma oliko mukava yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assina on helppoa olla toisen assin kanssa. Sitä voi mennä sellaiseen maailmaan, mitä kukaan muu ei ymmärrä. Voi puhua oudoista jutuista, oikeasti niistä mielenkiintoisista jutuista eikä vaan, mitä tylsää tapahtuikaan viikonloppuna.
Niin ,että neurotyypillisillä ei ole muuta puhuttavaa? Aikamoista jalustalle nostamista . Kyse ollut kyvyttömyydestä ilmaista tunteitaan, itsekkyydestä, kommunikaatiovaikeuksista mikä on tyypillistä asseille. Tässä tulikin selväksi tuo oman erinomaisuuden korostaminen.
>Niin ,että neurotyypillisillä ei ole muuta puhuttavaa?
Kuka väitti noin? Miksi otit nokkiisi jos ei ole totta?
>Aikamoista jalustalle nostamista .
Nentit nostavat itseään jalustalle nepsyjen kustannuksella. Jatkuvasti.
>Kyse ollut kyvyttömyydestä ilmaista tunteitaan, itsekkyydestä, kommunikaatiovaikeuksista mikä on tyypillistä asseille.
Tuollainen on erittäin tyypillistä nenteille.
>Tässä tulikin selväksi tuo oman erinomaisuuden korostaminen.
Niin, sinä korostit omaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
En ainakaan minä ole puolustelemassa huonoa käytöstä. Nenttikumppaninkin täytyy ymmärtää, että neurokirjava ihminen ei (lähtökohtaisesti) ole tahallaan hankala, vaan hän kokee asiat eri tavalla.
Ja kuten sanoin, diagnoosi ei vapauta vastuusta tai oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
Aika usein nykyään näkee vähintään epäsuorasti esitettävän että assidiagnoosi nimenomaan vapauttaa kaikesta vastuusta. Somen kirkasotsaisilla näppäimistösotureilla tuntuu olevan kova tarve nähdä asia niin että se on joka tilanteessa nentti jonka kuuluu loputtomasti ymmärtää ja tehdä maailma assille mukavammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tässä komnentoivista on nenttinaisia, jotka olleet suhteessa assimieheen.
Ottakaa huomioon, että toisin päin on paaaljon harvinaisempaa. Assinaiset eivät usein kelpaa kumppaniksi kuin toiselle assille. Vaikka assinainen olisi psyykkisesti nenttimiehen kaltainen eli helposti ymmärretävä, ilman "akkojen oikkuja". Mutta kas, sepä ei nenttimiehiä kiinnosta, yllätys yllätys! Assinaiset eivät usein ole riittävän(?) feminiinisiä nenttimiehille. Näin olen päätellyt.
Yksi heistä
Oletpa ennakkoluuloinen ja marttyyri. Luultavasti se onkin syy siihen ettet kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tässä komnentoivista on nenttinaisia, jotka olleet suhteessa assimieheen.
Ottakaa huomioon, että toisin päin on paaaljon harvinaisempaa. Assinaiset eivät usein kelpaa kumppaniksi kuin toiselle assille. Vaikka assinainen olisi psyykkisesti nenttimiehen kaltainen eli helposti ymmärretävä, ilman "akkojen oikkuja". Mutta kas, sepä ei nenttimiehiä kiinnosta, yllätys yllätys! Assinaiset eivät usein ole riittävän(?) feminiinisiä nenttimiehille. Näin olen päätellyt.
Yksi heistä
Kateeksi käy miten on näitä ihan palikoita assimiehiä, joilla sitten puolisot hoitaa elämän vaikeat asiat. Löytyispä mullekin neurokirjavana naisena joku normaali mies, joka hoitais jutut, jotka on mulle vaikeita. Mistähän löytyis? Ja miten onnistuisin sellaisen kanssa luomaan suhteen?
Sekin ihmetyttää noissa nentti nainen ja assi mies -suhteissa, että miten ovat päätyneet yhteen. Kun jos mies on palikka, niin on se ollut palikka jo seurustelusuhteen alussa. Nainen sitten mennyt ja iskenyt kun on hyvä insinöörimies vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assina on helppoa olla toisen assin kanssa. Sitä voi mennä sellaiseen maailmaan, mitä kukaan muu ei ymmärrä. Voi puhua oudoista jutuista, oikeasti niistä mielenkiintoisista jutuista eikä vaan, mitä tylsää tapahtuikaan viikonloppuna.
Niin ,että neurotyypillisillä ei ole muuta puhuttavaa? Aikamoista jalustalle nostamista . Kyse ollut kyvyttömyydestä ilmaista tunteitaan, itsekkyydestä, kommunikaatiovaikeuksista mikä on tyypillistä asseille. Tässä tulikin selväksi tuo oman erinomaisuuden korostaminen.
Täällä on haukuttu assit lyttyyn ja nyt heidän pitäisi silti olla teidän seurassa? Koittakaa miettiä kuka ensin nosti itsensä jalustalle ja mitä oikein haluatte.
Uskon edelleen, että erilaisuus maailmassa on rikkaus. Vasenkätis
Nimenomaan ei tarvitse ,kun ei tulla toimeen eikä ymmärretä! Luetun ymmärtäminen. Ei meistä nenteistä ole mihinkään ,kun ei ymmärretä, suvaita ja tyhmiäkin ollaan.
En puhu kaikista nenteistä (läheskään), mutta sinä kyllä vaikutat olevan tyhmä, ja lisäksi uhriudut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aspergereiden tarvetta tulla tähän ketjuun puolustelemaan. Jos vaikka ottaisitte opiksi luetun ja hankkisitte apua siihen itsensäilmaisuun ja terveempiin toimintatapoihin niin ei tarvitse puolisoiden ja siis eksien tälläisiä ketjuja perustaa. Täällä ketään olla huvikseen haukkumassa. Kokemukset on meille aitoja ja helvetin kipeitä/traumatisoivia.
En ainakaan minä ole puolustelemassa huonoa käytöstä. Nenttikumppaninkin täytyy ymmärtää, että neurokirjava ihminen ei (lähtökohtaisesti) ole tahallaan hankala, vaan hän kokee asiat eri tavalla.
Ja kuten sanoin, diagnoosi ei vapauta vastuusta tai oikeuta kohtelemaan toista huonosti.
Aika usein nykyään näkee vähintään epäsuorasti esitettävän että assidiagnoosi nimenomaan vapauttaa kaikesta vastuusta. Somen kirkasotsai
Öyh öyh öyh.
Suurin osa tässä komnentoivista on nenttinaisia, jotka olleet suhteessa assimieheen.
Ottakaa huomioon, että toisin päin on paaaljon harvinaisempaa. Assinaiset eivät usein kelpaa kumppaniksi kuin toiselle assille. Vaikka assinainen olisi psyykkisesti nenttimiehen kaltainen eli helposti ymmärretävä, ilman "akkojen oikkuja". Mutta kas, sepä ei nenttimiehiä kiinnosta, yllätys yllätys! Assinaiset eivät usein ole riittävän(?) feminiinisiä nenttimiehille. Näin olen päätellyt.
Yksi heistä