Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Elämäni rakkaus. Aivan ihana. Älykäs, monilahjakas, herkkä, hauska ja kauniinkomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.
Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..
Alkuperäisen kommentin perusteella kyllä sillä jotain ajatustoimintaan vaikuttavia vaivoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.
Jotakin muuta problematiikkaa tuo. Minulla on Asperger, ja olen aivan ylihygieeninen. Siitä on ihan mainintakin diagnoosissa.
Ei kaikki aspergerit ole samanlaisia. Toiset ovat yli-, toiset alihygieenisia ja loput siltä väliltä.
Mun exällä oli pakkomielle uskoa, että minä olen autisti aina, kun oli ristiriitoja. Kukaan muu ei ole koskaan sellaista epäillyt, enkä itse ole kokenut kaipaavani diagnooseja tai apua mihinkään. Mutta ilmeisesti enemmän loogisesti ja rationaalisesti suuntautunut matemaatikkonainen oli exälle liikaa, hänen mielestä sellainen ei ollut normaalia vaan naisen olisi pitänyt olla valtavan tunnepohjainen ja jopa vähän älyllisesti yksinkertainen. Olin aina hänelle vääränlainen nainen, ulkokuorta lukuun ottamatta en nainen ollenkaan. Minä lopulta hänet jätin, koska näytti että emme kerta kaikkiaan sovi yhteen mitenkään päin. Hän itki perään, ja uskoi että kunhan oilsin mennyt lääkäriin ja saanut sen autistidiagnoosin ja "hoitoa", niin minusta olisi tullut sellainen nainen kuin hän oletti naisten olevan, ja olisimme eläneet onnellisena yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa :D
Tämä! Eikä ymmärrä/huomioi yhtään toisen näkemystä " koska minä en tykkää". Jos yrität perustella miksi sanomansa loukkasi, alkaa väittää vastaan " ei tuollaisesta voi loukkaantua". Jos ei itse ole nälkäinen, ei ymmärrä kysyä sitä lapsiltakaan. Sosiaalisissa tilanteissa piiloutuu passiivisena puolison mielipiteen taakse, ei ymmärrä kun " jatkuvastiko pitäisi istua käsi kädessä?". Ihastuu helposti hänelle ystävällisiin naisiin, ts. tulkitsee tilanteen väärin ja tekee itsestään hölmön ja aiheuttaa puolisolle pahan mielen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo hygienia ja itsestään huolehtiminen; onko muilla kokemusta, että aivan sama miltä näyttää ulos lähtiessään. Työvaatteet päällä ei kuulemma voi kaupasta hakea edes maitopurkkia, mutta tilaisuuksiin lähtisi ryppyisessä tahraisessa yhteensopimattomassa vaateparressa " ovatpahan ehjät", kengännauhat saattaa olla auki, toinen lahje puoliksi sukan sisällä, räkäklimppi parrassa... Joskus kun hikoillut päivällä töissä, sohvalta noustessaan sohvasta pöllähtää tyrmistyttävä pesemättömän perseen haju. Mulla on mielenkiinto sammunut kokonaan, kun joutuu aikamiestä holhoamaan kuin lasta, vaihdattamaan vaatteita ja passittamaan pesulle, vuodesta toiseen. Tutustuessamme pidin vain ujona ja olosuhteiden pakosta vanhempiensa kanssa kotitilalla asuvana, kotitöihin tottumattomana, mutta vuosien päästä tajuan että taustalla on ihan oikeita haasteita... Lapset on jo hankittu ja yritän löytää elämässäni uutta suuntaa ja ilonaiheita, sillä elämä on kuitenkin vakaata ja turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Mun exällä oli pakkomielle uskoa, että minä olen autisti aina, kun oli ristiriitoja. Kukaan muu ei ole koskaan sellaista epäillyt, enkä itse ole kokenut kaipaavani diagnooseja tai apua mihinkään. Mutta ilmeisesti enemmän loogisesti ja rationaalisesti suuntautunut matemaatikkonainen oli exälle liikaa, hänen mielestä sellainen ei ollut normaalia vaan naisen olisi pitänyt olla valtavan tunnepohjainen ja jopa vähän älyllisesti yksinkertainen. Olin aina hänelle vääränlainen nainen, ulkokuorta lukuun ottamatta en nainen ollenkaan. Minä lopulta hänet jätin, koska näytti että emme kerta kaikkiaan sovi yhteen mitenkään päin. Hän itki perään, ja uskoi että kunhan oilsin mennyt lääkäriin ja saanut sen autistidiagnoosin ja "hoitoa", niin minusta olisi tullut sellainen nainen kuin hän oletti naisten olevan, ja olisimme eläneet onnellisena yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa :D
Voi kamala, tuo on jo pelastusfantasioiden "aatelia"! Onhan näitä tarinoita kuultu, kuinka mies on elätellyt toiveita, että hänen kanssaan velanainen alkaa haluta lapsia, poikatytöstä tulee superfeminiininen prinsessa ja uranainen löytää sisäisen kodinhengettärensä. Mutta tuo on kaikessa järjettömyydessään suorastaan hulvatonta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei sopinut. Itsekeskeisyys ja tilannetajun puute, mitä kummallisemmista asioista ärsyyntyminen (mm. siitä, kun naureskelimme kerran naapurin kanssa emmekä siis hänelle tai kenellekään muullekaan) ja vain omien kiinnostuksen kohteiden pitäminen arvokkaina kävivät lopulta liian raskaaksi. Suuttui, jos halusin välillä keskittyä omiin juttuihin ja harrastuksiini. Oli myös konservatiivinen ja naiskäsityksensä oli kuin 1950-luvulta. Lojaali oli kyllä, siitä plussaa, mutta valitettavasti pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä.
Tää raivo kohdistuu myös lapsiin, kun suuttuu väärinkäsittämistään asioista. Ja todellakin ajaa näissä omaa etuaan, vaikka haluaa esiintyä kovin lapsirakkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei sopinut. Itsekeskeisyys ja tilannetajun puute, mitä kummallisemmista asioista ärsyyntyminen (mm. siitä, kun naureskelimme kerran naapurin kanssa emmekä siis hänelle tai kenellekään muullekaan) ja vain omien kiinnostuksen kohteiden pitäminen arvokkaina kävivät lopulta liian raskaaksi. Suuttui, jos halusin välillä keskittyä omiin juttuihin ja harrastuksiini. Oli myös konservatiivinen ja naiskäsityksensä oli kuin 1950-luvulta. Lojaali oli kyllä, siitä plussaa, mutta valitettavasti pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä.
Konservatiivisuus ei taida olla as-ominaisuus. Oma puoliso ihmetteli, kun jotkut ihmettelivät miten poika oli lucia-neitona tai nainen harrasti metsästystä.
Todella monet transihmiset on autisteja ja tv-sarjakin paljastaa useamman tähän suuntaan avoimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei sopinut. Itsekeskeisyys ja tilannetajun puute, mitä kummallisemmista asioista ärsyyntyminen (mm. siitä, kun naureskelimme kerran naapurin kanssa emmekä siis hänelle tai kenellekään muullekaan) ja vain omien kiinnostuksen kohteiden pitäminen arvokkaina kävivät lopulta liian raskaaksi. Suuttui, jos halusin välillä keskittyä omiin juttuihin ja harrastuksiini. Oli myös konservatiivinen ja naiskäsityksensä oli kuin 1950-luvulta. Lojaali oli kyllä, siitä plussaa, mutta valitettavasti pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä.
Konservatiivisuus ei taida olla as-ominaisuus. Oma puoliso ihmetteli, kun jotkut ihmettelivät miten poika oli lucia-neitona tai nainen harrasti metsästystä.
Kyllä monet assit ovat vanhoillisia ja kaavoihinsa kangistuneita. Olen harrastuksen kautta tutustunut moniin a
Ja juuri nuorina jo. Suorittavat loputtomia rutiinejaan. Mistä ei voi poiketa, että ahdistus tuhoa maailmaansa.
Monet, vaan ei kaikki. Osa on varsinaisia huithapeleita ja se sotkun määrä. Sunnilleen kaikki tavarat mitä omistaa on lattialla ja kaapin ovet auki. Muiden hermoilu vie vaan enemmän voimia ,ja kovin pedantti ei sovi pariksi. Mieluummin sellainen empaattinen ja hidas hällävälisti, joka osaa kannustaa kaikissa askareissa kuin lasta, ettei jumiudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjeste
Ihan samalla tavalla se asperger voi olla herkkis ja nentti enemmän tunteettomampi. Huvittaa että näihin ketjuihin pesiytyy järkeilemään juuri ne jotka mielestäni ovat melko totisen loogisia hokemaan että assien kanssa sitä ja tätä ja ei se onnistu. Onko yllätys että kaikki ei ole samanlaisia?
Juuri niitä erilaisia kokemuksiahan tässä verrataan eikä silloin ihmisiä voi "niputtaa".
Kommenttisi on oiva esimerkki juuri siitä yksioikoisesta ja itsekkäästä ajattelutavasta joka tässäkin ketjussa on ajoittain noussut esille.
Alue: Aihe vapaa
Siksi koska se aiheuttaa yleensä hankaluuksia myös assille itselleen suhteistaan aina työelämään ja elämänhallintaan saakka. Jos ei hyväksy omia haasteitaan vaan pitää niitä normaaleina ja muita epänormaaleina, olisi varmaankin syytä pysytellä muiden kaltaistensa parissa tai sitten heti alkuun reilusti kertoa olevansa kirjolla, ja haluton joustamaan periaatteistaan. Tällöin toinen voisi valita, haluuko sitoutua sellaiseen.