Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Täällä ei saa puhua autismin kirjosta

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Oon ollut. Puoliso kävi asiasta valmennusnäkökulmasta tapaamassa nepsyhoitajaa jotain 6-8 kertaa, oli sellainen kolmannen sektorin järjestämä ilmainen homma. Julkisen puolen nepsyhoitaja kävi kotona muutaman kerran vauva-aikana.

Noista oli paljon apua. Jonkinlaista tukea sai etsiä ja yrittää sen piiriin kyllä ihan tosissaan. Puoliso kuitenkin opiskellut DI:ksi ja pärjää työelämässä loistavasti.

Tutkimuksia voi pyytää ihan työterveyshuollon tai julkisen terveydenhuollon kautta.

Mitään lääkettä Aspergerin hoitoon ei ole. Toimintaterapiaa voidaan kokeilla.

Pitäisi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat ja ymmärtää heidän erityispiirteitä, he eivät tahallaan toimi niin kuin toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.

Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..

Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.

T. AS-nainen

Tämä sama aloitus taas? Copypaste edellisestä.

Epäilen, että exäni saattoi olla ainakin jossain määrin as-piirteinen. Joitain esimerkkejä:

- Täydellinen välinpitämättömyys sosiaalisista säännöistä ja käytöstavoista. Esimerkiksi juhliin mennessä aina sai tapella siitä että pukisi sinne siistit vaatteet. Ei millään ymmärtänyt, että kun kyse ei ole siitä että tunteeko hän olonsa mukavammaksi verkkareissa kuin suorissa housuissa, vaan juhlien järjestäjän kunnioittamisesta. Ei myöskään koskaan osallistunut esimerkiksi siskonsa lasten joulu-/synttärilahjoihin, koska hän itse ei välittänyt lahjojen saamisesta, niin ei kyennyt hahmottamaan että lapsille se ON tärkeää. Luonnollisesti myöskin sama näkyi suhteessa, jos jokin oli minulle tärkeää, mutta ei hänelle niin silloin se ei saanut olla minullekaan tärkeää. Asiat jotka taas olivat hänelle tärkeitä tuli olla muillekin tärkeitä. 

- Äärimmäinen joustamattomuus. Hän esimerkiksi päätti kerran, että tästä lähin hän tekee asiaa X joka päivä klo 18-19. Ja niin teki. Ei siinä mitään, mutta esimerkiksi jos meillä oli menoa, niin hän ei voinut millään esimerkiksi siirtää tuota aikaa edes puolella tunnilla aikaisemmaksi tai myöhemmäksi. Koko muu elämä piti taipua siihen että klo 18-19 hän tekee tuota asiaa, riippumatta siitä missä olemme tai mitä teemme. Ei puhettakaan että esimerkiksi elokuviin olisi voinut varata liput näytökseen joka alkaisi klo 19, koska hän ei kyennyt millään lailla muokkaamaan tuota omaa henkilökohtaista aikatauluaan. Hän myös saattoi jättää ruoan syömättä kokonaan jos siinä oli yhtään mitään uutta. Ei edes maistanut. Muistan kun kerran laitoin salaattiin retiisiä, niin hän ei voinut syödä sitä. Ei edes nyppimällä retiisit pois, vaan minun olisi pitänyt tehdä alusta kokonaan uusi salaatti. 

- Mustavalkoinen, joko-tai -ajattelu. Hän ei oikeasti kyennyt kultaiseen keskitiehen oikein missään. Jos rahaa säästettiin niin sitten sitä säästettiin ihan äärimmäisyyksiin asti (tyyliin, ei osteta vessapaperia koska onhan meillä bidee-suihku). Kaikkeen piti keksiä sääntöjä, joita noudatettiin orjallisesti. Kuten esimerkiksi jos hän päätti, että päivässä ruokaan sai mennä kymmenen euroa, niin se ei tosiaan saanut ylittää tuota rajaa edes kymmenellä sentillä. Työhaastatteluun hän oli ensin menossa reikäisissä kollareissa, kun suosittelin pukeutumaan vähän siistimmin, niin hän sitten pukeutui pukuun kravatteineen päivineen. Ehjät farkut ja siisti neule eivät käyneet, vaan se oli joko roskiksesta noussut- look tai sitten se viimeisen päälle sliipattu juhla-look (jota hän ei kirveelläkään sitten juhliin ikinä suostunut laittamaan...).

Minä ja mieheni ollaan molemmat kirjolla. Itse olin parisuhteessa nentin kanssa melkein 10 vuotta ja pakko myöntää, että arki hänen kanssaan oli helpompaa. Hän osasi oma-aloitteisesti hoitaa kotia ja hänellä oli hyvät tunnetaidot. Ero tuli sitten minun mielenterveysongelmien takia, minulla ei ollut as-diagnoosia vielä tuolloin.

Nykyään joudun siivoamaan nykyisen mieheni sotkut, hän ei osaa käyttää edes pyykin- ja astianpesukoneita.  Ruoanlaitosta puhumattakaan... Suhteen alkuhuuman jälkeen hän lopetti puhumisen ja tekee ylipitkää työpäivää ja harrastaa yksin omaa ekkoaan. Mutta silti rakastan... 

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Yksilöitä hekin ovat. Ex oli epäaidoin ihminen jota voi kuvitella. Matki elämänsä suosituimmilta. Kutsutaan maskingiksi. Av:lla olisi haukuttu narsistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Musta on ihan ok olla parisuhteessa sellaisen as-tyypin kanssa, jolla on vaikeuksia tuoda oikea määrä broileria kaupasta kastiketta varten tai lajitella sukat hänen ja minun sukkiin.

Mulle ei olisi ok olla suhteessa tyypin kanssa, jonka ongelmat olisi vaikkapa alkoholinkäytön tai uskollisuuden alueilla, vaikka hän olisi kuinka normaali ja arjenhallinta priimaa.

Eroa ihmeessä, mutta älä sit valita raskasta elämää. Tällaiset uhkailut on vyön alle potkimista.

Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.

Kaikki oli hyvin, kunnes muutokset töissä alkoivat aiheuttaa kuormitusta, joista seurasi mielenterveyden ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Minua ei häiritse arjenhallintaongelmat. Enemmänkin häiritsisi esimerkiksi, jos puolisolla olisi päihdeongelma (luen päihdeongelmaksi myös humalahakuisen juomisen tai tupakoinnin). Neurokirjon ihmiset ovat usein hyvin piristävää seuraa ja heidän kanssaan leikkimielisyys voi jatkua koko elämän loppuun asti. Siinä ei paljon häiritse sitten enää se, jos toinen ei saa aikaiseksi imuroida tai hoitaa tiskausta: noita varten voi sitten vaikka ostaa siivouspalvelut jostain yrityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Rakkaus on sokeaa. Itse en nuorena tajunnut, miten paljon puutteita miehellä oli, ajattelin että on komea, terävä, hauska ja omaperäinen. En itsekään ollut silloin mikään kodin hengetär, koska minulle ei oltu opetettu kotona esim ruoanlaittoa ollenkaan, mutta opin kyllä nopeasti kaikki tarvittavat taidot, vaikeitahan ne eivät ole. Mikään ylisiisti en ole itsekään, mutta sentään siivoan säännöllisesti ja vaikka en jaksa perusteellisesti aina kaikkea (useimmiten yksin) tehdä, niin ainakin tiedän mitä ns. pitäisi tehdä (esim ikkunat täytyy pestä välillä, lakanat vaihtaa, uuni pestä jne, mies kun ei näitä monen muun asian lisäksi hoitaisi ikinä).

Ei osaa itsellekään ostaa vaatteita vaan reikäisissä verkkareissa kulkee julkisilla paikoilla. Miten voisi lapsille ymmärtää mitään uusia vaatteita ostaa? Mietin että mitenköhän sellaisissa perheissä pärjätään, joissa molemmilla vanhemmilla samanlaisia puutteita...

Toisaalta kuitenkin hänellä on pari harrastusta, johon hankkii kaikki mahdolliset varusteet viimeisen päälle. Myös omia tärkeitä menoja osaa hoitaa kyllä ja työnkin hoitaa hyvin. Kotiasiat eivät ole korkealla tärkeyslistalla, vaikka tietää että olen aivan loppu ja uupunut, ja olen miljoonat kerrat kertonut mitä toivoisin että hän tekisi. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin aika pitkään aspergernaisen kanssa. Jotenkin vain sammui halut, kun ei käynyt suihkussa tai vaihtanut vaatteita ikinä, jos ei erikseen siitä sanonut.

Jotakin muuta problematiikkaa tuo. Minulla on Asperger, ja olen aivan ylihygieeninen. Siitä on ihan mainintakin diagnoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten naiset päädytte yhteen tällaisten miesten kanssa, joilla on arjen hallinnassa vaikeuksia? 

Rakkaus on sokeaa. Itse en nuorena tajunnut, miten paljon puutteita miehellä oli, ajattelin että on komea, terävä, hauska ja omaperäinen. En itsekään ollut silloin mikään kodin hengetär, koska minulle ei oltu opetettu kotona esim ruoanlaittoa ollenkaan, mutta opin kyllä nopeasti kaikki tarvittavat taidot, vaikeitahan ne eivät ole. Mikään ylisiisti en ole itsekään, mutta sentään siivoan säännöllisesti ja vaikka en jaksa perusteellisesti aina kaikkea (useimmiten yksin) tehdä, niin ainakin tiedän mitä ns. pitäisi tehdä (esim ikkunat täytyy pestä välillä, lakanat vaihtaa, uuni pestä jne, mies kun ei näitä monen muun asian lisäksi hoitaisi ikinä).

Ei osaa itsellekään ostaa vaatteita vaan reikäisissä verkkareissa kulkee julkisilla paikoilla. Miten voisi lapsille ymmärtää mitään uusia vaatteita ostaa? Mietin että mitenköhän sellaisissa perheissä pärjätään, joissa molemmilla vanhemmilla samanlaisia puutteita...

Toisaalta kuitenkin hänellä on pari harrastusta, johon hankkii kaikki mahdolliset varusteet viimeisen päälle. Myös omia tärkeitä menoja osaa hoitaa kyllä ja työnkin hoitaa hyvin. Kotiasiat eivät ole korkealla tärkeyslistalla, vaikka tietää että olen aivan loppu ja uupunut, ja olen miljoonat kerrat kertonut mitä toivoisin että hän tekisi. T. Ap

Moni Asperger hoitaa tasan ne asiat jotka kiinnostaa. Ja hyvin hoitaakin. Kyse on siitä, että he eivät _välitä _ muusta kuin itsestään ja omista mielihaluistaan.

Eksäni ehkä asperger, ehkä narsisti ehkä molempia. 

Sairaan hankala tapaus jonka kanssa mikään ei ole ollut ikinä normaalia.