Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
kpää käytös on kpäätä käytöstä, olipa henkilö sitten as tai neuronormaali. Minua ei kiinnosta, onko ihminen mikä, mutta käytös minua kohtaan ratkaisee sen että miten minä arvostan kyseistä henkilöä tai en arvosta.
Ja nämä as ihmiset eivät monesti vain ymmärrä olevansa töykeitä. Ihan sama mulle, vaikka se ei olisi tahallista, niin se käytös määrittää mulle sen vietänkö tämän ihmisen kanssa aikaa ja arvostanko häntä vai en.
Turha on kenenkään siis vedota siihen että no minä nyt vain olen tällainen. Kaikkien meidän teot, käytös ja sanat kertovat sen, että millaisia me olemme ihmisinä.
Tämä on hyvä aivan kaikkien ymmärtää, olit sitten niinsanotusti normaali, adhd, ihan sama mikä
>Minua ei kiinnosta, onko ihminen mikä, mutta käytös minua kohtaan ratkaisee sen että miten minä arvostan kyseistä henkilöä tai en arvosta.
>Turha on kenenkään siis vedota siihen että no minä nyt vain olen tällainen.
Vetoat juuri itse siihen millainen SINÄ olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisiä ovat. Mutta kuinka moni kestää oikeasti raatorehellisyyttä. Toisaalta jos asperger käy sinuun kuumana, niin ainakin tiedät, että ihan oikeasti hän haluaa sinua todella.
Aika harva kestää.
Työ-ja yksityiselämässä pitää osua palikat kohdilleen ettei tule ongelmia tai joudu muuten vain jarruttelemaan omaa tekemistä ja puhetta.
Onneksi asutaan Suomessa. Muualla voisi elämä olla aivan helvetisti vaikeampaa.
Yks tärkein asia nenttipuheessa on muistaa, että mikä on meille asseille neutraalia, nenteille voi olla jotenkin arvolatautunutta. Sitä ei voi omalla intuitiolla tajuta, vaan se pitää erikseen ajatella. Ei voi puhua samalla tavalla "suoraan", vaan täytyy himmailla ja erikseen miettiä mitä voi sanoa ja miten voi sanoa. Sitä se "maskaus" on. Toisen, itselle epäluonnollisen, kielen puhumista.
Kuulostaa perus suomalaiselta mieheltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit saattavat vaikuttaa yliloogisilta adhd:n tunnetiloje
ADHD-tyypin ajatusmaailma on usein loogisempi kuin nentin. ADHD ja asperger ovat usein samalla henkilöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit saattavat vaikuttaa yliloogisilta adhd:n tunnetiloje
Vaikee tajuta näin assena, että miten se parisuhde edes syntyy, jos kumppanit puhuu ihan eri kieltä. Kun on erilainen käyttöjärjestelmä, niin erilaisuus alussa viehättää? Miten se nentti ei jo heti tunne oloaan torjutuksi, kun asse ei ilmaise tunteitaan niin että nentti kokis yhteyttä? Miten edes syntyy mitään?
Ei mulla vaan synny, mutta oon laittanu sen just sen piikkiin, että tunteet ei välity ulospäin, eikä aina niin helposti herääkään ja lisäksi kaipaan aika paljon myös omaa tilaa. Kaverit on sitten riittävän samanmoisia, nähdään suht' harvoin ja ollaan suoria ja "töykeitä", ei tarvii esittää...
"Vaikee tajuta näin assena, että miten se parisuhde edes syntyy, jos kumppanit puhuu ihan eri kieltä. Kun on erilainen käyttöjärjestelmä, niin erilaisuus alussa viehättää? Miten se nentti ei jo heti tunne oloaan torjutuksi, kun asse ei ilmaise tunteitaan niin että nentti kokis yhteyttä? Miten edes syntyy mitään? "
Onhan se alussa kepeää kaikilla. Näytetään paras puoli itsestä, maskataan, on huumoria, seksuaalista kemiaa, yhteisiä puheenaiheita, samanlaisia arvoja yms. Vasta konfliktien tullen se viimeistään punnitaan miten loppupeleissä tulee toimeen ja toista ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä haukkui aina vammaiseksi. Minä olin vammainen ja hän kuulemma oikea tunteellinen ihminen. Trauma jäi ja siitä toivun vielä pitkään. Vaikeuksia luottaa enää keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisiä ovat. Mutta kuinka moni kestää oikeasti raatorehellisyyttä. Toisaalta jos asperger käy sinuun kuumana, niin ainakin tiedät, että ihan oikeasti hän haluaa sinua todella.
Aika harva kestää.
Työ-ja yksityiselämässä pitää osua palikat kohdilleen ettei tule ongelmia tai joudu muuten vain jarruttelemaan omaa tekemistä ja puhetta.
Onneksi asutaan Suomessa. Muualla voisi elämä olla aivan helvetisti vaikeampaa.
Yks tärkein asia nenttipuheessa on muistaa, että mikä on meille asseille neutraalia, nenteille voi olla jotenkin arvolatautunutta. Sitä ei voi omalla intuitiolla tajuta, vaan se pitää erikseen ajatella. Ei voi puhua samalla tavalla "suoraan", vaan täytyy himmailla ja erikseen miettiä mitä voi sanoa ja miten voi sanoa. Sitä se "maskaus" on. Toisen, itselle epäluo
Onneksi sitä on itse kehittynyt vuosien mittaan sen verran, että on oppinut tunnistamaan aiheet sekä ihmistyypit joiden seurassa pitää olla hyvin varovainen. Jos ei kaipaa ongelmia. Toki työelämässä ongelmilta on edelleen hyvinkin vaikeaa välttyä kun joku kysyy rehellistä mielipidettä.
Harva sitä kestää ja osaa hahmottaa että se on vain mielipide muiden joukossa, eikä henkilökohtainen hyökkäys tai muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit saattavat vaikuttaa yliloogisilta adhd:n tunnetiloje
Sinua siis traumatisoi se, että sinun mielestäsi joku toinen ihminen vaikuttaa narsistiselta vaikka ei olekaan narsisti? Ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit
Mutta edelleen tässä on se kysymys, että miksi takertua kynsin hampain onnettomaan suhteeseen niin pitkään, että siitä tulee itsellekin traumoja? Onko se siis assin vastuulla kantaa se nenttiosapuoli vaikka niska-perseotteella ulos, jos tämä ei itse ymmärrä lähteä?
Tuostako nentti ei traumatisoituisi? Johan täällä jo joku valitti kun as jätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisiä ovat. Mutta kuinka moni kestää oikeasti raatorehellisyyttä. Toisaalta jos asperger käy sinuun kuumana, niin ainakin tiedät, että ihan oikeasti hän haluaa sinua todella.
Aika harva kestää.
Työ-ja yksityiselämässä pitää osua palikat kohdilleen ettei tule ongelmia tai joudu muuten vain jarruttelemaan omaa tekemistä ja puhetta.
Onneksi asutaan Suomessa. Muualla voisi elämä olla aivan helvetisti vaikeampaa.
Yks tärkein asia nenttipuheessa on muistaa, että mikä on meille asseille neutraalia, nenteille voi olla jotenkin arvolatautunutta. Sitä ei voi omalla intuitiolla tajuta, vaan se pitää erikseen ajatella. Ei voi puhua samalla tavalla "suoraan", vaan täytyy himmailla ja erikseen miettiä mitä voi sanoa ja miten voi sanoa. Sitä se "maskaus" on. Toisen, itselle epäluo
Ja taas tuo typerä sana, maskaus. Että mikä mäski? Ei kannata lukea niitä jenkki höpösivustoja ja käyttää omituista termistöä suomeksi väännettynä. Puhukaa ihan naamioimisesta/naamion pitämisestä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit
"Mutta edelleen tässä on se kysymys, että miksi takertua kynsin hampain onnettomaan suhteeseen niin pitkään, että siitä tulee itsellekin traumoja? Onko se siis assin vastuulla kantaa se nenttiosapuoli vaikka niska-perseotteella ulos, jos tämä ei itse ymmärrä lähteä?"
Et ole ikinä kuullut läheisriippuvuudesta? Ai niin, et tietenkään ole heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän nentit mahtavat kuvitella pärjäävänsä sitten, kun kolmas maailmansota alkaa, kun näinkin pienet asiat ovat elinikäisesti traumatisoivia?
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nentit mahtavat kuvitella pärjäävänsä sitten, kun kolmas maailmansota alkaa, kun näinkin pienet asiat ovat elinikäisesti traumatisoivia?
Pitääkö tässä alkaa opetella venäjää ja kiinaa?
Mä olen ainakin oppinut vaikka mitä tän suhteen aikana, kun on pitänyt uudelleenarvioida omaa sanallista ja sanatonta viestintää ja miettiä paljon enemmän sitä miten toinen tulkitsee mun ilmeitä tai puheita. Mutta matka on vasta alussa ja paljon on opittavaa ja omaksuttavaa siinä miten parhaiten kommunikoidaan ja miten saadaan hommat hoitumaan, ja kieltämättä välillä tuntuu siltä, että ei saada, mun on vaikea olla loukkaantumatta kun tuntuu että toinen ei välitä mun tunnetiloista, vaikka tiedän, että se ei ole niin yksinkertaista. t. aspergerin tyttöystävä
Ja loppupeleissä pitää miettiä miten paljon itse on kykenevä ja/tai valmis sietämään, jos koko ajan on jotenkin paha olla väärinkäsitysten tms. takia ja jos asiat ei parane yrittämälläkään. Tää on ihan selvä, että itse pitää miettiä omaa jaksamista ja ottaa vastuu siitä, että lopettaa suhteen sen sijaan että marttyroi vuosikausia. t. aspergerin tyttöystävä
"Sinua siis traumatisoi se, että sinun mielestäsi joku toinen ihminen vaikuttaa narsistiselta vaikka ei olekaan narsisti? Ihan oikeasti?"
Kyllä. Minua traumatisoi narsistinen käytös huolimatta siitä onko henkilöllä lääkärin asettamaan narsistin diagnoosia tai ei.
Mulla on vuosien varrella ollut työkavereina useitakin nepsyksi arvelemiani tyyppejä. Olen tykännyt heidän laajasta asiantuntevuudestaan, työasioihin keskittymisestä ja rehellisyydestään. Mutta mutta, parisuhteeseen en enää haluaisi ryhtyä aspergerin tai adhd-tyypin kanssa. Jälkimmäisen kanssa on vaikea kestää myöhästelyjä ja siivoamattomuutta vaikka kuinka olisi ihanan luova ja kultturelli ihminen. Asperger taas ei ymmärtänyt, miksei riitä, että kerran sanoo tykkäävänsä. Seksi oli mekaanista vaikka taisi olla hänelle yksi etkoista. Kun yritin kertoilla hänelle suhteen vaikeuksista, sain kuulla, kuinka hänellä on vaikeaa, kun minä olen osoittautunut mt-ongelmaiseksi kaikkine tunteineni. Eli enpä osaa sanoa, miten tuota olisi pitemmän päälle jaksanut. Parempi pysytellä kaverilinjalla näiden älykköjen kanssa.
Mutta edelleen tässä on se kysymys, että miksi takertua kynsin hampain onnettomaan suhteeseen niin pitkään, että siitä tulee itsellekin traumoja? Onko se siis assin vastuulla kantaa se nenttiosapuoli vaikka niska-perseotteella ulos, jos tämä ei itse ymmärrä lähteä?