Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
"Näinpä. Erikoistahan se kun loogisuudesta suututaan"
Logiikka on vain päättelyä jostain lähtökohdasta johonkin lopputulokseen. Lähtökohta voi olla virheellinen tai puutteellisesti ymmärretty. Onko lopputulos tällöin oikea vai väärä?
Ja millä muulla kuin logiikalla voidaan sun mielestä tarkastella sitä, onko lähtökohta virheellinen vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että emme me kaikki aspergerit/autismin kirjolla olevat ole samanlaisia. Ei edes ne autistiset piirteet ole kaikilla samanlaiset. Lisäksi meillä on myös neurotyypillisiä piirteitä, luonteita, lahjakkuuksia, taipumuksia, yms. joita on ihan kaikenlaisilla muillakin ihmisillä.
Esim. on autisteja, jotka ovat tosi hyviä eläinten kanssa kommunikoinnissa, ja toiset taas eivät tajua eläimistä yhtään mitään.
Jotkut autistit ovat "yliloogisia", ja toiset taas eivät tajua logiikasta yhtään mitään, ja kaikkea siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muuten olen niin v****mainen akka, että menen röyhkeästi diagnoosini taakse, jos kanssaihmiset kokevat autistisista piirteistäni johtuvan käytökseni ongelmallisena. Autismi ei ole minun oma valintani, ja autistiset piirteeni ovat minulla synnynnäisiä.
AS-nainen
Johon minä totean, että minun ei ole pakko olla kanssasi tekemisissä.
-Neurotyypillinen
Eikä minun neuroepätyypillisyyteni tule esille kaikissa tilanteissa. En hiero sitä kanssaihmisteni naamoihin. Voi olla, että olemme olleet tekemisissäkin, ja et ole tiennyt neuroepätyypillisyyksistäni. Mutta jos olemme olleet tekemisissä, se on todennäköisesti tapahtunut aikana, jolloin en vielä tiennyt olevani neuroepätyypillinen, joten en mennyt "diagnoosini taakse", mutta kuitenkin totesit, että olen henkilö, jonka kanssa et halua olla missään tekemisissä.
AS-nainen
Minua on mietityttänyt monesti se, että miten assit kokee elokuvat ja kaunokirjallisuuden. Siis eläytyvätkö? Kiitos vastaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muuten olen niin v****mainen akka, että menen röyhkeästi diagnoosini taakse, jos kanssaihmiset kokevat autistisista piirteistäni johtuvan käytökseni ongelmallisena. Autismi ei ole minun oma valintani, ja autistiset piirteeni ovat minulla synnynnäisiä.
AS-nainen
Johon minä totean, että minun ei ole pakko olla kanssasi tekemisissä.
-Neurotyypillinen
Syy siihen, miksi et halua olla kanssani tekemisissä, ei johdu diagnoosista, vaan niistä piirteistä/ominaisuuksista, joiden vuoksi minulla on se diagnoosi. Tai sitten ihan vain siitä v****maisuudesta, joka ei liity varsinaisesti autismiin tai diagnoosiin, vaan on seurausta siitä, että minua kohtaan on usein käyttäydytty v****maisesti. Eli opittu käyttäytymismalli.
Vierailija kirjoitti:
Minua on mietityttänyt monesti se, että miten assit kokee elokuvat ja kaunokirjallisuuden. Siis eläytyvätkö? Kiitos vastaamisesta.
Minä ainakin olen lukenut ihan fanaattisesti koko ikäni, ja nuorempana myös katsonut ihan hirveästi elokuvia (nykyään olen aika kranttu elokuvien suhteen, niin tulee katsottua vähemmän, eikä yleensä jaksa perus-Hollywoodmeininkiä).
Sen sijaan en ole ihan varma, mitä eläytymisellä tarkoitetaan tässä. Hahmoihin harvemmin samastun, paitsi niihin kai koomisiksi tarkoitettuihin nörtteihin ja tiedemiehiin jne. Siis eläydyn ja ymmärrän niitä hahmoja kyllä, mutta en koe samankaltaisuutta. Mutta taas juuri tuota, että kirjojen kautta voi kokea ymmärtävänsä täysin erilaisten ihmisten kokemusmaailmaa, pidän tosi tärkeänä. Se kehittää empatiakykyä, joka mulla muutenkin on erittäin voimakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee. Jokainen ihan itse päättää paljonko paskaa sietää toisilta ihmisiltä eikä se ole siitä kiinni miksi se toinen on töykeä/loukkaava/whatever, kusipäisyyttään vai neurokirjon takia.
Mutta harva on pelkästään ikävä ihminen, vaan voi olla hyvinkin ihana muuten mutta joissain asioissa kamala. Eikä tääkään tietty riipu neurokirjosta vaan tosi monesta asiasta. Sillon pitää vaan miettii omalla kohdalla pystyykö/haluaako yrittää ymmärtää ja sopeutua itse, vai ei. Sekin pitää ymmärtää, että jos päättää hyväksyä ja sopeutua, sitä saattaa huomaamattaan traumatisoida itsensä siinä samassa. t. aspergerin tyttöystävä
Vierailija kirjoitti:
Minua on mietityttänyt monesti se, että miten assit kokee elokuvat ja kaunokirjallisuuden. Siis eläytyvätkö? Kiitos vastaamisesta.
Voin vastata vain omasta puolestani. Elokuviin minun on vaikea eläytyä, mutta kaunokirjallisuuteen pystyn hyvinkin vahvasti eläytymään. Esim. "tiedän" miltä Harry Potter näyttää kirjoissa, ja elokuvissa hän näyttää "väärältä". Mutta tärkein syy, miksi en pysty elokuvista nauttimaan, on niiden nopea tempo ja kohtausten pirstaleisuus. Joitakin tosi tapahtumiin pohjautuvia elokuvia olen kuitenkin pystynyt katsomaan.
Sanotaan, että autisti ei osaa valehdella. Itse en pidä fiktiivisten tarinoiden kertomista valehteluna, koska siinä ei yritetä uskotella lukijalle/kuulijalle/katsojalle että tarina olisi totta. Olen myös itse kirjoittanut fiktiivisiä tarinoita. Tositarinoiden kirjoittaminen on minulle vaikeaa, koska silloin minun pitäisi pystyä tarkistamaan joka lauseen todenperäisyys. En voisi kirjoittaa todellisen henkilön suuhun sanoja, joita hän ei ole sanonut sanasta sanaan juuri sillä tavalla kuin ne kirjoitan. Omaelämänkertaa en pystyisi tästä syystä kirjoittamaan.
AS-nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuosien varrella ollut työkavereina useitakin nepsyksi arvelemiani tyyppejä. Olen tykännyt heidän laajasta asiantuntevuudestaan, työasioihin keskittymisestä ja rehellisyydestään. Mutta mutta, parisuhteeseen en enää haluaisi ryhtyä aspergerin tai adhd-tyypin kanssa. Jälkimmäisen kanssa on vaikea kestää myöhästelyjä ja siivoamattomuutta vaikka kuinka olisi ihanan luova ja kultturelli ihminen. Asperger taas ei ymmärtänyt, miksei riitä, että kerran sanoo tykkäävänsä. Seksi oli mekaanista vaikka taisi olla hänelle yksi etkoista. Kun yritin kertoilla hänelle suhteen vaikeuksista, sain kuulla, kuinka hänellä on vaikeaa, kun minä olen osoittautunut mt-ongelmaiseksi kaikkine tunteineni. Eli enpä osaa sanoa, miten tuota olisi pitemmän päälle jaksanut. Parempi pysytellä kaverilinjalla näiden älykköjen kanssa.
Jos on oikeasti älykäs assi, niin ymmärtää tunneälyn asioita teorioiden kautta. Että vaikka ei intuitiolla tajua, niin pystyy luomaan mielessään mallin, että miten muiden tunne-elämä toimii. Ei ala jankkaamaan, että miksi näin, vaan hyväksyy ja älyllä ymmärtää sitä toisen erilaisuutta.
"Jos on oikeasti älykäs assi, niin ymmärtää tunneälyn asioita teorioiden kautta. Että vaikka ei intuitiolla tajua, niin pystyy luomaan mielessään mallin, että miten muiden tunne-elämä toimii. Ei ala jankkaamaan, että miksi näin, vaan hyväksyy ja älyllä ymmärtää sitä toisen erilaisuutta. "
Näin. Plus että ei meistä monet ole mitenkään tunteettomia tai tunneälyttömiä. Jokainen asperger on kuitenkin ihan oma yksilönsä, ja itseasiassa autistit on keskenään erilaisempia, kuin neurotyypilliset ihmiset keskenään. Asperger voi ihan hyvin olla todella tunteellinen, osoittaa rakkautta jatkuvasti sekä sanoin että teoin, rakastaa läheisyyttä ja kosketusta jne. Mulla ei muunlaisista olekaan kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on mietityttänyt monesti se, että miten assit kokee elokuvat ja kaunokirjallisuuden. Siis eläytyvätkö? Kiitos vastaamisesta.
Minä ainakin olen lukenut ihan fanaattisesti koko ikäni, ja nuorempana myös katsonut ihan hirveästi elokuvia (nykyään olen aika kranttu elokuvien suhteen, niin tulee katsottua vähemmän, eikä yleensä jaksa perus-Hollywoodmeininkiä).
Sen sijaan en ole ihan varma, mitä eläytymisellä tarkoitetaan tässä. Hahmoihin harvemmin samastun, paitsi niihin kai koomisiksi tarkoitettuihin nörtteihin ja tiedemiehiin jne. Siis eläydyn ja ymmärrän niitä hahmoja kyllä, mutta en koe samankaltaisuutta. Mutta taas juuri tuota, että kirjojen kautta voi kokea ymmärtävänsä täysin erilaisten ihmisten kokemusmaailmaa, pidän tosi tärkeänä. Se kehittää empatiakykyä, joka mulla muutenkin on erittäin voimakas.
Sympatiakyky pitäisi varmaan sanoa. Empatia on empatiaa. Se ei ole varsinainen tunne.
Sympatia on sitä, kun tunnetaan toisen tunteita ja eletään niiden mukana. Empaattinen on ikään kuin sivustakatsoja tai matkustaa sivuvaunussa mukana, sympaattinen taas tarttuu rattiin ja huutaa, kun kuskikin huutaa. Voi olla jopa vaikeaa olla huutamatta. Se ei ole sama asia kuin empatia. Mielestäni autistit on lähes empatiakyvyttömiä. Psykologit on sotkeneet tämän asian huolella. Heissä on paljon autisteja!
"Sympatiakyky pitäisi varmaan sanoa. Empatia on empatiaa. Se ei ole varsinainen tunne.
Sympatia on sitä, kun tunnetaan toisen tunteita ja eletään niiden mukana. Empaattinen on ikään kuin sivustakatsoja tai matkustaa sivuvaunussa mukana, sympaattinen taas tarttuu rattiin ja huutaa, kun kuskikin huutaa. Voi olla jopa vaikeaa olla huutamatta. Se ei ole sama asia kuin empatia. Mielestäni autistit on lähes empatiakyvyttömiä. Psykologit on sotkeneet tämän asian huolella. Heissä on paljon autisteja!"
Ei. Nimenomaan puhuin juuri empatiasta, en todellakaan sympatiasta. Olen erittäin tietoinen noiden kahden erosta. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää nimenomaan empatiakykyä. Ja me autistit ei todellakaan olla empatiakyvyttömiä! Justhan sanoin, että mulla on synnynnäisesti erittäin voimakas empatiakyky.
Empatiahan on nimenomaan kykyä eläytyä toisen kokemusmaailmaan ja ymmärtää sitä, vaikka ei itse kokisi samoin eikä pitäisi sitä toista hyvänä ja sympaattisena tyyppinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkaakseni vielä, niin empatian kokemistahan just edesauttaa älykkyys ja loogisuus - ei tarvitse tuntea samoin kuin toinen tuntee, mutta pystyy loogisesti päättelemään ja ymmärtämään, miksi se toinen tuntee niin.
Mä koen empatiaa kaikkia kohtaan, myös niitä "pahoja" kohtaan joita kohtaan en niinkään koe sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaakseni vielä, niin empatian kokemistahan just edesauttaa älykkyys ja loogisuus - ei tarvitse tuntea samoin kuin toinen tuntee, mutta pystyy loogisesti päättelemään ja ymmärtämään, miksi se toinen tuntee niin.
Mä koen empatiaa kaikkia kohtaan, myös niitä "pahoja" kohtaan joita kohtaan en niinkään koe sympatiaa.
Tunnistatko toisten tunnetilat kasvojen ilmeistä tai käytöksestä? Et esim. toinen on pahoittanut mielensä jostain mitä sanoit tai teit tms? Musta tuntuu et tää on isoin ongelma meidän suhteessa, toinen ei ymmärrä mun sanatonta viestintää vaan koheltaa menemään vaan. Ja välillä tuntuu ettei se ymmärrä sittenkään vaikka väännän rautalangasta miltä musta tuntuu ja miksi. Kuitenkin monessa asiassa hän on todella empaattinen ja rakastettava. t. aspergerin tyttöystävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkaakseni vielä, niin empatian kokemistahan just edesauttaa älykkyys ja loogisuus - ei tarvitse tuntea samoin kuin toinen tuntee, mutta pystyy loogisesti päättelemään ja ymmärtämään, miksi se toinen tuntee niin.
Mä koen empatiaa kaikkia kohtaan, myös niitä "pahoja" kohtaan joita kohtaan en niinkään koe sympatiaa.
Tunnistatko toisten tunnetilat kasvojen ilmeistä tai käytöksestä? Et esim. toinen on pahoittanut mielensä jostain mitä sanoit tai teit tms? Musta tuntuu et tää on isoin ongelma meidän suhteessa, toinen ei ymmärrä mun sanatonta viestintää vaan koheltaa menemään vaan. Ja välillä tuntuu ettei se ymmärrä sittenkään vaikka väännän rautalangasta miltä musta tuntuu ja miksi. Kuitenkin monessa asiassa hän on todella empaattinen ja rakastettava. t. aspergerin tyttöystävä
Mä taidan tunnistaa keskivertoa assia paljon paremmin, mutta tarviin silti sanallisen varmistuksen asialle. Mut ihmisyys on silleen mun erityismielenkiinnon kohde, että saatan tosiaan poiketa monesta muusta aspergerista tässä asiassa.
Se on hyvin tyypillistä, että asperger ei ymmärrä sanatonta viestintää, eli on tosi hyvä, jos osaat sanallisesti selittää ne asiat, etkä odota, että toinen muuten tajuais niitä. Eikä me ihmiset silti aina tajuta toisiamme. Ehkä asiasta keskustelemalla vois päätyä siihen, että toinen osaa hyväksyä sen, että vaikka hän ei ymmärtäis miksi susta tuntuu joltain, niin ymmärtäisi, että se sun kokemus on kuitenkin sulle tosi, ja hänen pitää hyväksyä se että se on niin vaikkei hän sitä sun kokemusta aina ymmärtäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuosien varrella ollut työkavereina useitakin nepsyksi arvelemiani tyyppejä. Olen tykännyt heidän laajasta asiantuntevuudestaan, työasioihin keskittymisestä ja rehellisyydestään. Mutta mutta, parisuhteeseen en enää haluaisi ryhtyä aspergerin tai adhd-tyypin kanssa. Jälkimmäisen kanssa on vaikea kestää myöhästelyjä ja siivoamattomuutta vaikka kuinka olisi ihanan luova ja kultturelli ihminen. Asperger taas ei ymmärtänyt, miksei riitä, että kerran sanoo tykkäävänsä. Seksi oli mekaanista vaikka taisi olla hänelle yksi etkoista. Kun yritin kertoilla hänelle suhteen vaikeuksista, sain kuulla, kuinka hänellä on vaikeaa, kun minä olen osoittautunut mt-ongelmaiseksi kaikkine tunteineni. Eli enpä osaa sanoa, miten tuota olisi pitemmän päälle jaksanut. Parempi pysytellä kaverilinjalla näiden älykköjen kanssa.
Jos on oikeasti älykäs assi, niin ymmärtää tunneäl
Ideaalitilanteessa näin, mutta tosielämässä monikaan aspergermies ei ole kovinkaan kiinnostunut perehtymään psykologisiin teorioihin. On hyvin helppo rinnastaa itsensä tässä suhteessa perinteisiin suomalaisiin miehiin. Lisäksi jos autismi on periytynyt äidin kautta, on naisen malli voinut tulla häneltä. Ja kun moni autismikirjolainen ei pidä katsekontaktista ja tietynlaisesta koskettelusta, on romantiikka epäluontevampaa.
Vauvapalstan viestejä lukiessa parantuu sairaudesta nimeltään empatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on as ja on kyllä lottovoittoon verrattavissa. Arki toimii mahtavasti ja riitoja on tosi harvoin. Mies on moderni ja oikeudenmukaisuuden perikuva ja välillä itken ilosta, kun kuuntelen ystävien miesten tunkkaisia ajatusmaailmoja ja typeriä tempauksia.
Onko sinulla itsellä as-piirteitä? Jostain luin että suhteet asseilla ja nenteillä ovat tuhoon tuomittuja...Vain kaksi as-piirteistä voivat ymmärtää toisiaan ja olla onnellisia yhdessä. Onko tosiaan näin? En osaa sanoa, voi olla että itsellänikin jotain piirteitä on..
Ei tietenkään pidä yleistää, kyllä joillakin neurokirjavilla on nenttikumppaneita. Tämä vaatii tietenkin ymmärrystä puolin ja toisin, sekä ennen kaikkea kommunikaatiota.
T. AS-nainen
Mitä jos se as-puoliso ei kykene kommunikoimaan samoin kuin nentit? Miten sitä voisi opettaa?
Tuo on oikeastaan minun pointti.