Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhteesta asperger-puolison kanssa?
09.12.2022 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on autismin kirjolla. Minulla on aina ollut sellainen olo, että syvää yhteyttä häneen ei oikein saa, hän on aina vähän etäinen. Viihtyy omissa maailmoissaan koneella. Läheisyydestä ei ymmärrä mitä se oikein tarkoittaa. Hän ei myöskään ymmärrä tai tajua muita asioita, jotka on minulle itsestäänselvyyksiä. Ollaan oltu jo yli 10 vuotta yhdessä. Nykyään osaa esim merkkipäivinä ostaa minulle lahjan/kukkia tms, kun vuosia niitä ensin pyysin. Myös kotitöitä on jonkin verran oppinut tekemään. Mutta tosiaan aloitteellisuus on tosi huonoa mitä tulee ihan arkisiin asioihin. Ei edes hoida asioita omalla tyylillään vaan asioita kylmästi tekemättä, jotka on kuitenkin pakollisia, kun on lapsiakin. Ei myöskään osaa soveltaa ollenkaan tai prioirisoida tekemisiään. Jos olen esim pyytänyt laittamaan pyykit, kun olen pois kotoa illan, niin saattaa unohtaa antaa lapsille ruokaa, jos en sitä muista erikseen pyytää. Vaikka tietenkin jos aikataulut muuttuu, niin tärkeämpää on että lapset saa ruokaa, pyykit voi odottaa. Mutta hän jää täysin jumiin siihen, että olen pyytänyt häntä laittamaan pyykit.
Olen tosi väsynyt jankkaamaan itsestäänselvyyksistä. Mietin onko hän vaan niin välinpitämätön, eikä välitä kuunnella mikä minulle ja muullekin perheelle on tärkeää, vai onko jotain muuta problematiikkaa taustalla ettei vaan suoriudu arjesta. Yksi lapsista on myös haastava ja epäilen että hänkin saattaa olla autismin kirjolla, muitakin oireita on. On tosi erilainen kuin kaksi muuta ja ollut haasteita kaverisuhteissa ym, oppi 3-vuotiaana lukemaan, monella tapaa tosi lahjakas, mutta samalla on haasteita oppia jotain muita yksinkertaisia, etenkin arkisia asioita.
Onko täällä sellaisia jotka ovat parisuhteessa aspergerin kanssa? Onko jotain vinkkejä miten jaksaa suhdetta? Vai onko se vaan tätä taistelua ja pään hakkaamista seinään loppuun saakka ja ainoa vaihtoehto ero?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Saako teidän assi-puolisot "kilareita" kun asiat ei mee niinkuin hän on suunnitellut? Esim. en tykkääkään jostain hänen tekemisestään? Onneksi omani ei ole mitenkään pitkävihainen (tai siis en tiedä onko hän vihainen vai mikä tän kilarin perimmäinen motivaattori edes oikeastaan on, turhautuminen kai? Se ettei ymmärrä mun pahaa mieltä, kun itse on mielestään vaan ajatellut mun parasta?) mutta silti mun on tosi vaikee suhtautua kevyesti asiaan kun toinen kiihtyy mielestäni ihan aiheettomasti ja epäreilusti.
>Saako teidän nentti-puolisot "kilareita" kun asiat ei mee niinkuin hän on suunnitellut?
Esim. en tykkääkään jostain hänen tekemisestään jonka hän automaattisesti lettaa olevan ok, koska se on nenttien hommaa?
Onneksi omani ei ole mitenkään pitkävihainen (tai siis en tiedä onko hän vihainen vai mikä tän kilarin perimmäinen motivaattori edes oikeastaan on, turhautuminen kai?
Se ettei ymmärrä mun pahaa mieltä, kun itse on mielestään vaan ajatellu nenttien parasta?) mutta silti mun on tosi vaikee suhtautua kevyesti asiaan kun toinen kiihtyy mielestäni ihan aiheettomasti ja epäreilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haluaisin ymmärtää ja elää mun asdsi-puolison kanssa ja siksi kyselen kokemuksia ja vertaistukea. Voisko tämä ketju pysyä asiallisena?
Kannattaa tehdä uusi keskustelu jossa on järkevämpi avausviesti. Nyyh, asiamies ei siivoa byää ei houkuttele järkevimpiä vastaajia.
Suksi nyt vi11uun siitä säksättämästä. Aloitus on parin vuoden takaa, joten ap tuskin on täällä enää aivopierujasi lukemassa.
Ei tuo viesti edes ollut ap:lle, pässinpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muuten olen niin v****mainen akka, että menen röyhkeästi diagnoosini taakse, jos kanssaihmiset kokevat autistisista piirteistäni johtuvan käytökseni ongelmallisena. Autismi ei ole minun oma valintani, ja autistiset piirteeni ovat minulla synnynnäisiä.
AS-nainen
Tottakai menet, se diagnoosian on nykyään se mikä oikeuttaa tekemään ja sanomaan mitä tahansa. Kaikki on aina muiden syytä.
Koska nentit ovat joka tapauksessa tuota mieltä, niin miksi nepsy edes yrittäisi olla heidän kanssaan asiallinen?
Nepsyn pitää sietää nenteiltä kaikenlaista idioottipaskaa, mutta takaisin ei saa vittuilla nenteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin kanssa se vain tuntuu niin yksinäiseltä tämä, kun tunneälyllinen maailma on kokonaan poissa. Kyky abstraktiin ja ihmismielen syvällisempää ymmärtämiseen. Sitä ei vain ole - ollenkaan. Kaikki on niin mekaanista. Koska tämä niin tuo, ja koska noin niin näin. Aivan kaikki.
Väsyt selittämään asioita loogisesti, koska maailmassa asiat eivät vain ole aina loogisia. Ihmiset eivät ole loogisia, vaan tuntevia, epärationaalisia ja myös intuitiivisesti käyttäytyviä. Ja vielä paljon muuta siihen päälle.
Siis yrität selittää loogisesti jotain, jonka tarkastelu logiikan kautta ei ole mielekästä edes. Mutta se on ainoa mahdollinen keino, koska toinen ei vain ymmärrä mitään muuta kieltä, kuin sen logiikan.
Esimerkiksi se kivikasvoisuus ja töksäyttely, niin kun toinen ei ihan aidosti ymmärrä sellaisia asioita kuin e
Näinpä. Erikoistahan se kun loogisuudesta suututaan.
En saa kilareita kun asiat ei mene suunnitellusti.
Pystyn näkemään kumppanin naamasta, jos jokin asia ei ole ok, tai jos fiilis on huono. Mun kumppani ei ilmeisesti pysty lukemaan mun sanatonta viestintää tai ilmeitä, eikä osaa tulkita kun meen hiljaiseksi. Yritän tän muistaa, mutta välillä tuntuu että se suoraan sanominenkaan ei vaan mene perille. "En halua, ja musta tuntuu kamalalta kun painostat", ei tunnu tätäkään tajuavan vaikka toi on niin suoraan sanottu ku vain osaan.
Tuntuu siis itsekkäältä, ja siltä, ettei oikein tajuu et mulla voi olla täysin eri mielentila tai halut kuin hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näinpä. Erikoistahan se kun loogisuudesta suututaan."
Jos on itse ihan paskana kun tunteita on loukattu, tai muuten on surumieli, niin toivoisi toiselta lohdutukseksi edes halia jos ei sanallista myötätuntoa osaa osoittaa. Siinä jos vastassa onkin vain kylmä logiikka niin sydänhän siinä murtuu kerta toisensa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tässä komnentoivista on nenttinaisia, jotka olleet suhteessa assimieheen.
Ottakaa huomioon, että toisin päin on paaaljon harvinaisempaa. Assinaiset eivät usein kelpaa kumppaniksi kuin toiselle assille. Vaikka assinainen olisi psyykkisesti nenttimiehen kaltainen eli helposti ymmärretävä, ilman "akkojen oikkuja". Mutta kas, sepä ei nenttimiehiä kiinnosta, yllätys yllätys! Assinaiset eivät usein ole riittävän(?) feminiinisiä nenttimiehille. Näin olen päätellyt.
Yksi heistä
Kateeksi käy miten on näitä ihan palikoita assimiehiä, joilla sitten puolisot hoitaa elämän vaikeat asiat. Löytyispä mullekin neurokirjavana naisena joku normaali mies, joka hoitais jutut, jotka on mulle vaikeita. Mistähän löytyis? Ja miten onnistuisin sellaisen kanssa luo
????
Ilmeisesti taas nentti on loukkaantunut ja pahoittanut mielensä. Vieläpä jonkun toisen puolesta. Tästä on vaikea panna nenttiyttä enää paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sekavaa tämä keskustelu, kun lainaukset eivät toimi kunnolla. Vaikuttaa nenttien tekemältä systeemiltä, heillehän sosiaalinen konformismi on tärkeämpää kuin se, että asiat tulevat kuntoon.
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muuten olen niin v****mainen akka, että menen röyhkeästi diagnoosini taakse, jos kanssaihmiset kokevat autistisista piirteistäni johtuvan käytökseni ongelmallisena. Autismi ei ole minun oma valintani, ja autistiset piirteeni ovat minulla synnynnäisiä.
AS-nainen
Mulla piirteet haittaa eniten itseäni. Vasta aikuisiällä oon tajunnut, miksi mulle on ns. normaali elämä käytännössä mahdotonta ja arki (varsnkin kaikki muutokset ja ns. normaali ympäristö) niin vaikeaa.
Jos/kun kanssaihmiset ei jaksa mua, niin itsehän siitä lopulta kärsin, kun joudun sitten syrjityksi/torjutuksi/ulos duunista tms. Esim. työpaikalla voidaan tehdä muutoksia tiettyyn rajaan asti, mutta jos en selviä ns. normaalista työmäärästä, niin potkuthan siitä seuraa.
Mulla ei ole edes diagnoosia, sillä en vois sellaista saada, koska lapsuudesta ei ole DOKUMENTOITU ongelmia. Olin yksinäinen ja kiusattu lapsi, jonka vaikeudet ei näkyneet muille, kun koulu numeroiden puolesta sujui. Teini-ikä oli täynnä meltdowneja kotona, mutta vanhemmat pisti ne kai teini-iän piikkiin. Aikuisena meen enemmän shutdown-tilaan vaikeuksien edessä, oon oppinut peittämään sen, mutta omaan elämään tietysti vaikuttaa, kun ei saa asioita aikaan.
Olispa fiksu puoliso kuten monilla assimiehillä on. Ei ees tarttis hoitaa asioita, mutta olis läsnä ja rinnalla, sopivasti henkisenä tukena kun jään johonkin ahdistukseen jumiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Näinpä. Erikoistahan se kun loogisuudesta suututaan."
Jos on itse ihan paskana kun tunteita on loukattu, tai muuten on surumieli, niin toivoisi toiselta lohdutukseksi edes halia jos ei sanallista myötätuntoa osaa osoittaa. Siinä jos vastassa onkin vain kylmä logiikka niin sydänhän siinä murtuu kerta toisensa jälkeen.
En nyt näe mitään estettä miksi as ei halaisi puolisoaan. Keskustelu on tietysti varmaan pikemminkin loogisella tasolla, mutta ei se halaamista estä.
Mäkään en nyt ymmärrä tätä aggressiota :(
Haluisisin ymmärtää mun puolisoa paremmin, mut tästä keskustelusta saa sen kuvan, et jotku assit vaan on ilkeitä ja inhottavia ja pitäs vaan deal with it. Ehkä mun kumppanikin on, vaikken haluu sitä uskoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisiä ovat. Mutta kuinka moni kestää oikeasti raatorehellisyyttä. Toisaalta jos asperger käy sinuun kuumana, niin ainakin tiedät, että ihan oikeasti hän haluaa sinua todella.
Aika harva kestää.
Työ-ja yksityiselämässä pitää osua palikat kohdilleen ettei tule ongelmia tai joudu muuten vain jarruttelemaan omaa tekemistä ja puhetta.
Onneksi asutaan Suomessa. Muualla voisi elämä olla aivan helvetisti vaikeampaa.
kpää käytös on kpäätä käytöstä, olipa henkilö sitten as tai neuronormaali. Minua ei kiinnosta, onko ihminen mikä, mutta käytös minua kohtaan ratkaisee sen että miten minä arvostan kyseistä henkilöä tai en arvosta.
Ja nämä as ihmiset eivät monesti vain ymmärrä olevansa töykeitä. Ihan sama mulle, vaikka se ei olisi tahallista, niin se käytös määrittää mulle sen vietänkö tämän ihmisen kanssa aikaa ja arvostanko häntä vai en.
Turha on kenenkään siis vedota siihen että no minä nyt vain olen tällainen. Kaikkien meidän teot, käytös ja sanat kertovat sen, että millaisia me olemme ihmisinä.
Tämä on hyvä aivan kaikkien ymmärtää, olit sitten niinsanotusti normaali, adhd, ihan sama mikä
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en nyt ymmärrä tätä aggressiota :(
Haluisisin ymmärtää mun puolisoa paremmin, mut tästä keskustelusta saa sen kuvan, et jotku assit vaan on ilkeitä ja inhottavia ja pitäs vaan deal with it. Ehkä mun kumppanikin on, vaikken haluu sitä uskoakaan.
Jotkut ihmiset ovat vähän ilkeitä, niin assit kuin nentitkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Itse lähden tuohon vain silloin kun aloite tulee nenteiltä, eli yleistetään nepsyt tietynlaisiksi, väärin nenttejä kohtaan toimiviksi tyypeiksi.
Kääntämällä asian toisinpäin, eli yleistämällä nepsyt, ilmaisen sitä miten tyhmää se on.
Toki en tiedä riittääkö nenteillä (heh,no osalla heistä) itsereflektiokyky ymmärtämään tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä assien tapaa jotenkin ylentää itseään nenttien yläpuolelle ja vastakkainasettelun tarvetta. En minäkään adhd-ihmisenä tuommoiseen ryhdy vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman hyvin kaikkien kanssa.
Jos luet aloitusta ja ketjun aiempia viestejä, niin kyllä se vastakkainasettelu on nimenomaan nenttien puolelta peräisin. Me kuulemma traumatisoimme heidät loppuiäkseen suunnilleen silkalla olemassaolollamme.
Missään ei kukaan vissiin sano että teidän olemassaolo ketään traumatisoi, vaan se empatiakyvyttömyys ja myötätunnottomuus. Monesti aspergerhenkilö vaikuttaa narsistiselta vuorovaikutuksessa vaikkei narsisti olisikaan. Ja tiedän ettei kukaan tee sitä tahallaan, käyttöjärjestelmä on vaan niin erilainen. Samalla tavalla nentit saattavat vaikuttaa yliloogisilta adhd:n tunnetilojen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en nyt ymmärrä tätä aggressiota :(
Haluisisin ymmärtää mun puolisoa paremmin, mut tästä keskustelusta saa sen kuvan, et jotku assit vaan on ilkeitä ja inhottavia ja pitäs vaan deal with it. Ehkä mun kumppanikin on, vaikken haluu sitä uskoakaan.
Tuossahan nepsyt vaan on kääntäneet nenteille takaisin kaiken mitä nentit on nepsyistä ketjuun tuutannet.
Rehellisiä ovat. Mutta kuinka moni kestää oikeasti raatorehellisyyttä. Toisaalta jos asperger käy sinuun kuumana, niin ainakin tiedät, että ihan oikeasti hän haluaa sinua todella.