Lue keskustelun säännöt.
Kun itse on ankea introvertti mutta kaipaisi iloisten ja seurallisten ihmisten seuraa. Ihmiset kyllästyvät minuun vuoden-parin jälkeen.
04.06.2026 |
Elämän mittainen ongelma. On kuin yrittäisi laittaa neliönmuotoista palikkaa pyöreään reikään: kun itse olen vähän alavireinen, mutta ympärillä pirskahtelevan iloisia ja sosiaalisia ihmisiä ja kaipuu heidän piireihinsä.
Vähän tunneköyhän ja riitasointuisen lapsuuden sekä koulukiusaamisen jälkeen olen....
....ihan ok, positiivinen ja ok seuraa, mutta en koskaan saavuta sosialisoijien porukkaa.
Olen ulkoiselta olemukselta ihan kiva ja trendikäs ja osaan small talkin ja alkukuukausien jutustelun, ja ihmiset ihastuvat muhun ensin. Mutta en jaksa ylläpitää sitä antamaani kuvaa, tai en osaa syventää sitä ihmissuhdetta.
Mussa on siis osa-alueita jotka sopis ns.parempiin piireihin, mutta kun sisin olemus on kankea ja alavireinen, niin mut tiputetaan porukasta pois jossain vaiheessa. Muita?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Mä olen kans sen tyylin introvertti, joka toivoisi, että joku sosiaalinen ekstrovertti "adoptoisi" minut kaverikseen.
Mutta eipä ne kotoa tule hakemaan...
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Onhan mulla omat piirit, samanlaiset introvertit. Mutta onhan niiden ulospäinsuuntautuvien porukka kivaa. He saavat parhaat työpaikat ja puolisot, tuntuvat enemmän olevan elossa. Jaksavat olla ihmisiä varten.
Mä ja kaveripiirini ollaan kuin jotain postimerkkikokoelmaharrastajia heihin verrattuna, eikä tarkoitus ole haukkua rakkaita kavereitani.
Olen yrittänyt olla yhtä virtaviivainen ja uloapäinsuuntautuva, mutta ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Onhan mulla omat piirit, samanlaiset introvertit. Mutta onhan niiden ulospäinsuuntautuvien porukka kivaa. He saavat parhaat työpaikat ja puolisot, tuntuvat enemmän olevan elossa. Jaksavat olla ihmisiä varten.
Mä ja kaveripiirini ollaan kuin jotain postimerkkikokoelmaharrastajia heihin verrattuna, eikä tarkoitus ole haukkua rakkaita kavereitani.
Olen yrittänyt olla yhtä virtaviivainen ja uloapäinsuuntautuva, mutta ei onnistu.
Haluat muuttua, ja arvelet muuttuvasi, jos olet tarpeeksi pitkään erilaisten seurassa.
Ei se noin toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kans sen tyylin introvertti, joka toivoisi, että joku sosiaalinen ekstrovertti "adoptoisi" minut kaverikseen.
Mutta eipä ne kotoa tule hakemaan...
Eipä. Mutta mulla on just se että ensin joku ekstrovertti innostuu musta valtavasti ja hänen antamansa huomio hivelee itsetuntoa. Mutta jotenkin olen pökkelö jatkamaan sitä ihmissuhdetta kuten ekstrovertti olettaa, ja tulen jätetyksi.
Osaan jatkaa ihmissuhdetta vain introvertti-tavalla. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Onhan mulla omat piirit, samanlaiset introvertit. Mutta onhan niiden ulospäinsuuntautuvien porukka kivaa. He saavat parhaat työpaikat ja puolisot, tuntuvat enemmän olevan elossa. Jaksavat olla ihmisiä varten.
Mä ja kaveripiirini ollaan kuin jotain postimerkkikokoelmaharrastajia heihin verrattuna, eikä tarkoitus ole haukkua rakkaita kavereitani.
Olen yrittänyt olla yhtä virtaviivainen ja uloapäinsuuntautuva, mutta ei onnistu.
Haluat muuttua, ja arvelet muuttuvasi, jos olet tarpeeksi pitkään erilaisten seurassa.
Ei se noin toimi.
No mikä sit toimii? Kyllä mä haluan tuoda iloa siihen inrtoverttiporukkaankin, mutta tuntuu että kun joku sosiaalisuusihme pelmahtaa paikalle, niin on kuin elämään tulisi värit...enkä sano että tämä on vain mun kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet näitä aloituksia säännöllisesti. Ehkä olet oikeasti kontrolloiva, takertuvat ja komenteleva pönöttäjä ja muut kaikkoavat kun se tulee ilmi.
Itseä on vaikea muuttaa, mutta ainoa jota voit muuttaa olet sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Teet näitä aloituksia säännöllisesti. Ehkä olet oikeasti kontrolloiva, takertuvat ja komenteleva pönöttäjä ja muut kaikkoavat kun se tulee ilmi.
Itseä on vaikea muuttaa, mutta ainoa jota voit muuttaa olet sinä itse.
? Siis kirjoitin samantyylisestä asiasta tänne ehkä puoli vuotta sitten, toisesta näkökulmasta tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tiedä, olen yrittänyt harjottaa sosiaalisia taitoja, mutta singahdan takaisin vähän ajan päästä. Ehkä pitää vaan tyytyä osaani. Itselläni vaan on kuvitelma että ihmissuhteissa voisi kehittyä, mutta en osaa sellaista virettä saada päälle kuin sosiaalisesti taitavat ihmiset saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Onhan mulla omat piirit, samanlaiset introvertit. Mutta onhan niiden ulospäinsuuntautuvien porukka kivaa. He saavat parhaat työpaikat ja puolisot, tuntuvat enemmän olevan elossa. Jaksavat olla ihmisiä varten.
Mä ja kaveripiirini ollaan kuin jotain postimerkkikokoelmaharrastajia heihin verrattuna, eikä tarkoitus ole haukkua rakkaita kavereitani.
Olen yrittänyt olla yhtä virtaviivainen ja uloapäinsuuntautuva, mutta ei onnistu.
Haluat muuttua, ja arvelet muuttuvasi, jos olet tarpeeksi pitkään erilaisten seurassa.
Ei se noin toimi.
Kyllä se saattaa vähän toimiakin. Olen erittäin nyhverö koti-introvertti, joka on löytänyt adhd-ekstrovertin seuraan. Alussa olin pitkään päästäni pyörällä ja järkyttynyt, mutta ajan kanssa vähän mukautunut uuteen tahtiin. Samanlaisen seuran kuin itse olen, kanssa ei ole ollut koskaan hauskaa, vaan ollaan masisteltu ja ujosteltu keskenämme jossain nurkassa. Maailma on kirjaimellisesti avautunut tuollaisen ekstrovertin piirissä, kun ollaan matkusteltu ja juhlittu, kaikessa tekemisessä on spontaani, iloinen perusvire, joka tarttuu kyllä altistumalla, jonkin verran. Toki kaipaan todella pitkät lepojaksot tämän seuran jälkeen ja jaksan hilpeää seuraa vain pienissä pätkissä, mutta silti. Aiemmin olin samaa mieltä, että kuolisin väsymykseen ekstroverttien matkassa, mutta enpä sitten kuollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hitaalla käyvät parempi kuin ei mitään,a😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät sosiaalisia ihmisiä parempina piireinä? Eikö kannattaisi mieluummin etsiä ne omat piirit?
Onhan mulla omat piirit, samanlaiset introvertit. Mutta onhan niiden ulospäinsuuntautuvien porukka kivaa. He saavat parhaat työpaikat ja puolisot, tuntuvat enemmän olevan elossa. Jaksavat olla ihmisiä varten.
Mä ja kaveripiirini ollaan kuin jotain postimerkkikokoelmaharrastajia heihin verrattuna, eikä tarkoitus ole haukkua rakkaita kavereitani.
Olen yrittänyt olla yhtä virtaviivainen ja uloapäinsuuntautuva, mutta ei onnistu.
Haluat muuttua, ja arvelet muuttuvasi, jos olet tarpeeksi pitkään erilaisten seurassa.
Ei se noin toimi.
Kyllä se saattaa vähän toimiakin. Olen erittäin nyhverö koti-introvertti, joka on löytänyt adhd-ekstrovertin seuraan. Alussa olin pitkään päästäni pyörällä ja järkyttynyt, mutta ajan kanssa vähän mukautunut uuteen tahtiin. Samanlaisen seuran kuin itse olen, kanssa ei ole ollut koskaan hauskaa, vaan ollaan masisteltu ja ujosteltu keskenämme jossain nurkassa. Maailma on kirjaimellisesti avautunut tuollaisen ekstrovertin piirissä, kun ollaan matkusteltu ja juhlittu, kaikessa tekemisessä on spontaani, iloinen perusvire, joka tarttuu kyllä altistumalla, jonkin verran. Toki kaipaan todella pitkät lepojaksot tämän seuran jälkeen ja jaksan hilpeää seuraa vain pienissä pätkissä, mutta silti. Aiemmin olin samaa mieltä, että kuolisin väsymykseen ekstroverttien matkassa, mutta enpä sitten kuollutkaan.
Hauska kuvaus. :D Jaksatko nähdä tuota ekstroverttia usein, eli mitä ajan takaa on se, voiko introvertti nopeutua? Vai onko se oma hitaus ja tempo asia jolle ei kannat yrittää mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudun töissä näyttämään itsestäni sosiaalisen puolen, on helpotus, että yksityiselämästäni ovat karsiutuneet muut paitsi kolme rauhallista, syvästi ajattelevaa ystävää/läheistä. Vilkkaita ja energisiä tapauksia on myös ollut ystäväpiirissäni, on lopulta helpotus, että ystävyys heidän kanssaan on hiipunut. Nuorena oli kiva tavata heitä, mutta sydänystävyys on jotain muuta.
Oon tää! Postimerkkikeräilypiirit on best! Syvällisiä ja rauhallisia keskusteluita on ihana käydä heidän kanssa. Ekstroverttien seurassa uuvun enkä pysy perässä
Itse olen väsynyt töissä ekstroverttien seuraan. Ne on kivoja muutaman tunnin verran viikossa, mutta 8 tunnin päivä...mulle kans tarttuu se heidän iloisuus, mutta sitten määräänsä enempää en jaksa. Tai jos aamun jaksaa, niin itsellä se on sit iltapäivästä jo töks-töks-menoa kun sama kuin yhdistäisi vettä ja öljyä keskenään...runnomista on.
Vierailija kirjoitti:
Oon tää! Postimerkkikeräilypiirit on best! Syvällisiä ja rauhallisia keskusteluita on ihana käydä heidän kanssa. Ekstroverttien seurassa uuvun enkä pysy perässä
Samiksia ollaan sit. :) Kunhan se postimerkkeily ei mene liian ankeaksi. Kyllä mä koen tarvitsevani iloisen ja pinnallisen touhottajankin seuraa. Mutta ei joka minuutille sellaista hersyvää sanailua....
Eli oon tyytynyt samanlaisten "hitaalla käyvien" seuraan. Heistä on kyllä tullut ihan kivoja ystäviä. :)
Mutta huomaan että moni heistäkin kaipailee, itseni tavoin niitä iloisia sosiaalisantroja. Ihan kuin päivä paistaisi heidän puolellaan.