Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.
Minäkin otin vastaan (ei työttömälle mitään kunnon töitä tarjota/anneta) 1400e brutto työn, ruokaan jää vuokran jälkeen noin 150e/kk, eli esimerkiksi bensaan 0e ja sitä menee varmaan tollasella matkalla aika paljon, eikös ne hinnatkin voi koska tahansa pompsahtaa vaikka kuinka korkealle?
...niin ja mistään muista auto-kuluista puhumattakaan, eli tuossahan pitäisi ottaa velkaa töissä käymiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa ei haluaisi asua omassa rauhassaan korpimökissä, jos se tarkoittaisi, että elämisen maksaa joku muu (työpaikat on liian kaukana). Minusta tällainen elämä kuuluu kustantaa itse. En minäkään huvikseni muuttanut tänne työpaikkani lähelle, vaan siksi että näin voin elättää itseni eli käydä töissä, koska minusta aikuisen ihmisen nyt vaan kuuluu maksaa oma elämänsä
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
Niin, tämä edellyttää sen että joukkoliikenne toimii. Painotan, että todella toimii ja Suomessahan näin ei ole. Linjoja vähennetään kokoajan vaikka joka tuutista toitotetaan joukkoliikenteen mahtavuutta. Itse asun Etelä-Suomessa isomman kaupungin kupeessa pienessä kylässä ja meillä joukkoliikenne kulkee 7.30-16.05 välillä, koulujen loma-aikoina vielä huonommin. Siinä ei auta lähteä edes 40km päähän Prisman kassaksi jos työssä velvoitetaan työskentelemään "kaupan kaikkina aukioloaikoina". Näin se on Suomessa maaseudulla. On valtion ja kuntien omaa tyhmyyttä ajaa kaikki palvelut kaupunkeihin. Täältä meiltä on viiden vuoden aikana lakkautettu niin paljon palveluja että en osaa edes veikata työttömien määrää. Omasta rakkaasta kodistani en lähde mihinkään, joten nautin mielummin elämästäni työttömänä. Se kun ainakin toistaiseksi on Suomessa melko helppoa.
N32
Mä jaksoin tuollaista työmatkaa pari vuotta. Lähdin klo 5.30 junalla kun työ alkoi klo 6.55. Olin jatkuvasti kipeä, imin kaikki pöpöt niistä julkisista kulkuvälineistä ja tuo ruuhkajunissa istuminen oli mulle äärimmäisen raskasta. Kun vaihdoin työtä pyöräilymatkan päähän niin stressi kutistui ja sairastelu loppui kuin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Missä sä oikein asut? Lähin bussipysäkki on 4 kilsan päässä, mutta sulla ei ole autoa. Asut siis jossain sellaisessa paikassa, että kaikki tärkeimmät jutut (ainakin ruokakauppa) on kävelymatkan päässä, mutta jostain syystä siinä ruokakaupan pielessä ei ole bussipysäkkiä isoon kaupunkiin. Käveletkö sä aina sen neljä kilsaa, jos haluat mennä ostoksille, kampaajalle, kirjastoon? Koska luulisi, että jos siinä sun ruokakaupan yhteydessä olisi noi palvelut, siinä olisi myös bussipysäkki lähimpään isoon kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mikä ettei sitä puoli kuudelta heräisi. Ja jos kuudelta on kotona niin kyllähän siinä vielä iltaa riittää. Ja juu, viikonloput ovat lepoa varten.
Mikä riivaa!
Kun TE-lähetteli tässä taannoin vielä velvoittamattomia työtarjouksia, ja niissä yksi oli sellainen jossa aivan varmasti tarvitaan omaa autoa ja ajokorttia... No, ei se mitään, sitä ei ollut pakko hakea.
Loppui muuten ne työtarjouksetkin sitten, kun omatoiminen haku muuttui taas velvoitehauksi. Nyt ei kuulu te-tyypeistä mitään...
Mitä välii! Lain velvoitteita ne ittekin täyttää, ei niitä kiinnosta oletko töissä vai ei, ainoa mikä niitä kiinnostaa, on oma toimeentulo! Näin on! Ja tietty sitten se, että pääsee päsmäröimään.... Niitten asenne on prseestä!
Mikä järki! Kyllä sitä muutkin käyvät matkan päässä olevissa paikoissa töissä. Kyllä käyvät. Sinä vain et halua edes aloittaa....
Se on tietysti sitten kiva, jos vaikka myöhästyy bussista, tai jos se bussi on vaikka jonkin liikenneonnettomuuden takia myöhässä, jos nimittäin työpaikka on jossakin korvessa ja matkustat pikavuorolla. Kaupunkien keskusta-alueilla on tietty eri asia vaikka bussi myöhässä oliskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Huomaatko että olet idiootti? Ootko ajatellut ettei ole rahaa pitää sitä autoa kenties? Hyvä kuk työttömänä ruuissa pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Tämähän onkin huojuva korttitalo. Mietin juuri, miten huonosti palvelut monella osa-alueella sitten kuitenkin toimivatkaan. Kun suoritetaan puutteellisilla resursseilla vaan pakolliset, kiireellisimmät.. Ei toimi kovin optimaalisesti nekään systeemit joissa työlliset jatkuvasti tekevät pitkää päivää. Ei riitä resurssit toimia järkevästi, kestävästi ja suunnitelmallisesti. Roiskimiseksi menee, vaikka olisi potentiaalisesti todella ammattitaitoista väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla työmatka yhteensä 200 km ja matalapalkka-alalla... Ei ole herkkua, mutta kun pk-seudulta on vaikea saada asuntoa ja tähän siis liittyy ero parisuhteesta, enkä voi enää asua kumppanini luona lähellä työpaikkaa. Työkkäri ei tätä vaatisi ja voisin kai irtisanoutua tämän nojalla, mutta en halua, kaipa se asunto jossain vaiheessa löytyy. Loppuelämää tätä ei jaksaisi.
Pk seudulta vaikea saada asunto? Asuntoja on paljon tyhjillään, muuttaa voi vaikka melkeinpä samantien.
Tälleen matalapalkka-alalla sitä kumminkin ensin yrittää sitä kaupungin asuntoa, että palkasta jäis edes yli puolet käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Missä sä oikein asut? Lähin bussipysäkki on 4 kilsan päässä, mutta sulla ei ole autoa. Asut siis jossain sellaisessa paikassa, että kaikki tärkeimmät jutut (ainakin ruokakauppa) on kävelymatkan päässä, mutta jostain syystä siinä ruokakaupan pielessä ei ole bussipysäkkiä isoon kaupunkiin. Käveletkö sä aina sen neljä kilsaa, jos haluat mennä ostoksille, kampaajalle, kirjastoon? Koska luulisi, että jos siinä sun ruokakaupan yhteydessä olisi noi palvelut, siinä olisi myös bussipysäkki lähimpään isoon kaupunkiin.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voisin kuvitella että asuu vaikka pienen kylän keskustassa jossa kaikki palvelut, mutta bussi kulkee isompaa valtatietä pitkin joten siksi pysäkki on kauempana. Aika paljon tyypillisempi tilanne kuin mikään pikkuteitä kiemurteleva paikallisbussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Jep, tapetaan ne nälkään ja kurjuuteen.
Snelmannin aikana Venäjän vallan alla kokeiltiin tuota autonomiassa ja ei oikein toiminut hyvin.
Nälkävuosista on aikaa mutta edelleen on porukkaa elossa vaikka kylmää kapitalistista keinoa käytettiin.
Olemme kaikki paremman väen jälkeläisiä. Enää ei ole tavallaan köyhiä, joita voisi jättää nälkään.
Olemme kaikki samasta puusta. Nälkävuosien jälkeen 1870 ei enää ollut yhtään rahvasta jäljellä.
Kaikki oli teloitettu "talousnappulalla" että köyhiä ei auteta, koska se tekee heistä passiivisia ja vähentää aktiivisuutta.
Jäljelle jäi me, me aatelisten jälkipolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin aloitusviestiä, tästä on voinut joku mainitakin keskustelussa:
Lisätään vielä yhtälöön yksinhuoltajuus (ei suunniteltu, vaan yllättäen toisen vanhemman taholta syntynyt halu), päiväkoti-ikäiset lapset ja esim. Helsingissä käytäntö, että tekevät lasu-ilmoituksen, jos lapsi hoidossa yli 10h.
Tai paikka, jossa julkista liikennettä ei ole.
Ei onnistu. Joko tekee konkurssin, menettää lapset tai menettää työpaikan.
Mätä yhteiskunta. Ei tässä suorittamisen vaatimuksissa ole mitään järkeä.
Ne ihmiset jotka EIVÄT ole työttömiä vaan ovat nyt TÖISSÄ ja etenevät urallaan ovat tehneet joskus ja osa tekee vieläkin tuollaisia ratkaisuja.
Mut eihän työttömän kannata noin tehdä eikä itse omia varoja uhrata. Ennemmin kannattaa kiukutella vauvapalstalla ja odottaa valmista nenän eteen. Go, ap, go! Älä missään nimessä ota työtä vastaan, se olisi työnantajallekin iso vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Huomaatko että olet idiootti? Ootko ajatellut ettei ole rahaa pitää sitä autoa kenties? Hyvä kuk työttömänä ruuissa pysyy.
Eikö tuon nyt pitäisi olla ihan tervettä järkeä, että jos ei ole varaa autoon/ajokorttia/sairauden takia ei voi ajaa/keksi itse lisää selityksiä niin sitten asutaan sellaisessa paikassa jossa on jotain julkista liikennettä? Ei kai sieltä pöpeliköstä pysty kulkemaan yhtään sen enempää mihinkään mukavampiinkaan menoihin kuin töihin, tai edes vaikka lääkärille tai kauppaan?
Monet ihmiset joutuvat heräämään töihinsä kukonlaulun aikaan. Sellaista se elämä ja työnteko joskus nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
No miten sä luulet että työtön sillä alle 1000€ palkalla hommaa ajokortin, auton, mopon, bensat tai yksiön työpaikkakunnalla jotta pääsee sinne tarjottuun työhön? Tottakai ihmisten on mietittävä omaa toimeentuloaan. Ei kukaan voi käydä töissä jos rahat ei yksinkertaisesti siihen riitä. Vaikka olis kuinka halua tehdä töitä. Palkan on riitettävä työmatkoihin ja elämän välttämättömiin menoihin kuten ruokaan, asuntoon ja lämpöön. Jos palkka on alle työkkärikorvauksen (jolla se työtön nyt juuri ja juuri sinnittelee) niin yksinkertaisesti yhtälö ei toimi.
Tässä nyt valitettiin ettei niitä lähellä olevia avusravia töitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
Ihan jokaisen palkalla.
Onhan tuo totta. Nyt maksan maalla vuokraa 400 e ja Helsingistä halvimmillaan saisi yksityisen yksiön n.650 e. Matkoihin menee kuussa n.300 e. Nettopalkkani 1590 e. Eli ootas, jäishän mulle elämiseen ja puhelinlaskuun ym sentään 240 e, eli oishan tuo ihan mahdollista.
No miten sä luulet että työtön sillä alle 1000€ palkalla hommaa ajokortin, auton, mopon, bensat tai yksiön työpaikkakunnalla jotta pääsee sinne tarjottuun työhön? Tottakai ihmisten on mietittävä omaa toimeentuloaan. Ei kukaan voi käydä töissä jos rahat ei yksinkertaisesti siihen riitä. Vaikka olis kuinka halua tehdä töitä. Palkan on riitettävä työmatkoihin ja elämän välttämättömiin menoihin kuten ruokaan, asuntoon ja lämpöön. Jos palkka on alle työkkärikorvauksen (jolla se työtön nyt juuri ja juuri sinnittelee) niin yksinkertaisesti yhtälö ei toimi.