Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Itse muutin 500 km päähän ja olin töissä 4 vuotta. Eka vuosi oli vähän miettimistä, sitten tykästyin olemaan. 4.nä vuotena mun vuokrantaja sai paikan hoivakodista, talo, jossa asuin, myytiin, oli ollut vuosia myynnissä.
Paikkakunta oli pieni, mutta aktiivinen. Aina työllistettiin esim lähikaupoaa, yrittäjää, harrastettiin, tehtiin talkootöitä jne.
Kun asunto meni, paikan johtaja, kenen äidin kanssa asuin, sanoi aika suoraan nyt on hyvä hetki hakea muualta töitä.
Aloin samantien hakemaan ja olen vuoden alussa vaihtanut töitä.
Asun siis Helsingissä ja perheeni asuu täällä. Vain minä asuin muualla.
Paikkakunnalle muutti kylän oma poika takaisin ja vaimolle tarvittiin työpaikka.
He tulivat 3 lapsisena perheenä, ostivat myynnissä olevan omakotitalon, eli parempi sijoitus heidän perhe on, kuin minä.
On tietty kiva asua taas perheen luona, mutta aina välillä on tuonne ikävä, jossa jokainen puhaltaa samaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta. Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Silloin ei olla työtön työnhakija vaan kotona. Työtön työnhakija ottaa vastaan työn, sitä se työnhakija tarkoittaa.
Jos työmatka ylittää tietyn ajan niin silloin on ihan sallittua kieltäytyä tarjotusta työstä. Silloin on edelleen työtön työnhakija. Paheksu niin paljon kuin haluat. Työtön on toiminut ihan sääntöjen mukaan. Ja on oikeutettu työttömyystukeen. Ei sinunkaan työntekijänä tarvi nuolla työnantajan persettä vaikka tämä sitä vaatis. Ihan kuule on yhdessä sovitut säännöt näissä asioissa, sekä työttömällä että työntekijällä. Meidän kaikkien suojaksi mielivaltaa vastaan. Jos niitä noudattaa niin on ihan se ja sama vaikka palstamamma kuinka paheksuisi ja itkisi netissä.
Työttömäthän täällä itkee ja valittaa. Kysyin että kuka oikeasti kieltäytyy töistä ja sä alat pitää luentoa työttömän säännöistä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta. Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.
Ei tietenkään voi vaatia, mutta ihme on, jos mielummin kituuttaa tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Ja sitten hämmästellään, miten köyhyys siirtyy perheissä sukupolvelta toisella. Kun annetaan malli, että tehdään lapsia ilman aavistustakaan, miten ne elätetään. Eipä tuolla uusia veronmaksajia kasvateta, vaan uusia tulonsiirtojen kohteita läjäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Jos miehesi elättää sinua, niin se on ihan OK. Jos oletat minun elättävän sinua, niin se on vähemmän OK. Saattaa olla, että lapset eivät paljoa arvosta vanhempaa, joka vain makaa kotona eikä pysty tarjoamaan lapsilleen sellaista elintasoa, kuin kavereilla on. Kuitenkin vanhemmat olettavat, että lapset jaksavat raahautua joka päivä kouluun siihen paikkaan, mihin vanhemmat eivät millään pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Ei pysty, palkka on sen verran pieni, ettei ole varaa vuokrailla yksiöitä.
Bensahan on ilmaista.
No, olen toki tsekannut työkaupungin asuntotilanteen ja -hinnat. Ja laskenut että bensa tulee pienkulutteisella hybridillä halvemmaksi. Asunnon kalustaminen siihen päälle, ei vaan kannata tällä määräaikaisella työsuhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ottaa pienipalkkaista työtä vastaan pitkän välimatkan päästä, kun niin iso osa tuloista menee matkakuluihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Joo elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä kuin työ, mutta jollain pitää itsensäkin elättää tai sitten ainakin ihan vähintään olla vinkumatta tuistaan. Kyllä minä ainakin ottaisin erittäin mielelläni suuremman osan omasta palkasta itselleni, mutta en voi, kun pitää elättää kaikkia niitä, joita harmittaa herätä ajoissa.
No ihan valtiovalta on sitä mieltä, että työmatkoissa on tietyt rajat. Jos rajan ylittyessä kieltäytyy töistä niin se on ihan sallittua. Sä voit toki viettää työmatkoilla vaikka 5 tuntia aamulla ja illalla, mutta muiden ei tarvi toimia samoin. Riittää että toimii kuten säädetty on. Sun paheksuntasi ei meinaa yhtään mitään.
Miksi nostat korvausta kotona olosta?
En mä korvausta hae kotona olosta. En. Mä saan sitä koska olen työtön työnhakija. Ihan olen työkkärin sääntöjä noudattanut, enhän mä muuten edes niitä korvauksia saisi.
Oletko sä vähän vajaa kun et tätä ymmärrä?
Työtön työnhakija, joka kieltäytyy töistä. Fiksuuden määritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Ei pysty, palkka on sen verran pieni, ettei ole varaa vuokrailla yksiöitä.
Bensahan on ilmaista.
No, olen toki tsekannut työkaupungin asuntotilanteen ja -hinnat. Ja laskenut että bensa tulee pienkulutteisella hybridillä halvemmaksi. Asunnon kalustaminen siihen päälle, ei vaan kannata tällä määräaikaisella työsuhteella.
Miksi sitten valitat pitkää matkaa?
Työkkäri voi pakottaa ottamaan minkä tyän tahansa vaikka ei olisi kulku yhteyksiä työpaikalle ja pois sieltä. Harvemmin menee busseja kello 22.00 jälkeen. Minun olisi pitänyt ottaaa vastaan työ ja työaika olis ollut iltavuoro. Eurasta ei tule mikään bussi raumalle ilta kymmenen jälkeen kun työaika loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmetyttää näissä: kun työttömiä on joukoittain joka puolella Suomea,niin miksi ihmeessä työnantaja valitsisi jonkun kaukaa kulkevan? Kannattaa valita joku lähellä asuva työtön. Ei käy kuvio vaikeaksi. Eihän se työtehokaan ole mistään kotoisin, jos joku käyttää 2-3 tuntia työmatkaan.
Lisäksi, pitää sitä muutakin elämää olla. Perhe-elämää, parisuhdeaikaa, kotitöitä, harrastuksia ja lepoa. Mitään näitä ei ole jos työmatka pitkä. Itse en suostu 5-10 km kauempana töissä käymään.
Sehän selviää vain hakemalla. Jos on kotona työttömänä, voisi hyvin käyttää aikaansa oman ammatillisen markkina-arvonsa kasvattamiseen, niin olisi pian hakijoiden kärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta. Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.
No kuka tahansa kylähullu voi tietenkin tehtailla lasu-ilmoituksia, mutta kerropa minulle yksikin konkreettinen keissi, jossa lasu on käskenyt vanhemman lopettaa töissä käynti, koska lapsi on 10 h päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
No jos ei muuta lähemmäs, niin sit kulkee sen välin.
Tiiätsä että muuttaminen ei ole ilmasta, vuokra voi olla tuplat tai triplat lähempänä, asunnon saaminen ei ole ihan tostanoin vaan helppoa yms. Vtn kermap3rs33t.
Olen muuttanut 20 kertaa. Suurimman osan vähävaraisena. En ole huomannut siinä mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos muuttaa työttömänä työn tai koulun perässä, Kela avustaa kuluissa. Joillekin vain kaikki pitäisi tulla lahjana ilman mitään omaa panosta. Sellainen on kermaperse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Silloin ei olla työtön työnhakija vaan kotona. Työtön työnhakija ottaa vastaan työn, sitä se työnhakija tarkoittaa.
Jos työmatka ylittää tietyn ajan niin silloin on ihan sallittua kieltäytyä tarjotusta työstä. Silloin on edelleen työtön työnhakija. Paheksu niin paljon kuin haluat. Työtön on toiminut ihan sääntöjen mukaan. Ja on oikeutettu työttömyystukeen. Ei sinunkaan työntekijänä tarvi nuolla työnantajan persettä vaikka tämä sitä vaatis. Ihan kuule on yhdessä sovitut säännöt näissä asioissa, sekä työttömällä että työntekijällä. Meidän kaikkien suojaksi mielivaltaa vastaan. Jos niitä noudattaa niin on ihan se ja sama vaikka palstamamma kuinka paheksuisi ja itkisi netissä.
Työttömäthän täällä itkee ja valittaa. Kysyin että kuka oikeasti kieltäytyy töistä ja sä alat pitää luentoa työttömän säännöistä. 😂
Tyhmälle on pakko selittää asiat rautalangasta vääntämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on valtamedian mukaan valtava työvoimapula joten työpaikkojahan on pakko olla n. 5 kilometrin säteellä eikö niin?
Viestihän on että muualta kuin Suomesta pitää saada työvoimaa kun ei oma väki riitä... ;-)
LOL
No niin pitääkin saada väkeä muualta, kun esimerkiksi tässä tapauksessa ap:lle ei nyt kelvannut tämä työ. Eikä kelpaa mikään muukaan, mikä suoraan nenän eteen annetaan, kun kaikki on vaan paskaduunia, johon ap on liian hyvä omasta mielestään. Työnantajien mukaan ap taas ei ole tarpeeksi hyvä yhtään osaamista vaativiin töihin.
Ilmeisesti tunnet ap:n hyvinkin kun näin helkutin hyvin tunnet hänen elämänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
No sillä kymppitonnin palkalla, jolla tuo yksi trolli jo rehvasteli. Pitää, katsos, vain opiskella ja tehdä harjoittelijatason duuneja parin maakunnan päässä kotoa, niin kyllä se ministerinpalkan kokoinen taivas aukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Ei pysty, palkka on sen verran pieni, ettei ole varaa vuokrailla yksiöitä.
Bensahan on ilmaista.
No, olen toki tsekannut työkaupungin asuntotilanteen ja -hinnat. Ja laskenut että bensa tulee pienkulutteisella hybridillä halvemmaksi. Asunnon kalustaminen siihen päälle, ei vaan kannata tällä määräaikaisella työsuhteella.
Miksi sitten valitat pitkää matkaa?
En valittanut, kunhan totesin etten tätä suosittele kellekään. Ja ymmärrän hyvin jos työtön tästä kieltäytyy. Olen itse tämän valinnut ja teen homman sovitusti loppuun.
Alue: Aihe vapaa
En mä korvausta hae kotona olosta. En. Mä saan sitä koska olen työtön työnhakija. Ihan olen työkkärin sääntöjä noudattanut, enhän mä muuten edes niitä korvauksia saisi.
Oletko sä vähän vajaa kun et tätä ymmärrä?