Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Olen nyt eri henkilö kuin se jolle kommentoit.
Puhelinmyyjän keskimäärin tavoittamista ihmisistä on tosiaan aika moni ihan kivoja, koska materiaaliksi myyjille valitaan ikähaitarin vanhemmasta päästä. Myyjien team leader jakaa datana sitä myyntimatskua eli näitä soitettavia ihmisiä myyjille, ja sitä materiaalia menee PALJON. Tutkimus- tai datapuolella on erikseen algoritmeillä haarukoitu se sopiva myyntimateriaali eli puhelinnumeroita ja nimiä, joka siis siirretään team leaderin jaettavaksi rivimyyjille. Homma on ihan automatisoitua mutta joku ne datat kokoaa ja laittaa myyjille, jotka sitten poimivat sieltä klikkailemalla numeroita.
Suurin osa ihmisistä ei tosiaan raivoa mutta koko ajan yhä suurempi osa ihmisistä sulkee puhelimen ennen kuin myyjä on saanut edes myyntipuheen käyntiin. Ei aggressiivisesti vaan sanomalla *ei kiitos* tai ihan vaan lyömällä luuri korvaan.
Tärkeintä on päästä lukemaan se oma myyntipuhe, jos sen loppuun pääsee, on jo varsin hyvä todennäköisyys saada kaupat tehtyä.
Parhaita myyjiä ovat sellaiset miehet (kyllä, miehiltä ostetaan helpommin kuin naisilta), joilla on miellyttävä ääni ja valtavasti sosiaalista pelisilmää, ja tarpeeksi hyvä ja harhaanjohtava aloitus-laini, ettei ihminen sulje puhelinta vaan jää kuuntelemaan. Jotkut tosiaan puhuvat melkein kenen tahansa ympäri.
Ja sellainen detalji, että suinkaan kaikki myyjät eivät käytä oikeaa nimeään, kun he soittavat.
t. entinen team leader
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Olen nyt eri henkilö kuin se jolle kommentoit.
Puhelinmyyjän keskimäärin tavoittamista ihmisistä on tosiaan aika moni ihan kivoja, koska materiaaliksi myyjille valitaan ikähaitarin vanhemmasta päästä. Myyjien team leader jakaa datana sitä myyntimatskua eli näitä soitettavia ihmisiä myyjille, ja sitä materiaalia menee PALJON. Tutkimus- tai datapuolella on erikseen algoritmeillä haarukoitu se sopiva myyntimateriaali eli puhelinnumeroita ja nimiä, joka siis siirretään team leaderin jaettavaksi rivimyyjille. Homma on ihan automatisoitua mutta joku ne datat kokoaa ja laittaa myyjille, jotka sitten poimivat sieltä klikkailemalla numeroita.
Suurin osa ihmisistä ei tosiaan raivoa mutta koko ajan yhä suurempi osa ihmisistä sulkee puhelimen ennen kuin myyjä on saanut edes myyntipuheen käyntiin. Ei aggressiivisesti vaan sanomalla *ei kiitos* tai ihan vaan lyömällä luuri korvaan.
Tärkeintä on päästä lukemaan se oma myyntipuhe, jos sen loppuun pääsee, on jo varsin hyvä todennäköisyys saada kaupat tehtyä.
Parhaita myyjiä ovat sellaiset miehet (kyllä, miehiltä ostetaan helpommin kuin naisilta), joilla on miellyttävä ääni ja valtavasti sosiaalista pelisilmää, ja tarpeeksi hyvä ja harhaanjohtava aloitus-laini, ettei ihminen sulje puhelinta vaan jää kuuntelemaan. Jotkut tosiaan puhuvat melkein kenen tahansa ympäri.
Ja sellainen detalji, että suinkaan kaikki myyjät eivät käytä oikeaa nimeään, kun he soittavat.
t. entinen team leader
Meillä ei haeta rekisterejä yli 70-vuotiaista, raja on oikeasti 65v. Jos on pienintäkään epäilyä asiakkaan oikeustoimikelpoisuudesta, "kauppa voidaan tehdä" päästäksemme asiakkaasta eroon, mutta tilausta ei tällöin tallenneta. Tämä on ollut ihan normaalikäytäntö jo vuosien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
"Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa" . "Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin". Voi tylsyyden tylsyys, jos teillä ressukoilla ei ole muuta puheenaihetta kahvitunnilla pikkujouluissa kuin turhautuneet puhelinmyyjien kohteet. Mä kyllä saan raivarin, kun joku "pakko kauppias" pälisee puhelimessa eikä lopeta, vaikka sanoo, ettei ole kiireisenä työpäivänä aikaa kuunnella, jonkun ajan kuluttua soittaa toinen myyjäterroristi.. Useimmiten täytyy pidätellä itseään, ettei hauku myyjää pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Olen nyt eri henkilö kuin se jolle kommentoit.
Puhelinmyyjän keskimäärin tavoittamista ihmisistä on tosiaan aika moni ihan kivoja, koska materiaaliksi myyjille valitaan ikähaitarin vanhemmasta päästä. Myyjien team leader jakaa datana sitä myyntimatskua eli näitä soitettavia ihmisiä myyjille, ja sitä materiaalia menee PALJON. Tutkimus- tai datapuolella on erikseen algoritmeillä haarukoitu se sopiva myyntimateriaali eli puhelinnumeroita ja nimiä, joka siis siirretään team leaderin jaettavaksi rivimyyjille. Homma on ihan automatisoitua mutta joku ne datat kokoaa ja laittaa myyjille, jotka sitten poimivat sieltä klikkailemalla numeroita.
Suurin osa ihmisistä ei tosiaan raivoa mutta koko ajan yhä suurempi osa ihmisistä sulkee puhelimen ennen kuin myyjä on saanut edes myyntipuheen käyntiin. Ei aggressiivisesti vaan sanomalla *ei kiitos* tai ihan vaan lyömällä luuri korvaan.
Tärkeintä on päästä lukemaan se oma myyntipuhe, jos sen loppuun pääsee, on jo varsin hyvä todennäköisyys saada kaupat tehtyä.
Parhaita myyjiä ovat sellaiset miehet (kyllä, miehiltä ostetaan helpommin kuin naisilta), joilla on miellyttävä ääni ja valtavasti sosiaalista pelisilmää, ja tarpeeksi hyvä ja harhaanjohtava aloitus-laini, ettei ihminen sulje puhelinta vaan jää kuuntelemaan. Jotkut tosiaan puhuvat melkein kenen tahansa ympäri.
Ja sellainen detalji, että suinkaan kaikki myyjät eivät käytä oikeaa nimeään, kun he soittavat.
t. entinen team leader
Onneksi olet entinen, ketään ei kiinnosta lukea, saati sitten kuunnella teidän "tiimliidereiden" loistavia myyntipuheita. Ihminen kohdataan ihmisenä puhelimessa ja hänen mahdolliseet tarpeensa selvitetään. Jos asiakkaalla ei ole tarpeita, puhelu päätetään. Näin me saadaan pikkuhiljaa telemarkkinointialaa pois sieltä perseenmyynnin kategoriasta.
T. Nykyinen puhelinmyyjä
En minäkään matkustaisi ajokortittomana 70 km työmatkaa pienipalkkaiseen työhön. Johan juna- tai bussiliput edestakaisin ottavat hyvän siivun palkasta. Helposti menee 300e matkakuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Olen nyt eri henkilö kuin se jolle kommentoit.
Puhelinmyyjän keskimäärin tavoittamista ihmisistä on tosiaan aika moni ihan kivoja, koska materiaaliksi myyjille valitaan ikähaitarin vanhemmasta päästä. Myyjien team leader jakaa datana sitä myyntimatskua eli näitä soitettavia ihmisiä myyjille, ja sitä materiaalia menee PALJON. Tutkimus- tai datapuolella on erikseen algoritmeillä haarukoitu se sopiva myyntimateriaali eli puhelinnumeroita ja nimiä, joka siis siirretään team leaderin jaettavaksi rivimyyjille. Homma on ihan automatisoitua mutta joku ne datat kokoaa ja laittaa myyjille, jotka sitten poimivat sieltä klikkailemalla numeroita.
Suurin osa ihmisistä ei tosiaan raivoa mutta koko ajan yhä suurempi osa ihmisistä sulkee puhelimen ennen kuin myyjä on saanut edes myyntipuheen käyntiin. Ei aggressiivisesti vaan sanomalla *ei kiitos* tai ihan vaan lyömällä luuri korvaan.
Tärkeintä on päästä lukemaan se oma myyntipuhe, jos sen loppuun pääsee, on jo varsin hyvä todennäköisyys saada kaupat tehtyä.
Parhaita myyjiä ovat sellaiset miehet (kyllä, miehiltä ostetaan helpommin kuin naisilta), joilla on miellyttävä ääni ja valtavasti sosiaalista pelisilmää, ja tarpeeksi hyvä ja harhaanjohtava aloitus-laini, ettei ihminen sulje puhelinta vaan jää kuuntelemaan. Jotkut tosiaan puhuvat melkein kenen tahansa ympäri.
Ja sellainen detalji, että suinkaan kaikki myyjät eivät käytä oikeaa nimeään, kun he soittavat.
t. entinen team leader
Onneksi olet entinen, ketään ei kiinnosta lukea, saati sitten kuunnella teidän "tiimliidereiden" loistavia myyntipuheita. Ihminen kohdataan ihmisenä puhelimessa ja hänen mahdolliseet tarpeensa selvitetään. Jos asiakkaalla ei ole tarpeita, puhelu päätetään. Näin me saadaan pikkuhiljaa telemarkkinointialaa pois sieltä perseenmyynnin kategoriasta.
T. Nykyinen puhelinmyyjä
"Kuluttajat saavat kaipaamansa muutoksen vuodenvaihteessa."
"Lakimuutos tuo kauan kaivatun parannuksen kuluttajien asemaan, kertoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV."
Telemarkkinointialaa ei rajoita eikä siisti ala itse, vaan laki.
Miten muuten seuraava skenaario. Työmatka on 70 km yhteen suuntaan. Sitten auto hajoaa totaalisesti. Palkka on niin pieni ettei ole rahaa/varaa ostaa edes käytettyä tilalle. Varmaankin karenssia pukkaa jos ilmoittaa ettei voi enää käydä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä tätä että työtön haukutaan maanrakoon kun ei ota töitä vastaan noin kaukaa.
En ottaisi minäkään vaikka olen työssäkäyvä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaita myyjiä ovat sellaiset miehet (kyllä, miehiltä ostetaan helpommin kuin naisilta), joilla on miellyttävä ääni ja valtavasti sosiaalista pelisilmää, ja tarpeeksi hyvä ja harhaanjohtava aloitus-laini, ettei ihminen sulje puhelinta vaan jää kuuntelemaan. Jotkut tosiaan puhuvat melkein kenen tahansa ympäri.
Ja sellainen detalji, että suinkaan kaikki myyjät eivät käytä oikeaa nimeään, kun he soittavat.
t. entinen team leader
Jos halusit todistaa, että puhelinmyynti on kus'päisten hommaa, niin onnistuit.
Ihan turha kenenkään väittää, että asiakkaan parasta ajatellaan ja heitä kuunnellaan.
Minä annan heidän joskus puhua pitkäänkin, niin menettävät aikaa, jonka aikana voisivat yrittää myydä jollekin heikommalle. En koskaan osta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
"Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa" . "Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin". Voi tylsyyden tylsyys, jos teillä ressukoilla ei ole muuta puheenaihetta kahvitunnilla pikkujouluissa kuin turhautuneet puhelinmyyjien kohteet. Mä kyllä saan raivarin, kun joku "pakko kauppias" pälisee puhelimessa eikä lopeta, vaikka sanoo, ettei ole kiireisenä työpäivänä aikaa kuunnella, jonkun ajan kuluttua soittaa toinen myyjäterroristi.. Useimmiten täytyy pidätellä itseään, ettei hauku myyjää pystyyn.
Jep. Kauhea itku siitä, ettei puhelinmyyntiä pidetä kunnon työnä ja sitten kuitenkin ylpeänä kerrotaan, kuinka ilkutaan niille, jotka eivät halua ostaa kestotilauksena feikkivitamiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopujen lopuksi työhakemus voi olla millainen vain, tärkeintä on, että saat ilmaistua siinä sen mitä haluat ja siten, että vastaanottaja saa jonkun käsityksen osaamisestasi. Jos hakemuksesi kiinnosti, niin sinulle soitetaan ja kysytään haastatteluun tai sitten lisätietoja.
Ei kukaan työnantaja välitä siitä onko sinulla 10 akateemista tutkintoa vai yksi ammattitutkinto tai oletko koko ikäsi tehnyt suomelle uusia veronmaksajia tai liian ujo etsimään töitä, koska pelkäät työpaikkatorjuntaa. Työnantajia kiinnostaa se, että osaatko tai kykenetkö oppimaan työssä tarvittavat tehtävät. Tietenkin tietyillä aloilla vaaditaan sitä ammattitutkintoa, se on selvä (minäkin käyn mieluummin oikealla lääkärillä kuin valelääkärillä ja synnytän mieluummin lapseni kätilön avustuksella kuin kadulta napatun random tyypin avustuksella), mutta monessa työtehtävässä voi pärjätä ihan sillä, että on työhalukas ja työkykyinen ja kykenevä täsmäkoulutuksin oppimaan työssä tarvittavat taidot.
Minä uskon, että kokeileminen kannattaa ja että ei pidä sabotoida itseään etukäteen keksimällä syitä miksi joku asia ei sitten toimikaan.
Puhut sekä totta että utopiaa.
Minä olen tehnyt tosissani joka ikisen hakemuksen (myös avoimia hakemuksia), jonka olenkaan tehnyt. Ihan jokaisen. Olen hakenut laidasta laitaan töitä (en lääkäriksi, koska siihen juuri ei ole koulutusta). Kellään hakemusta lukeneella ei voi mitenkään tulla käsitystä, etten oppisi narikkatyöntekijäksi tai kaupan kassaksi, koska olen jo aiemmin hoitanut mm. kansainvälisiä kuljetuksia. Siinäkin hommassa oli asiakaspalvelua, joskin paljon muutakin. Kukaan ei todellakaan voi luulla, etten oppisi yksinkertaisempia töitä.
Mutta miksipä minut otettaisiin kaupan kassaksi, kun samaan aikaan sinne on sata muuta hakijaa, joista ainakin 90 on tehnyt sitä aiemmin ja osaa ilman koulutustakin kassakoneen käytön.
Tajuatko nyt? Erityisen spesifisiä aloja lukuunottamatta kaikkialle muualle on runsaasti hakijoita, eikä kukaan viitsi kouluttaa, jos saa helpolla työntekijän, jolla on jo kokemusta. Tuskin sinäkään tekisit niin. Suurin osa ihmisistä on ihan keskivertoja. Minusta voi tulla hyvä kassaneiti, mutta yksikään rekrytoija ei jaksa selvittää asiaa, koska ei tarvitse. Jonossa on jo osaajia.
Minä olen muuten tarjoutunut tekemään ilmaiseksikin töitä, jos vain saisin oppia kassakoneen käytön, mutta kukaan ei ole toistaiseksi halunnut ottaa tarjousta vastaan.
Tervetuloa todellisuuteen.
tervetuloa todellisuuteen sinullekin: tajuatko, että työnsaannissa suurta tekijää edustaa myös sattuma ja onni. ---
Kyllä minä tiedän, että on rankkaa kirjoitella hakemuksia ja saada paljon "kiitos, mutta ei kiitos" -vastauksia, mutta kun muutkin ihmiset niitä saavat. Niin kauan, kun sinulle ei lähetetä "kiitos, mutta ei kiitos. PS. älä lähetä enää jatkossa hakemuksiasi meille" - vastauksia, voit lähettää samaan paikkaan uuden hakemuksen.
Siis haloo! Minä jos kuka sen tiedän, että onnella ja tuurilla on merkitystä, ja minulla niitä ei ole koskaan ollut. Mistä ihmeestä edes sait päähäsi, etten ymmärrä tuurilla olevan erittäin suuri rooli?
Taidat olla tosi lapsellinen.
Kyllä se vaikuttaa ihmisen itsetuntoon - ja itse asiassa pitääkin vaikuttaa, jos ei ole robotti - kun vuosikausia hakee töitä viikoittain, eikä saa mitään vastauksia, tai pelkästään ei-kiitos, ei-kiitos. Kenenkään työ ei ole yhtä epäkiitollista kuin turha työnhaku.
Muistanpa muuten kerran, kun kysyin voinko lähettää erääseen paikkaan uuden hakemuksen, jos paikkoja tulee uudestaan auki. Iloisena naisrekry sanoi, että tottakai. Noin puoli vuotta he hakivat lisää väkeä, ja otin uudestaan yhteyttä. Hän vastasi siihen, että sinua me emme palkkaa, turha yrittää. Itse en kehtaisi sanoa noin.
tottakai se kolhaisee itsetuntoa, mutta siitä pitää päästä yli. Se vain pitää tehdä ja varmasti jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä sen tehnyt jossain elämänsä vaiheessa. Tänne sivustolle pitäisi tehdä ketju, jossa kysytään ihmisiltä, että mikä asia elämässäsi on eniten kolhaissut itsetuntoasi ja miten pääsit siitä yli.
Työnhaku on työtä sekin, työtä, jonka tarkoituksena on päästä siitä eroon. Siksi siitä maksetaankin.
Ei 500 euroa ole mikään palkka työstä, jota kuulemma pitää tehdä 24/7 ja vastineeksi saa hiljaisuutta.
Montako vuotta tässä pitää jatkaa, kun ei viiden vuoden aikana kukaan suostunut palkkaamaan.
Sinun on niin helppo puhua "ylitse pääsemisestä", kun et ole mitään tällaista joutunut kokemaan. Menet eteenpäin Hannu Hanhen lailla ja latelet ylimielisiä kommenttejasi.
sinä et tiedä mistä minä olen päässyt ylitse ja miten paljon huonoa onnea elämässäni on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi muutto sinne, missä töitä on?
Muuttaminen maksaa. Olisko sulla heittää pari tonniin pelkkään muuttoon ja sitten vuokrat päälle esim Hesasta ennen kun saa töitä?
Olisi, mutta en heitä, koska sossukin auttaa muuttokuluissa, jos muuttaa töiden perässä.
Joo,sossun apu jotain 500e, sillä ei saa edes pakua vuokralle jos kauas muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun on aika muuttaa asennettasi:
1. Kiitä mahdollisuudesta
2. Usko mahdollisuuksiisi työntekijänä
3. Mahdollisuus kannattaa realisoida, sillä et tiedä mihin polku johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo,sossun apu jotain 500e, sillä ei saa edes pakua vuokralle jos kauas muuttaa.
Palkkasin kesällä muuttofirman muuttamaan minut 200 km matkan reilulla 600 eurolla. Mukaanlukien muuttolaatikoiden vuokra.
En ihmettele, että noin avuttomalla ihmisellä on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on valtamedian mukaan valtava työvoimapula joten työpaikkojahan on pakko olla n. 5 kilometrin säteellä eikö niin?
Viestihän on että muualta kuin Suomesta pitää saada työvoimaa kun ei oma väki riitä... ;-)
LOL
Semmonen on ihan kiva järjestely, että käy töissä kotitalon katutasossa sijaitsevassa kaupassa.
Mutta kas kun ei oleta, että ottaa vastaan kaksi työtä! Toisen työn sadan kilsan päästä ja toisen työn sitten toisesta suunnasta sadan kilsan päästä. Olisi sitten ensin sadan kilsan matka töihin ja töitten jälkeen parisataa kilsaa toiseen työpaikkaan. Sitten sata kilsaa kotiin nukkumaan ja huomenna sama uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton skutsissa te asutte?
Maalla. Lähin bussi menee 30km päästä, sekin onnibussi.
Lähimpään kaupunkiin 100km.
Mitä muuta haluat tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Tuo voi olla ihan järkevä tilapäisratkaisu, jos kyse on hyvin palkatusta tai muuten mielekkäästä työstä tai edes turvatusta vakiduunista, jonka perässä uskaltaa muuttaa koeajan jälkeen rakentamaan uutta elämää uudelle paikkakunnalle. Mutta jos kyse on jostain määräaikaisesta huonosti palkatusta hanttihommasta, se on vähän eri asia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä