Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.
Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.Höpö höpö. Se, että yhdelle osuu harvinainen onnenpotku, ei tarkoita sitä, että se osuisi kaikille tai kenellekään muulle.
No ei tämä esimerkki ole ainoa. Kannattaa yrittää. Mutta jos odottaa että kaiken saa noin vain niin siitä ei tule mitään. Minäkin olen muuttanut tosi halvalla kun muuttoauto haki takaisin mennessään toisen kuorman. Edellytti aikamoista soittorumbaa ja netin selailua mutta kannatti.
No totta kai erilaisia vaihtoehtoja kannattaa aina selvittää, mutta joku varmempi varasuunnitelma pitää ainakin olla. En minä ainakaan tee mitään isoja muutoksia sillä periaatteella, että katsotaan käviskö mahdollisesti hyvä säkä. (Ja jos ei käy, niin suuressa pulassa ollaan...)
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään matkustaisi ajokortittomana 70 km työmatkaa pienipalkkaiseen työhön. Johan juna- tai bussiliput edestakaisin ottavat hyvän siivun palkasta. Helposti menee 300e matkakuluihin.
Maksimi verovähennys matkoista taitaa olla jotain 7500/vuosi.
Mulla on täydet matkavähennykset, vero 19.5%, työkaverilla muutaman satkun pienempi palkka, vero 27%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään matkustaisi ajokortittomana 70 km työmatkaa pienipalkkaiseen työhön. Johan juna- tai bussiliput edestakaisin ottavat hyvän siivun palkasta. Helposti menee 300e matkakuluihin.
Maksimi verovähennys matkoista taitaa olla jotain 7500/vuosi.
Mulla on täydet matkavähennykset, vero 19.5%, työkaverilla muutaman satkun pienempi palkka, vero 27%.
Saako tuon summan, jos palkka vuodessa on 7500 euroa?
Autottomana ja työttömänä käteen jää asumiskulujen jälkeen 532e/kk. Tuosta laittaa jotain rahaa säästöön niin että voi olla muutaman kuukauden ulkomailla. Auton omistajana ja Prisman kassalla 20km päässä työskennelleenä käteen jää 380e/kk. Mikähän tässä mättää? Itse olen ainakin mielummin työttömänä, niin kauan kun se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Niinkuin Tampereella ei olisi työttömiä jotka voisivat mennä töihin niihin Tampereella sijaitseviin työpaikkoihin.
Naurettavaa puhua jostain ilmastotalkoista, jos sitten ihmiset pakotetaan käyttämään sitä autoa päästääkseen jonnekin.
Säännöt pitäisi olla, että jos päästöt työpaikalle pääsemiseen ovat yli jonkun päästörajan sitä työtä ei kuulu ottaa tai tarjota ja pyörällä menemisen vaatimus on vain silloin, jos koko matkan voi mennä pyörätiellä ja on alle 15 km ja on alle 40 vuotias.
Nämä päivittäiset satojen kilometrien työmatkat eivät kuulu nykyaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaa voi myös niin, että myy kaiken minkä saa kaupaksi, loput kierrätykseen ja pakkaa vain sen minkä saa itse kannettua ja hinattua junaan/bussiin.
Sitten uudesta paikasta kirppareilta ja lahjoituksina uutta kamaa pikkuhiljaa tilalle.No, jos on nuori ja olemassa olevatkin tavarat on jostain roskalavoilta kerättyjä, ehkä silloin voi tehdä näin. Mutta harva tuollaista ehdottava itsekään luopuisi mummon vanhasta lipastosta, huonekaluliikkeestä uutena ostetut sängyn ja sohvan, kaikkia muistoja, vaatteita, astioita, tunnearvoa sisältäviä tavaroita ja lukuisia käyttötavaroita, joiden ostaminen uudestaan maksaisi taas vaikka mitä. Muille kyllä suositellaan koko omaisuudesta luopumista TYÖN TAKIA (!!!). Todella harva kuitenkaan niin tekisi oikeasti itse.
Ai, minä ja muutama tuttuni olemme tehneet noin. Materiaalilla ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaa voi myös niin, että myy kaiken minkä saa kaupaksi, loput kierrätykseen ja pakkaa vain sen minkä saa itse kannettua ja hinattua junaan/bussiin.
Sitten uudesta paikasta kirppareilta ja lahjoituksina uutta kamaa pikkuhiljaa tilalle.No, jos on nuori ja olemassa olevatkin tavarat on jostain roskalavoilta kerättyjä, ehkä silloin voi tehdä näin. Mutta harva tuollaista ehdottava itsekään luopuisi mummon vanhasta lipastosta, huonekaluliikkeestä uutena ostetut sängyn ja sohvan, kaikkia muistoja, vaatteita, astioita, tunnearvoa sisältäviä tavaroita ja lukuisia käyttötavaroita, joiden ostaminen uudestaan maksaisi taas vaikka mitä. Muille kyllä suositellaan koko omaisuudesta luopumista TYÖN TAKIA (!!!). Todella harva kuitenkaan niin tekisi oikeasti itse.
Ai, minä ja muutama tuttuni olemme tehneet noin. Materiaalilla ei ole väliä.
Materiaalilla? Ei ole kirpparilla tullut sivistyssanakirjaa vastaan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aatellu muuttaa Inariin jonnekin syrjäiseen mökkiin. Ei tarttis enää töitä tehdä, kun ei sieltä oman alan töitä saa ja matkatkin niin pitkiä ettei autotonna pääse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs mieltä te toimisto on siitä jos työttömällä on päiväkoti ikäinen lapsi. Sehän pentele voi haitata työllistysmis mahdollisuuksia
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten seuraava skenaario. Työmatka on 70 km yhteen suuntaan. Sitten auto hajoaa totaalisesti. Palkka on niin pieni ettei ole rahaa/varaa ostaa edes käytettyä tilalle. Varmaankin karenssia pukkaa jos ilmoittaa ettei voi enää käydä töissä?
Voihan myös pyrstötähti pudota päähän, ja silloinkin jää työmatka kesken. Kaiken varalta on viisainta antaa toisten käydä täissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton skutsissa te asutte?
Maalla. Lähin bussi menee 30km päästä, sekin onnibussi.
Lähimpään kaupunkiin 100km.
Mitä muuta haluat tietää?
Millä elät? Et kai työttämyyskorvauksella, jos et voi töissä käydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Puhelinmyyjänä nuo miinuspeukut viestiisi kertoo sen verran ettei 40k verotulot kiinnosta tuota maata pätkääkään. Sen verran kuitenkin kiinnostaa että tukia jaksetaan maksaa. Jatketaan valitsemallamme tiellä ja katsotaan kun "Suomalaiset" hukkuu omaan sontaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
Huomaa, että tämänkin kirjoittaja on kermapersus jolla ei ole mitään tajua tosimaailmasta. Jopa 20 kilsan matkaan voi mennä kevyesti yli tunti kun kävelee asemalle, odottelee kulkuvälinettä, joutuu mahdollisesti vaihtamaan välissä, odottelemaan lisää, bussilla ehkä ajetaan vielä kiertoreittejä, ei suoraan, sitten kävellään taas toisessa päässä. Jopa Helsingin sisällä pystyy kevyesty kuluttamaan yli tunnin työmatkaan.
Mutta mitäpä tollanen t0ll0 mitään tajuaa.
Jep. Itse kuljin Espoosta Helsinkiin töihin julkisilla, 1,5-2h per suunta. Tällä hetkellä Espoossa töissä ja tunti per suunta.
Joo ei toimi täälläkään julkiset mikäli et asu metron varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
Huomaa, että tämänkin kirjoittaja on kermapersus jolla ei ole mitään tajua tosimaailmasta. Jopa 20 kilsan matkaan voi mennä kevyesti yli tunti kun kävelee asemalle, odottelee kulkuvälinettä, joutuu mahdollisesti vaihtamaan välissä, odottelemaan lisää, bussilla ehkä ajetaan vielä kiertoreittejä, ei suoraan, sitten kävellään taas toisessa päässä. Jopa Helsingin sisällä pystyy kevyesty kuluttamaan yli tunnin työmatkaan.
Mutta mitäpä tollanen t0ll0 mitään tajuaa.
Jep. Itse kuljin Espoosta Helsinkiin töihin julkisilla, 1,5-2h per suunta. Tällä hetkellä Espoossa töissä ja tunti per suunta.
Joo ei toimi täälläkään julkiset mikäli et asu metron varrella.
sisarukseni teki myös samanlaista työmatkaa, sitten kyllästyi jatkuvaan bussirumbaan ja vaihtoi sähköpyörään. pääsi pyörällä nopeammin perille kuin bussilla. Olisi mennyt autollakin, mutta työpaikkansa lähellä ei ollut useinkaan parkkipaikkoja vapaana ja muutenkin olivat aika tyyriitä paikkoja. Pyörän saattoi jättää työpaikan kellariin.
Mä olen käynyt 70km:n päässä omalla autolla töissä pari vuotta. Kaikki mitä tilistä olisi jäänyt käyttörahaa, meni bensaan, eikä riittänytkään. Siinä oli mukana siis ruokaraha. Olin hoikassa kunnossa, kun ei ollut varaa leivän päällisiin, eikä aina siihen leipäänkään. Onneksi oli säästöpossu, mikä mahdollisti kaupassa käynnin!
Näillä nykyisillä bensan hinnoilla olisin joutunut irtisanoutumaan, mikäli olisin vielä siinä paikassa.
Älytön systeemi, sanon minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Et kumoa, koska en puhunut aggressiivisuudesta, vaan päällekäyvyydestä. Minun mielestäni päällekäyvyys merkitsee jo sitä, että myyjä, joka on itse lähestynyt "asiakasta", ei lopeta myyntiään ensimmäiseen ei-sanaan. Minun kohdalleni ei ole koskaan osunut puhelinmyyjää, joka olisi ottanut kieltäytymiseni heti tosissaan, olin sitten yksityishenkilö tai yrittäjä.
Voit puhua kauniita asiakkaan kuuntelemisesta, ja varmasti jotkut ovat pitäneet siitä, että olet myynyt heille heidän lempilehteään, mutta jokaista iloiset kaupat tehnyttä asiakasta kohti on useita ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään puhelinmyyjistä. Ja ihan hyvin tiedät sen, että puhelinmyynti perustuu pitkälti tietoon siitä, että osa ihmisistä vain ei ilkeä sanoa ei, kun tuputetaan. Jos puhelinmyyjät olisivat kuuntelevia asiakaspalvelijoita, mitään puhelinmyyntiä suitsivia lakeja ei olisi tarvinnut säätää.
(Ja niille, jotka ovat kommentoineet tätä minun saamaani kommenttia: ilmaiskaa tästedes, että tulette keskusteluun ulkopuolelta, ettekä siis ole minä.)
Tämä tuli kuin suoraan oppikirjasta ja on aivan täydellinen esimerkki siitä että puhutaan aiheesta josta ei tiedetä pätkääkään. Todennäköisesti olet yksi niistä kymmenestä kiukkupyllyistä, joita silloin tällöin vastaan sattuu. Luuriin raivoamisella pääsee vain kahvipöytään naureskeltavaksi kun puheluita soitetaan ns. koulutustarkoituksessa. Lähtökohtaisesti 98% ihmisistä on mukavia puhelinmyyjille, itse sain haukut joltain humalaiselta viimeksi kolme viikkoa sitten. Tosin hänen vaimonsa soitti seuraavana päivänä ja tilasi kolmen eri lehden vuositilauksen siinä samalla. Tietäkää että niistä "kärkkäimmistä" mielensäpahoittajista saadaan pirun hyvin materiaalia pikkujouluihin.
T. Toinen puhelinmyyjä
Puhelinmyyjänä nuo miinuspeukut viestiisi kertoo sen verran ettei 40k verotulot kiinnosta tuota maata pätkääkään. Sen verran kuitenkin kiinnostaa että tukia jaksetaan maksaa. Jatketaan valitsemallamme tiellä ja katsotaan kun "Suomalaiset" hukkuu omaan sontaansa.
Hupaisa ristiriita: tässä ketjun loppupäässä itseään puolustelemaan aktivoituneet puhelinmyyjät selittävät erittäin hyökkäävästi, halveksivasti ja omahyväisesti olevansa asiakkaan parasta ajattelevia hyväntekijöitä ja solvaavat niitä, jotka ovat eri mieltä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton skutsissa te asutte?
Maalla. Lähin bussi menee 30km päästä, sekin onnibussi.
Lähimpään kaupunkiin 100km.
Mitä muuta haluat tietää?Millä elät? Et kai työttämyyskorvauksella, jos et voi töissä käydä?
Tietysti saan työmarkkinatukea. Miksi en saisi?
Asun Keski-Euroopassa, työmatkani on 25 km, jonka ajan autolla. Mun "hirveän pitkää työmatkaani" päivittelevät täällä monet. Usein ajattelen työmatkoja Suomessa, just esim. aloitusviestin tilannetta. Sen rinnalla mun 25 km omalla autolla ei ole todellakaan yhtään mitään!
Alue: Aihe vapaa
"Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon..." - voin voi sanoa vain henkilö, jolla ei ole mitään käsitystä tukien suuruudesta. Aivan aivoton kommnetti.