TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aamujuna on aina täynnä kun lähtee Tampereelta Helsinkiin. Kuudelta lähtö kotoa ja ennen yhdeksää töissä. Onneksi kummassakin päässä on rautatieasema lähellä, monet jatkaa vielä Espooseen metrolla tai bussilla.

Ovatko he siivoojia, lähihoitajia ja varastotyöntekijöitä?

Noita ennen 09 alkavia töitä on kyllä koko liuta. Rakennukset, pelastustoimi, kuljetus, opetus, kauppa...Kyllä ainakin aikuisen ihmisen tulisi tuo tajuta.

Eiköhän tässä ollut kyse enemmän siitä, että ne, jotka siellä junassa tekevät töitä ja kulkevat muutamana päivänä viikossa pitkän matkan, tekevät työtä, joka on heitä tyydyttävää ja josta maksetaan asiallinen korvaus. Että on ihan eri asia kulkea pitkää matkaa töihin, jos palkka on niin pieni, että sillä ei saa kuitattua työmatkojen kustannusta, eikä työkään välttämättä ole sellainen, mistä kokee saavansa jotain.

Tiedän hoitajia jotka kulkee joka aamu-iltapäivä Tampereelta Helsinkiin junalla ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopujen lopuksi työhakemus voi olla millainen vain, tärkeintä on, että saat ilmaistua siinä sen mitä haluat ja siten, että vastaanottaja saa jonkun käsityksen osaamisestasi. Jos hakemuksesi kiinnosti, niin sinulle soitetaan ja kysytään haastatteluun tai sitten lisätietoja. 

Ei kukaan työnantaja välitä siitä onko sinulla 10 akateemista tutkintoa vai yksi ammattitutkinto tai oletko koko ikäsi tehnyt suomelle uusia veronmaksajia tai liian ujo etsimään töitä, koska pelkäät työpaikkatorjuntaa. Työnantajia kiinnostaa se, että osaatko tai kykenetkö oppimaan työssä tarvittavat tehtävät. Tietenkin tietyillä aloilla vaaditaan sitä ammattitutkintoa, se on selvä (minäkin käyn mieluummin oikealla lääkärillä kuin valelääkärillä ja synnytän mieluummin lapseni kätilön avustuksella kuin kadulta napatun random tyypin avustuksella), mutta monessa työtehtävässä voi pärjätä ihan sillä, että on työhalukas ja työkykyinen ja kykenevä täsmäkoulutuksin oppimaan työssä tarvittavat taidot.

Minä uskon, että kokeileminen kannattaa ja että ei pidä sabotoida itseään etukäteen keksimällä syitä miksi joku asia ei sitten toimikaan.

Puhut sekä totta että utopiaa. 

Minä olen tehnyt tosissani joka ikisen hakemuksen (myös avoimia hakemuksia), jonka olenkaan tehnyt. Ihan jokaisen. Olen hakenut laidasta laitaan töitä (en lääkäriksi, koska siihen juuri ei ole koulutusta). Kellään hakemusta lukeneella ei voi mitenkään tulla käsitystä, etten oppisi narikkatyöntekijäksi tai kaupan kassaksi, koska olen jo aiemmin hoitanut mm. kansainvälisiä kuljetuksia. Siinäkin hommassa oli asiakaspalvelua, joskin paljon muutakin. Kukaan ei todellakaan voi luulla, etten oppisi yksinkertaisempia töitä.

Mutta miksipä minut otettaisiin kaupan kassaksi, kun samaan aikaan sinne on sata muuta hakijaa, joista ainakin 90 on tehnyt sitä aiemmin ja osaa ilman koulutustakin kassakoneen käytön. 

Tajuatko nyt? Erityisen spesifisiä aloja lukuunottamatta kaikkialle muualle on runsaasti hakijoita, eikä kukaan viitsi kouluttaa, jos saa helpolla työntekijän, jolla on jo kokemusta. Tuskin sinäkään tekisit niin. Suurin osa ihmisistä on ihan keskivertoja. Minusta voi tulla hyvä kassaneiti, mutta yksikään rekrytoija ei jaksa selvittää asiaa, koska ei tarvitse. Jonossa on jo osaajia. 

Minä olen muuten tarjoutunut tekemään ilmaiseksikin töitä, jos vain saisin oppia kassakoneen käytön, mutta kukaan ei ole toistaiseksi halunnut ottaa tarjousta vastaan. 

Tervetuloa todellisuuteen. 

tervetuloa todellisuuteen sinullekin: tajuatko, että työnsaannissa suurta tekijää edustaa myös sattuma ja onni. ---

Kyllä minä tiedän, että on rankkaa kirjoitella hakemuksia ja saada paljon "kiitos, mutta ei kiitos" -vastauksia, mutta kun muutkin ihmiset niitä saavat. Niin kauan, kun sinulle ei lähetetä "kiitos, mutta ei kiitos. PS. älä lähetä enää jatkossa hakemuksiasi meille" - vastauksia, voit lähettää samaan paikkaan uuden hakemuksen.

Siis haloo! Minä jos kuka sen tiedän, että onnella ja tuurilla on merkitystä, ja minulla niitä ei ole koskaan ollut. Mistä ihmeestä edes sait päähäsi, etten ymmärrä tuurilla olevan erittäin suuri rooli? 

Taidat olla tosi lapsellinen.

Kyllä se vaikuttaa ihmisen itsetuntoon - ja itse asiassa pitääkin vaikuttaa, jos ei ole robotti - kun vuosikausia hakee töitä viikoittain, eikä saa mitään vastauksia, tai pelkästään ei-kiitos, ei-kiitos. Kenenkään työ ei ole yhtä epäkiitollista kuin turha työnhaku. 

Muistanpa muuten kerran, kun kysyin voinko lähettää erääseen paikkaan uuden hakemuksen, jos paikkoja tulee uudestaan auki. Iloisena naisrekry sanoi, että tottakai. Noin puoli vuotta he hakivat lisää väkeä, ja otin uudestaan yhteyttä. Hän vastasi siihen, että sinua me emme palkkaa, turha yrittää. Itse en kehtaisi sanoa noin. 

tottakai se kolhaisee itsetuntoa, mutta siitä pitää päästä yli. Se vain pitää tehdä ja varmasti jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä sen tehnyt jossain elämänsä vaiheessa. Tänne sivustolle pitäisi tehdä ketju, jossa kysytään ihmisiltä, että mikä asia elämässäsi on eniten kolhaissut itsetuntoasi ja miten pääsit siitä yli.

Työnhaku on työtä sekin, työtä, jonka tarkoituksena on päästä siitä eroon. Siksi siitä maksetaankin.

Ei 500 euroa ole mikään palkka työstä, jota kuulemma pitää tehdä 24/7 ja vastineeksi saa hiljaisuutta. 

Montako vuotta tässä pitää jatkaa, kun ei viiden vuoden aikana kukaan suostunut palkkaamaan. 

Sinun on niin helppo puhua "ylitse pääsemisestä", kun et ole mitään tällaista joutunut kokemaan. Menet eteenpäin Hannu Hanhen lailla ja latelet ylimielisiä kommenttejasi. 

sinä et tiedä mistä minä olen päässyt ylitse ja miten paljon huonoa onnea elämässäni on ollut.

Kerro sitten siitä äläkä vain ylpeile, kuinka sinulla on ollut hyvä tuuria, ja kuinka kaikki pääsevät töihin surkeallakin hakemuksella. Itsehän sinä kirjoitut tuossa edelläkin näin:

Tänne sivustolle pitäisi tehdä ketju, jossa kysytään ihmisiltä, että mikä asia elämässäsi on eniten kolhaissut itsetuntoasi ja miten pääsit siitä yli.

Luulisi tuon perusteella, että olisit valmis kertomaan muustakin kuin satumaisesta onnestasi. 

Tai älä kerro sittenkään, koska sinähän vain keksisit päästäsi jonkun nyyhkytarinan. Ei sinulla ole mitään empatiaa muita kohtaan. 

Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.

Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Missä hiton skutsissa te asutte?

Helsingissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.

Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.

Koska liian hyvät tuet.

Vähän päälle 500e/kk. Lisäksi haet 4 työpaikkaa per kuukausi ja päivystät joka arkipäivä puhelimen äärellä sekä raportoit vähintään 2 viikon välein tekemisistäsi jollekin asenneongelmaiselle ämmälle. Ihan helv*tin hyvät tuet, todellakin.

Eteenpäin kirjoitti:

Ehkä sinun on aika muuttaa asennettasi:

1. Kiitä mahdollisuudesta

2. Usko mahdollisuuksiisi työntekijänä

3. Mahdollisuus kannattaa realisoida, sillä et tiedä mihin polku johtaa.

Kyllä työkkärin tukityöllistämistöistä on todella vaikea ponnistaa mihinkään. Ne on juuri sellaisia duuneja joista ei haluta maksaa mitään. Monet työnantajat lisäksi työllistävät vain tukijakson ajan josta saavat valtion tuet, pistävät sitten jakson loputtua työntekijän pihalle ja uusi saman tien tilalle tekemään samaa hommaa. Yrittäjän riskit siirretty yhteiskunnalle, voila...

Olen 55v ja monenlaista kremppaa on, eläkkeelle en pääse mutta eipä ole pelkoa että minut oltaisiin palkkaamassa töihin varsinkaan kymmenien kilometrien päähän 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aamujuna on aina täynnä kun lähtee Tampereelta Helsinkiin. Kuudelta lähtö kotoa ja ennen yhdeksää töissä. Onneksi kummassakin päässä on rautatieasema lähellä, monet jatkaa vielä Espooseen metrolla tai bussilla.

Ovatko he siivoojia, lähihoitajia ja varastotyöntekijöitä?

Noita ennen 09 alkavia töitä on kyllä koko liuta. Rakennukset, pelastustoimi, kuljetus, opetus, kauppa...Kyllä ainakin aikuisen ihmisen tulisi tuo tajuta.

Eiköhän tässä ollut kyse enemmän siitä, että ne, jotka siellä junassa tekevät töitä ja kulkevat muutamana päivänä viikossa pitkän matkan, tekevät työtä, joka on heitä tyydyttävää ja josta maksetaan asiallinen korvaus. Että on ihan eri asia kulkea pitkää matkaa töihin, jos palkka on niin pieni, että sillä ei saa kuitattua työmatkojen kustannusta, eikä työkään välttämättä ole sellainen, mistä kokee saavansa jotain.

Tiedän hoitajia jotka kulkee joka aamu-iltapäivä Tampereelta Helsinkiin junalla ja toisinpäin.

Älytöntä. Kummassakin paikassa olis varmasti hoitajille työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Mä olen aina ihmetellyt heitä, joille tarjotaan työpaikkaa. Olen hakenut 351 työpaikkaa. Yhtäkään työpaikkaa mulle ei ole tarjottu.

Millaisia töitä teille tarjotaan, ja mikä on pohjakoulutuksenne?

Työttömälle filosofian maisterille, joka on tehnyt 20 vuoden uran tiedottajana, ei tarjota ainokaistakaan työpaikkaa mistään. 

Viestintä on nyt täysin loppuunkilpailtu ala, jossa on työnantajan markkinat. Minulle tarjotaan säännöllisesti töitä. Olen FM sovelletusta matematiikasta, opiskellut sivuaineena tilastotiedettä ja tietojenkäsittelytiedettä. Olen data-analyytikko ja erikoistunut kyberturvallisuuteen liittyvään riskianalytiikkaan. Kannattaa etsiä ala, jolla ei ole juurikaan kilpailua.

Muuttaa voi myös niin, että myy kaiken minkä saa kaupaksi, loput kierrätykseen ja pakkaa vain sen minkä saa itse kannettua ja hinattua junaan/bussiin.

Sitten uudesta paikasta kirppareilta ja lahjoituksina uutta kamaa pikkuhiljaa tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.

Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.

En silti laskisi tällaisen harvinaisen sattuman varaan omaa muuttoani, jos ei olisi varaa maksaa palvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.

Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.

Höpö höpö. Se, että yhdelle osuu harvinainen onnenpotku, ei tarkoita sitä, että se osuisi kaikille tai kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Eteenpäin kirjoitti:

Ehkä sinun on aika muuttaa asennettasi:

1. Kiitä mahdollisuudesta

2. Usko mahdollisuuksiisi työntekijänä

3. Mahdollisuus kannattaa realisoida, sillä et tiedä mihin polku johtaa.

Kyllä työkkärin tukityöllistämistöistä on todella vaikea ponnistaa mihinkään. Ne on juuri sellaisia duuneja joista ei haluta maksaa mitään. Monet työnantajat lisäksi työllistävät vain tukijakson ajan josta saavat valtion tuet, pistävät sitten jakson loputtua työntekijän pihalle ja uusi saman tien tilalle tekemään samaa hommaa. Yrittäjän riskit siirretty yhteiskunnalle, voila...

Tiiän monia, jotka käy jotain te-toimiston järkkäämää kuntouttavaa työtoimintaa kerta toisensa perään. Saavat vähän parempaa kelanrahaa ja työtoiminta leppoisaa, kun ei tartte mennä ku vasta kymmeneksi ja pääsee kahdelta kaljan pariin. Näillä on yleensä ulosottovelkaa päällä sen verran, ettei houkuta palkkatöihin lähteä, tai sitten on muuten vaan sellainen Hansu-hanhi tai Lapatossuluonne.

Ilmastohömppää ajavat puolueet syy miksei ap;n tapauksessa kannatta ottaa työtä vastaan, autoilusta tehty verottamalla ihan liian kallista.

Äänestäkää PS niin olisi kannattavampaa käydä töissä ja maan talous paranisi, ainoa puolue joka vastustaa ylikorkeaa autoilun verotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.

-eri

Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?

Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.

- se kenelle vastasit

Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?

En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.

Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)

Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.

Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.

Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.

'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.

Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei.

Miksi heistä kukaan ei kuuntele, kun asiakas sanoo, ettei halua lehteä/vitamiinejä/sukkia, vaan jatkavat pölöttämistä puheeni päälle?

Yksikään ei ole minulle koskaan sanonut, että kiitos ja näkemiin siinä tapauksessa. 

Puhut potaskaa. 

Siksi, että näiden firmojen annetaan toimia näin. Esimerkiksi Sanoma käyttää näitä paskafirmoja markkinointiinsa, me kaikki tuemme heitä pyörimällä tällä palstalla. Et voi lokeroida kaikkia puhelinmyyntifirmoja tuohon genreen. Vai toimiiko tämä niin että jos meidän kunnan vanhainkodissa on opiaattipäitä ja pirinvetäjiä/myyjiä töissä, se tarkoittaa automaattisesti että näin on jokaisessa paikassa?

Totta kai voin lokeroida oman kokemukseni mukaan ihan miten vaan. Mitä minulle on väliä, jos Vaasassa, Oulussa tai Yhdysvaltojen Chicagossa toimitaan toisin? Ei sinuakaan miellytä, jos muualla toimitaan paremmin ja itse saat huonoa palvelua omassa kotikunnassasi. 

Enkä todellakaan usko, että sinä (jos olet tuo edellinen puhelinmyyjä tästä ketjusta) olet ollut niin ystävällinen kuin väität, etkä koskaan painostanut ketään ostamaan. Sen huomaa jo käsityksestäsi, että  minun kokemuksellani ei ole väliä. 

Sinulle ei ole väliä. Loistavaa, ei minullekaan enää. Suomen valtio heittää vajaan tonnin tilille kuukausittain ja voin elellä lämpöisessä ympäri vuoden. Tähän me pääsimme sillä millään ei ole väliä. Nauttikaa.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.

Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.

Höpö höpö. Se, että yhdelle osuu harvinainen onnenpotku, ei tarkoita sitä, että se osuisi kaikille tai kenellekään muulle.

No ei tämä esimerkki ole ainoa. Kannattaa yrittää. Mutta jos odottaa että kaiken saa noin vain niin siitä ei tule mitään. Minäkin olen muuttanut tosi halvalla kun muuttoauto haki takaisin mennessään toisen kuorman. Edellytti aikamoista soittorumbaa ja netin selailua mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaa voi myös niin, että myy kaiken minkä saa kaupaksi, loput kierrätykseen ja pakkaa vain sen minkä saa itse kannettua ja hinattua junaan/bussiin.

Sitten uudesta paikasta kirppareilta ja lahjoituksina uutta kamaa pikkuhiljaa tilalle.

No, jos on nuori ja olemassa olevatkin tavarat on jostain roskalavoilta kerättyjä, ehkä silloin voi tehdä näin. Mutta harva tuollaista ehdottava itsekään luopuisi mummon vanhasta lipastosta, huonekaluliikkeestä uutena ostetut sängyn ja sohvan, kaikkia muistoja, vaatteita, astioita, tunnearvoa sisältäviä tavaroita ja lukuisia käyttötavaroita, joiden ostaminen uudestaan maksaisi taas vaikka mitä. Muille kyllä suositellaan koko omaisuudesta luopumista TYÖN TAKIA (!!!). Todella harva kuitenkaan niin tekisi oikeasti itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eteenpäin kirjoitti:

Ehkä sinun on aika muuttaa asennettasi:

1. Kiitä mahdollisuudesta

2. Usko mahdollisuuksiisi työntekijänä

3. Mahdollisuus kannattaa realisoida, sillä et tiedä mihin polku johtaa.

Kyllä työkkärin tukityöllistämistöistä on todella vaikea ponnistaa mihinkään. Ne on juuri sellaisia duuneja joista ei haluta maksaa mitään. Monet työnantajat lisäksi työllistävät vain tukijakson ajan josta saavat valtion tuet, pistävät sitten jakson loputtua työntekijän pihalle ja uusi saman tien tilalle tekemään samaa hommaa. Yrittäjän riskit siirretty yhteiskunnalle, voila...

Tiiän monia, jotka käy jotain te-toimiston järkkäämää kuntouttavaa työtoimintaa kerta toisensa perään. Saavat vähän parempaa kelanrahaa ja työtoiminta leppoisaa, kun ei tartte mennä ku vasta kymmeneksi ja pääsee kahdelta kaljan pariin. Näillä on yleensä ulosottovelkaa päällä sen verran, ettei houkuta palkkatöihin lähteä, tai sitten on muuten vaan sellainen Hansu-hanhi tai Lapatossuluonne.

Niin minäkin tiedän, meidän kunnan kierrätyskeskuksessa on pirimarkkinatori. Siellä ne mielenterveyskuntoutujat pyörii nappipäissään ja heille on uskoteltu heidän tärkeyttään ja mahtavuuttaan tässä maailmassa. Olin itse kaksi päivää kyseisessä sekametelilaitoksessa ja lopetin kun en nähnyt yhtään ohjaajaa koko aikana. Ihan kiva jos noita vapaan kasvatuksen tuloksia jaksaa katsella päivästä toiseen, mutta otan kyllä seuraavaksi kättä pidempää mukaan. Minulla on parempaakin tekemistä, kuten parin vammaisen naapurin avustamista sillä heidän "omaisensa" ovat liian kiireisiä. 9e/päiväpalkalla päätän itse mitä teen tai olen tekemättä. Keksikää meille puolikuntoisille töitä, ei kamapäiden päiväkerhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä vaivannäköä ja moni asia järjestyy. On monia erilaisia Facebook ryhmiä joiden kautta voi saada muuttoapua jos joku on menossa jonnekkin.

Mun tytär muutti Savonlinnasta Helsinkiin Facebookissa löytyneen ilmoitukseen vastaamalla. Kuski otti palkaksi Muumi-limpparin. 1 plo. Kaikki huonekalut ja tavarat sai vietyä. Kuski oli menossa perheensä luo hesaan. Kaikki on mahdollista, mutta mikään ei tule valmiina.

Höpö höpö. Se, että yhdelle osuu harvinainen onnenpotku, ei tarkoita sitä, että se osuisi kaikille tai kenellekään muulle.

No ei tämä esimerkki ole ainoa. Kannattaa yrittää. Mutta jos odottaa että kaiken saa noin vain niin siitä ei tule mitään. Minäkin olen muuttanut tosi halvalla kun muuttoauto haki takaisin mennessään toisen kuorman. Edellytti aikamoista soittorumbaa ja netin selailua mutta kannatti.

Minä olen muuttanut monta kertaa. Viimeisimmän soittelu-urakan jälkeen sain kohtuuhintaisen muuton kantajineen. Määränpäähän mennessä oli kuormasta kadonnut ns. parempia tavaroita, mutta enpä minä voinut todistaa muuttofirmalle sitä, että noita esineitä ei enää ollut.

Kukaan ei ole väittänyt, että ei kannattaisi yrittää. On kuitenkin järjen köyhyyttä inttää, että yrittämällä varmasti onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 55v ja monenlaista kremppaa on, eläkkeelle en pääse mutta eipä ole pelkoa että minut oltaisiin palkkaamassa töihin varsinkaan kymmenien kilometrien päähän 😄

Sairaudet usein rajaavat työmahdollisuuksia huomattavasti. Minä olen vakityössä, mutta kärsin allergioista ja aika vaikea olisi sitten löytää jotain työtä, jos sattuisin olemaan kouluttamaton ja työtön. Ei sopisi pölyiset työpaikat, ei hajuiset työpaikat, ei homeiset työpaikat jne. Joskus kun olin nuorena työttömänä, niin lääkäri kirjoitti minulle lääkärin todistuksen allergioistani ja miten ne haittaavat työpaikkojen valinnassa.