Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Ensi vuonna tuo puhelinmyyntipakotus dementikoille muuttuu, tulee kirjallinen vahvistus. No miten tämä uransahuipulla oleva myyntitykki saa tietää onko pakotettu allekirjoittanut sopimuksen? Ei yhtään mistään ja firma kusettaa myyjätkin, asiakkaiden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräille ei mene jakeluun että on työkyvytön,jos sinä olisit TE keskuksessa "töissä" varmaan antaisit työtä varhais jakeluun henkilölle ,jolta on amputoitu molemmat jalat.
Se nyt on tätä tietämättömyyden, vähäisen älyn ja helposti netissä tyydytettävän kiusaamishalun ilmentymää. Näin se menee, tämäkin esimerkki on tällä foorumilla nähty:
- Sinä olet laiska, kattoon syljeskelevä työnvälttelijä. Mene siivoamaan.
- En pysty siivoustyöhön, koska minulla on selkävamma, joka estää esimerkiksi kumartumisen kokonaan.
- Varmasti pystyt. Ei siivoamisessa selkää tarvita, jos osaa siivota oikein. Mene töihin.
Ja seuraavissa samanaiheisissa ketjuissa tämä siivoamaanpatistelija niputtaa kaikki työttömät työnvälttelijöiksi, jotka teeskentelevät selkävammaista, jottei tartte siivota, vaikka kenelläkään ei mitenkään voi olla selkävammaa. Ja sivustalta huutelee toinen trolli sitä, että ei sun kumartua tarvitsekaan, koska sinä voit kyykistyä.
Harmillisesti näissä ketjuissa trollaaminen on erittäin helppoa: jankkaa vain "mee töihin" ja "oiskopitänyopiskella" vähää välittämättä siitä, että vastassa on yksilö, ei heterogeeninen joukko. Ja kun ei jaksa jankata, voi vain heittää puolittaisen solvauksen ja siihen keltaisen röhönaurunaaman korostamaan henkistä lapsekkuuttaan.
Hyvä! Ainakin lapsettomat pitää saada tienaamaan itelleen elanto.
Lapsettomalla on aikaa suhata julkisilla vaikka se 8h päivässä.
Voi vaikka löytää jonkun kivan äijän dösästä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Kuitenkin se on erittäin epätodennäköistä jo tilastojenkin valossa. Varhainen, toistuva työttömyys ennakoi pysyvämpää tilannetta. Aika harvassa meillä on se väki, jolla on ensin 20 vuoden rikkomaton työura ja sitten pitkäaikaistyöttömyys, koska tuo väki menee ripeästi töihin irtisanomisenkin jälkeen. He eivät valikoi töitään, kuten työttömäksi jäävät.
Ikään kuin olisi mistä valita! Ei kaikki pääse edes työhaastatteluihin. Niihin valitaan nykyisin CV:n perusteella vuokrafirmojen kautta. Jos ei ole hyvää CV:tä niin...
minulla oli viime viikolla työhaastattelu paikkaan, johon lähetin vain erittäin vapaamuotoisen heippa-kirjeen, jossa luettelin koulutukseni suurpiirteisesti ja kysyin, että mahtaisiko teillä olla jotain minun koulutuspohjaani sopivaa työtehtävää. Kerroin millä ehdoilla olen valmis tekemään töitä ja miksi nuo ehdot. Kaiken tämän tein tyyliin 5 virkkeellä. En edes ikääni maininnut.
Laitoin ihan huvikseni sen hakemuksen, koska halusin vain kokeilla olisiko minulla saumaa tuolle työelämän sektorille. Yllätyin totaalisesti kun muutaman päivän päästä firman toimitusjohtaja soitti minulle ja kysyi pääsenkö haastatteluun. Vedin sekunnin verran henkeä ja sanoin, että ilman muuta. Haastatteluun vein mukanani kaikki todisteet koulutus- ja kurssitaustastani ja puhuttiin niitä näitä. Tänään sain kuulla, että minulle tarjottiin töitä siitä yrityksestä niillä ehdoilla, joita olin listannut. Nyt saan sitten hiukan enemmän vapaa aikaa ensi vuoteen, kun teen töitä vain neljänä päivänä viikossa ja voin aloittaa työnpäiväni myös myöhemmin, joten saan nauttia pitkistä aamuista. Samalla pääsen oppimaan uuden työelämäsektorin käytäntöjä, jotka auttavat minua sitten tulevaisuudessa ja mahdollisesti kurssittamaan itselleni niitä työtaitoja, joita tuossa pestissä tarvitsen.
Ikää on 45...
Joten älkää ikinä lähtekö etukäteen keksimääön syitä miksi teitä ei valita johonkin, tai miksi teitä ei edes harkittaisi. Todellisuudessa työn löytämisessä on mukana myös onnea: jos satut lähettämään hakemuksen juuri oikeaan aikaan ja juuri oikeaan paikkaan, voit päästä haastatteluun ihan vain heippa -kirjeen perusteella. Tottakai sitten työhaastattelussa punnitaan osaaminen, mutta silloinkaan ei pidä lähteä uskottelemaan miksi sinne ei kuitenkaan pääsisi.
Kenenkään ei tarvitse minulle nyt tulla vastailemaan, että helpoahan se noin on, kun on jo työpaikka ja sitten lähtee hakemaan uutta. En kertonut tuossa hakukirjeessä edes sitä, että olen vaihtamassa työpaikkaa ja ajattelen, että tässä uudessa työpaikassani kyse oli nimenomaan onnesta ja oikeasta ajoituksesta.
En tietenkään voi sanoa, että jos olisin ollut työtön, niin olisinko lähettänyt juuri samaan aikaan ja samaan paikkaan kyselyä työpaikasta, mutta pointtini tässä oli se, että antakaa työttömät itsellennne myös mahdollisuus onnenkantamoisiin. Sen saa osakseen vain laittamalla niitä hakemuksia.
Lopujen lopuksi työhakemus voi olla millainen vain, tärkeintä on, että saat ilmaistua siinä sen mitä haluat ja siten, että vastaanottaja saa jonkun käsityksen osaamisestasi. Jos hakemuksesi kiinnosti, niin sinulle soitetaan ja kysytään haastatteluun tai sitten lisätietoja.
Ei kukaan työnantaja välitä siitä onko sinulla 10 akateemista tutkintoa vai yksi ammattitutkinto tai oletko koko ikäsi tehnyt suomelle uusia veronmaksajia tai liian ujo etsimään töitä, koska pelkäät työpaikkatorjuntaa. Työnantajia kiinnostaa se, että osaatko tai kykenetkö oppimaan työssä tarvittavat tehtävät. Tietenkin tietyillä aloilla vaaditaan sitä ammattitutkintoa, se on selvä (minäkin käyn mieluummin oikealla lääkärillä kuin valelääkärillä ja synnytän mieluummin lapseni kätilön avustuksella kuin kadulta napatun random tyypin avustuksella), mutta monessa työtehtävässä voi pärjätä ihan sillä, että on työhalukas ja työkykyinen ja kykenevä täsmäkoulutuksin oppimaan työssä tarvittavat taidot.
Minä uskon, että kokeileminen kannattaa ja että ei pidä sabotoida itseään etukäteen keksimällä syitä miksi joku asia ei sitten toimikaan.
Onhan muutos tietysti iso jos aiemmin on saanut nukkua puoleenpäivään ja mennä nukkumaan aamukahdelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Kuitenkin se on erittäin epätodennäköistä jo tilastojenkin valossa. Varhainen, toistuva työttömyys ennakoi pysyvämpää tilannetta. Aika harvassa meillä on se väki, jolla on ensin 20 vuoden rikkomaton työura ja sitten pitkäaikaistyöttömyys, koska tuo väki menee ripeästi töihin irtisanomisenkin jälkeen. He eivät valikoi töitään, kuten työttömäksi jäävät.
Jaa no mä tein 20v töitä ja olen nyt ollut 3v työtön.
sen siitä saa, kun valikoi töitään.
Sinut on ilmeisesti valikoitu tänne spämmäämään.
No, urapolku sekin.
Vierailija kirjoitti:
Eräille ei mene jakeluun että on työkyvytön,jos sinä olisit TE keskuksessa "töissä" varmaan antaisit työtä varhais jakeluun henkilölle ,jolta on amputoitu molemmat jalat.
Työkyvyttömyyden toteaa lääkäri, ei TE-keskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräille ei mene jakeluun että on työkyvytön,jos sinä olisit TE keskuksessa "töissä" varmaan antaisit työtä varhais jakeluun henkilölle ,jolta on amputoitu molemmat jalat.
Työkyvyttömyyden toteaa lääkäri, ei TE-keskus.
Työkyvyttömät ovat kyllä yleensä toimittaneet lääkärinlausunnon TE-keskukseen. Vai luuletko, että se oikeasti riittää, jos itse sanoo olevansa työkyvytön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oulussa tuli karenssia osa-aikapaikkaan hakemisesta kieltäytymisestä naapurikunnasta, vaikka bussilla ei olisi ehtinyt aamuvuoroon ollenkaan ja iltavuorosta olisi pitänyt lähteä etuajassa pois että olisi päässyt viimeisellä bussilla takaisin. Lisäksi matkoihin olisi mennyt yli kolme tuntia, jos bussit olisivatkin kulkeneet. Valitus hylättiin vaikka liitteeksi laitettiin bussiaikataulut ja perustelut.
Osa-aikatyön rooli työnhaussa on todella vinksallaan. Oma virkailijani sanoi, ettei niillä voi osoittaa aktiivisuutta. Vaikka hakisin sataa paikkaa kuussa, se ei kelpaa, jos ne ovat osa-aikaisia. Aktiivisuudeksi kelpaa vain kokoaikatyön hakeminen. Kuitenkin he voivat itse määrätä hakemaan osa-aikasta.
Sairasta, että voidaan velvoittaa sellaiseen, jota ei kuitenkaan itse saa käyttää aktiivisuuden osoituksena.
Sun omavirkailija on kuntakokeilusta eikä tiedä mitään, kyllä se osa-aikainen työpaikka kelpaa työnhakuvelvollisuuden hakupaikaksi. Tää on ihan työkkärin omilla sivuillakin. Ja jopa laissa! Mutta sun tulee olla valmis ottamaan kokoaikainen työpaikka.
Mikä laki on kyseessä ja voisitko sinä tai joku muu näyttää tuon kohdan? Minä nimittäin luin eilen illalla Työttömyysturvalain ja siellä ei missään sanota, että osa-aikatyö kelpaa aktiivisuuden osoittamiseksi.
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290
Ihan mielelläni näkisin tuon väitetyn kohdan, jotta voisin käyttää hakemiani lukuisia osa-aikatöitä osoittamaan, että haen tosissani töitä.
Laissa sanotaan näin:
1 § (28.12.2012/1001)
Työtön työnhakija
Työttömyysetuuteen on tässä laissa säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä saavalla työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen, vaikka hän ei hae kokoaikatyötä.
-
Se, joka osaa tämän kiistää jonkun toisen pykälän avulla, niin tulkoon kertomaan. Jos tuosta lakitekstistä etsii kaikki kohdat, joissa puhutaan osa-aikatyöstä, niin missään ei mielestäni sanota, että sen hakeminen riittää työttömyysetuuden saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te-toimisto saa olettaa ihan mitä haluaa. Suomessa nykyisin jopa linnuntietä 40km matka kestää 2h bussilla, ja tämä ainoastaan siitä syystä että vuoroja on vähennetty ja yhdistetty. Siihen kun lisäät sen, että bussit kulkevat klo 8-15.30 välillä niin ei sitä vaan liikuta miten haluaa. "Muuta muualle", tämä on todella huono kommentti, sillä ketään ei voi pakottaa omasta kodistaan pois. Palauttakaa ne työpaikat, kuten vanhainkodit ja koulut takaisin tänne syrjäseuduille niin työllistymme ja saatamme jopa maksaa verojakin. Niin kauan kun kehitys jatkuu siihen suuntaan että palvelut siirtyy kaupunkeihin, on yhä enemmän meitä työttömiä jotka oikeasti nauttii tästä tilanteesta. Eilen oli tilillä, 2300e ja tänään tuli työmarkkinatukea reilut 600e tilille.
Työttömyys on hienoin asia mitä kohdalleni on sattunut. Vapaa-aikaa niin itselle kuin lapsille on niin paljon kuin haluaa ja valtio antaa siihen päälle pienen käyttörahan joka kuulle. Asuinpaikasta johtuen mitään ei tarvitse tehdä. Mies tykkää tehdä töitä ja ansaitsee sen minkä tarvitsemme, ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääköhän Suomen entinen pääministeri maksamaan veroja Suomeen, vai jääkö valtakunnan velkojen maksu tavallisille työläisille?
KotiÄiti kirjoitti:
Työttömyys on hienoin asia mitä kohdalleni on sattunut. Vapaa-aikaa niin itselle kuin lapsille on niin paljon kuin haluaa ja valtio antaa siihen päälle pienen käyttörahan joka kuulle. Asuinpaikasta johtuen mitään ei tarvitse tehdä. Mies tykkää tehdä töitä ja ansaitsee sen minkä tarvitsemme, ylikin.
Sama kokemus täälläkin, vaikka mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä ja itse olen vapaahetoisesti työtön. Asumme viereisissä asunnoissa ja yhteensä "taloutemme" käyttövarat ovat lähes 1800e/kk asumiskulujen jälkeen. Mikä mättää? Se että tämä on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaat nyt vaan itse sen työpaikan, niin ei tartte tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei. Tein itse kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta n.40k vuosipalkalla. Lopetin firmassa ainoastaan esimiesten vaihtumisen takia. En saanut tuona aikana yhtään reklamaatioita ja osa asiakkaista itki, kun soitin heille tarjotakseni heille jatkotilausta heidän lempilehteensä. Puhelinmyynnistä on jäänyt ihmisille samat vanhat maneerit päälle kuin kannabiksestakin, eli ei mitään todellisuuspohjaa koko aiheeseen. Ihmiset muistavat vain kyrpiintyneen Pentin 25v. sitten laukomat kommentit..
Vierailija kirjoitti:
Lopujen lopuksi työhakemus voi olla millainen vain, tärkeintä on, että saat ilmaistua siinä sen mitä haluat ja siten, että vastaanottaja saa jonkun käsityksen osaamisestasi. Jos hakemuksesi kiinnosti, niin sinulle soitetaan ja kysytään haastatteluun tai sitten lisätietoja.
Ei kukaan työnantaja välitä siitä onko sinulla 10 akateemista tutkintoa vai yksi ammattitutkinto tai oletko koko ikäsi tehnyt suomelle uusia veronmaksajia tai liian ujo etsimään töitä, koska pelkäät työpaikkatorjuntaa. Työnantajia kiinnostaa se, että osaatko tai kykenetkö oppimaan työssä tarvittavat tehtävät. Tietenkin tietyillä aloilla vaaditaan sitä ammattitutkintoa, se on selvä (minäkin käyn mieluummin oikealla lääkärillä kuin valelääkärillä ja synnytän mieluummin lapseni kätilön avustuksella kuin kadulta napatun random tyypin avustuksella), mutta monessa työtehtävässä voi pärjätä ihan sillä, että on työhalukas ja työkykyinen ja kykenevä täsmäkoulutuksin oppimaan työssä tarvittavat taidot.
Minä uskon, että kokeileminen kannattaa ja että ei pidä sabotoida itseään etukäteen keksimällä syitä miksi joku asia ei sitten toimikaan.
Puhut sekä totta että utopiaa.
Minä olen tehnyt tosissani joka ikisen hakemuksen (myös avoimia hakemuksia), jonka olenkaan tehnyt. Ihan jokaisen. Olen hakenut laidasta laitaan töitä (en lääkäriksi, koska siihen juuri ei ole koulutusta). Kellään hakemusta lukeneella ei voi mitenkään tulla käsitystä, etten oppisi narikkatyöntekijäksi tai kaupan kassaksi, koska olen jo aiemmin hoitanut mm. kansainvälisiä kuljetuksia. Siinäkin hommassa oli asiakaspalvelua, joskin paljon muutakin. Kukaan ei todellakaan voi luulla, etten oppisi yksinkertaisempia töitä.
Mutta miksipä minut otettaisiin kaupan kassaksi, kun samaan aikaan sinne on sata muuta hakijaa, joista ainakin 90 on tehnyt sitä aiemmin ja osaa ilman koulutustakin kassakoneen käytön.
Tajuatko nyt? Erityisen spesifisiä aloja lukuunottamatta kaikkialle muualle on runsaasti hakijoita, eikä kukaan viitsi kouluttaa, jos saa helpolla työntekijän, jolla on jo kokemusta. Tuskin sinäkään tekisit niin. Suurin osa ihmisistä on ihan keskivertoja. Minusta voi tulla hyvä kassaneiti, mutta yksikään rekrytoija ei jaksa selvittää asiaa, koska ei tarvitse. Jonossa on jo osaajia.
Minä olen muuten tarjoutunut tekemään ilmaiseksikin töitä, jos vain saisin oppia kassakoneen käytön, mutta kukaan ei ole toistaiseksi halunnut ottaa tarjousta vastaan.
Tervetuloa todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.
Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)
Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.
Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.
Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.
'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.
Kumoan alkuviestisi väitteen. Puhelinmyynnissä ei tarvitse olla agressiivinen ja päällekäyvä, ei todellakaan edes myyntihenkinen. Puhelinmyynnissä täytyy kuunnella asiakasta, oli hän sitten yksityishenkilö tai ei.
Miksi heistä kukaan ei kuuntele, kun asiakas sanoo, ettei halua lehteä/vitamiinejä/sukkia, vaan jatkavat pölöttämistä puheeni päälle?
Yksikään ei ole minulle koskaan sanonut, että kiitos ja näkemiin siinä tapauksessa.
Puhut potaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Erityisen spesifisiä aloja lukuunottamatta kaikkialle muualle on runsaasti hakijoita, eikä kukaan viitsi kouluttaa, jos saa helpolla työntekijän, jolla on jo kokemusta. Tuskin sinäkään tekisit niin. Suurin osa ihmisistä on ihan keskivertoja. Minusta voi tulla hyvä kassaneiti, mutta yksikään rekrytoija ei jaksa selvittää asiaa, koska ei tarvitse. Jonossa on jo osaajia.
Ja toisaalta joillekin aloille palkataan siitä pitkästä jonosta ainoastaan nuoria, joilla ei joko ole minkäänlaista kokemusta työelämästä tai uskallusta penätä oikeuksiaan. Koska heitä on helpompi huiputtaa (jätetään sairausajan palkat maksamatta, ei anneta pitää taukoja, perutaan työvuoroja lyhyellä varoitusajalla ja niin edelleen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Kuitenkin se on erittäin epätodennäköistä jo tilastojenkin valossa. Varhainen, toistuva työttömyys ennakoi pysyvämpää tilannetta. Aika harvassa meillä on se väki, jolla on ensin 20 vuoden rikkomaton työura ja sitten pitkäaikaistyöttömyys, koska tuo väki menee ripeästi töihin irtisanomisenkin jälkeen. He eivät valikoi töitään, kuten työttömäksi jäävät.
Ikään kuin olisi mistä valita! Ei kaikki pääse edes työhaastatteluihin. Niihin valitaan nykyisin CV:n perusteella vuokrafirmojen kautta. Jos ei ole hyvää CV:tä niin...
Mä olen vaihtanut työnantajaa neljästi, yksikään ole vuokrafirman kautta.
Nykyään monet työnantajat laittavat ilmoitukset suoraan noihin, eikä haettavan työpaikan nimeä tai työnantajaa edes mainita. Vain vuokrafirma tietää sen. Näin ei voi hakea suoraan sinne, tämä on todella harmillista.
Joo, ja sitten työnhakijoille annetaan tyhmiä ohjeita, kuinka pitää ottaa selvää tulevasta työpaikastaan ja pitää tehdä hakemus niin, että siitä käy ilmi kuinka paljon haluaa juuri siihen paikkaan.
Hiukan vaikeaa tehdä vakuuttava hakemus, jos ei edes tiedä firman nimeä.
Eli sinä, hauskaa kun myönnät sen.