TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??

Pienipalkkaiseen työhön ei todellakaan kannata mennä ollenkaan. Näillä vuokran ja sähkön hinnoilla ei tienaa niin että saisi pakolliset menot hoidettua. Menet töihin ja ennen kuin saat kaikki tuet huomaat että osa laskuista on jo ulosotossa ja luottotiedot menneet.

Kannattaa ihan vaan loisia ja kuntoilla ja mitä muuta sitten harrastatkaan. Itse sain juuri sossusta tietokoneen ja ei muuta kuin pelaamaan :D

On tämä kauheaa, Kapitalistit sortaa taas ihmistä. Ei voi olla niin, että,töihin pitää kulkea.

Kapitalistin tulisi tuoda työpaikka siihen ulko-oven eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin. 

Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto. 

Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.

Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?

Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.

No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni. 

Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.

Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.

Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan. 

Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.

Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.

Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.

Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.

Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.

Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.

Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.

Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.

Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.

Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.

Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.

Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?

Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä. 

No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.

Tämä on se ongelma nimenomaan! Miksi ne työttömät eivät hae ja tee töitä? Miksi he ovat työnhakijoita ylipäätään, jos he eivät edes halua töitä? Ongelma ei ole työnantajat vaan se ettei ihmiset tee töitä.

Ei kukaan työtön hae kaikki mahdollisia työpaikkoja, eikä sellaista mikään taho oletakaan. Jokainen sieltä valikoi omien taipumustensa, osaamisensa ja kiinnostuksensakin perusteella. 

Ja se on ongelma. Jos ihmistä kiinnostaa pelailu ja syönti enemmän kuin työnteko, häneltä pitäisi katkaista tuet. Onhan se kiva harrastella siinä sivussa työhakemuksia ja kertoa suoraan etten mä sit töihin ole tulossa tai jos kehtaavat pyytää haastatteluun, lompsia sinne paskaisena ettei vaan joudu töihin, mutta silloin ei tarvitse olettaa että siitä maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin. 

Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto. 

Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.

Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?

Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.

No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni. 

Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.

Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.

Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan. 

Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.

Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.

Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.

Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.

Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.

Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.

Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.

Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.

Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.

Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.

Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.

Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?

Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä. 

No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.

Tämä on se ongelma nimenomaan! Miksi ne työttömät eivät hae ja tee töitä? Miksi he ovat työnhakijoita ylipäätään, jos he eivät edes halua töitä? Ongelma ei ole työnantajat vaan se ettei ihmiset tee töitä.

Ei kukaan työtön hae kaikki mahdollisia työpaikkoja, eikä sellaista mikään taho oletakaan. Jokainen sieltä valikoi omien taipumustensa, osaamisensa ja kiinnostuksensakin perusteella. 

Ja se on ongelma. Jos ihmistä kiinnostaa pelailu ja syönti enemmän kuin työnteko, häneltä pitäisi katkaista tuet. Onhan se kiva harrastella siinä sivussa työhakemuksia ja kertoa suoraan etten mä sit töihin ole tulossa tai jos kehtaavat pyytää haastatteluun, lompsia sinne paskaisena ettei vaan joudu töihin, mutta silloin ei tarvitse olettaa että siitä maksetaan.

Sun mielestä työttömän pitäisi osata tehdä ihan mitä tahansa työtä ja oltava koulutus joka alalle?

Suomessa ei ole työvoimapulaa.

On pulaa työpaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.

-eri

Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?

Oletko jotenkin vajaa?

Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.

Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.

Tottakai palkkaa???

No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.

Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.

Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.

Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei käytännössä mene. Syy ei ole sen työkyvyttömän itsensä, vika on tässä järjestelmässä, se on rikki.

Millä tavalla? Kaikkino pitäisi kirjoittaa eläkkeelle ilman mitään seulaa ja arviointia/työkokeiluja ja kuntoutusta? Kaikki yli vuoden työttömänä olleet eläkkeelle?

Kyllä ihmisellä itsellään täytyy olla jokin vastuu työllistymisestä ja kuntoutumisesta. Ja nyt en puhu niistä oikeasti työkyvyttömistä, jotka eivät pääse eläkkeelle vaikka pitäisi. Puhun näistä *olen niin sairas että en halua töitä*-tyypeistä.

Nykyään on hyvin vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka työkykyä ei olisi. Pitkään sairaana olleelle aukot CV:ssä muodostuu myös esteeksi. Ja kun on ollut kauan työelämän ulkopuolella, ei ole riittävää osamista työelämän alati muuttuviin vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin. 

Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto. 

Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.

Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?

Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.

No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni. 

Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.

Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.

Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan. 

Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.

Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.

Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.

Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.

Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.

Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.

Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.

Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.

Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.

Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.

Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.

Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?

Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä. 

No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.

Tämä on se ongelma nimenomaan! Miksi ne työttömät eivät hae ja tee töitä? Miksi he ovat työnhakijoita ylipäätään, jos he eivät edes halua töitä? Ongelma ei ole työnantajat vaan se ettei ihmiset tee töitä.

Ei kukaan työtön hae kaikki mahdollisia työpaikkoja, eikä sellaista mikään taho oletakaan. Jokainen sieltä valikoi omien taipumustensa, osaamisensa ja kiinnostuksensakin perusteella. 

Ja se on ongelma. Jos ihmistä kiinnostaa pelailu ja syönti enemmän kuin työnteko, häneltä pitäisi katkaista tuet. Onhan se kiva harrastella siinä sivussa työhakemuksia ja kertoa suoraan etten mä sit töihin ole tulossa tai jos kehtaavat pyytää haastatteluun, lompsia sinne paskaisena ettei vaan joudu töihin, mutta silloin ei tarvitse olettaa että siitä maksetaan.

Menisit nyt vaikka itse töihin! Trollailu palstalla kiinnostaa kuitenkin enemmän ilmeisesti?

Se on näitä valinta-asioita. Itse muutin juuri keskustan viereen ja työ on sellaista jossa ollaan joka yhdellä alueella tai päivän aikana 3km liikkumista. Hyvin pärjää pyörällä varsinkin kun hankin sähköpyörän. Työmatka vaihtelee 1.7-4km välillä enkä omista siis autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.

-eri

Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?

Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.

- se kenelle vastasit

Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?

En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.

Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)

Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.

Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.

Vierailija kirjoitti:

Se on näitä valinta-asioita. Itse muutin juuri keskustan viereen ja työ on sellaista jossa ollaan joka yhdellä alueella tai päivän aikana 3km liikkumista. Hyvin pärjää pyörällä varsinkin kun hankin sähköpyörän. Työmatka vaihtelee 1.7-4km välillä enkä omista siis autoa.

Jos oisin nuorempi oikeasti tahtosin olla tommonen wolttinker i joka vie fillarilla tilauksia. Nimittäin harrastin pyöräilyä töihin ja töitten jälkeen, siinä olisi harrastus yhdistynyt töihin. Talvella ajoin fillarilla päälle tunnin töihin, kesällä alle puoli tuntia koska eri fillari ja eri kelit - auto oli ja kuluthan niistä on vaikka ei ajaisi.

Nykysellään sitten eri paikka asumisessa, turha hankkia fillaria koska vaikka kotia veisi turvaan niin muualla katoaisi. Ja kuntokin kehnompi.

Mikäli tahtoo missään käydä tarvii auton kyllä ehkä lukuunottamatta niitä joilla ei varaa ole ja asuvat Helsingin tai Tampereen keskustassa joissa liikenneyhteydet hyvät.

Monta vuotta sitten ihmettelin Tampereella että siellä ihan öisinkin bussit kulkee (en kulkenut, autolla kuljin) melkein joka paikkaan, Helsingissä kehnommin taitaa kulkea mutta taksiin on varaa jos keskustassa asuu. (Ja tässä eri juttu, mitä aiemmin, eli baarikulkemiset kerran viikkoon öisin ja muualla käynti eli vaikka töissä päivittäin.)

Mitenköhän TE suhtautuu työn hakijaan, jolla ei ole ajokorttia, ja asuu paikassa jossa ei ole yleistä liikennettä. Minulla ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.

-eri

Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?

Oletko jotenkin vajaa?

Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.

Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.

Tottakai palkkaa???

No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.

Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.

Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.

Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei käytännössä mene. Syy ei ole sen työkyvyttömän itsensä, vika on tässä järjestelmässä, se on rikki.

Millä tavalla? Kaikkino pitäisi kirjoittaa eläkkeelle ilman mitään seulaa ja arviointia/työkokeiluja ja kuntoutusta? Kaikki yli vuoden työttömänä olleet eläkkeelle?

Kyllä ihmisellä itsellään täytyy olla jokin vastuu työllistymisestä ja kuntoutumisesta. Ja nyt en puhu niistä oikeasti työkyvyttömistä, jotka eivät pääse eläkkeelle vaikka pitäisi. Puhun näistä *olen niin sairas että en halua töitä*-tyypeistä.

Miksi ei voisi laittaa kaikkia eläkkeelle? Kukaan ei kiellä lähtemästä eläkeläistä töihin.

Jokin raja vain siihen eläkkeeseen, esim. tonni tai jos hinnat yhtä korkeita kuin nykyisin, kolme, mutta kaikille sama ja jos omistuksia päälle miljoona, ei enää eläkkeitä. Miksi varakkaan jolla omistuksia saa paremman eläkkeen kuin peeaukinen joka oikeasti tarvii sen?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole työvoimapulaa.

On pulaa työpaikoista.

Pitkään jo tuota työvoimapulaa sanoneet ja aivopesseet kansaa. Osa luulee että töitä löytyy jos ne loppuu ja sitten masentuvat kun luulevat että oma vika vaikka niitä ei ole.

Uudempi versio tuo korona on ohi - päivittäin joka media sitä sanoo. Huolimatta siitä että nyt enempi kuolemia ja enempi long covidia, Euroopan eniten kuolemia ja viisi kertaa keskiarvoa enempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole työvoimapulaa.

On pulaa työpaikoista.

Pitkään jo tuota työvoimapulaa sanoneet ja aivopesseet kansaa. Osa luulee että töitä löytyy jos ne loppuu ja sitten masentuvat kun luulevat että oma vika vaikka niitä ei ole.

Uudempi versio tuo korona on ohi - päivittäin joka media sitä sanoo. Huolimatta siitä että nyt enempi kuolemia ja enempi long covidia, Euroopan eniten kuolemia ja viisi kertaa keskiarvoa enempi.

Aiempi versio oli neukkulajutut, kuinka ystävyyttä viholliseen, samoja aikoja pohjoismaisuus joka tarkoittaa että jokainen suomalainen joutuu opetteleen ruotsin kieltä jotta voi palvella herrakansaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.

-eri

Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?

Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.

- se kenelle vastasit

Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?

En pystyisi tekemään puhelinmyyntiä tällä hetkellä, vaikka puhekyky on tallella. Olen tehnyt sitä työtä kolmeen otteeseen joskus aikoinani, joten tiedän hyvin, mitä se työ ja siinä menestyminen vaatii.

Verbaaliset ja sosiaaliset lahjat ovat ainakin pääsääntöisesti tallella, mutta tarvittavaa paineensietokykyä, paksunahkaisuutta ja lehmän hermoja minulla ei enää ole. Eikä ehkä tarpeellista röyhkeyttäkään. :)

Puhelinmyynti on henkisesti todella vaativaa. Epäkiitollista työtä, jossa kuuntelet pitkin päivää haistatteluja ja muuta veetuilua ja otat tämän tästä luuria korvaan. Silti koko ajan on säilytettävä positiivinen ja reipas ote ja asenne, jotta edes teoriassa on mahdollista saada työstään toimeentulonsa.

Mm. vakavasta uupumisesta kärsivänä en taida siihen nyt venyä.

Puhelinmyyntiä ehdotetaan jatkuvasti kaikille, vaikka siinä menestyäkseen ihmisen on oltava poikkeuksellisen myyntihenkinen eli käytännössä päällekäyvä.

'Jos työ on sitä, että soitellaan kuukausipalkalla vaikka asiakasrekisteriin itse hankkiutuneille remppayrittäjille ja tarjotaan heille ostettavaksi työkaluja, ei ongelmaa ole. Kun työ on sitä, että soitellaan provisiopalkalla yksityisille ihmisille ja taivutellaan puoliväkisin heitä ostamaan tuotetta, jota he eivät tarvitse eivätkä halua, ongelma on iso. Esimerkiksi minua ei kannattaisi rekrytoida puhelinmyyjäksi, koska tekisin erittäin huonoa tulosta. Samasta syystä minä en hae puhelinmyyntityötä: lyhyestäkin kokeilusta seuraisi monenlaista harmia, mutta ei mitään hyötyjä.

Eräille ei mene jakeluun  että on  työkyvytön,jos sinä olisit TE keskuksessa "töissä" varmaan antaisit  työtä varhais jakeluun henkilölle ,jolta on amputoitu molemmat jalat.

työpaikka haastatteluunhan nuo yleensä tyssää. kuka työnantaja haluaa työntekijän, jota ei ala/työ kiinnosta. ja kuka ottaa työn vastaan, käymättä haastattelussa ensin? 

Näitähän on kikkoja. Hesari löysi Helsingistä jo yhden lukutaitoisen joka osasi lukea hintoja, eli peräti numeroita!

Vielä toinen niin nousuun koko maa!

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009250169.html

Mies hoksasi kikan, jolla voi säästää yli 200 euroa HSL:n lippuhinnoista

HSL-lippujen hinnat nousevat vuodenvaihteessa, mutta vuoden mittaisen säästölipun saa ostaa vielä tämän vuoden hinnoilla.

Älä osta omaa autoa vaan ota joku edullinen yksityisleasing esimerkiksi autoverkkokaupasta. Melkein uusi vuodeksi/kahdeksi alkaen 160e/kk. 

Lisäksi muistuttaisin kaikkia siitä, että työpaikan hakeminen  ei tarkoita että kyseisen paikan saisi. Ta ottaa etäisyyttä viimeistään siinä vaiheessa kun kertoo liikkumisen haasteista. Koska työntekijä erittäin todennäköisesti on aina myöhässä tai jättää tulematta kokonaan tai lopettaa melko pian työssäkäynnin mahdottomuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.

Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.

Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.

Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.

Jännä

Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.

Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.

Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.

Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?

Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?

Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.

Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.

Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.

Aika moni työkyvytön on työnhakijana koska kela ei päästä eläkkeelle vaikka on erikoislääkärin lausunnot.

Ei silloin ole työkyvytön muuhun kuin entiseen duuniinsa. Työkyvytön on kuntoutustuella määräaikaisesti ja sen jälkeen töissä siellä missä pystyy. Toki voit nostaa samalla työttömyystukea, mutta miksi kun töiginkin voi mennä.

Tää oli mun mielestä hyvä kirjoitus aiheesta. https://www.laakarilehti.fi/mielipide/kuka-lopulta-on-tyokyvyton/?publi…

Suomessa mun mielestä ohjataan turhan helposti passivoitumiseen ja korostetaan sitä miten sairaana ei tarvitse tehdä mitään. Ihminen, joka ei sit halua tehdä mitään, ei edes etsi mitään.

Jos on kyseessä ihminen, jolla on jokin yksittäinen sairaus tai vamma, joka estää häntä tekemästä työtä/töitä, joita hän on aiemmin tehnyt, on varmaan useimmiten mahdollista kuntouttaa tai uudelleenkouluttaa ko. henkilö johonkin toisenlaiseen työhön (ainakin, jos kyse ei ole mistään erittäin vakavasta ja laaja-alaisesta sairaudesta tai vammasta).

Mutta entä sitten sellaiset ihmiset, joilla on monia eri sairauksia? Voi olla myös niin, että on sekä fyysisiä sairauksia että mielenterveyden ongelmia. Tilanne on silloin paljon kinkkisempi ja haasteellisempi. Mitä useampia diagnooseja ihmisellä on, sitä vaikeampaa on luonnollisesti kuntoutttaa ja sitä vähemmän on mahdollisia vaihtoehtoja työelämässä. Ja voi olla, että jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, että sellaista työtä, jota henkilö pystyy tekemään, ei ole edes olemassa. Tai on ainakin äärimmäisen vaikea löytää, ja jo pelkästään tämän asian tiedostaminen kuormittaa henkilöä lisää ja pahentaa hänen vointiaan.

Ja kun terveitäkin työttömiä on valtavat määrät, niin miksi tällaista monisairasta ihmistä ei voitaisi päästää eläkkeelle? Miksi hänen jo ennestään vaikeaa elämäänsä vaikeutetaan lisää roikottamalla häntä "kortistossa", nöyryyttämällä ja pompottelemalla luukulta/viranomaiselta toiselle? Puhdasta kiusantekoahan tuo on, sairaan ihmisen kaltoinkohtelua ja pahoinpitelyä. Sivistys-, oikeus- ja hyvinvointivaltiossa ei pitäisi sellaista hyväksyä.