Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Oletko jotenkin vajaa?
Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.
Tottakai palkkaa???
No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.
Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.
Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen väliä, jos kouluttautuminen vie vuosia, mistä se on pois, jos olet työtön??
Toimeentulosta. Jollakin se opiskeluaikakin pitäisi elää.
Niin, pitäisi läytää joku muu maksamaan oma elämänsä.
Häh? Etkö nyt tosiaan ymmärrä, että ei opiskelijakaan pelkällä pyhällä hengellä voi elää!
Opintotukea saa aikansa, mutta jos tukikuukaudet on käytetty esim. siihen aikoinaan suoritettuun tutkintoon jolla ei enää työllisty, uutta ei saa.
"Joku muu" maksaa elämän niin kauan kuin ei löydy töitä eikä opiskele.
Millä sitten ajattelit, että opiskeluaikana elanto hankittaisiin?
Kesätöillä ja iltaisin työvuoroja. Näin minä tein.
No hyvänen aika! Miksi niitä illan työvuoroja nyt yht'kkiä saa stten kun on mennyt uudestaan opiskelemaan, koska ei alunperin saanut töitä?
Onko nämä teidän älyttömyysoksennukset sitä perua, ettette millään pysty käsittämään, että töitä on oikeasti vaikea löytää?
No ei ole, pk-seudulla on valtava työvoimapula ja esim. päiväkoteihin pääsee sijaiseksi ja sitä kautta oppisopimukseen kuka tahansa täysjärkinen.
Pitääkö edes olla täysjärkinen - no ehkä päiväkodissa. Meidän pomo sanoi joskus, että kaikki otetaan, kellä on hampaat suussa. Se on vaatimus kun hampaattomia ei voi laittaa asiakaspalveluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Oletko jotenkin vajaa?
Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.
Tottakai palkkaa???
No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.
Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.
Ei eläkkeelle pääse vaikka olisi sänkypotilas.
Ja mikä siinä nyt on niin vaikea tajuta että työnantajat ei palkkaa kun cv:ssä on pitkä aukko sairauden takia. Enkä pysty peittämään sairautta millään, sen näkee päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Oletko jotenkin vajaa?
Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.
Tottakai palkkaa???
No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.
Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.
Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei käytännössä mene. Syy ei ole sen työkyvyttömän itsensä, vika on tässä järjestelmässä, se on rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit
Jaa jaa. Jännä ettet sitten saa kuntoutustukea etsiäksesi ja kokeillaksesi vaikka et saa eläkettäkään. Oletko kokeillut puhelinmyyntiä? Vai onko sairautesi puhekyvyttömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmatka ei välttämättä ole este, kannattaisi ainakin käydä katsomassa työtä ja selvittää onko mahdollisesti muita työntekijöitä samalta suunnalta.
Mulla on työmatkaa 75 km suuntaan ja heti uudessa paikassa kyselin töissä sähköpostilla all-jakelulla, kulkeeko samasta suunnasta muita. Bussilla päivät olisi venyneet mutta olisin joka tapauksessa ottanut työn. Löytyi heti kolme, sitten lisää. Nyt jokaisella on pääsääntöisesti yksi ajo viikossa, treffataan tietyssä paikassa, rahallakin pääsee mukaan kun kaikki ei ole joka päivä menossa (on eri aikataulu, sairaus, pekkanen, loma, omia asioita ym.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä.
No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ikinä kirjoittaa työkkärin tietoihin että omistaa auton.
Hae ap paikkaa, mutta mene vaikka tosi pahalle haisevana tms oikein paskaisena paikalle, juuri sellaisena että kukaan ei sun kanssa haluaisi olla samassa tilassa. Käy vaikka jossain sikalassa ensin jos tunnet jonkun tilallinen alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä.
No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.
Tämä on se ongelma nimenomaan! Miksi ne työttömät eivät hae ja tee töitä? Miksi he ovat työnhakijoita ylipäätään, jos he eivät edes halua töitä? Ongelma ei ole työnantajat vaan se ettei ihmiset tee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisiä, varsinkin naisia jotka ajaa pitkää työmatkaa.
Tankkaavat miehensä firman piikkiin. Valittavat, että koskee selkään, peffaan, niskaan ja joka kolkkaan, kannattais vähemmän istua autossa. Samaa istumista se on kuin nuorison istuminen esim valitus, että nuoret istuu liikaa tietokoneella.
Ei kannata hankkia ajokorttia 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Oletko jotenkin vajaa?
Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.
Tottakai palkkaa???
No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.
Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.
Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei käytännössä mene. Syy ei ole sen työkyvyttömän itsensä, vika on tässä järjestelmässä, se on rikki.
Millä tavalla? Kaikkino pitäisi kirjoittaa eläkkeelle ilman mitään seulaa ja arviointia/työkokeiluja ja kuntoutusta? Kaikki yli vuoden työttömänä olleet eläkkeelle?
Kyllä ihmisellä itsellään täytyy olla jokin vastuu työllistymisestä ja kuntoutumisesta. Ja nyt en puhu niistä oikeasti työkyvyttömistä, jotka eivät pääse eläkkeelle vaikka pitäisi. Puhun näistä *olen niin sairas että en halua töitä*-tyypeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Valitatko sä sit työnhausta tai työmatkasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö, että työkkärille ei ole pakko kertoa onko ajokorttia vai ei. Eivät tarkista sitä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Mitäs tekisit tilanteessa, jossa molemmat jalat on poissa pelistä (hermokipu ja fibromyalgia), mutta sitä ei katsota esteeksi. Lentävällä matollako sinne pysäkille pitäisi mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 18.v. oli itselleni ja kavereilleni aivan selvä, että ajokortti täytyy hankkia. Rikkaat meni autokoulun ja me köyhemmät saimme äidin opetusta. Samoin opintoaikana oli selvää, että illat ja viikonloput tehdään töitä ja hankitaan työkokemusta. Ekat työpaikat oli vähän huonompia tai kauempana, mutta työuran takia oli selvää, että sitten kuljetaan kauempaa. Nyt 40.v. mittarissa meillä kaikilla on kivat duunit eikä kukaan ole pidempään ollut työttömänä.
Työurat rakennetaan nuoresta alkaen, ei ne automaattisesti tule. Koittakaa opettaa tämä edes lapsillenne, jos oma juna meni jo.Työttömyys on mahdollinen teidänkin kohdallanne.
Toki on, mutta epätodennäköinen. Mä olen myös 40-vuotias, päivääkään en ole ollut työtön enkä tunne yhtäkään laajassa ystäväpiirissäni, joka olisi ollut työttöminä. Perheestäni tai sukulaisistakaan en tiedä yhtäkään.
Jännä
Sinä ja ystäväsi voitte jäädä vaikka sairauden takia työttömäksi.
Sairauden takia ei jäädä työttömäksi vasn saikulle ja mahdollisesti sairaseläkkeelle.
Sairauslomaa saa vuodeksi (1vuosi) ja sen jälkeen pääsee asiantuntijalääkärin reposteltavaksi, pääseekö sairaseläkkeelle eli ei. Mikäli ei, ollaan työttömänä työnhakijana. Siinäpä 40v työura takana, ikää se 60v lähettelet hakemuksia 4kpl/kk. Niille hakemuksille nauraa variksenpelättimetkin ja te-pulskat huutaa mielenvikaisena hakemaan työtä. Ja täällä leimataan työhaluttomaksi.
Jos ei pääse eläkkeelle, palaa töihin. Miksi olla työtön, jos on duuni?
Voi elämä. Miten voi tehdä töitä jos on sairas?
Siten että tekee töitä. Jos sä olet työkyvytön, sit olet, mutta silloin sä et ole työtön. Jos sä olet saikulla, sä etsit työn jota sä sairaudestasi huolimatta voit tehdä.
Ei sairaslomaa saa ikuisuuksia. Eikä sairaus parane vaikka sairasloma loppuu. Sillon ollaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana.
Ei olla. Työkyvytön ei ole työnhakija. Tietenkään.
Kylläpä vain on, ihan yleinen käytäntö ollut jo pitkään. Olen itse nyt sairauslomalla ja minulla on lääkärinlausunto työkyvyttömyydestä, mutta Kela ei maksa enää sairauspäivärahaa. Sekä Kelasta että TE-toimistosta on ohjeistettu, että tällaisessa tilanteessa pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jotta voi saada työmarkkinatukea.
-eri
Ihan oikein pitää 😅 Juu, saa, mutta sitähän mä olen koko ajan sanonut, että en ollenkaan ymmärrä että miksi? Miksi valita työttömyys töiden sijaan?
Oletko jotenkin vajaa?
Et tajua ettei kukaan palkkaa vajaakuntoista.Tottakai palkkaa. Jos sun sairaus ei estä sun työntekoa, tottakai sä saat töitä.
Tottakai palkkaa???
No kun ei palkkaa, sairaus tulee viimeistään haastattelussa ilmi.
Vajaakuntoisuus kun tarkoittaa sitä että sairaus estää työntekoa.Ei estä. Jos estää, olet eläkkeellä.
Noinhan sen pitäisi mennä, mutta kun ei käytännössä mene. Syy ei ole sen työkyvyttömän itsensä, vika on tässä järjestelmässä, se on rikki.
Millä tavalla? Kaikkino pitäisi kirjoittaa eläkkeelle ilman mitään seulaa ja arviointia/työkokeiluja ja kuntoutusta? Kaikki yli vuoden työttömänä olleet eläkkeelle?
Kyllä ihmisellä itsellään täytyy olla jokin vastuu työllistymisestä ja kuntoutumisesta. Ja nyt en puhu niistä oikeasti työkyvyttömistä, jotka eivät pääse eläkkeelle vaikka pitäisi. Puhun näistä *olen niin sairas että en halua töitä*-tyypeistä.
Tässä ei kukaan ole sanonut ettei halua töihin.
Oikeasti nämä tyypit täällä, jotka väittävät tai antavat ymmärtää, että työnteko on joku kunnian asia ja työtä tehdään, vaikka palkasta ei jää kulujen jälkeen mitään käteen, valehtelevat. Täällä muka ajetaan tuntikausia töihin joka päivä pienipalkkaisen työn perässä! Hah. Toki se on kannattavaa jos palkka on iso ja jos muuttaminen ei ole syystä tai toisesta vaihtoehto. Mutta en usko sekuntiakaan näitä puheita täällä, että töihon kannattaa mennä, jos työmatkoihin kuluu yli 3h täysipäiväisen työpäivän päälle etenkin jos työ ei ole hyväpalkkainen ja uraa edistävä, vakituinen työ. Työnteon pitää tietenkin olla rahallisesti kannattavaa. Kuinka tyhmä pitääkään olla, että ei sitä ymmärrä ja alkaa vänkäämään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
Yks tuttu yrittäjä totes, että hän ei ymmärrä näitä, jotka ruikuttaa etteivät saa työntekijöitä ja haukkuvat työttömiä. Hän on aina saanut työntekijät kun on työolot ja palkka kunnossa. Sanoi, että useinmiten näillä ruikuttajilla on firmassaan jotain pahasti vialla. Sana on kiirinyt eikä sinne kukaan halua töihin. Nämä ei vaan edes itselleen myönnä, että vika on itsessä.
No hän on oikeassa, asia on juuri noin. Ne työpaikat, jotka eivät työntekijöitä saa, eivät niitä myöskään halua. Jos tarjotaan tyäspäiväisestä työstä 1500e tai vähemmän, niin sinne ei hae kuin korkeintaan opiskelijat ja eläkeläiset, jotka saavat tienata eläkkeen päälle x määrän kuussa. Mutta ei sinne kukaan työtön hae. Varsinkin puhelinmyyntifirmat ovat niitä, joissa pohjapalkka voi olla niinkin surkea kuin 1400/kk siis ihan täyspäiväisestä työstä ja sitten voit muka tienata vielä bonuksia päälle. No kun alat soittamaan huomaat ettei se tule niillä listoilla onnistumaan. Tehtäväsi on käytännössä karsia huonot numerot pois, että työnantajasi ja hänen kaverit voivat soittaa perattua listaa ja tienata bonukset itselleen.
Tämä on se ongelma nimenomaan! Miksi ne työttömät eivät hae ja tee töitä? Miksi he ovat työnhakijoita ylipäätään, jos he eivät edes halua töitä? Ongelma ei ole työnantajat vaan se ettei ihmiset tee töitä.
Ei kukaan työtön hae kaikki mahdollisia työpaikkoja, eikä sellaista mikään taho oletakaan. Jokainen sieltä valikoi omien taipumustensa, osaamisensa ja kiinnostuksensakin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti nämä tyypit täällä, jotka väittävät tai antavat ymmärtää, että työnteko on joku kunnian asia ja työtä tehdään, vaikka palkasta ei jää kulujen jälkeen mitään käteen, valehtelevat. Täällä muka ajetaan tuntikausia töihin joka päivä pienipalkkaisen työn perässä! Hah. Toki se on kannattavaa jos palkka on iso ja jos muuttaminen ei ole syystä tai toisesta vaihtoehto. Mutta en usko sekuntiakaan näitä puheita täällä, että töihon kannattaa mennä, jos työmatkoihin kuluu yli 3h täysipäiväisen työpäivän päälle etenkin jos työ ei ole hyväpalkkainen ja uraa edistävä, vakituinen työ. Työnteon pitää tietenkin olla rahallisesti kannattavaa. Kuinka tyhmä pitääkään olla, että ei sitä ymmärrä ja alkaa vänkäämään vastaan.
Kyllä se on tyhmä, joka valitsee mielummin työttömyyden vuosi toisensa perään.
Eipä oikein vaihtoehtoja ole, kun sellaista työtä, jota pystyn tekemään, ei ole löytynyt.
- se kenelle vastasit