IVF/ICSI vko 50

Hei kaikille,



sorry omanapaisuus, tulin vain kertomaan, että punktiosta on selvitty, ja täytyy sanoa että oli kyllä aika paljon pahempi kokemus kuin olin etukäteen kuvitellut. Itse punktio sujui hyvin, sain tosi hyvää hoitoa ja suonensisäinen rauhoittava + kipulääkitys auttoi, mutta sitä lisättiin 3-4 kertaa koska sattui aika huolella oikeaan munasarjaan. No, siinähän rauhoittavan lääkkeen vaikutuksessa se meni, mutta ne kivut jälkeenpäin! Hui kauhea. Hädin tuskin pääsin kävelemään kolme tuntia sen jälkeen. Vieläkin olen aika kipeä, koko päivä on mennyt Buranaa napsiessa ja sohvalla nukkuessa. Ja vielä kun olen ymmärtänyt että Buranaa ei pitäisi syödä silloin kun yrittää tulla raskaaksi.



Munasoluja saatiin 6 kpl. Olen niistä hyvin kiitollinen. Huomenna selviää ovatko hedelmöittyneet. Lähinnä raskainta tässä on se, että miehen kanssa on riitaa, ollut jo aika pitkään, mies ei kai ole ihan mukana näissä hoidoissa, koska ei ehkä ollut henkisesti valmis aloittamaan tätä ivf-ruljanssia. Ei vaan vissiin saanut sitä sanottua silloin kun tästä päätettiin. Koen että hän ei juurikaan tue tässä prosessissa ja olen aika vahvasti taipuvainen ajattelemaan, että toiste en tähän aio lähteä. Meillä on ihan hyvä suhde, mies on monella tavalla ihana, mutta joitakin lukkoja löytyy ja tällä hetkellä on hyvin alakuloinen fiilis. Ei kovin hyvä lähtökohta alkion siirrolle.



No, vointi on menossa parempaan, sairaslomaa sain monta päivää mikä on ihanaa. Minulla ei ole tapana murehtia asioita pitkään, joten miten tahansa tässä käy niin siitä selvitään.

...harmi että tilanne on tuo:( Ehkä miehesi ei vaan osaa suhtautua hoitoihin ja menee myös siksi lukkoon...?!?



Kyllä mäkin oon hoidot tosi yksin käynyt läpi, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lääkärissä käyn mielellään yksin joten se ei haittaa (ja meillä on se runsas 100 km klinikalle), mutta siitä olen jonkun verran kärsinyt että henkistäkään tukea en paljon saa.Hoitojen aloittaminenkin oli miehelle vähän niinkun yks ja sama, koska hän luottaa siihen että joskus tärppää...

Siirtopäivän iltana sängyssä aloin kertomaan miehelle, että jos olisin tiennyt kuinka helppo projekti tämä IVF hoito on meille, niin en olisi yhtään pelännyt ja stressannut sitä. no, ennen kun olin edes selittänyt asiaa, niin hän tiuskasi jo kunnolla että Niin just, mutta ku sun pitää aina stressata kaikkea, olla pessimisti jne. Voi h.elvetti että suutuin. Ilmoitin hänelle, että hän ei tiedä puoliakaan asioista miksi stressaan, koska häntä ei edes kiinnosta puhua näistä asioista. Hän ei myöskään ymmärrä hoidoista mitään, koska ei ole kiinnostunut.

Mies ei tiedä vähääkään siitä, mitä jotkut naiset joutuvat hoitojen aikana kokemaan. Hänellä si siis ole aavistustakaan siitä mitä hoidot voivat pahimmillaan tehdä parisuhteellekin. Hän on päässyt liian helpolla...



Tämä on siis lyhykäisyydessään meidän ongelma, joka vallitsee paljonkin meidän suhteessa; Mies ei osaa keskustella ennen kun on ihan pakko. Niin on ollut pari kertaa suhteen aikana, kuitenkin ennen naimisiin menoa, että ero on meinannut tulla ja sillon hän on saanut suunsa auki. Silloinkin hän käyttää samoja ilmaisuja (melkeinpä fraaseja), johon kuitenkin ehkä syynä se, että hänen äidinkielensä on ruotsi mutta puhumme kotona suomea. Hän ei siis saa ilmaistua itseänsä ihan kunnolla.

Välillä tuntuu ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa tää lapsettomuus, vaikka tiedän varmasti että hän haluaa lapsia. Uskonkin että on vakavan keskustelun paikka, jos tästä negataan. Että siis jos hän jatkaa samalla meiningillä (eli ei osota minkäännäköstä kiinnostusta hoitoihin ja niide vaikutukseen minuun), niin voi olla että jää hoidot tähän. vaikee sanoa. Mielestäni tässä asiassa saa olla itsekäskin ja vaatia huomiota, vai?



Tulipa vuodatusta..voi ei:( Ja itseasiassa tässä on vasta alkua, jos haluaisi oikein jatkaa:)



Miten teillä muilla, kuinka paljon saatte tukea kumppaneilta hoidoissa ja ylipäänsä tässä lapsettomuusasiassa? Onko tuki sekä fyysistä että psyykkistä??





-Nea ja Kaverukset pp 2

...siitä että ehdit mukaan pinoon, hieno juttu:) Kohta siis piinailet taas sinäkin...onhan tää aika kiva tunne eikä voi verrata inssipiinistelyihin...



Tässä vielä päivitystä:



caliendre; punktio 11.12, 14 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2,

virallinen testipäivä 27.12 (epävirallinen 24.12.)

Eirene; punktio 11.12, 12 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1, testipäivä ehkä 27.12.

_Champagne_; 11.12, 13 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2

Snygg; punktio 12.12, 9 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1

Nea-80; punktio 12.12, 21 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 2, virallinen testipäivä 28.12

Päivänsäde72; punktio 14.12. 6 munasolua, siirto 16.12, siirretään 2

testipäivä 30.12.

Janese; punktio 15.12.

ilpo78; punktio 18.12.





Onko muuten varmasti turvallista masuasukeille se punkun nauttiminen joka ilta?? Kun kuitenkin pitäis pysyä kohtuudessa, ja lasi illassa on aikas monta annosta viikossa? mut jos ottais puol lasia...



Miten muut piinailijat meinaa toimia piina-ajan?



-Nea

Anteeksi, että tuppaudun taas pinoonne.



Kiva kuulla, että saitte kuusi munista kerättyä. Tasan yhtä monta kuin meillä muuten. Harmi vaan, että sun kivut yltyi noin koviksi. Yritä nyt lepäillä, ettei hyperi iske. Toivotaan, että hyviä alkioita syntyy. Miten pitkän saikun muuten sait?



Parisuhde voi kyllä joutua monella tapaa koetukselle lapsettomuushoidoissa, mutta uskon, että nämä yhteiset koettelemukset vahvistavat pidemmän päälle. Harvoin kummatkin ovat yhtä aikaa kypsiä siirtymään hoidoissa eteenpäin, mikä voi aiheuttaa kireää tunnelmaa. Miehet varsinkaan eivät yleensä puhu asioista, vaan käpertyvät omiin murheisiinsa. Toivottavasti saatte lukot avattua.

Olen aika väsynyt edelleen joten tulin vain pikaisesti kertomaan tilannetiedot ja kiittämään Neaa ja Vauvaprojektia kannustuksesta ja kauniista sanoista. Klinikalta tuli tänään puhelu, kolme kuudesta on lähtenyt normaalisti hedelmöittymään! Täytyy sanoa, että en olisi ollut kovin yllättynyt, jos yksikään ei olisi lähtenyt kehittymään. Eli aika positiivinen tilanne mielestäni.



Maanantaina on siirto, mikäli nuo kolme alkusolua vielä jaksavat taistella kohti elämää maljoissaan. Olo alkaa olla jo parempi, saikulla olen torstaihin saakka.



Vauvaprojekti - ihanaa, saitte sydänäänet kuulumaan! Olen elänyt hoidoissasi niin läsnä kuin virtuaalimaailmassa ylipäätään voi elää, että ilahduin tosi paljon kun luin uutisenne plussanneiden pinosta.



Ilpo - vanha piiniskamu, hienoja uutisia, tervetuloa takaisin jännämään yhdessä!



Mies uskoo meillä että olisimme onnistuneet ilman hoitoja, eikä tunnu ymmärtävän, että meillä ikä alkaa tulla jo vastaan, jonka vuoksi itse en _henkisesti_ olisi jaksanut jatkaa yrittämistä ilman hoitoja. On siinä tietenkin näkemysten yhteensovittamista. Toivon että mieliala tästä kohenisi siirtoa kohden, muutoin usko raskaaksi tulemiseen on aika heikoilla. Ei kai mikään valioalkiokaan halua näin alakuloiseen kehoon tarrautua. No, ehkä se tästä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Sen verran piti tulla kysymään, että pitäisikö maanantaina siirtoon mentäessä olla virtsarakko täynnä? Vai saako käydä pissalla normaalisti? Tästä ei ollut mitään mainintaa klinikalla.

Moi



siirto tehtiin aamulla ja kyytiin saatiin 2 alkiota (toinen 3-soluinen ja toinen 4-soluinen), mitään muuta ei sitten jäänytkään kuudesta munasolusta, joten hyvillä mielin tässä ollaan vaikka eivät olleet jakautuneet enempää. Ja kotona teen testin sitten 30.päivä ja varmuudeksi menen verikokeeseen 3.1.



Muuten meni hyvin paitsi lääkäri vähän harmitteli, kun virtsarakko ei ollut täynnä, olisi pitänyt olla ennemmän virtsaa vaikka kävin vessassa aamulla kun heräsin enkä sen jälkeen kertaakaa, joten Janese; vessassa ei saa käydä ennen siirtoa.



Päivänsäde72 ja menninkäiset (pp0)



Tässä vielä päivitystä:



caliendre; punktio 11.12, 14 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2,

virallinen testipäivä 27.12 (epävirallinen 24.12.)

Eirene; punktio 11.12, 12 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1, testipäivä ehkä 27.12.

_Champagne_; 11.12, 13 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2

Snygg; punktio 12.12, 9 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1

Nea-80; punktio 12.12, 21 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 2, virallinen testipäivä 28.12

Päivänsäde72; punktio 14.12, 6 munasolua, siirto 16.12, siirrettiin 2,

testipäivä 30.12. (verikoe 3.1.)

Janese; punktio 15.12, 6 munasolua, siirto 18.12.,

ilpo78; punktio 18.12´,

Just sain lähes kaikki loput joululahjat paketoitua ja aamulla käytiin viimeiset vielä ostamassa. Kylläpä niitä taas on..mutta mukavahan niitä on antaa ja saada ;O)



Päivänsäde72: Hienoa, että kaksi menninkäistä saitte kyytiin ;O), jospa se nyt viimein se toinen niistä ainakin tarrautuisi mukaan ja parhaassa tapauksessa molemmat :O) Lueskelin tuolta vanhoja piinispinoja, juurikin vko 7 osalta..ja siellähän me yhdessä vertailtiin oireita, jotka kyllä sit ei ollu ollenkaan mitään raskauteen viittaavia :O( no jospa nyt olisi. Onnea kahdelle asukille ja tarratöppösiä ja lapasia taas matkaan, ja ne ankkurit --} --}molemmille omansa, ole hyvä :O) Tarrautukaakin kunnolla sit, se on käsky!!



_Champagne_: Hyvä jos olo sullakin ok ja kaiken muun tekeminen tosiaan saa ajatukset hyvin muualle itse asiasta :O) Just ostettiin tänään punkkua montakin pulloa (jouluksikin)..eilen otin puoli pulloa siideriä ja lasin valkkaria, onkohan niistä apua? Mut jos tänään ottais sit sitä punkkua, en kyllä tiedä viittinkö joka ilta ottaa..



Janese: Hienoa, että kivuliaan punktion ym jälkeen kuitenkin siirrettäviä on tullut, kolme on hyvä luku, mullakin se kolme alkiota oli käyttökelpoisia :O)Toivotaan, että saat masuun maanantaina ainakin sen yhden kaverin!! Jakautumissäteitä pikkuisille!!

Ikävä, että sun mies ei oikein mukana ole ollut tähän asti. Se on niille niin vaikea ymmärtää, kun eivät koe fyysisesti kaikkea mitä me, ainoastaan henkisesti ja silloinkin niiden tehtävä on tukea meitä. Ja miehethän ovat aika puhumattomia näistä asioista, mielummin sulkevat asian mielestään kuin avautuvat, ja mun miehelle tää asia on ollu jotenkin hävettävä alusta asti, vaikka kuinka oon siitä sanonu, et ei se ole häpeämisen asia ja se on niin yleistäkin nykyään, että se on vaan meidän suhteen suurin onglema, muuten meillä elämä hymyilee muilla osa-alueilla..Ehkä syy on siinä häpeäntunteessa, että ainoa löydetty syy lapsettomuuteemme on miehessä, mutta nyt pidemmälle mentyämme uskon, että mussakin on vikaa, mikä vaan ei näy... Munkin mies on aina ollut hiljainen, kuunnellut vaan mua ja yrittänyt tukea. Mulle on ollut tosi tärkeää puhua asiasta läheisille ja ystäville, sen avulla jaksan kaikki hormonimysrkyt ym, mies taas on puhunut muutamalle hyvälle ystävälleen, mutta sekin on hyvä, kun joskus aiemmin ei puhunut kellekään..Kyllä se niitäkin mietityttää ja mun mielestä miesten pitäis puhua siitä myös ystävilleen, mutta kai se sit hävettää, jos miehisyys siitä kärsii kavereitten silmissä tms, kun ei pystykään antamaan vaimolleen lasta. Mut eihän se todellakaan niin ole, tämä on yhteinen projekti, jossa molemmat on mukana ja " osasyyllisiä" ..Tämän hoidon aikana mies sanoi yllättäen, että ei oikein tiedä miten suhtautua tähän, kun tää ei sen mielestä oo oikee tapa saada lasta..ja koska meilläkin se yksi luomuihme oli, hän uskoisi yhä edelleen siihen. Mutta sanoinkin sille sit, et katso meidän poikaa ja sano edelleen, onko oikein tehdä näitä hoitoja...ja se meni ihan hijaiseksi. Ja myönsi, että sitä parempaa asiaa ei hänen elämässään ole, kuin tuo oma poika. Kyllähän tää laittaa miettimään asioita, mutta jos tämä on lähes ainoa vaihtoehto saada niitä lapsia, niin saa kai sitä itsekäs sen suhteen olla ja edesauttaa asiaa hoidoilla..mun mielestä. Tai no ainahan sitä voi odottaa ja odottaa ja sit ehkä jos luoja suo, niin 50v tulla yllättäen raskaaksi...viimein. Jos silloinkaan..ja mä haluan elämältä jo siinä vaiheessa muuta kuin pienen lapsen hoitoa..Tämmöistä pohdintaa..



Mitkäs on muilla fiilikset tänään?



Meillä muuten oli aamulla valkea maa..en tiedä oliko luntakin yöllä vähän tiputellut, vaiko vaan pakkanen saanut maan kuuraan. Mutta ihanlta näytti ja aurinkokin paistoi niin kirkkaasti. Mulla on hyvä tunne tästä hommasta....ainakin vielä :O)



Ja mun olo on hyvä, ei oikeestaan mitään tuntemuksia, paitsi eilen illalla vihlas tosi pahasti alamasuun kerran. Voi olla punktion jälkeistä kipuilua, kun rehkiminen vieläkin saa masun ja vatsalihakset välillä kipeeksi..



Nyt lähden taas perheen pariin ja jos sitä sit illan mittaan avais sen piinispunkkupullon ;O) Viikonloppuja kaikille ja piinistelyintoa!!!! Ja viimeisen piikin piikitysintoa ilpolle!!



Ohhoh..tulipa taas kirjoiteltua...



caliendre&kaivurikuskit pp3







caliendre; punktio 11.12, 14 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2,

virallinen testipäivä 27.12 (epävirallinen 24.12.)

Eirene; punktio 11.12, 12 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1, testipäivä ehkä 27.12.

_Champagne_; 11.12, 13 munasolua, siirto 13.12, siirrettiin 2

Snygg; punktio 12.12, 9 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 1

Nea-80; punktio 12.12, 21 munasolua, siirto 14.12, siirrettiin 2, virallinen testipäivä 28.12

Päivänsäde72; punktio 14.12, 6 munasolua, siirto 16.12, siirrettiin 2,

testipäivä 30.12. (verikoe 3.1.)

Janese; punktio 15.12, 6 munasolua, siirto 18.12.,

ilpo78; punktio 18.12´,

Meillä käsky kävi että 1 litra vettä tunti ennen siirtoa. Pelkäsin sitä kokoajan, ja sanoinkin ettei tule onnistumaan koska nykyään on ihan suora putki. Loppujen lopuks meni niin, että kävin puol tuntia ennen vessassa jonja jälkeen join alle puol litraa, mutta rakko oli ihan täys. Toki mun munasarjat ovatkin olleet SUURET!



Mutta siis pitää olla rakko täys, että näkevät ultrassa mitä tekevät. Se olikin siis mulla koko prosessin vaikein osuus, ku pissatti niin siirrossa kun painoivat mahaa;)



-Nea

Mä en nyt eilen ehtinytkään tänne ollenkaan, kun oli työpaikan pikkujoulut, joista selvisin hyvin vesiselvänä kuskin ominaisuudessa...



Tervetuloa Ilpo takaisin pinoomme ja tsemppiä maanantain punktioon! Toivotaan, että saadaan hyvä saalis, eikä kivut ole hirveitä!



Janese oli saanut kokea vähä enemmän punktiokipuja kuin me muut, tsemppiä sinnekin! Onko sun olo nyt jo normaali? Mulle annettiin klinikalla ohjeeksi syödä Panadolia Buranan sijasta.



Sitte oli puhetta tästä miesten roolista. Mä uskon, että monella miehellä vaikeinta tässä hommassa on, kun melkein kaikki toimenpiteet tehdään naiselle ja miehet jää tavallaan ulkopuolelle. Ja tunnetusti suomalaisilla miehillä on vaikeaa puhua omista tunteistaan ja aroista asioista.



Lugeistakin oli ollu puhetta. Mulla on sama annostus kuin Caliendrella eli Tays:n määräämä 200 g kolmesti päivässä. En tiedä onko noista Lugeista johtuvaa vai mistä, mutta tänään aamupäivästä mun alavatsa oli TOSI kipee jonku semmosen pari tuntia ja sitte se meni ohi. Äskenkin, kun otin päivälugen niin sen jälkeen alkoi armoton jomutus mahassa... tiedä häntä mikä siellä jyllää...



Oltiin tänään miehen kans jouluostoksilla, just ku toi mahakipu oli pahimmillaan mentiin Prismaan ja eiköhän siinä pääkäytävällä ollut joku lapsikuoro laulamassa joululauluja! No, päästiin suht helposti pujahtamaan siitä ohi ja kauppaan, mutta kun tultiin takaisin, mä en enää voinu mitään itselleni, vaan purskahdin itkuun ja kävelin täysiä koko ihmismassan läpi pihalle. Mies tuli ihmeissään perässä halailemaan... Iski kauhee haikeus, että saadaanko me ikinä olla kattomas, ku meidän lapsi laulaa tai saako mun mies olla videokameran kans kuvaamassa, kuten monet isät tuolla teki.... No, toi olo meni kyllä suht äkkiä ohi, kun mentiin pitsalle ja samalla myös mahakipu hävis. Mutta onko teillä muilla ollut vastaavaa mahakipua tai " yliherkkyyttä" lapsille?

koska olen töissä enkä voi rauhassa istua koneela.



Snyggille sellasta, että me oltiin jouluostoksilla viime sunnuntaina, ja mä kans meinasin alkaa parkua, kun lapset kävi pukin juttusilla. Siinä istuttiin ka kateltiin, kyl teki tiukkaa. oli ns. herkkä hetki. Musta on tullu pikkuhiljaa herkempi näille asioille, mut väkijoukossa saan pideltyä kyyneleet, niin vaan että silmät kostuu...



eli taitaa olla ihan normaalia.



Mulle luget ei oo tuonu mitään extraa...kun mömmöt housuihin:), ja mulla on siis sama annostus ku teillä eli 3x 200mg päivässä:)



Pysyykö teiän luget paikoillaa vai valuuko??



Me töissä pakataan lapsille lahjoja ja kuunnellaan joulumusiikkia...kaikki lapset on lomalla. Aika kiva tunnelma...



Minkä parissa muuten työskentelette jos saa kysyä??



-Nea

Vielä tosta lastenlaulupaniikista... Mulla on myös kauan tehny tiukkaa nähdä lasten esiintyvän yms. mutta nyt oli siis eka kerta, kun iski varsinainen pakokauhu ja kyyneleet valu pitkin poskea ja pihalla itkin jo lähes hysteerisenä... Toivottavasti samassa kaupassa ei ollut kovin montaa oppilastani... Työskentelen siis opena. Ennen olin ala-asteella ja nyt sitte vähä vanhempien lasten kanssa. Sanoinkin miehelle, että voi olla hyvä, ettei tänä jouluna tartte työn puolesta olla lasten joulujuhlassa, vois nimittäin olla aikaa vaikee paikka!



Kävin äsken koiran kans lenkillä ja taas rupes tuntuun aivan mahdotonta juijimista tuolla alavatsassa! Oli pakko sitte lopulta kääntyä takaisin. Kun pääsin tohon sohvalle pitkäkseni, kipu loppui kuin seinään... merkillistä...

Edelleen istuminen sattuu joten pikaisesti jälleen - työnnetäänkö Luget normaalisti emättimeen ennen alkion siirtoa..? Tästäkään en saanut ohjeistusta.

Janese: Mä ainakin laitoin Lugen ihan normaalisti siirtoaamuna n. klo 7, tosin siirto oli vasta klo 11, mutta uskoisin, että laitetaan ihan normaalisti.

Jes, pp3 meneillään ja piinis lyhenee kokoajan varmasti;)



Yöllä kävin kotona nukkumassa miehen vieressä ja seiskaks tulin taas töihin. Työskentelen siis lastenkodissa, jossa tällä hetkellä on 6-12 vuotiaita lapsia. Lapset ovat kotilomilla, joten on ollut aikaa pakata lahjoja, siivota ym. Uskallankohan imuroida, kun joltain oli kielletty???



Mulla edelleen tuntuu olevan isot munasarjat, vaikka kipu olematonta. Just sellaset kiertoliikkeet tuntuu, enkä ookkaan sitte kovinkaan rehkinyt. Liikuntakin koostuu pääasiallisesti nykyään koiran kanssa kävelemisestä, ja siinähän ei ainakaan tiedostaen paljon kiertoliikkeitä tehä. Ja olishan se kummaa jos tekis:)



Onko muita koiraihmisiä, ainakin joku kertoi olevansa? Meillä kohta 4 vuotias haukku...maailman ihanin joka kaipailee jo leikkiseuraa:)



Onko joku joka syöttää alkioita lugeilla yläkautta?? Mun mielestä ne pysyy aika hyvin siellä missä pitäs, mut välillä valuu aika paljon uloskin. Sillai että on pakko suojautua kokoajan...;)



Onko mitään piinistuntemuksia? Just lukasin tosta caliendren kirjoittamaa, kun olitte aiemmin kai päivänsäteen kanssa jakaneet piinistuntemuksia. Niin kivaa kun se onkin, ni taidan ainakin yrittää olla ajattelematta asiaa. Sillonkun söin clomeja, niin sain kaikki raskausoireet ja tipahdin korkeelta ja lujaa. Puregon ei oo antanu mulle mitään oireita, mutta ilmeisesti orgalutran anto, koska sain niiden aikana nännit kipeiksi. Ja on kai ne vieläkin vähän. Ja nyt kun luget on mulle uusia, ni aion laittaa kaikki oireet niiden piikkiin. EN TAHDO ENÄÄ TIPAHTAA UUDESTAAN :(

Mutta niinkun sanoin, onhan se kivaa miettiä..raskasta henkisesti vaan!



Mul on ihan sellanen olo, että tää hoito tuottaa tulosta vaikka samalla pelkään ettei tuotakkaan. Kaikki on vaan menny niin hyvin, että on se kumma jos ei natsaa...

Sit tosiaan mietin, että mitä jos ei. Kuinka kauan hoitoja? Kai ainaki ne pakkasukot pitää siirtää mut mitä sitte jos ei sittekään?



Onkx teillä muilla varasuunnitelmaa esim. adoptio tai sijaisvanhemmuus? Noista kahdesta vaihtoehdosta taidan kallistua sijaisvanhemmuuden puoleen, koska en usko että meistä on adoptioprosessiin. Ja siihen syynä lähinnä pitkät odotusajat, uskon nimittäin että adoptoisimme suomesta ... en usko että mies olisi valmis adoptoimaan muualta. Ja jonot olis siis siinä tapauksessa viiden vuoden luokkaa..apua:(



Töissä taas näen lapsia, jotka tarvitsisivat perheen joka heistä huolehtisi...surkeita tapauksia paljon:(



Mitähän vielä pp3 tuo tullessaan..ei ainakaan mitään tuntemuksia siis. Kaikki hyvin, ja vettä menee edelleen litroittain. Ja kun saan lopettaa, ni en taida juoda vettää viikkoihin:)



- Nea & Kaverukset pp3

Meidän klinikalla rakon ei tarvinnut olla täysi ennen siirtoa. Itse olin käymättä vessassa ennen siirtoa ja kysyin vähän ennen lääkäriltä, joka sanoi, että voi käydä vessassa. Kävinkin sitten vielä, kun oli aika tuskallinen olo rakko piripinnassa. Voithan säkin varmuuden vuoksi käydä vessassa vasta juuri ennen, mutta ainakin mulla rakko sai/piti olla tyhjä.



Lugeissa mulla oli annostus 3*2 kapselia/pv ja aamulla noin klo 7 laitoin kaksi kapselia. Siirto oli pari tuntia sen jälkeen, mutta ehkä niistä ehti jotain imeytyä ennen kuin putsasivat emättimen.



Kiitos, kun olet elänyt meidän hoidoissa mukana. Sen tuntee, että olet aidosti toivonut meille parasta. Ensi keskiviikkona mennään omalle klinikalla, ja jos kaikki on edelleen kunnossa, niin vanhemmille kerrotaan jouluna. Toivottavasti saatte huomenna elämänhaluisen kaverin matkaan. Toivon teille niin täysillä maailman parasta uuden vuoden lahjaa.

Tays:ssa neuvottiin kaikille, että rakon pitäisi siirtoon mennessä olla täysi, se luki myös sieltä tulleissa ohjeissa. Alkio on helpompi laittaa kohtuun, kun virtsarakko on täysi, niin se jotenkin oikaisee sitä reittiä, näin käsitin. Mulla inssitkin on ollu aina vaikeita, kun " se reitti" kohtuun ei mulla oo suora, vaan tekee jyrkän mutkan ylöspäin. Nyt otettiin sitten siirrossa ultra apuun ja sen avulla saivat suht helposti alkion paikoilleen.

Onpas täällä taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista parin päivän aikana. Tervetuloa takaisin joukkoon Ilpo ja tsemppiä maanantaille. Tämä on mitä mainioin piinis-joukko, ollaan hyvin positiivista ja iloista porukkaa ja tänne on hyvä tulla mukaan :)



Janese - onnea siirtoon maanantaina. Mulle neuvottiin, että 2 tuntia ennen siirtoa ei sa käydä vessassa. Se näköjään riitti, koska rakko oli ihan täysi. Mulla oli munasarjat vielä niin turvoksissa punkteerauksesta, että kohtu ei meinannut näkyä ultrassa kunnolla ja joutuivat painamaan aika kovaa vatsan päältä. Olen ymmärtänyt, että jos ultra tehdään alakautta, rakon pitää olla tyhjä mutta jos vatsan päältä, rakon pitää olla täysi.



Päivänsäde - tarrasukkia ja onnea pienille menninkäisillesi :)



Olin eilen koko päivän hoitamassa 1v 3kk kummityttöäni. Ihanaa olla pikkuisen kanssa. Mähän näen kummityttöäni tosi harvoin, kun ei asuta Suomessa, joten nautin jokaisesta hetkestä tosi paljon (näin hänet ensimmäistä kertaa 5 tunnin ikäisenä!). Tuntui hyvältä kun pikkuinen kiipesi syliin, tarttui kaulasta kiinni ja halasi. Mä oon ihan toimistohommissa, en mitenkään tekemisissä lasten kanssa ja maailmalla ollessa ei ole edes kavereiden lapsia lähellä, joten meiltä puuttuu kaikki lapsikontaktit suurimman osan aikaa vuodesta. En mä kyllä kauheasti kaipaa työtä lasten parissa. Tein aikanani jonkun verran opettajan sijaisuuksia ja totesin, että annan itsestäni ihan liikaa ja palaisin nopeasti loppuun, jos tekisin töitä lasten kanssa. Kuiva toimistomaailma sopii mulle paremmin. Haluan omia lapsia, joita rakastaa ja joista pitää huolta. Kavereiden lapset on kyllä rakkaat, etenkin kummityttöni.



Mä oon kanssa ollut tosi tunneherkkä. Piikitysten aikana ei ollut mitään, mielialat ei vaihdelleet ollenkaan ja olin melkein ihmeissäni siitä. Mutta alkionsiirron jälkeen tirautin ekat itkut Felicitaksen ovella... Nyt mun ei tarvitse kuin lukea Odotus-lehteä, kuunnella joululauluja tai nähdä vauva telkkarissa ja jo itkettää. Miehellä on hauskaa! Saas nähdä, tänään piti illalla lähteä laulamaan kauneimpia joululauluja, tuleeko siitä mitään vai vollotanko avoimesti koko ohjelman läpi!



Todella harmi, jos kaikkien miehet eivät oikein jaksa olla näissä hoidoissa tukena ja ymmärrä, mitä kaikkea sitä naisena käy läpi. Kyllä nää on henkisesti ja fyysisesti sen verran rankkoja kokemuksia, että toisen tuki on tarpeen. Onko teillä hyviä ystäviä tai äitiä tai siskoa, joiden kanssa voitte jutella? Luulen, että miehet ei vain voi täysin ymmärtää, mitä raskaus ja lapsensaanti naisille merkitsevät ja kaikki siihen liittyvä on niille hieman vierasta, tunteet ja ajatukset ei vain ole samoja. Uskon kyllä, että miehetkin voivat haluta lapsia ja kaipuu omaan jälkikasvuun on suuri. Ehkä se on henkisesti kova paikka, isku miehyyden peruskysymyksiin, kun lasta ei noin vain ole tullut. Tuskin miehet puhuvat yhtä lailla siittiöistään ja sperman laadusta, kuin me puhutaan hormoneistamme, muniksistamme, kivuista ja vuodoistamme. Tässä varmaan on se sukupuolten välinen ero. Toivon mukaan kenenkään suhde ei kuitenkaan huononisi näiden hoitojen takia.



Mitenkäs te olette muuten voineet? Mä heräsin aamuyöstä kauheaan alavatsan juilintaan ja vieläkin on jotenkin piukea tunne. Eilen oli illalla ekan kerran hyvä ja " normaali" fiilis masussa, munasarjojen turvotus oli selvästi laskenut. Mutta nyt - kääk mikä olo taas! Voisiko tämä olla jotain kiinnittymiseen liittyvää? Saisi nyt meidän kyytihenkilö tarrata oikein kunnolla kiinni. Mä muuten luin mun Luge-reseptin (mullahan on käytössä ylijäämiä viime tammikuulta). Siinä sanotaan selvästi 2 x 200mg KAHDESTI päivässä. Että mä oon hölmö, mä en todellakaan yleensä tee tällaista! En ymmärrä, miten en älynnyt lukea tota aikaisemmin? Mä otin perjantaina ja eilen vain yhden päivällä ja kaksi illalla nukkumaan käydessä. Toivottavasti sillä ei nyt ole mitään vaikutusta. Kyllä mullakin valuu jotain ulos, varsinkin jos kävelen enemmän, mutta eiköhän siitä imeydy tarpeeksi verenkiertoon sitä ennen, onhan se suoraan limakalvolla. Mulle sanottiin, että aamu-luge kannatti ottaa aamulla ja päiväluge vasta siirron jälkeen, mutta mullahan olikin siirto vasta iltapäivällä.



Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Eirene & kyytihenkilö pp3

Mun olo tänään on ollu edelleen hyvä. Tunneherkkä olen myös ja tuntuu, et hermot on aika tiukalla ja ärähdän pienimmästäkin asiasta :O/ toivottavasti ei enteile menkkoja..Herkistyn minäkin aina vauvoista ym, mutta sen viimesyksyisen keskenmenon jäkeen oon muutenkin ollu herkempi kaikkeen vauvoihin ja lapsiin liittyvään...oli niin rankka kokemus. Tuntuu, et pienimmästäkin aiheesta tulee vedet silmiin.



Välillä tuntuu tuolla alamasussa sellaista painontunnetta ja turvottaa..Rinnat on kipeet edelleen, välillä niitä vihlaisee kovastikin. Laitan kuitenkin sen ja nää mielialan vaihtelut Lugejen piikkiin. Muuta oireita tai kipuja ei oikeestaan ole. Enkä haluais myöskään kovin näitä oireita tarkkailla, vaikka vaikeetahan se on, kun nytkin niitä on jo tullu tarkkailtua..



Luget valuu mullakin välillä ja koko ajan pitää olla pikkuhousunsuoja..yäk..mutta kai senkin kestää, kun on pakko.



Ihana ilma taas ulkona, iltapäivästä mennään perheen kanssa ulos syömään yhteen meksikolaiseen ravintolaan, jos sais sitä vähän taas puhtia tähän päivään =O)



Mutta palaillaan taas asiaan, viimestään huomenna :O)Piinistelyintoa!!



caliendre&kaivurikuskit pp4

Eirenen mainitsema syy alakautta tai vatsan päältä tehtävien ultrien erosta on varmaan syy, että meidän klinikalla rakko sai olla tyhjä eli alakautta oli ultra. Taisi muuten lääkäri sanoakin, että siksi rakko saa olla tyhjä.