Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?
Tilanne on siis se, että ikää 33v ja vuosi sitten avioero miehen pettämisen takia. Olen palannut deittimarkkinoille kesällä ja sen jälkeen käynyt paljonkin treffeillä, yksi pidempi tapailukin ehti olla välissä. Tälläkin hetkellä tapailen miestä, joka on paperilla kaikin puolin hyvä. Mutta mitään romanttista vetovoimaa ei minun osaltani ole. En odota, että enää tässä iässä suhteen pitäisi olla mitään ilotulitusta ja nimenomaan kaipaisinkin nyt rauhaa ja vakautta ennen kaikkea. Mutta on vaikeaa edetä suhteessa kun kipinää ei ole. Ikäni takia koen paineita, koska haluaisin lapsen tai parikin. Mietin paljon sitä olisiko nyt parempi vaan keskittyä rakentamaan suhdetta tällaisen järjellä ajateltuna hyvän miehen kanssa vaikka se kipinä puuttuisikin? Vai voinko vielä odottaa jos löytyisi joku jossa on enemmän myös sitä romanttista kemiaa mukana. Mies on kovasti minusta kiinnostunut, olen ollut hänelle kyllä täysin rehellinen omista tunteistani eli avoimin kortein olemme. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ajan.
Kaipaisin vähän näkökulmia.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?
No niinhän suurin osa miehistä tekee.
99% olisi toisen naisen kanssa, jos olisi oikeasti saanut valita naisensa.
Mutta antaa naisten kuvitella, että juuri hänen miehensä valitsi juuri hänet.
Tämä voisi selittää sen miksi moni nainen kiinnostuu varatusta miehestä. Jos mies jättää vaimonsa niin tietää miehen aidosti valinneen hänet.
Eihän pettäjä valitse kuin jonkun nykyistä paremman.
Edelleenkään ei välttämättä mitään unelmiensa vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?
No niinhän suurin osa miehistä tekee.
99% olisi toisen naisen kanssa, jos olisi oikeasti saanut valita naisensa.
Mutta antaa naisten kuvitella, että juuri hänen miehensä valitsi juuri hänet.
Tämä voisi selittää sen miksi moni nainen kiinnostuu varatusta miehestä. Jos mies jättää vaimonsa niin tietää miehen aidosti valinneen hänet.
Eihän pettäjä valitse kuin jonkun nykyistä paremman.
Edelleenkään ei välttämättä mitään unelmiensa vaihtoehtoa.
Eikä välttämättä parempaakaan. Naisen seuraa siedetään yhden asian takia ja luonnollisista syistä halutaan päästä tekemään tarpeensa mahdollisimman moneen. Niissä itsensämyymisjutuissa tytöt selittävät että tyypillisin asiakkaansa on perheellinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap
Käy luovuttamassa munasoluja. Joku voi saada toivomansa lapsen.
Kysymys AP:lle:
Olet kertonut että sinä et koe mitään seksuaalista vetoa nykyiseen mieheen. Harrastatteko te yleensäkään edes seksiä? Haluaako tämä mies sinua seksuaalisesti?
Nykyään asiaa on kyseenalaistettu mutta ennen ihan ookoo -miehen olisi voinut valita aisankannattajaksi ja sitten heittäytyä suhteeseen aidosti kiinnostavan kanssa. Ihan ookoo olisi voinut toimia perheen isänä ja ohimenevä intohimo olisi voinut tuottaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.
Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.
Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?
Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.
Terv.
Kolmen lapsen vanhempiKyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.
T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äitiMiksi sitten kannustat pienipalkkaista, epäsäännöllistä työaikaa (?) tekevää, henkisesti epävarmaa ihmistä syöksymään tyytymissuhteeseen ja lisääntymään ensimmäisen kiinni saamansa miehen kanssa?
Mitä hyvää tuollaisen aikapommin virittämisestä kenellekään heistä kolmesta seuraa sitten vuosien kuluttua kun paska vihdoin räjähtää naamalle?
Siksi, että muuten voi jäädä luu käteen. 33v nainen alkaa olla jo sen verran vanha ja toisella kierroksella jo muutenkin, että on otettava se mitä saa. Tai oltava ilman. Realismia vain.
Huikea alkuhuuma ei sitä paitsi takaa onnellista parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.
Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.
Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?
Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.
Terv.
Kolmen lapsen vanhempiKyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.
T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äitiMiksi sitten kannustat pienipalkkaista, epäsäännöllistä työaikaa (?) tekevää, henkisesti epävarmaa ihmistä syöksymään tyytymissuhteeseen ja lisääntymään ensimmäisen kiinni saamansa miehen kanssa?
Mitä hyvää tuollaisen aikapommin virittämisestä kenellekään heistä kolmesta seuraa sitten vuosien kuluttua kun paska vihdoin räjähtää naamalle?
Siksi, että muuten voi jäädä luu käteen. 33v nainen alkaa olla jo sen verran vanha ja toisella kierroksella jo muutenkin, että on otettava se mitä saa. Tai oltava ilman. Realismia vain.
Huikea alkuhuuma ei sitä paitsi takaa onnellista parisuhdetta.
Tämä. Lisääntyminen on aina pohjimmiltaan äärimmäisen itsekäs teko. Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.
Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.
Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?
Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.
Terv.
Kolmen lapsen vanhempiKyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.
T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äitiMiksi sitten kannustat pienipalkkaista, epäsäännöllistä työaikaa (?) tekevää, henkisesti epävarmaa ihmistä syöksymään tyytymissuhteeseen ja lisääntymään ensimmäisen kiinni saamansa miehen kanssa?
Mitä hyvää tuollaisen aikapommin virittämisestä kenellekään heistä kolmesta seuraa sitten vuosien kuluttua kun paska vihdoin räjähtää naamalle?
Siksi, että muuten voi jäädä luu käteen. 33v nainen alkaa olla jo sen verran vanha ja toisella kierroksella jo muutenkin, että on otettava se mitä saa. Tai oltava ilman. Realismia vain.
Huikea alkuhuuma ei sitä paitsi takaa onnellista parisuhdetta.Tämä. Lisääntyminen on aina pohjimmiltaan äärimmäisen itsekäs teko. Minäminäminä.
Olenkin miettinyt onko pahempi asia mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisäännyin vai mahdollinen oma kärsimys siitä etten lisääntynyt.
Kyllä oma kärsimys on pahempi.
Miten mies jonka lähellä ja seurassa ei halua olla ja jonka kanssa olo tuntuu vaivaannuttavalta on ihan ookoo mies? :D
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Jossain oli just juttua missä itsellisten äitien lapset ovat ongelmapesäkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies jonka lähellä ja seurassa ei halua olla ja jonka kanssa olo tuntuu vaivaannuttavalta on ihan ookoo mies? :D
Mietityttää myös osuus, jossa ap kertoi olevansa miehelle täysin rehellinen ja liikkeelle avoimin kortein. Siis mies on sanonut naiselle olevansa kovasti kiinnostunut ja nainenko vastaa että odottelen tässä että seurasi lakkaisi tuntumasta vaivaannuttavalta? Ja mies hyväksyy tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.
Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.
Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?
Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.
Terv.
Kolmen lapsen vanhempiKyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.
T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äitiMiksi sitten kannustat pienipalkkaista, epäsäännöllistä työaikaa (?) tekevää, henkisesti epävarmaa ihmistä syöksymään tyytymissuhteeseen ja lisääntymään ensimmäisen kiinni saamansa miehen kanssa?
Mitä hyvää tuollaisen aikapommin virittämisestä kenellekään heistä kolmesta seuraa sitten vuosien kuluttua kun paska vihdoin räjähtää naamalle?
Siksi, että muuten voi jäädä luu käteen. 33v nainen alkaa olla jo sen verran vanha ja toisella kierroksella jo muutenkin, että on otettava se mitä saa. Tai oltava ilman. Realismia vain.
Huikea alkuhuuma ei sitä paitsi takaa onnellista parisuhdetta.
Eli priorisoit yhden ihmisen lisääntymään pääsemisen tärkeämmäksi, kuin sen että seurauksena on 99% todennäköisyydellä paska loppuelämä kolmelle?
Ymmärtäisin tuollaisen kaiken moraalin yli kävelevän ohjenuoran torakalta tai ameebalta, mutta en tuntevalta ja ajattelevalta ihmiseltä.
Ei, ei ja ei. Ei kannata tehdä lapsia ihmisen kanssa, johon ei tunne lainkaan vetovoimaa. Elämäsi tulisi olemaan kärsimystä. Geenienne ei ole tarkoitus yhdessä tuottaa jälkeläisiä. Kyllä minimivaatimus on, että tunnet edes fyysistä vetovoimaa ja tulette juttuun, eikä mitään päihde- tms. isoja ongelmia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja täällä. Sulla voi hyvin olla monta vuotta aikaa saada lapsi, en tyytyisi sinuna vaan jatkaisin treffailua. Tiedän useita jotka pariutuneet vasta 34-35 vuotiaina ja silti saaneet lapsia. Ei yhtään tavatonta nykyään. Hedelmällisyyden voi myös tutkituttaa.
Tilastot ei valehtele. Hedelmällisyys alkaa heiketä selvästi kolmevitosena, ja kun jokainen normaali ihminen haluaa kuitenkin myös tutustua ensin niin ap:n äissä olisi hyvä jo vähintään tuntea se ihminen, jonka kanssa ajatteli lisääntyä. Aina löytyy tietysti näitä anekdootteja ihmisistä, jotka ovat lisääntyneet luomuna lähempänä neljää kymppiä, mutta se on vuosi vuodelta epätodennäköisempää. Ja kun ap ilmoitti että esim. kymppitonni on paljon niin jos niihin hedelmöityshoitoihin joutuu siinä neljän kympin lähestyessä menemään nii siellä ei se kymppitonni vielä riitä mihinkään.
Näin on, mutta tilasto ei kerro automaattista totuutta yksittäisestä ihmisestä. Olemme yksilöitä ja tapauksia on laidasta laitaan, osa ei saa lapsia enää 25-vuotiaana ja osaa saa helposti 40-vuotiaanakin. Eli tilastosta ei voi vetää yksioikoista johtopäätöstä kenenkään kohdalla, yksilöllisiä eroja on paljon.
Ihan äskettäin oli uutinen, jonka mukaan miesten hedelmällisyys on laskenut radikaalisti. Eli jos naisen on vaikeampi tulla raskaaksi, kun hän on yli 30-vuotias, niin miehen vähäinen siittiömäärä vaikuttaa sekin raskaaksitulemiseen. Tämä miehiiin liittyvä ongelma on havaittu koko maailmassa. Kukaan ei tiedä tarkkaa syytä siihen.
Langassa paljon naisia, jotka ovat mieluummin jännien ja komeiden miesten panopatjoja ja jalkavaimoja, kuin että olisivat pitkässä suhteessa itsensäkaltaisen miehen kanssa.
M41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.
Ensinnäkään tuon ikäinen nainen ei valitse enää mitään ja toisekseen teille ei ole enää tarjolla niitä komeita jännämiehiä vaan ainoastaan noita ok miehiä. Vain nuori nainen voi saada miehen, jonka kanssa"on kipinää" ja sitä"kipinää"sillä miehellä on kaikkien muidenkin naisten kanssa josta apn miehen pettäminenkin kertoo
Kipinä ei todellakaan ole kiinni kumppanin iästä.
Kun katson melkein mitä tahansa parisuhdetta, niin minua ällöttävä. Moni ottanut jonkun, kun ei muuta saa, ja sitten nälvitään ja tapellaan ja mennään korvat luimussa. Minä tunnen myötähäpeää. Hyi teitä.
Nämä, jotka puhuvat siitä, että pakko olla fyysistä vetovoimaa, niin he eivät sitten suosittele itsellistä äitiyttä? Tai siis eihän sitä tiedä sitä vähäänkään spermanluovuttajista, että olisiko mitään vetovoimaa tms. Mietin vain, että mitä tästä ajatellaan.
Juokse. Mä tein lapsen tuollaiseen suhteseen, kesti se melkein kolme vuotta. Vieläkin puistattaa oma tyhmyys, hiton biologinen kello.
Kyllä kaikilla yleensä on perhe, lapsettomilla ja yksin asuvillakin.
Ei sitä erikseen tarvitse kasvattaa, jos ei halua.