Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?

Muista keroa miehellekin että sen ainoa arvo on siittiöt kun et kerta etsi mitään muuta kuin siittäjää

Vierailija kirjoitti:

Muista keroa miehellekin että sen ainoa arvo on siittiöt kun et kerta etsi mitään muuta kuin siittäjää

Ei kukaan nainen tarvitse miestä vain siittäjäksi. Sen voi hoitaa klinikalla. Eiköhän tässä kuitenkin ole toive, että toisen kanssa kehittyisi myös hyvä parisuhde. Jos kaipaa vain siittäjää ei mieti tällaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni sai saman tuomion 21 vuotiaana.

Otti ok miehen, sai 3 lasta 5 vuodessa. Tämän jälkeen todettiin hedelmättömäksi.

Pari v meni ja ero tuli.

Jos mies on täysjärkinen, sanoisin kyllä lapselle

Vaikka sanoisi kyllä lapselle se ei tarkoita muuta kuin 18 vuoden velkavankeutta kun nainen saa haluaman lapsen ja mies muuttuu turhaksi joka jätetään ja mies ei koskaan edes näe lastaan vaikka ei olisi edes mitään väärää tehnyt kun äiti voi yksin päättää vierottaako lapsen miehestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista keroa miehellekin että sen ainoa arvo on siittiöt kun et kerta etsi mitään muuta kuin siittäjää

Ei kukaan nainen tarvitse miestä vain siittäjäksi. Sen voi hoitaa klinikalla. Eiköhän tässä kuitenkin ole toive, että toisen kanssa kehittyisi myös hyvä parisuhde. Jos kaipaa vain siittäjää ei mieti tällaisia asioita.

Mistään ei tullu ilmi mikään muu kuin se että naisella biologinen kello tikittää ja vauva kuume polttelee. Ja yksin lapsen tekeminen maksaa aika paljon mutta miehen huomaaminen isäksi on ilmaista ilman mitään vastuusta kun nöissä asioissa miehellä ei ole mitään sananvaltaa ja sosiaalihuoltokin on pelkästään naisten täyttämä ja naiset ei koskaan ajattele miehen parasta

Minusta tämä avaus on tavallaan henkistä sukua sille toistuvalle "onko 36-vuotias mies muka myöhässä jos haluaa lapsettoman naisen, jonka kanssa perustaa perhe?" Siis ihan kaikkea saa toivoa, ja mitään itselle väärältä tuntuvaa ratkaisua ei pidä tehdä. Jokainen valinta kuitenkin osaltaan rajaa vaihtoehtoja, siis että jos haluaa vielä katsella ja odotella ja luottaa siihen että lasta aletaan ehkä joskus tulevaisuudessa yrittää jonkun kanssa vaikka 38-vuotiaana niin se saattaa onnistua tai sitten se ei onnistu. Kyse on siitä, minkälaisen lopputuloksen kanssa on valmis elämään. Kuvittele itsesi 50-vuotiaana. Mikä sulle on silloin tärkeää? Se että sulla on unelmiesi mies vai se, että on lapsi? Mikä on pahin skenaario? Yksinhuoltajuus vai se, ettei ole lasta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista keroa miehellekin että sen ainoa arvo on siittiöt kun et kerta etsi mitään muuta kuin siittäjää

Ei kukaan nainen tarvitse miestä vain siittäjäksi. Sen voi hoitaa klinikalla. Eiköhän tässä kuitenkin ole toive, että toisen kanssa kehittyisi myös hyvä parisuhde. Jos kaipaa vain siittäjää ei mieti tällaisia asioita.

Mistään ei tullu ilmi mikään muu kuin se että naisella biologinen kello tikittää ja vauva kuume polttelee. Ja yksin lapsen tekeminen maksaa aika paljon mutta miehen huomaaminen isäksi on ilmaista ilman mitään vastuusta kun nöissä asioissa miehellä ei ole mitään sananvaltaa ja sosiaalihuoltokin on pelkästään naisten täyttämä ja naiset ei koskaan ajattele miehen parasta

Aika paljon on nyt muunneltua tarinaa tässä. Ihan tasavertaista elämänkumppania itselleni etsin elämää jakamaan ja myöhemmin sitä perhettä perustamaan. Jos pelkästään lapsen haluaisin niin tuskin silloin miettisin onko tässä suhteessa parisuhdeainesta vai ei. Olisin mennyt aikoja sitten jo hedelmöityshoitoihin hinnasta viis, jos olisin vain lapsen perässä. Kuten sanottu, ei siihen suhdetta tai miestä tarvita. Voisin varata sinne ajan vaikka huomenna neuvotteluun jos haluaisin. Tai sitten olisin voinut lähteä rakentamaan suhdetta kenen tahansa aiemman treffikumppanini kanssa, jos se kerran olisi samantekevää kun mies on vaan siittäjä. Ei, ehkä haluaisin suhteelta jotain muutakin. Ap

No jos vasta tänä kesänä olet sinkkumarkkinoilla ollut ja tapailuja ja deittejä on useita, niin ei hätää. Vasta pari kk mennyt ja susta ollaan kiinnostuneita. Jos kipinää ei ole tai mitään kummempaa romanttista tunnetta niin ei kannata väkisin yrittää siitä parisuhdetta tehdä. Aika näyttää miten kenenkin käy. Oisko kiva kertoa lapsille et no olen ton sun isän kanssa kun tyydyin siihen enkä parempaakaan löytänyt. Hyvää esimerkkiä jälkikasvulle. Ja no...ei muutenkaan ihan tervettä ajattelua, vaikka kuinka ois vauvakuume.

Jos siinä ei ole rakkautta ja syvempää yhteyttä, kipinää yms....ei se ole sen arvoista.

Eli toinen ei ole tarpeeksi hyvännäköinen. Tämähän se rehellisyyden nimissä on lähes aina pointtina näissä, että kun on muutoin hyvä tyyppi. Jos olisi luonteeltaan kusipää, niin tuskin mitään perhejuttuja edes harkitsisit. Sepä se on, kun ihminen haluaa aina joka osa-alueelta niin hyvää pakettia.

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen ei ole tarpeeksi hyvännäköinen. Tämähän se rehellisyyden nimissä on lähes aina pointtina näissä, että kun on muutoin hyvä tyyppi. Jos olisi luonteeltaan kusipää, niin tuskin mitään perhejuttuja edes harkitsisit. Sepä se on, kun ihminen haluaa aina joka osa-alueelta niin hyvää pakettia.

Väärin. Ulkonäöllisesti hän on tyyppiäni. Ei tämä kemian puuttuminen ole selitettävissä millään tietyllä yksittäisellä ominaisuudella, joidenkin kanssa yhteyttä ei vaan löydy. Tämä mies on sekä ulkoisesti että luonteeltaan hyvä valinta. Mutta olo hänen seurassaan ei tunnu luonnolliselta, keskustelu tuntuu usein vaivaannuttavalta enkä koe halua olla hänen lähellään. Mutta koska tiedän hänen olevan niin sanotusti hyvä valinta, olen toivonut suhteen lähtevän ajan kanssa kehittymään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?

No niinhän suurin osa miehistä tekee.

99% olisi toisen naisen kanssa, jos olisi oikeasti saanut valita naisensa.

Mutta antaa naisten kuvitella, että juuri hänen miehensä valitsi juuri hänet.

Tämä voisi selittää sen miksi moni nainen kiinnostuu varatusta miehestä. Jos mies jättää vaimonsa niin tietää miehen aidosti valinneen hänet.

Voi teitä hölmöjä romantikkoja.

Kaikki miehet on.. Miehiä.. Oma penis ja vatsalaukku merkitsee enemmän kuin toisten huomioonottaminen, esim perheenjäsenet.

Kunhan otat semmoisen joka ei vaikuta väkivaltaan taipuvaiselta, ja teet lapsen. Katso että on turvaverkko lähellä, oma perheesi, äitisi, siskosi tms, sillä niitä tarvitset, miehistä ei ole kovin suurta hyötyä kun lapsi tulee, miehelle on se oma napa edelleen ykkönen, sinulle ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen ei ole tarpeeksi hyvännäköinen. Tämähän se rehellisyyden nimissä on lähes aina pointtina näissä, että kun on muutoin hyvä tyyppi. Jos olisi luonteeltaan kusipää, niin tuskin mitään perhejuttuja edes harkitsisit. Sepä se on, kun ihminen haluaa aina joka osa-alueelta niin hyvää pakettia.

Väärin. Ulkonäöllisesti hän on tyyppiäni. Ei tämä kemian puuttuminen ole selitettävissä millään tietyllä yksittäisellä ominaisuudella, joidenkin kanssa yhteyttä ei vaan löydy. Tämä mies on sekä ulkoisesti että luonteeltaan hyvä valinta. Mutta olo hänen seurassaan ei tunnu luonnolliselta, keskustelu tuntuu usein vaivaannuttavalta enkä koe halua olla hänen lähellään. Mutta koska tiedän hänen olevan niin sanotusti hyvä valinta, olen toivonut suhteen lähtevän ajan kanssa kehittymään. Ap

No jos keskustelu on vaivaannuttavaa ja väkinäistä, niin en edes harkitsisi. Moneen muuhun asiaan voi tottua ja sopeutua, mutta jos juttu ei luontaisesti luista, niin silloin ei ole mitään tehtävissä.

Tästä "sullahan on vielä vaikka miten paljon aikaa". Ihmisten aikakäsitys tuntuu jotenkin vääristyvän, kun puhutaan ihmissuhteista ja perheellistymisestä. Minä erosin pitkästä suhteesta juuri 33-vuotiaana, ja kuvittelin itsekin silloin, että mulla on vielä kaikki maailman aika fiilistellä ja mietiskellä, mitä haluan. Olin sinkkumarkkinoilla sen normaalit pari vuotta, mikä pitkästä suhteesta erotessa aika usein menee, ja pariuduin uudestaan 35-vuotiaana. Pari vuotta piti vielä tutustua ja syventää suhdetta, ja yrittäminen aloitettiin, kun olin 37. Nyt vuoden turhan yrittämisen jälkeen lapsettomuushoidoissa. Mikään tästä ei toki auta ap:ta mitenkään, mutta sitä vaan että kun perheen perustamisesta puhutaan niin kyllähän näihin asioihin nyt hitto vie menee aikansa, joten ei kolmekymppisellä naisella enää sitä luksusvaihtoehtoa ole, ettei yhtään tarvitsisi näitä miettiä.

Kolmenkympin jälkeen kun pariutuu ei ole pakko vuosia käyttää tutustumiseen ennen lapsia.

42 v ja aion nussia tota tositarkoituksella.

ap

https://vkusnosti.pro/uploads/posts/2022-09/thumbs/1664192497_1-vkusnos…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen ei ole tarpeeksi hyvännäköinen. Tämähän se rehellisyyden nimissä on lähes aina pointtina näissä, että kun on muutoin hyvä tyyppi. Jos olisi luonteeltaan kusipää, niin tuskin mitään perhejuttuja edes harkitsisit. Sepä se on, kun ihminen haluaa aina joka osa-alueelta niin hyvää pakettia.

Väärin. Ulkonäöllisesti hän on tyyppiäni. Ei tämä kemian puuttuminen ole selitettävissä millään tietyllä yksittäisellä ominaisuudella, joidenkin kanssa yhteyttä ei vaan löydy. Tämä mies on sekä ulkoisesti että luonteeltaan hyvä valinta. Mutta olo hänen seurassaan ei tunnu luonnolliselta, keskustelu tuntuu usein vaivaannuttavalta enkä koe halua olla hänen lähellään. Mutta koska tiedän hänen olevan niin sanotusti hyvä valinta, olen toivonut suhteen lähtevän ajan kanssa kehittymään. Ap

Anteeksi mutta kuulostaa kamalalta, että edes harkitset suhteen jatkamista. Jos et koe edes halua olla hänen lähellään niin miten ihmeessä olet jatkanut tuota pari kuukautta? Miten te saitte sen hypoteettinen lapsen alulle kun luultavasti inhoaisit seksiä hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ne ihan ok miehetkin alkaa olla varattuja. Todella huonoja enää vapaana meilläpäin ja ennemmin jään vaikka perheettömäksi.

Missä ne ovat korona-aikana pariutuneet?

Vierailija kirjoitti:

Kolmenkympin jälkeen kun pariutuu ei ole pakko vuosia käyttää tutustumiseen ennen lapsia.

Tämä. Tulevilla ihmisillä ei merkitystä, vain itsellä.

Lapselle tulisi huonot geenit jos seksi ei miellytä miehen kanssa, tai lasta ei kuulu ollenkaan siitä syystä että geenit ei sovi yhteen. Se ettet koe mieheen vetoa on yksi merkki yhteensopimattomuudesta (myös) geneettisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen ei ole tarpeeksi hyvännäköinen. Tämähän se rehellisyyden nimissä on lähes aina pointtina näissä, että kun on muutoin hyvä tyyppi. Jos olisi luonteeltaan kusipää, niin tuskin mitään perhejuttuja edes harkitsisit. Sepä se on, kun ihminen haluaa aina joka osa-alueelta niin hyvää pakettia.

Väärin. Ulkonäöllisesti hän on tyyppiäni. Ei tämä kemian puuttuminen ole selitettävissä millään tietyllä yksittäisellä ominaisuudella, joidenkin kanssa yhteyttä ei vaan löydy. Tämä mies on sekä ulkoisesti että luonteeltaan hyvä valinta. Mutta olo hänen seurassaan ei tunnu luonnolliselta, keskustelu tuntuu usein vaivaannuttavalta enkä koe halua olla hänen lähellään. Mutta koska tiedän hänen olevan niin sanotusti hyvä valinta, olen toivonut suhteen lähtevän ajan kanssa kehittymään. Ap

Anteeksi mutta kuulostaa kamalalta, että edes harkitset suhteen jatkamista. Jos et koe edes halua olla hänen lähellään niin miten ihmeessä olet jatkanut tuota pari kuukautta? Miten te saitte sen hypoteettinen lapsen alulle kun luultavasti inhoaisit seksiä hänen kanssaan?

Olen jatkanut koska olen halunnut antaa suhteelle mahdollisuuden kehittyä. Taustallani on avioero, joten todennäköisesti en pysty kovinkaan nopeasti ihastumaan kehenkään. Sen takia olen halunnut katsoa tilannetta rauhassa. Ap