Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka puhuvat siitä, että pakko olla fyysistä vetovoimaa, niin he eivät sitten suosittele itsellistä äitiyttä? Tai siis eihän sitä tiedä sitä vähäänkään spermanluovuttajista, että olisiko mitään vetovoimaa tms. Mietin vain, että mitä tästä ajatellaan.

Ei se ole ideaalitilanne, mutta on se kuitenkin pienempi paha kuin se, että eläisi perheenä ihmisen kanssa, johon ei tunne minkäänlaista vetovoimaa. Lapsen hoitaminen ja kasvattaminen vaatii paljon voimavaroja ja niitä syö vääränlainen ihminen rinnalla. Eroaminenkaan ei ole pikkujuttu kun on yhteinen lapsi.

Miksi jättää mies jos mies pettää? Ei mitään järkeä jos kaikki on muuten hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys AP:lle:

Olet kertonut että sinä et koe mitään seksuaalista vetoa nykyiseen mieheen. Harrastatteko te yleensäkään edes seksiä? Haluaako tämä mies sinua seksuaalisesti?

Emme ole harrastaneet seksiä tapailun aikana. Mies tuo esiin kiinnostustaan, mutta on melko ujo eikä ehkä saa oikein vietyä asioita eteenpäin. Minä taas en tällä hetkellä tunne halua läheisyyteen hänen kanssaan. Ap

Mitäpä jos sanoisit sille miehelle ettet tunne mitään häntä kohtaan. Ja tehkää päätökset sen jälkeen yhdessä ilman vauva av palstaa.

Kyllä ihmisen elämä on perkeleen lyhyt. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeen tulee kova kiire rakentaa ura ja hankkia perhe.  Sit kuihtuminen alkaa ja 30-40 vuoden paikkeilla ja matka hautaa kohti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen elämä on perkeleen lyhyt. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeen tulee kova kiire rakentaa ura ja hankkia perhe.  Sit kuihtuminen alkaa ja 30-40 vuoden paikkeilla ja matka hautaa kohti. 

Näin on. Raakaa peliä. Peliaikaa on käytännössä 5-10 vuotta joskus siinä 20-30v välillä eikä suurin osa halua heti sitoutua mihinkään vaan elää nuoruuttaan. Kolmea kymppiä lähestyttäessä biologinen kello tikittää ja tarjonta kumppaneista kapenee. Parhaat on jo viety.

Jos missaat mahdollisuutesi, tai valitset väärin ja eroat myöhemmin, on takaisin markkinoille tulo hankalaa. Jäljellä on vain samanlaisia elämän kolhimia.

Minä olen omat hommani sössinyt, ja syytän siitä vain itseäni.

Eihän se nyt niin mene, että kun "parhaat viedään" jo nuorempana niin he ovat sitten ikuisesti pois markkinoilta. Ihmisiä eroaa nykyään koko ajan ja kaiken ikäisinä. Myös hyvän puolison voi näin ollen löytää ihan hyvin iästä riippumatta.

Oi että! Tietysti kannattaa jäädä odottelemaan Sitä Oikeaa Ihanaa Prinssiä!

Go girl! Olet sen arvoinen!

/sarkasmi

Tee niin kuin muut miehet. Tee mies alfan kanssa, laita kilttimies maksamaan elarit ja valita mammapalstalla millaisia sikoja miehet on.

AV-palstalla naisen juna on mennyt jo 25-vuotiaana. Todellisuus on toinen. Itse erosin ap:n ikäisenä ja sinkkuna ollessani vientiä riitti ja varsin hyviltäkin miehiltä. Moni eroaa tuossa iässä tai hiukan vanhempana. Päädyin 34-vuotiaana parisuhteeseen elämäni miehen kanssa ja perustimme perheen. Ihan tavallista ainakin minun kaveripiirissäni. Varmaan jossain maalla ja pikkupitäjissä tietenkin todellisuus voi olla hyvin erilainen.

Mihin sulla se kello tikittää? Ei siinä kauaa kestä. Tässä vaimon ja kolmen lapsen kanssa elellään, mutta oon välillä käynyt auttamassa sivusta mameja, nytkin on yks jo 9 kuulla menossa. T sonni ja sun ei ees muuta kannata ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen elämä on perkeleen lyhyt. Lapsuuden ja nuoruuden jälkeen tulee kova kiire rakentaa ura ja hankkia perhe.  Sit kuihtuminen alkaa ja 30-40 vuoden paikkeilla ja matka hautaa kohti. 

Nainen on parhaimmillaan siinä 30-40 vuotiaana. Silloin vasta kypsä ja haluttava. Noin sanoi pappani kun olin 20v ja ekat tyttöystävät meni ja tuli. Nyt oon 37v ja oon todella huomannut että se on just eikä melkein noin. M37v

Ei kannata tyytyä vain biologian takia. Lapsen voit saada myös yksin et tarvitse siihen miestä parisuhteeseen. Ikäsi puolesta sinulla voi hyvin myös olla vielä paljonkin aikaa, tätä ei tietenkään voi varmaksi sanoa, mutta eipä toisaalta koskaan voi olla varma. Sanoisin, että katsele nyt rauhassa vielä ympärillesi. Jos ajan myötä näyttää siltä ettei sopivaa kumppania löydy, harkitse itsellistä äitiyttä.

Hedelmällisyytesi alkaa laskea hyvin pian. Pitäisin kiirettä ja ottaisin sen ihan ookoo -miehen.

Oot aika ikävä tyyppi. Viet mukavan miehen deittimarkkinoilta ja mietit hänen huijaamista johonkin suhteeseen, jossa sulla ei oo aitoja tunteita.

Mee hakee sitä munaa baarista joltain jännikseltä. Fiksuinkin jännis ottaa kortsun pois, kun pyydät kun oot tarpeeksi humalassa.

Kuten jo sanottukin monta kertaa, mies ei ole "ihan ok" jos mitään tuenteita ei ole eikä mitään vetovoimaa. Tällaisen pohdinnan voisi ymmärtää jos kyse olisi siitä että et tunne mitään valtavaa huumaa miehen kanssa mutta silti olisi ihan mukavaa lämpöä ja tunteita ja seksikin olisi ihan ok vaikka ei tajunnan räjäyttävää. Silloin voisi oikeasti pohtia että kannattaako odottaa sitä jalat alta vievää elämän rakkautta vai se turvallinen mukava mies joka jo on.

Hankala tilanne.

Aikaa ei ole loputtomasti. Tiedän tapauksen, jossa nainen ei löytänyt sitä 'oikeaa' kovinkaan nuorena. Pakasti kuitenkin munasoluja.

Todella pitkän etsinnän jälkeen puoliso löytyi, mikä on ihanaa.

Mutta lasta ei kuulu, vaikka koeputkihedelmöityskin käytössä. Ikää on siis ehtinyt kertyä jo yli 40 v.

Vaikea tilanne. Mut itse ajattelen, ei ihmisen pää kestä parisuhdetta, jossa ei tunne vetovoimaa toista kohtaan.

Voin olla väärässä. Mut ajattelen, ei tuollainen parisuhde pitkään kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista keroa miehellekin että sen ainoa arvo on siittiöt kun et kerta etsi mitään muuta kuin siittäjää

Ei kukaan nainen tarvitse miestä vain siittäjäksi. Sen voi hoitaa klinikalla. Eiköhän tässä kuitenkin ole toive, että toisen kanssa kehittyisi myös hyvä parisuhde. Jos kaipaa vain siittäjää ei mieti tällaisia asioita.

Mistään ei tullu ilmi mikään muu kuin se että naisella biologinen kello tikittää ja vauva kuume polttelee. Ja yksin lapsen tekeminen maksaa aika paljon mutta miehen huomaaminen isäksi on ilmaista ilman mitään vastuusta kun nöissä asioissa miehellä ei ole mitään sananvaltaa ja sosiaalihuoltokin on pelkästään naisten täyttämä ja naiset ei koskaan ajattele miehen parasta

Aika paljon on nyt muunneltua tarinaa tässä. Ihan tasavertaista elämänkumppania itselleni etsin elämää jakamaan ja myöhemmin sitä perhettä perustamaan. Jos pelkästään lapsen haluaisin niin tuskin silloin miettisin onko tässä suhteessa parisuhdeainesta vai ei. Olisin mennyt aikoja sitten jo hedelmöityshoitoihin hinnasta viis, jos olisin vain lapsen perässä. Kuten sanottu, ei siihen suhdetta tai miestä tarvita. Voisin varata sinne ajan vaikka huomenna neuvotteluun jos haluaisin. Tai sitten olisin voinut lähteä rakentamaan suhdetta kenen tahansa aiemman treffikumppanini kanssa, jos se kerran olisi samantekevää kun mies on vaan siittäjä. Ei, ehkä haluaisin suhteelta jotain muutakin. Ap

Jaahas sellaiset trollailut sitten sieltä. Munasolujen pakastamiseen ei ole varaa mutta hedelmöityshoitoihin voisit mennä vaikka huomenna. Miten mammat lankeaa aina näihin selkeisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Oot aika ikävä tyyppi. Viet mukavan miehen deittimarkkinoilta ja mietit hänen huijaamista johonkin suhteeseen, jossa sulla ei oo aitoja tunteita.

Mee hakee sitä munaa baarista joltain jännikseltä. Fiksuinkin jännis ottaa kortsun pois, kun pyydät kun oot tarpeeksi humalassa.

Jos luit keskustelua niin mies on ihan itse halunnut jäädä ja katsoa tilannetta vaikka ap on hänelle sanonut, että on vapaa menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen. 

Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi. 

Ei olla edetty, en tunne läheisyyttä yhtään luontevaksi hänen kanssaan. Olen ajatellut jos asia muuttuu tutustumisen myötä, mutta enpä tiedä. Ap

Mieti sitakin , etta pahimmillaan voit useita vuosia harrastamaan lapsenteko ennen kuin tarppaa. Jos edes tarppaa. Onko mukava sellaisen kanssa sekstailla kierto toisensa jalkeen, jonka kanssa laheisyys ei tunnu luontevalta? Katkeroitumatta ilman, etta kaikki - vanhempien laheisyyden puute yms - vaikuttaisi myos siihen mahdolliseen lapseen?