Miksi jotkut äidit käyttää lapsia tekosyynä kaikkeen?

on tärkeämpää harrastaa kuin viettää aikaa lastensa kanssa.



Jos tää olis lääketiedettä niin tässä olis kyse suhteellisista ja absoluuttisista kontraindikaatioista. Jos äidit lapsineen suljettaisiin vankilaan niin äidillä olisi ehdoton este lähteä bodypumpiin, mutta jonkun äidin mielestä sekin on este bodypumpiin lähtemiselle, että joutuisi palkkaamaan lapselle vieraan hoitajan siksi aikaa, vaikka se tietysti on vain suhteellinen kontraindikaatio bodypumpiin lähdölle.

Itselläni ainakin (mieliala-) hormoonit tehneet viheliäisiä ja olen ollut välillä ihan kykenemätön mihinkään ylimääräiseen. Ihan oikeasti, ei auta aina ajattelu, että "ryhdistäydy". Joka ei ole kokenut, ei voi ymmärtää.



Noi syyt on muuten meillä yleisiä selityksiä miehen suusta! Entä muilla? Tässä tapauksessa on kyllä ollut kyse priorisoinnista.



Enkä ole ihminen joka ajattelee itse olevansa oikeassa ja toisten tekevän väärin, mutta meillä on tilanne tällainen. Olen aika realisti ja sekään ei aina ole hyvä juttu.

Tietyssä vaiheessa meillä kyllä tarvittiin 2 aik iltatoimiin. Homma ei toiminut muuten. Ihan turhaa huutoa, itkua ja kiukuttelua olis ollut. Koliikki vauva vei toisen melken kokonaan. 1v ja 3v saivat kyllä säpinää aikaseksi ihan kivasti. 4 ja 5v ei voi jättää juuri koulunsa alottaneen vastuulle. Tekosyitähän ne oli kaikki, mutta vapaasti voi yrittää pärjätä tuon porukan kanssa yksin kun kaikilla on yhtäaikaa nälkä ja väsy.

Jos sulla on helppoa niin se ei tark että kaikilla muillakin on.

Ei millään pahalla, mut jos tekee noin paljon lapsia nin pienillä ikäeroilla, niin se on kyllä ihan oma valinta. Ja ei siinä mitään, mutta silloin ei minusta kyllä saisi valittaa kuinka vaikeeta lapsiperheen elämä on.

on tärkeämpää harrastaa kuin viettää aikaa lastensa kanssa.

Jos tää olis lääketiedettä niin tässä olis kyse suhteellisista ja absoluuttisista kontraindikaatioista. Jos äidit lapsineen suljettaisiin vankilaan niin äidillä olisi ehdoton este lähteä bodypumpiin, mutta jonkun äidin mielestä sekin on este bodypumpiin lähtemiselle, että joutuisi palkkaamaan lapselle vieraan hoitajan siksi aikaa, vaikka se tietysti on vain suhteellinen kontraindikaatio bodypumpiin lähdölle.

Meillä ainakin yleensä jompi kumpi tai välillä molemmat vuorotellen menneen töiden ja ruokailun jälkeen pienille torkuille. Nukutaan yöt tosi levottomasti, kun pienin herättelee monta kertaa yössä. Lisäksi kaksi lapsistamme harrastaa iltaisin, heitäkin täytyy kuljettaa, ei iltoja voi jakaa pelkästään aikuisten kesken. Ja kyllä meillä ainakin täytyy käydä ruokakaupassakin ja ostamassa esim. lapsille vaatteita. Samoin illalla täytyy tehdä ruokaa, hoitaa juoksevia asioita, pestä pyykkiä, vähän siivoilla, puuhastella lasten kanssa, huolehtia lasten kouluasiat kuntoon, katsoa että tekevät läksyt, köydä vanhempainilloissa ja vastaavissa jne. jne. En ymmärrä kenellä monilapsisen perheen vanhemmalla on 7 vapaailta, jotka voi tosta vaan jakaa että sulle-mulle-sulle... Niin ja sitten tulee kaikki työmatkat ja muut pakolliset iltamenot vielä tähän päälle.

mikä katsotaan optimaaliseksi kenenkin näkökulmasta. Vanhempien itsensä ja urakehityksen kannalta on tietysti hienoa jos lapset ei hidasta menoa, mutta lasten kannalta ei ole aina ihan optimaalista, jos vanhemmilta ei jää heille aikaa.

iltaisin vahtimaan lapsia puistossa? Kuinka monta aikuista tarvitaan antamaan lapsille iltapalaa? Ja näitä vastaavia on lukemattomia. Toki tarvitaan myös koko perheen yhteistä aikaa, se on selvä.

Jo jos lasketaan, että viikossa on se 7 iltaa, joista 3 on perheiltoja, silloin jää 4 jaettavaksi vanhempien kesken. Kyllä minusta näillä kahdella vapaaillalla voi opiskella tai harrastaa. Selittelyä, sanon minä, jos äiti ei saa omaa aikaa.

Ja se onkin toinen juttu, jos äitiä ei kiinnosta mikään muu kuin lapset, MUTTA silloin ei myöskään saisi minusta marttyyrimäisesti valittaa joka raossa!

Ja kuinka monta teilä tarvitaan tekemään ruokaa? Siinä samallahan voi kyllä ihan hyvin pestä pyykkiä ja siivota, ei kai teillä aina syödä 3 ruokalajin illallisia? Ja mitä jos söisikin vaikka 2 päivää samaa ruokaa? Ja kaupassa vi käydä vain 1krt/viikko.



En millään tavalla halua tuomita teidän tapaanne elää, mutta toisaalta minua surettaa siellä sun täällä kuunnella äitien valituksia perhe-elämän raskaudesta.

täytyy sanoa, että minusta elämä olisi raskaampaa, ei helpompaa, jos pitäisi suunnitella koko viikon ruokaostokset, että ehdin kaiken varmasti ostaa sillä välin kun lapsi on sulkisharkoissa, ja sitten kun toinen menee satujumppaan, sillä aikaa minä itse singahdan harrastamaan kuntosalille, ehdin vartin treenata ja käydä suihkussa ja toivon ettei lapselle tule sillä välin mitään vessatarvetta tai pipiä mikä aikaansaisi sen, että äitiä kaivataan ennen kuin olen tullut takaisin salilta. Sitten menemme kotiin ja samalla kun täytän pesukonetta ja imuroin, yritän laittaa toisella kädellä ruokaa ja vahtia ettei kastike pala pohjaan ja jos se kuitenkin palaa niin viikon ruokaostokset ei riitäkään viikoksi koska tämän päivän safka on pilalla, ja sulkisharkat on seuraavan kerran vasta ensi viikolla.



Mua stressaisi tuollainen aikatauluttaminen ja se että yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa, luultavasti enemmän kuin se, että harrastuksille ei jää aikaa.

Kun on kolme lasta koko ajan vieressä, kukin omine tarpeineen, on välillä väsyneenä mahdoton venyä ja organisoida viikon joka ainoa minuutti juuri haluamallaan tavalla. Kun uhmaikäinen kiukkuaa vähän väliä ja vaatii huomiota, vie se helposti toisen vanhemman energian melkein kokonaan. Toinen sitten yrittää pestä sitä sen illan pyykkikoneellista ja kuskata toisia lapsia harrastuksiin ja vaikka paikata pyörän kumia tai päälystää koulukirjoja tai auttaa läksyissä tai setviä lasten riitoja tai korjata rikkinäistä lelua tai etsiä kadonnutta penaalia tai mitä ikinä nyt arki-iltoina ikinä tuleekaan eteen. Eikä tässä ole kyse valituksesta vaan siitä että aloittajan mielestä lapsia käytetään TEKOSYYNÄ!!! Kyllä lapset vievät vanhempiensa aikaa energiaa todella paljon ihan oikeastikin.

Ja kuinka monta teilä tarvitaan tekemään ruokaa? Siinä samallahan voi kyllä ihan hyvin pestä pyykkiä ja siivota, ei kai teillä aina syödä 3 ruokalajin illallisia? Ja mitä jos söisikin vaikka 2 päivää samaa ruokaa? Ja kaupassa vi käydä vain 1krt/viikko.

En millään tavalla halua tuomita teidän tapaanne elää, mutta toisaalta minua surettaa siellä sun täällä kuunnella äitien valituksia perhe-elämän raskaudesta.

täytyy sanoa, että minusta elämä olisi raskaampaa, ei helpompaa, jos pitäisi suunnitella koko viikon ruokaostokset, että ehdin kaiken varmasti ostaa sillä välin kun lapsi on sulkisharkoissa, ja sitten kun toinen menee satujumppaan, sillä aikaa minä itse singahdan harrastamaan kuntosalille, ehdin vartin treenata ja käydä suihkussa ja toivon ettei lapselle tule sillä välin mitään vessatarvetta tai pipiä mikä aikaansaisi sen, että äitiä kaivataan ennen kuin olen tullut takaisin salilta. Sitten menemme kotiin ja samalla kun täytän pesukonetta ja imuroin, yritän laittaa toisella kädellä ruokaa ja vahtia ettei kastike pala pohjaan ja jos se kuitenkin palaa niin viikon ruokaostokset ei riitäkään viikoksi koska tämän päivän safka on pilalla, ja sulkisharkat on seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Mua stressaisi tuollainen aikatauluttaminen ja se että yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa, luultavasti enemmän kuin se, että harrastuksille ei jää aikaa.

Yhdelle tässä onkin jo vähän liikaa, mutta osaisko vaikka sun mies edes imuroida? Ja onko sun lapsilla joka ilta harkkoja? Jos on, kannattais ehkä vähentää.

juurihan kerrottiin, ettei perheissä tarvita kahta aikuista yhtä aikaa yhtään mihinkään jos osataan organisoida.

Meidän perheessämme on miehellä erittäin vakava sairaus, samoin yhdellä lapsistamme. Lapsi on onneksi jo paranemassa leikkauksen jälkeen. Minusta tällainen aloitus kuulostaa täysin kohtuuttomalta. On niin paljon elämäntilanteita, joista näillä kultalusikka suussa -syntyneillä ei ole aavistustakaan. Yleensäkin päivästä toiseen jaksaminen voi olla jo saavutus. Se, että saa elämänsä vielä järjestettyä "täydellisesti", voi olla ihan oikeasti mahdotonta. Kaikissa elämäntilanteissa asiat eivät aina ole niin helppoja, eivätkä selitykset tekosyitä.

Ensin neuvotaan näin:

No,mitä te teette, kun lapsi harrastaa? Voisiko sillä välin itse harrastaa tai käydä sielä kaupassa? Ja kuinka monta teilä tarvitaan tekemään ruokaa? Siinä samallahan voi kyllä ihan hyvin pestä pyykkiä ja siivota, ei kai teillä aina syödä 3 ruokalajin illallisia? Ja mitä jos söisikin vaikka 2 päivää samaa ruokaa? Ja kaupassa vi käydä vain 1krt/viikko.

Sitten kun toimitaan näiden ohjeiden mukaan (ei kai siinä tarvita kuin yksi aikuinen jos tehdään kolmea asiaa yhtä aikaa: pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa ja siivoamaan) ja se koetaan raskaaksi niin sitten tulee ihmettelyä, että miksei mies imuroi (no miksi imuroisi kun vain yksi tarvitaan?). Heh.

Yhdelle tässä onkin jo vähän liikaa, mutta osaisko vaikka sun mies edes imuroida? Ja onko sun lapsilla joka ilta harkkoja? Jos on, kannattais ehkä vähentää.

Sehän tässä juuri olikin ongelmana että sulkisharkat, joiden aikana pitää av-ohjeiden mukaan käydä kaupassa, on vain kerran viikossa. Jos olisi kaksi kertaa viikossa, pääsisi toisenkin kerran kauppaan. Paitsi että saa käydä kaupassa vain kerran viikossa, jotta helpottaisi elämäänsä. Mutta mitenkäs siitä nyt tulikin näin vaikeaa?

täytyy sanoa, että minusta elämä olisi raskaampaa, ei helpompaa, jos pitäisi suunnitella koko viikon ruokaostokset, että ehdin kaiken varmasti ostaa sillä välin kun lapsi on sulkisharkoissa, ja sitten kun toinen menee satujumppaan, sillä aikaa minä itse singahdan harrastamaan kuntosalille, ehdin vartin treenata ja käydä suihkussa ja toivon ettei lapselle tule sillä välin mitään vessatarvetta tai pipiä mikä aikaansaisi sen, että äitiä kaivataan ennen kuin olen tullut takaisin salilta. Sitten menemme kotiin ja samalla kun täytän pesukonetta ja imuroin, yritän laittaa toisella kädellä ruokaa ja vahtia ettei kastike pala pohjaan ja jos se kuitenkin palaa niin viikon ruokaostokset ei riitäkään viikoksi koska tämän päivän safka on pilalla, ja sulkisharkat on seuraavan kerran vasta ensi viikolla.

Mua stressaisi tuollainen aikatauluttaminen ja se että yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa, luultavasti enemmän kuin se, että harrastuksille ei jää aikaa.

Yhdelle tässä onkin jo vähän liikaa, mutta osaisko vaikka sun mies edes imuroida? Ja onko sun lapsilla joka ilta harkkoja? Jos on, kannattais ehkä vähentää.

Se oli hypoteettinen esimerkki elämästä, jollaista en haluaisi viettää, vaikka se säästäisikin aikaa siihen, että voisimme miehen kanssa kumpikin viettää kaksi vapaailtaa viikossa.

Yhdelle tässä onkin jo vähän liikaa, mutta osaisko vaikka sun mies edes imuroida? Ja onko sun lapsilla joka ilta harkkoja? Jos on, kannattais ehkä vähentää.

Missä välissä vietätte perheen yhteistä aikaa?

Vanhemmat harrastaa neljä iltaa ja kolmena iltana vietetään luppoaikaa perheen kesken. Koska kaikki kotityöt ja muut menot hoidetaan?

Tein kotityöt aamulla aika pitkälle ennen kuin lähdettiin ulos. Kun tultiin sisälle, oli kastike valmiina. Enää keitin perunat. Lapset päiväunille ja sillä aikaa keittiön siivous ja hiukan omaa aikaa lehteä lukien.

Unien jälkeen välipala ja uudestaan ulos.



Illalla jos mies oli kotona, vein isommat harkkoihin. Juoksuvaatteet oli valmiins päällä. Ehdin harkkojen aikaan juosta kympin lenkin. sitten kotiin ja iltapala ja lapset nukkumaan. Sitten oli miehen kans yhteistä aikaa.



Kauppareissut hoisin aamupäivällä lasten kanssa. Ja niinä iltoina kun lapsilla ei ollut harrastuksia, häivyin lenkille kun mies tuli töistä.



Ja jos mie oli koko päivän pois, homma meni rutiinilla. Isommat harkkoihin ja pienempien kans vaikka lähipuistoon ja siellä tein kuntopiirin telineissä. Lasten nukkumaan menon jälkeen minua odotti aina hyvä kirja ja ihana iltapala, mistä nautin yksin omassa rauhassa.



Pientähän se elämä oli siihen aikaan, mutta omaa rakasta harrastusta, juoksua pystyin harrastamaan koko ajan.

riittäisi, jos ei jää yhtään aikaa hoitaa muita asioita kuin lapsia ja heidän harrastuksiaan. Mutta tämäkin on jälleen kerran valinta: harvalle kun käy esim. 3 krt vahinko peräjälkeen. Ja minusta tämä on ihan jees, mutta älkää sitten valittako ja mikä pahinta huutako yhteiskuntaa avuksi. Näitäkin on lähipiirissä nähty.



t: se 2 lapsen väitellyt äti, joka harrastaa, ja jonka mies harrastaa, ja jonka lapset harrastaa -eikä kukaan stressaa.

ainakaan ajatella! Jos valtaosa äideistä on tällaisia, niin ei hyvää päivää....

Mutta ihanko oikeasti elämän kuuluu olla sellaista?

Voisikohan sillä aikaa mitenkään tehdä muuta, vaikka ruokaa tai leikkiä lasten kanssa? Onko teillä myös tapana seistä hellan edessä 30min, kun esim. keitto/pata kypsyy itsestään? Seli seli, edellä äiti, joka veti omia harkkoja puistossa, on hyvä esimerkki organisoinnista, te muut olette säälittäviä.