Miksi jotkut äidit käyttää lapsia tekosyynä kaikkeen?

Kyllä asia on niin, että lapsen kuuluukin rajoittaa vanhemman elämää. Lapselle on annettava aikaa.

Täällä ei ole mll:ää. Yksityiseltä hoivatyön yrittäjältä saa ostaa lapsenhoitopalvelua 25 euroa tunti. Jos aivan realisti olet, ei todellakaan ole varaa ostaa usein ja useaksi tunniksi lastenhoitajaa. Kyllä aika lailla mietin, kannattaako tosiaan lähteä miehen kanssa lenkille 45 minuutiksi, kun se maksaa 25 euroa. Toisekseen tunnissa ei saa parisuhdetta kuntoon eikä väsymystä pois. Kaksi yötä voisi siihen auttaa, mutta meillä ei siihen todellakaan ole varaa. Keikkalaiset eivät tee noin pitkiä pätkiä ensinnäkään ja jos tekisivät, rahaa siihen ei ole. Pari sataa euroa maksaisi viikonloppu. Se ei vaan yksinkertaisesti ole realistinen keino. Kuinka moni jättäisi vieraalle ihmiselle lapsensa viikonlopuksi tai edes yöksi? Minä ennemmin eroan kuin pallottelen lapsiani missä ja miten sattuu.

mulla on kaksi lasta ja käyn kyllä töissä, harrastan ja lapsilla harrastukset. Näen jopa ystäviäni (ilman lapsia ja lasten kanssa) ja teen muutenkin kaikkea normaalia, mutta ymmärrän kyllä jos joku ei tee!



Toisilla on vaativammat lapset ja riippuu paljon siitä,että paljonko mies hoitaa onko apuna esim.mummi



Olen niin onnellisessa asemassa että mies on mielellään lasten kanssa ja mummi myös

Olin ennen lapsia samaa mieltä kuin ap, mutta en enää



t. arjen yh, työssäkäyvä, pienet lapset, joista toinen pitkäaikassairas, jolla sukulaiset asuu 400 km:n päässä, ainoa tukiverkosto subjektiinen päivähoito, koulu ja koulaisten ip-ryhmä ja maksullinen lastenhoitoapu

!!!Ei kaikkien arki ole samanlaista eikä elämäntilanteet- eikä parisuhteet eikä tukiverkostot eikä taloudellinen tilanne...



Vaikea yleistää...

ja sillä hakumatkalla voi samalla sanella sihteerilleen korjauksia väitöskirjansa uusimpaan versioon.

?

Siis kenen palkkaama sihteeri sulla on apuna väitöskirjan teossa???

Kyllä organisointikykyinen osaa ihan itse palkata sihteerinsä.

Voi hyvä ihme mitä pullamössösukupolvea, kun IHAN KAIKKI pitäisi tulla valmiina nenän eteen.

Siis kenen palkkaama sihteeri sulla on apuna väitöskirjan teossa???

pyykkikoneen täyttöön menee meillä noin 3min, ja 5 min pyykkien ripustamiseen. ?

Musta on peräti ihan hauskaa, kun täällä useinkin eri ihmiset väittävät, että pyykkien kanssa ei kulu kuin muutama minuutti päivässä. Eipä siinä pyykkikoneen lataamisessa tietty hirmu kauan menekään. Mutta pyykkihuoltoon kuuluu myös pyykin lajittelu (lapset ei osaa vielä itse), tahranpoisto, tietty koneen lataus ja ripustaminen, kuivien viikkausa ja kaappeihin vieminen, kauluspaitojen silittäminen, mankelointi. Vaikka jätettäis mankelointi ja silittäminen minimiin, niin kyllä noihin hommiin menee lapsiperheessä enemmän kuin muutama minuutti päivässä. Joka muuta väittää ei ole ikinä katsonut kelloa.

Ainoa syy, miksi ei voi harrastaa perheellinenä posliinimaalausta kursseilla, on vuorotyö. Muuten en näe siihen mitään estettä.

Mulla itselläni olekaan mitään estettä harrastaa. Mutta kun mies tulee töistä vasta illalla, niin enpä voi noita 2- ja 4-vuotiasta yksinkään jättää. No meillähän asia ratkaistiin sitten niin, että palkattiin hoitaja lapsille, jotta pääsen säännöllisesti edes lenkille (Kaikki kun ei voi juosta, mikä kyllä onnistuisi lastenvaunujen kanssakin.) Mutta tulee siinä hiihtolenkille hintaa, kun joka kerta maksaa 40 euroa. Joten ymmärrän hyvin, ettei kaikilla ole varaa moiseen.

Mä tunnustan suoraan että olen ihan surkea organisoimaan, minuuttiaikataulu harrastuksineen olisi ihan kauhistus. Eikä kodinhoito muutenkaan ole mun/meidän vahvuus. Pyykkihuolto tökkii pahemman kerran, nukun viikonloppuna mieluummin aamulla kuin lähden lenkille. Tai luen sängyssä. En IKINÄ ehtinyt lasten kanssa hoitovapaalla kotona ollessa ulos ennen puoltapäivää, saatikka että olisin laittanut aamutuimaan jo kastikkeita tulille. Hyvä että saatiin vaatteet päälle ennen ulosmenoa. Ja mulla on VAAN kaksi lasta.



Nyt kun olen töissä kodinhoito on mielestäni helpottunut, kun minä ja lapset ei enää olla siellä sotkemassa... Illalla järjestelen vähän paikkoja, yleensä lauantaina siivotaan paremmin jos ei ole parempaa tekemistä. Silti meillä harvemmin on siistiä. Leluja lojuu joka paikassa. Ja mikä nihkeäpyyhintä...?



Mutta elämä on. Nyt on tällaista kun on lapset pieniä. Ennen harrastettiin enemmän ja käytiin ulkona, nyt vähän harvemmin. Enkä valita.

mut se on oikeasti laiskan kodinhoitajan pelastus. Pitkävartisen lastan ympärille nihkeä lattiarätti ja käy sen kanssa lattiat läpi niin se hoitaa kolme hommaa yhdellä iskulla: saa kerättyä lelut ja muut roinat lattialta kasaan joka on helppo käydä läpi tai tunkea piiloon rojukoriin, hoitaa saman asian kuin pikkuimurointi ja korvaa lattianpesun jos ei ole mitään isoja tahroja.

Minä onnistun kyllä aina välillä elämään niin, että koti on tiptop, mies ja minä molemmat harrastamme ja tapaamme ystäviä, väitöskirja etenee (ihan oikeasti siis) ja kaikki on hyvin. Mutta sitten iskee ensimmäinen flunssa. Työt kasaantuu, kotityöt kasaantuu, hermot kiristyy, kun itsellä voimat palaa, sairastuu lapsi, läheisellä ystävällä huolia, joiden kuuntelemiseen palaa tunti jos toinen päivästä päivään, anoppi tarvitse muuttoapua... Kun tästä on selvitty, menee monen monta päivää vain kaiken tekemättömän kirimiseen.



Oikeasti tuollainen minuuttiaikataulu ei toimi, koska ajanhallinnan salaisuus on, että on varaa suunnittelemattomille asioille. Lapsiperheessä niitä on enemmän, koska aikuinen voi pakottaa itsensä vaikka flunssaisena baanalle, jos on pakko ja muutenkin joustaa enemmän, mutta pienten lasten kanssa näin ei ole --> Siksi siis minä ainakin vetoan lapsiin, kun en mene juhliin tai harrasta urheilua läheskään niin säännöllisesti kuin haluaisin.

mut se on oikeasti laiskan kodinhoitajan pelastus. Pitkävartisen lastan ympärille nihkeä lattiarätti ja käy sen kanssa lattiat läpi niin se hoitaa kolme hommaa yhdellä iskulla: saa kerättyä lelut ja muut roinat lattialta kasaan joka on helppo käydä läpi tai tunkea piiloon rojukoriin, hoitaa saman asian kuin pikkuimurointi ja korvaa lattianpesun jos ei ole mitään isoja tahroja.

kuin imuroimalla, koska rätti sitoo hyvin itseensä pölyä. Itse teen näin lähes joka päivä, vain kerran viikossa imuroin.

tarttee siivota niin usein ja siivoominen on aika tylsää.:) Mä monesti pistän vielä lapset selvittämään sen roju-lelu-roska lähjän ja kaikista pienimmät roskat vedän imuriin. Tosi kätevää ja helppoa.;)

t.62

mut se on oikeasti laiskan kodinhoitajan pelastus. Pitkävartisen lastan ympärille nihkeä lattiarätti ja käy sen kanssa lattiat läpi niin se hoitaa kolme hommaa yhdellä iskulla: saa kerättyä lelut ja muut roinat lattialta kasaan joka on helppo käydä läpi tai tunkea piiloon rojukoriin, hoitaa saman asian kuin pikkuimurointi ja korvaa lattianpesun jos ei ole mitään isoja tahroja.

yllättäviä asioita, sillä emmehän me missään tyhjiössä elä! Asenteella niistäkin selvitään: hoidetaan ja korjataan, mitä tehtävissä on, ja loppuihin asioihin sopeudutaan ja mennään taas eteenpäin.



Niin kuin tässä ketjussa on tullut jo esille, kaikki eivät suinkaa halua harrastaa/opiskella yms., kun on pieniä lapsia JA se on musta ihan ok. Mutta ne äidit/vanhemmat, jotka "ulisee" elämäänsä ja sen kapea-alaisuutta, kiirettä ja mitä lie lasten takia, ärsyttävät minua edelleen.



Ap

Pyysin ystäväperhettä kylään. Hän sanoi kattovansa kalenteria kun on kuulemma niin kiirettä. Illalla ilmoitti ettei onnistu ainakaan kuukauteen, koska lapset ( 2 poikaa) harrastavat niin paljon, et vanhemmat ovat ihan uuvuksissa!

Mä kyllä mietin mielessäni et huh, huh, mitä touhua nykyaikana....

Kuulosti ihan pelleltä. Mut toiset vanhemmat elää jotenkin lasten kautta.

kyllä elämässä tulee eteen kaikenlaista jolloin ei ole se kaikista tehokkain ja AINA VALMIINA lähtemään vaikka lasten kanssa kaverin kissan ristiäisiin. JA kyllä sanon ihan hyvällä omallatunnolla tekosyyksi vaikka "Armi on nyt sairas ja äidin syliä paljon vailla tai Aatu haluaa olla mun kanssa, en tule nyt sun kanssa ulos.. katsotaanko joku toinen päivä, vaikka ensi viikolla."

Olen kyllä sitä mieltä että kaikkia mitä minä kauheesti haluan tehdä, voin tehdä mutta jos joku asia ei hirveesti kiinnosta niin herkästi myös itselle vakuuttelen ettei sitä voi edes tehdä kun on lapsia.:)

JA tosiaan joka ikinen perhe on erilainen, toiset arvostaa ylikaiken sitä että pääsevät joka viikko paariin "tuulettumaan" (vaikka olisi niitä pieniä). Toiset arvostaa sitä että SAAVAT olla joka viikonloppu kotona ja laiskotella, lukea, laulaa ja piirtää lasten kanssa. JA jos tykkää käydä anoppilassa niin sinne järjestää ihan varmasti päiviä että sinne pääsee.

JA mikä onkaan helpoin tapa kieltäytyä vaikka baari reissusta kaverin kanssa kuin sanoa että "en mä voi kun on pienet lapset".

Mutta tosiaan toiset haluaa olla kotona sillon kuin lapset on pieniä, toiset taas haluaa olla mahdollisimman kovia tehopakkauksia ja näyttää koko maailmalle miten heidän elämä ei ole yhtään muuttunut vaikka pieniä on talo täynnä. Haluavat näyttää miten koti on aina tiptop, miten hän on uralla kehittynyt, miten töitä jaksetaan painaa hirveesti ja laspet vimpan päälle puettu ja laitettu.

Arvot ja valinnat!!

elämässä tosiaan tulee myös niitä vastoinkäymisiä, sairauksia, kuolemaa jne.

Musta-valkoisuus ei ole hyvästä.

Minä onnistun kyllä aina välillä elämään niin, että koti on tiptop, mies ja minä molemmat harrastamme ja tapaamme ystäviä, väitöskirja etenee (ihan oikeasti siis) ja kaikki on hyvin. Mutta sitten iskee ensimmäinen flunssa. Työt kasaantuu, kotityöt kasaantuu, hermot kiristyy, kun itsellä voimat palaa, sairastuu lapsi, läheisellä ystävällä huolia, joiden kuuntelemiseen palaa tunti jos toinen päivästä päivään, anoppi tarvitse muuttoapua... Kun tästä on selvitty, menee monen monta päivää vain kaiken tekemättömän kirimiseen.

Joku vielä tulee tähän sitten nostamaan itsensä toisten yläpuolelle ja kertomaan miten HÄN kyllä ehtii ja jaksaa!



Voi voi miten mustavalkoista ajattelua. Tulee mieleen, että eikö elämä ole jo opettanut mitään? Et voi koskaan verrata omaa elämääsi suoraan toisen elämään. Kaikilla on erilaiset tilanteet, työt, lapset, perhesuhteet, terveys...



Ja ne ARVOT ennen kaikkea! Mua ei just esim. tällä hetkellä edes kiinnosta mikään harrastaminen tai perheen luota ramppaaminen. Mulle riittää nyt ihan hyvin vain työn hoitaminen, lasten kanssa oleminen, meidän talon rakentaminen (jota tosin emme rakenna itse mutta on sitä silti valvottava..) ja silloin tällöin ystävien tapaaminen.



Enkä edes haluaisi olla jatkuvasti lasten luota iltoja pois, kun muutenkin ovat koulussa/hoidossa päivisin! Minä ainakin laitan perheen yhteisen ajan edelle kaiken muun. Sama muuten miehen kanssa!



Mies tekee myös töitä iltaisin välillä ja SE rajoittaa mun menemisiä. Koska sitten kun hän on kotona iltaisin niin en mä ainakaan raaski heti sanoa, että hei mä meen nyt, jää sä nyt yksin kotiin vuorostas.

Kerro nyt oikeesti, että mikä sihteeri se on, joka kirjoittaa sun väikkäriä puhtaaksi. Ootko ite palkannut sellaisen? Vai tarjooko yliopisto sulle sihteeripalveluja (jos näin, niin nautit harvinaisesta etuudesta)? Vai käytätkö muuta työnantajaa hyväksesi, ja kirjoitutat sihteerillä sellasia hommia, jotka ei oikeesti kuulu sen työnkuvaan?

Koska koko perhe vaan ehtii vain olla öllöttää? Itse käytän joskus lapsia tekosyynä, kun en jaksa/halua lähteä esim. kavereiden kanssa kaupungille tai juhlimaan.

Josjakun käytän lapsia syynä, he eivät ole tekosyy. He ovat aito syy. Tällä hetkellä. Katotaan sitten ensi vuonna tilanne uudestaan.