Miksi jotkut äidit käyttää lapsia tekosyynä kaikkeen?

meillä on kolme pientä pienillä ikäeroilla. En todellakaan pysty tekemään heidän kanssaan IHAN kaikkea, mitä voisin tehdä yksin tai mieheni kanssa. Olen vaikka sitten "säälittävä selittäjä", mutta lapset todellakin ovat SYY monen asian tekemättä jättämiseen. Eivät tekosyy.

Oikeesti, lapsen/lasten kanssa voi tehdän IHAN kaikkea, kunhan osaa vaan organisoida aikansa ja voimavaransa. Ärsyttää tällaiset säälittävät selittäjät.

Esim. pitkät lauantaihuutokaupat, joissa tapasimme mieheni kanssa käydä ovat kyllä historiaa. Ei voi vaatia, että kolmella pienellä lapsella ois kärsivällisyyttä seisoa sellaisia seuraamassa.



Pitkät pyörälenkit, joita rakastan, ovat myös vaikeita toteuttaa. Yksi lapsista osaa pyöräillä hyvin itse, yksi voisi istua istuimessa mutta sitten tämä erityislapsi, kohta 7v, ei jaksa eikä osaa polkea kuin max 500 metriä. Ja tukipyörillä vielä. Joten joo, lapset ovat se syy miksi en enää yhtä usein tee pitkiä 20 km pyörälenkkejä. Kuin joskus yksin kerran viikossa.

joita joskus saa naistenlehdistä lukea. Naisella (n. 30 v.)on 3-4 lasta, väitöskirja TIETTY tehty lastenhoidon ohessa, haastava ura, harrastaa vuorikiipeilyä ja maratonjuoksua. (Vuorikiipeily tosin on tauolla koska äitiys, yllätys yllätys estää tämän tällä hetkellä!). Sitten oli vielä jotain kilpaurheilua. Oma talo rakennettiin jossain välissä, ja luultavasti parisuhdekin kukoistaa jossain välissä.



Oikeesti, mä luin tällaisen tarinan just vähän aikaa sitten, en muista mistä lehdestä. Toiset osaa organisoinnin. Mä en. Hetken aikaa ahdisti mutta muistin kuitenkin että mulla on kuitenkin hyvin asiat. Stressaantuisin jos pitäisi suorittaa jatkuvasti noin paljon.

Tunnen monta naista, jotka harrastaa aikatauluun sidottua harrastusta. Mieskin osaa hoitaa lapsia. Nämä kurssit on yleensä kerran viikossa ja luulisi sitä nyt voivan kerran viikossa irtaantua kotoa.

Ainoa syy, miksi ei voi harrastaa perheellinenä posliinimaalausta kursseilla, on vuorotyö. Muuten en näe siihen mitään estettä.

Miehen vuorotyö. Lapset tekee oman työpäivänsä päiväkodissa. Enää illalla heidän ei tarvi työpäiväänsä jatkaa. Vaan saavat olla äidin tai isän kanssa. Isällä vuorotyö, joten En mene posliininmaalauskurssille. KIITOS.

itse oman väikkärinsä iltaisin ja vkonloppuisin töiden ja perheen ohella väsännyt. Enpä ole ikuna tällaisesta kuullutkaan.



Hauska ajatus, kylläkin.

Kyllä mulle silti tulee näistä sankaritarinoista mieleen, että joku puoli kärsii, ja toivon ettei se ole ne lapset. Kyllähän maanisessa vaiheessa oleva jaksaa mitä vaan eikä nukkuakaan tartte.

joita joskus saa naistenlehdistä lukea. Naisella (n. 30 v.)on 3-4 lasta, väitöskirja TIETTY tehty lastenhoidon ohessa, haastava ura, harrastaa vuorikiipeilyä ja maratonjuoksua. (Vuorikiipeily tosin on tauolla koska äitiys, yllätys yllätys estää tämän tällä hetkellä!). Sitten oli vielä jotain kilpaurheilua. Oma talo rakennettiin jossain välissä, ja luultavasti parisuhdekin kukoistaa jossain välissä.

.

Siinä vaiheessa meni tosin usko äidin superorganisaatiokykyyn, kun juttu meni jotenkin näin: toisessa lauseessa sanottiin, että unelmatalon rakentamiseen oli mennyt monta vuotta ja valmistui toisen lapsen syntymään, sitten oli kuva, missä kuopus oli vielä ihan vauva, ja sitten äiti selittää kolmannessa kohdassa, että parasta on talviöisin istua terassin porealtaassa miehen kanssa, katsella tähtiä ja juoda vaaleanpunaista sampanjaa. Jotenkin tuo ei enää mahtunut mukaan niiden faktojen kanssa, jotka jutussa esitettiin.



Vaikea nähdä viimeisillään raskaana oleva uraäiti juomassa terassilla sampanjaa ammeessa uraisän kanssa talvitähtien tuikkeessa rakennustelineiden välissä ja itkuhälytin vieressä, että jos esikoinen jossain talon uumenissa alkaa itkeä.

Tai sitten nämä naiset eivät tajua että lapsia ei tule huomioitua tarpeeksi.

Olen ihmetellyt samaa. Varsinkin siinä mielessä, että jotkut kuvittelevat suurin piirtein elämän loppuvan siihen, kun saa lapsen. Elämän pitäisi olla ikään kuin valmis paketti, ennen kuin edes harkitaan lasten tekemistä. Aivan kuin ei voisi esim. opiskella tai matkustella, kun on saanut lapsia. Ja tietysti mihinkään ei koskaan pääse käymään (ei koskaan, kotona pitää vain olla), eikä miehen kanssakaan voi enää mitään tehdä - kun on nääs niitä lapsia.

Ei elämä lopu ei mutta nykyäideillä tuntuu olevan valloilla se ajatus että KAIKKEA VOI JA SAA TEHDÄ VAIKKA OLISI LAPSIA. Minun haluni ja harrastukseni jne...minun pitää saada mennä ja tulla kuinka haluan vaikka lapset olisivatkin joka toinen päivä yöhoidossa mummulla tai sukulaisen tädin ystävällä. Ja eihän herranjestas se parisuhdekaan toimi jollei niitä lapsia raahata vähän väliä hoitoon että saadaa laatuaikaa. Huh huh sanon minä. Kun ne lapset on saanut täytyisi olla aikaa rauhoittua olemaan LAPSIEN EHDOILLA. Eriasia on ne jotka ei yhdessä lapsienkaan kanssa pysty tekemään yhtään mitään koskaan. Mulla ei ole tuhatta omaa menoa ja miehenkin kanssa on oltu kahden yksi yö vuosi sitten mutta hyvin menee. Lisää omaa aikaa/menoja ja muuta sitten kun lapset ovat isompia!