Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa (onnekkaista elämässä) ei halua ymmärtää sitä faktaa, että ei itse ehkä olekaan niin ylivertaisen älykäs kuin teot elämässä antaisivat ymmärtää. Moni saa sellaisen ulkonäön esim. lahjaksi, että kunhan ei vain pahasti tuhoa itseään, niin sillä mennään jo pitkäle. SEkä tietysti äidin/isän hyvät kontaktit elämään heti lakutaipaleella olisi hyvä ymmärtää nimenomaan täysin onnekkaiksi tapahtumiksi, koska et todellakaan ole itse myötävaikuttanut siihen,  mihin perheeseen satut syntymään.

No on minusta älykkyyttä,jos osaa käyttää ulkonäköään hyväksi kohti menestystä...tarvitaan siihen toki muutakin kuin ulkonäkö,ei pelkällä ulkonäöllä pötkitä hyvin pitkälle

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että minulla on nykyinen työpaikka, on tietysti tuuria, että ne kaksi muuta minua ennen valittua eivät halunneet ottaa sitä vastaan.

Mutta siinä on enemmän työtä, koska minun on pitänyt hankkia oikea koulutus ja työkokemus vuosien aikana.

Opiskelemaan pääsyssä ei tarvittu paljon tuuria, koska menin yli riman oikein kunnolla. Se taas johtui siitä, että olin 12 vuotta käynyt kouluni tunnollisesti joka päivä.

Ne, jotka luottavat lottoon, vähättelevät sitä työtä, joka tarvitaan ensin 12 vuotta, sitten 10 vuotta, ja sitten vielä 10 vuotta, että ollaan tilanteessa, jossa voi vielä sen päälle käydä tuuri. Päivittäistä, johdonmukaista ja sitkeää työtä.

Jos minulla olisi vuosien varrella useammin käynyt tuuri, voisin olla vielä paremmassa tilanteessa. Ja huonolla tuurilla olisin tosi paljon huonommassa. Mutta ei tuota työtäkään voi pois selittää.

Jos tuuriksi sitten lasketaan geenilotto ja matikkapää, niin ei siitäkään mitään hyötyä ole ilman sitä työtä.

Jos sulla olisi ollut huonoa onnea, et olisi ehkä päässyt edes pääsykokeisiin, oisit ollut kipeä tai ajanut autolla ojaan juuri sinä koeaamuna.

Tietenkin omalla työllä on merkitystä, mutta myös onnella ja olosuhteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Ajkatteletko että veljesi asenne on ollut vain pelkkä hänen oma vapaaehtoinen valintansa? Vai voisiko olla että luonteenne ovat ihan vain geenilotossa tulleet erilaisiksi ja sinä olet saanut yritteliään ja positiivisen luonteen ja veljesi pessimistisen luonteen?

Oma ajatustapaa VOI muuttaa, kun huomaa että jokin malli ei toimi. Niin minäkin tein, kun huomasin että se negatiivisuus nimenomaan vahingoittaa. Voi myös valita jatkaa tavalla joka selvästi ei toimi, vertaa incel.

Voi mutta se tapahtuu sen oman luonteen puitteissa. Erittäin ujosta ja sulkeutuneesta luonteesta ei saa suuna päänä verkostoituvaa ihmistä sitten millään. Ajatustapaa voi muuttaa mutta tietyistä geneettisistä lähtökohdista se on helpompaa ja johtaa pidemmälle kuin toisista. Ihan kuten joka geeneillä ei vain voi tulla huippuurheilijaa vaikka kuinka olisi asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Omaa ajatustapaa VOI muuttaa, kun huomaa että jokin malli ei toimi.

Ei voi. Oma ajatustapa voi muuttua, mutta muutosta ei voi valita. Minä en tehnyt 30-vuotiaaksi saakka muuta kuin elin tuilla, mutta sitten yhtäkkiä selittämättömästä syystä aloitin aikuislukion. Nykyään olen tohtori.

Joku voi väittää, että päätin tehdä muutoksen ja kouluttautua, mutta eihän se niin mennyt. Motivaatio rakentui minuun lukemattomien vaikutteiden myötä. Minä en valinnut, vaan sattuma, vaikutteet, saivat minut valitsemaan.

Tahdon tunne ei ole sama asia kuin tahto. Tuntiessaan tahtoa ihminen helposti kokee, että hän on valinnut sen, vaikka tosiasiassa ei ole. Se on rakentunut häneen erilaisten sattumien vaikutuksesta.

Minun elämäni kulku on lähes täysin tuurista kiinni. Jos en olisi jo lapsena sairastunut vakavasti, mitähän kaikkea olisin voinut saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt omaa erinomaisuuttaan haluaisi laimentaa tuurilla. 

Kuka nyt haluaisi ottaa vastuuta omista epäonnistumisistaan kun aina voi syyttää tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Ajkatteletko että veljesi asenne on ollut vain pelkkä hänen oma vapaaehtoinen valintansa? Vai voisiko olla että luonteenne ovat ihan vain geenilotossa tulleet erilaisiksi ja sinä olet saanut yritteliään ja positiivisen luonteen ja veljesi pessimistisen luonteen?

Oma ajatustapaa VOI muuttaa, kun huomaa että jokin malli ei toimi. Niin minäkin tein, kun huomasin että se negatiivisuus nimenomaan vahingoittaa. Voi myös valita jatkaa tavalla joka selvästi ei toimi, vertaa incel.

Voi muuttaa jos:

A) huomaa vinoutuman omassa ajattelussaan.

B) on riittävästi voimavaroja työstää ajattelumalliaan toimivampaan suuntaan.

Suurin osa ihmisistä tekee enemmän tai vähemmän töitä asettaakseen itsensä asemaan, missä voi tapahtua itselle suotuisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa (onnekkaista elämässä) ei halua ymmärtää sitä faktaa, että ei itse ehkä olekaan niin ylivertaisen älykäs kuin teot elämässä antaisivat ymmärtää. Moni saa sellaisen ulkonäön esim. lahjaksi, että kunhan ei vain pahasti tuhoa itseään, niin sillä mennään jo pitkäle. SEkä tietysti äidin/isän hyvät kontaktit elämään heti lakutaipaleella olisi hyvä ymmärtää nimenomaan täysin onnekkaiksi tapahtumiksi, koska et todellakaan ole itse myötävaikuttanut siihen,  mihin perheeseen satut syntymään.

Mäkin haluan lakutaipaleelle.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä tekee enemmän tai vähemmän töitä asettaakseen itsensä asemaan, missä voi tapahtua itselle suotuisia asioita. 

Silti niinkin tasa-arvoisessa maassa kuin Suomessa vain joka viidennellä yliopisto-opiskelijalla on duunarivanhemmat.

On kummallista, että juuri lääkärin lapset niin usein sattuvat motivoitumaan käymään koulua ja opiskelemaan itsekin lääkäriksi.

Ne siivoojan lapset eivät jostain syystä samaa tee. Ehkä siivoojan lapset eivät vain osaa valita.

Tuurilla voi näyttää olevan merkitystä, mutta jos ajatellaan näitä äkkimenestyjiä, yhteinen tekijä enemmänkin on häikäilemätön opportunismi, joka ei kaikkien maailmankuvaan välttämättä sovi. Lapsena on useimpia opetettu, että pullapöydästä ei rohmuta vaaksan paksuista nippua pullasiivuja, vaan otetaan yksi, jätetään muillekin. 

Harvinaisempaa on nousta pelkästään omalla työsinnikkyydellään huippuihin, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että ansiotuloilla ei pääse kovin rikastumaan, pitää saada miljardit tunkit maailmassa laittamaan roposensa likoon, liiketoimintaan. Koska oikeastaan enemmistö tuottoisista liiketoiminnoista on jo aikoja sitten keksitty, uusia huippurikastuttavia viritelmiä on aina syytä epäillä - ainakin hiukan.

Elisabeth Holmes, David Sokol, Sam Bankman-Fried, Hannu Kailajärvi, Bernard Lawrence Madoff, muiden muassa, viihtyivät parrasvaloissa, tunsivat valtionpäämiehet ja suuryritysten johtajat, talouslehdissä kehuttiin nerokkuutta, ja sitten kuitenkin paljastui jotakin muuta, jopa vankeustuomion perusteeksi riittävä sisäpiirikauppa, petollinen markkinointi, pyramidikeräys, ponzi. Ja jokainen median takapuolikärvänen kielsi heti ongelmien paljastuttua edes tunteneensa kyseisiä henkilöitä tai edes olleensa näiden järjestämissä ylellisissä pippaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi etteivät he ole kohdanneet sellaisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen on kiinni muustakin, kuin tahdonvoimasta ja päämäärätietoisesta työskentelemisestä. On helppo sanoa onnistumisen olevan omaa ansiota, mutta unohdetaan, että menestys ja onnistuminen vaativat myös kanssaihmisten myötämielisyyttä, oikeaa ajoitusta ja kyllä toisinaan tuuriakin.

Jos kanssaihmiset eivät tue sinun menestymistäsi niin silloin ne kanssaihmiset laitetaan vaihtoon ja hakeudutaan sellaiseen seuraan, joka kannustaa sinua. 

Miten niin suurin osa vähättelee, mistä sulla tällainen tieto on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se työpaikka tuo pelkkää tuuria. Jos joudut työmatkalla jalkakäytävällä rattijuopon yliajamaksi ja menetät työkykysi, kyllä se voi olla aika huonoa tuuria. Mä en kirjoittaisi tätä tässä, jos kerran rekan vastaantullessa ei olisi ollut bussi pysäkki juuri kohdalla. Vastaantulevaa rekkaa ohitettiin, täysin hyvä näkyväisyys ja pitkä suora. Epäilen että oli tahallinen yritys, mutta mieheni sai väistettyä bussipysäkille. Tuuria sekin, että oli vasta vaihdettu kuski, sillä minä en tiedä olisinko osannut yhtä rauhallisesti suhtautua, vaikka olenkin todella monta läheltä piti tilannetta omalla toiminnallani estänyt ja kokenut kuski.  Tuo oli kyllä yksi pahimmista.

Joskus voi sattua useita peräkkäisiä asioita kohdalle, mihin ei voi koulutuksella ja ahkeruudella vaikuttaa. Eikä siihen voi itse vaikuttaa, jos on saanut sellaiset geenit, ettei vaan opi. Itse olen koulussa pärjännyt hyvin, mutta mun kömpelyyttä ei voi tajuta ne, jotka eivät itse ole kömpelöitä. Samoin täällä palstallakin on väitetty että kuka tahansa voi oppia kouluttautumalla laulamaan. Mulle on lääkäri sanonut, että et voi, koska sulla on vialliset äänijänteet. Tämä sama vaiva aiheuttaa mm. sen, että en voi koskaan olla puhetyöläinen, sillä ääneni ns. loppuu kymmenessä minuutissa kokonaan. Koska mulla on heikkouksia pystyn ymmärtämään ja minulla on tarpeeksi älyä ymmärtää, että ihmisten oppimiskyky on erilainen ja osalla ei koulutus auta kun ei vaan opi. 

Ja vaatimatonkin olet :D

Nimeomaan vaatimaton ei pärjää tässä maailmassa. Yksi tärkeimmistä pärjäämisen edellytyksistä - terveellä ihmisellä - on usko itseensä  ja halu kehittyä. Rikkaimmat on usein aggressiivisia ja jossain määrin narskuja luonteeltaan, muista ei pidä välittää ja muut ovat vain heidän hyvinvointinsa luontia varten. Ihan näin pitkälle en ole mennyt, mutta mulla on lahjakkuutta, jota en peittele. Nuorempana en osannut työhaastatteluissa tuoda sitä tarpeeksi esille. Sitten tein hakemuksen, jossa annoin palaa ja kehuin itseäni ja osaamistani tuutin täydeltä. Sain paikan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Chance favours the prepared" ja "Luck is what happens when opportunity meets preparation" on kaksi varsin osuvaa ja kuvaavaa sanontaa. Se, mitä miellämme tuuriksi, on harvoin vaan puhtaasti lottovoitto-tyylistä sattumaa (joskin sitä tietysti myös joillekin tapahtuu). Yleensä kyse on siitä, että lahjakas, sopivalla tavalla älykäs ihminen tunnistaa mahdollisuuden kun sellainen syystä tai toisesta avautuu, ja osaa iskeä siihen kiinni.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa penisiliinin keksimistä. Homesienten antibiottista vaikutusta olitiin kyllä huomattu jo aiemmin, mutta vasta Alexander Fleming ymmärsi potentiaalin, osasi tarrata mahdollisuuteen kiinni. Pitkään meille opetettiin koulussa että keksintö tapahtui "vahingossa" ja oli "tuurista" kiinni, mutta paskapuhetta se on. Kyse oli siitä, että analyyttinen, utelias ja avoin mieli huomasi mielenkiintoisen joskaan ei tuntemattoman ilmiön, ja ymmärsi että siinä saattaa olla potentiaalia johonkin suureen.

Ajatus että mitään ei ole järkevää tehdä itse koska kaikki on kuitenkin tuurista kiinni on juuri se, joka estää ihmisiä kokemasta sitä tuuria. Jos ei ole valmiina kun mahdollisuus avautuu, ei tunnista sitä, tai ei viitsi/jaksa reagoida kun sellainen tulee, ei myöskään koskaan tule kokemaan "tuuria".

No siis just näin. Siihen omaan onneen voi kyllä tiettyyn rajaan asti vaikuttaa. Kaikille tulee vastaan tilaisuuksia, mutta sitten pystyykö niihin tarttumaan vai ei. Ja toisaalta huonoon onneenkin voi vaikuttaa: jos kulkee ilman heijastimia pimeällä tiellä niin on paljon isompi riski jäädä auton alle. Huonoa tuuria se toki silti vaatii. Lapsuudenperhettään kukaan ei toki voi valita ja on muitakin asioita joille ihminen ei vaan voi mitään, mutta paljon on niitäkin joille voi.

Onneen ei nimenomaan voi vaikuttaa mutta koska moni asia ei ole onnesta kiinni niin kovasti yrittävä pärjää yleensä paremmin. Onnea tarvitaan asioihin jotka eivät ole vain omasta yrityksestä kiinni.

Voi vaikuttaa sikäli, että on avoin huomaamaan ne mahdollisuudet ja valmis tarttumaan tilaisuuteen. Joku onnenpotku voi hyvinkin jäädä käyttämättä jos liian skeptisenä ajattelee ettei onnistu kuitenkaan. Ja niitä onnellisen sattuman todennäköisyyksiä voi parantaa. Vaatii tuuria löytää puoliso, mutta voi olla varma ettei sitä löydy jos odottaa kotona. Näin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä.

Sitä vain tavataan sanoa,että on hyvästä tai huonosta tuurista moni asia kiinni. Mutta todellisuudessa ihan kaikki ihmisen asiat ovat korkeimman kädessä ja tiedossa myös syntymä ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Chance favours the prepared" ja "Luck is what happens when opportunity meets preparation" on kaksi varsin osuvaa ja kuvaavaa sanontaa. Se, mitä miellämme tuuriksi, on harvoin vaan puhtaasti lottovoitto-tyylistä sattumaa (joskin sitä tietysti myös joillekin tapahtuu). Yleensä kyse on siitä, että lahjakas, sopivalla tavalla älykäs ihminen tunnistaa mahdollisuuden kun sellainen syystä tai toisesta avautuu, ja osaa iskeä siihen kiinni.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa penisiliinin keksimistä. Homesienten antibiottista vaikutusta olitiin kyllä huomattu jo aiemmin, mutta vasta Alexander Fleming ymmärsi potentiaalin, osasi tarrata mahdollisuuteen kiinni. Pitkään meille opetettiin koulussa että keksintö tapahtui "vahingossa" ja oli "tuurista" kiinni, mutta paskapuhetta se on. Kyse oli siitä, että analyyttinen, utelias ja avoin mieli huomasi mielenkiintoisen joskaan ei tuntemattoman ilmiön, ja ymmärsi että siinä saattaa olla potentiaalia johonkin suureen.

Ajatus että mitään ei ole järkevää tehdä itse koska kaikki on kuitenkin tuurista kiinni on juuri se, joka estää ihmisiä kokemasta sitä tuuria. Jos ei ole valmiina kun mahdollisuus avautuu, ei tunnista sitä, tai ei viitsi/jaksa reagoida kun sellainen tulee, ei myöskään koskaan tule kokemaan "tuuria".

No siis just näin. Siihen omaan onneen voi kyllä tiettyyn rajaan asti vaikuttaa. Kaikille tulee vastaan tilaisuuksia, mutta sitten pystyykö niihin tarttumaan vai ei. Ja toisaalta huonoon onneenkin voi vaikuttaa: jos kulkee ilman heijastimia pimeällä tiellä niin on paljon isompi riski jäädä auton alle. Huonoa tuuria se toki silti vaatii. Lapsuudenperhettään kukaan ei toki voi valita ja on muitakin asioita joille ihminen ei vaan voi mitään, mutta paljon on niitäkin joille voi.

Onneen ei nimenomaan voi vaikuttaa mutta koska moni asia ei ole onnesta kiinni niin kovasti yrittävä pärjää yleensä paremmin. Onnea tarvitaan asioihin jotka eivät ole vain omasta yrityksestä kiinni.

Voi vaikuttaa sikäli, että on avoin huomaamaan ne mahdollisuudet ja valmis tarttumaan tilaisuuteen. Joku onnenpotku voi hyvinkin jäädä käyttämättä jos liian skeptisenä ajattelee ettei onnistu kuitenkaan. Ja niitä onnellisen sattuman todennäköisyyksiä voi parantaa. Vaatii tuuria löytää puoliso, mutta voi olla varma ettei sitä löydy jos odottaa kotona. Näin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä.

Se skeptisyys on harvoin kuitenkaan oma valinta vaan sekin johtuu jostain asioista, Geeneistä, elämänkokemuksista tai molemmista.

Nallekin on myöntänyt tuurilla olleen iso osa rikastumisessaan. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Rikastumissimulaatiossa kyvykkäimmät yksilöt eivät koskaan rikastuneet, vaan keskinkertaiset yksilöt, joille annettiin onnekas sattuma alkupääomaksi.

Rikkaus kertyi lopulta resurssien luo keskinkertaisille yksilöille.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vain tavataan sanoa,että on hyvästä tai huonosta tuurista moni asia kiinni. Mutta todellisuudessa ihan kaikki ihmisen asiat ovat korkeimman kädessä ja tiedossa myös syntymä ja kuolema.

Eli siis jumala ihan vain päättää että Jari saa syövän juuri kun ura lähtisi nousuun mutta Kari ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Nallekin on myöntänyt tuurilla olleen iso osa rikastumisessaan. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Rikastumissimulaatiossa kyvykkäimmät yksilöt eivät koskaan rikastuneet, vaan keskinkertaiset yksilöt, joille annettiin onnekas sattuma alkupääomaksi.

Rikkaus kertyi lopulta resurssien luo keskinkertaisille yksilöille.

Johtuu myös siitä että kyvykkäimmät eivät useinkaan edes tähtää suurimpaan taloudelliseen menestykseen vaan saavat sen tyydytyksensä myös aineettomasta menetyksestä, esim maineesta tiedemaailmassa.