Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Täysin totta ja kyllä ne teot (koulutus, käytös, jne) vaikuttaa paljon siihen mitä tuleman pitää.

Tuuria tarvitaan vaikka, jos joku haluaa yrittäjäksi....sukupolvenvaihdoksen myötä, joku voi jatkaa helpommin vaikka vanhempiensa yritystä tai perustaa omakotitaloonsa vaikka kampaamon tai sisustuskaupan ulkovarastoon jos mies on mukana hommassa kannustamassa....ihan yksinään on paljon vaikeampi lähteä yrittäjäksi, ilman tukiverkkoja.....sinun on etsittävä tilat, tilojen vuokraaminen maksaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Ehkei ehkä ole kyse tuurista sun kohdalla, mutta olosuhteista kylläkin. Sulla on ollut kannustavat vanhemmat, se merkitsee todella paljon, joku voisi jopa sanoa sun olleen onnekas..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Ihan samassa todellisuudessa ne kaverit on voineet ihan vaan keskittyä juhlimiseen, ei heillä välttämättä ole ollut mitään muuta syytä olla opiskelematta. Joillain toki on huonommat lähtökohdat, mutta kyllä sillä omalla työllä ja valinnoilla vaan silti on iso vaikutus. Tuurista ei ole hyötyä jos ei näe itsekin vaivaa. Vaivannäöstä on paljon vähemmän hyötyä jos ei ole yhtään tuuria matkassa.

No silloin puhutaan valinnoista, ei tuurista. Tuuri tarkoittaa asioita joihin et voi itse vaikuttaa, esim. lapsuuden perhe, sairaudet jne.

Niin, tyyppi oli tehnyt parempia valintoja kuin kaverit ja menestynyt paremmin. Ei ollut kyse tuurista, kaikessa ei ole kyse tuurista. Se tuntuu olevan joillekin tosi vaikea myöntää. Toki tuurilla on vaikutusta, mutta suurin osa kohtaa sekä hyvää että huonoa onnea matkansa varrella.

Kokemusta on, että vaikka tekisit parempia valintoja, niin välttämättä et pääse samalla tavalla etenemään kuin joku toinen, joka on vaikka luonteeltaan sellainen, että moni pitää hänestä, on sopivasti sosiaalisesti lahjakas...pääsee helpommin useampiin haluamiinsa työpaikkoihin....itse olen huomannut,vaikka olen hakenut joihinkin paikkoihin ja soveltuva koulutus ja työkokemustakin löytyy,niin en ole päässyt yhtä helposti. Ihmisten välinen sosiaalinen peli on nähtävissä. 

Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä työelämässä, myös tuloksen teossa. Niitä voi harjoittaa, eikä mennä sikiöasentoon itkemään sitä, että joku toinen on sosiaalisesti taitava (voi olla pitkän työn tulos, eikä mikään ilmaiseksi syntymässä saatu lahja).

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Maailma on paljon nykyjään tälläinen pakkomielteinen : pitää menestyä ja kilpailla paremmuudesta, jopa ei soisi sitten toisille vähääkään menestystä. Millainen maailma tämä on?! Ja sitten pitää aliarvioida vieläpä sitäkin, että vaikka sille vähemmän menestyjälle joskus onnikin vähän potkisi paremman tuurin muodoissa ...

Sanoisin jopa, että ei ihme jos nämä "menestysihmiset" eivät usko tuurin voimaan koskaan. Vaikka se onkin ehkä sattumaa näennäesesti, mutta silti siinä monesti voi piillä kohtalon sanelemaa oikeudenmukaisuuttakin ... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Ihan samassa todellisuudessa ne kaverit on voineet ihan vaan keskittyä juhlimiseen, ei heillä välttämättä ole ollut mitään muuta syytä olla opiskelematta. Joillain toki on huonommat lähtökohdat, mutta kyllä sillä omalla työllä ja valinnoilla vaan silti on iso vaikutus. Tuurista ei ole hyötyä jos ei näe itsekin vaivaa. Vaivannäöstä on paljon vähemmän hyötyä jos ei ole yhtään tuuria matkassa.

No silloin puhutaan valinnoista, ei tuurista. Tuuri tarkoittaa asioita joihin et voi itse vaikuttaa, esim. lapsuuden perhe, sairaudet jne.

Niin, tyyppi oli tehnyt parempia valintoja kuin kaverit ja menestynyt paremmin. Ei ollut kyse tuurista, kaikessa ei ole kyse tuurista. Se tuntuu olevan joillekin tosi vaikea myöntää. Toki tuurilla on vaikutusta, mutta suurin osa kohtaa sekä hyvää että huonoa onnea matkansa varrella.

Kokemusta on, että vaikka tekisit parempia valintoja, niin välttämättä et pääse samalla tavalla etenemään kuin joku toinen, joka on vaikka luonteeltaan sellainen, että moni pitää hänestä, on sopivasti sosiaalisesti lahjakas...pääsee helpommin useampiin haluamiinsa työpaikkoihin....itse olen huomannut,vaikka olen hakenut joihinkin paikkoihin ja soveltuva koulutus ja työkokemustakin löytyy,niin en ole päässyt yhtä helposti. Ihmisten välinen sosiaalinen peli on nähtävissä. 

Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä työelämässä, myös tuloksen teossa. Niitä voi harjoittaa, eikä mennä sikiöasentoon itkemään sitä, että joku toinen on sosiaalisesti taitava (voi olla pitkän työn tulos, eikä mikään ilmaiseksi syntymässä saatu lahja).

Esimerkiksi autistit käyttävät olosuhteiden pakosta koko elämänsä sopeutuakseen valtaväestön normeihin, mutta silti suhtautuminen voi olla nyrpeää. Kaikki eivät koskaan ole samalla viivalla jossain asiassa.

Tällaisen väitteen esittäjät minun elämässäni ovat olleet kultalusikka suussa syntyneitä.

Ihmiset eivät tajua, että ilman taloudellista tukiverkostoa tai oikeanlaista tukea esim. nuoruusiässä, on tie paljon paljon kivisempi kuin niillä, joita autetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Sitten kun ihmiselle, jolla tukiverkostoja ei ole, eli joutuu jännittämään yksin selviytymistään, tulee elämässä vaikeuksia osoitetaan syyttävä sormi häntä kohtaan." Se on sinusta itsestä kiinni."

Jokainen voisi vähän miettiä, mitä apuja on saanut esim. lähipiiriltään.

Silti, olen kiitollinen, että olen saanut kulkea kivisemmän polun. Nyt ymmärrän ihmisten elämää ja kohtaloita todella paljon paremmin.

Voimia kaikille, jotka elävät vaikeissa tilanteissa ilman tukiverkostoa. Jaksakaa vielä. Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin. Niinkuin on alkanut paistaa minuunkin. Olen päässyt nyt näyttämään todellisen potentiaalini ja osaajuuteni. Hyvin menee ; elämä kutakuinkin järjestyksessä :).

Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään. 

Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa. 

On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.

Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.

Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Täysin totta ja kyllä ne teot (koulutus, käytös, jne) vaikuttaa paljon siihen mitä tuleman pitää.

Tottakai näin tehdään, vaikka kyseessä olisi tuurin vaikutus. Jos voittaa arvalla työpaikan, niin onhan siinä tuuria mukana. Poikani valittiin intissä erikoisjoukkoihin kuulemma tasaväkisten joukosta arvalla ja se on vaikuttanut hänen työpaikkansa saantiin jatkossa. Samoin se, että hän valitsi opiskeluajan työpaikoista juuri sen, mihin sitten sai vakinaistettua paikkansa myöhemmin. Se oli aika lailla tuurista kiinni, että valitsi oikein. Sukulaiseni ura lähti nousukiitoon niinkin pienestä asiasta kuin lähikoulun opettajan tuuraamisesta, työkkäristä lähetettiin. Nyt hän on koulutusalalla yksityisellä sektorilla johtotehtävissä.

Omalla kohdallani on ollut hyvää ja huonoa tuuria. Huonoa oli se että valtavasta hakijamäärästä huippupaikkaan jäin ensimmäiselle varasijalle. Se huono tuuri oli siinä, että siinä oli hakijana joku, joka oli hiuskarvan verran pätevämpi ja työnantaja teki valinnan sen perusteella. Ihan vain sen verran pätevämpi, että oli valmistunut alalle, missä mulla oli valmistuminen vähän ajan päässä. Työkokemus olisi ollut minulla parempaa. Sitten tuli taas sama tilanne, olin aluksi ensimmäisenä varalla, mutta sainkin paikan, kun ensimmäisenä valittu ei sitä ottanut vastaan. Tässä oli sen toisen eduksi pitempi työkokemus. Ei se, että yrittää paljon, kouluttautuu ja hakee, poista sitä, etteikö tuuri voisi olla silti huonoa. Hyvää tuuria oli se, että kun työmatkalla kävelen useiden kerrostalojen ohi, yhdestä talosta alkoi tippua julkisivurappauksia. Näin tiiliskiviä tiellä, vähän sen jälkeen siihen tuli kävelykielto ja remontoivat talon. Tuuria se, että en sattunut kohdalle kun niitä tippui, en tiedä onko kukaan muu saanut. 

Isäni oli aikanaan kolmesta lapsesta nuorin. Ja se jonka nuoruudessa perhe oli vaurastunut juuri sen verran että tämä yksi lapsi voitiin laittaa oppikouluun. Luki sitten itsensä maisteriksi ja teki pitkän hyvän työuran. Ne kaksi nuorempaa sisarusta tekivät työuran duunareina koska eivät oppikouluun päässeet. Ihan sillkaa tuuria kuka syntyi ensin ja kuka myöhemmin. Yhtä fiksuja siis kaikki.

Koska tuurille ei voi tehdä mitään. Jos ajatellaan, että menestys on osittain onnea ja osittain omaa työtä, niin vain siihen jälkimmäiseen osuuteen voi itse vaikuttaa ja siksi vain siihen kannattaa keskittyä. Vielä enemmän korostuu silloin, kun se tuuri on huono ja haasteita paljon. Silloin tarvittaisiin entistä enemmän omaa ponnistella, eikä mitään huonon onnen voivottelua, kohtalon syyttelyä ja uhriutumista. Ei se hyödytä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Ehkei ehkä ole kyse tuurista sun kohdalla, mutta olosuhteista kylläkin. Sulla on ollut kannustavat vanhemmat, se merkitsee todella paljon, joku voisi jopa sanoa sun olleen onnekas..

Juu. Aika käsittämätöntä, että lainaamasi henkilö kritisoi huonojen olosuhteiden syyttämistä, ja samaan hengenvetoon kertoo omasta menestyksestään ja hyvistä olosuhteistaan, eli vanhemmista jotka olivat kannustavat, vanhemmat tekivät kaikkensa, vanhemmat tekivät kaiken oikein. Ja hän onnistui tekemään luokkahypyn kun oli niin hyvät vanhemmat. 

Se, miten ihminen ei näe omia lähtökohtiaan ja olosuhteiden merkitystä, on ihan käsittämätöntä sokeutta, ja tuossa kommentissa se kiteytyy niin täydelleen. Eikä ollut ainoa tässä ketjussa. 

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

en ole käynyt tuurissa hyvin olen pärjännyt ihan muutenkin. saako sitä tuuria ostaa keskiseltä ja paljonko maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Ai kaikki muut menivät? Vai menivätkö sittenkään?

Olisiko aavistus tuuria siinä, että opiskelu on ollut ilmeisesti sinulle helppoa ja olet kokenut sen mielenkiintoisena?

Ai pänttääminen on mielenkiintoista? Ihan yhtä mielenkiintoista kuin kotityöt. Eikä se ole erityisen helppoakaan, mitään takuuta ei koskaan ole että vaikka hankkii koulutuksen, niin löytyykö työpaikkaa.

Ei se ole mielenkiintoista, se tehdään koska se on tarpeellista. Moni valitsee jättää tekemättä, kun on kivempi tehdä jotakin muuta. Ja heidän mielestään kaikki on kiinni jostakin tuurista.

Oikeasti kaikilla on sekä hyvää että huonoa onnea, osa vaan ei luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Tuuria tarvitaan vaikka, jos joku haluaa yrittäjäksi....sukupolvenvaihdoksen myötä, joku voi jatkaa helpommin vaikka vanhempiensa yritystä tai perustaa omakotitaloonsa vaikka kampaamon tai sisustuskaupan ulkovarastoon jos mies on mukana hommassa kannustamassa....ihan yksinään on paljon vaikeampi lähteä yrittäjäksi, ilman tukiverkkoja.....sinun on etsittävä tilat, tilojen vuokraaminen maksaa jne. 

Ja taasko ollaan siinä että selitetään itselle (ja muille) niin kauan että ei viitsitä enää edes aloittaa.

Tuurilla on iso osa elämässä. Se ei silti selitä kaikkea. Jos kouluttautuu on valmis joustamaan palkassa jossain vaiheessa uraa ja on sinnikäs luonne pääsee monesti pitkälle.

Jopa työnantaja arvostaa ahkeruutta ja sinnikkyyttä. Tuurilla voit päästä Joo töihin, mutta se yksistään ei riitä pitkään sitä työpaikkaa. Myönnän itsekin olevani välillä onnekas, silti nyt kun opiskelen ja saan hyviä arvosanoja ei ne kaikki tuurilla tule vaan olen innokas opiskelija ja tykkään siitä. Monesti kuulee ennen tenttiä kuinka moni ei ole lukenut kuin vähän tai ei ollenkaan. Sit ihmetellään ku oli vaikeita kysymyksiä.. Tottakai se mihin sukuun, maahan yms vaikuttaa paljon en sitä kiellä. Mutta oma asenne vaikuttaa yhtä lailla, ei saa jäädä surkuttelee ja paskaa tuuriakin on osunut omalle kohdalle. Sitten vain mietitään et mitä seuraavaksi eikä ruveta ryyppään ku elämä on paskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Ai kaikki muut menivät? Vai menivätkö sittenkään?

Olisiko aavistus tuuria siinä, että opiskelu on ollut ilmeisesti sinulle helppoa ja olet kokenut sen mielenkiintoisena?

Ai pänttääminen on mielenkiintoista? Ihan yhtä mielenkiintoista kuin kotityöt. Eikä se ole erityisen helppoakaan, mitään takuuta ei koskaan ole että vaikka hankkii koulutuksen, niin löytyykö työpaikkaa.

Ei se ole mielenkiintoista, se tehdään koska se on tarpeellista. Moni valitsee jättää tekemättä, kun on kivempi tehdä jotakin muuta. Ja heidän mielestään kaikki on kiinni jostakin tuurista.

Oikeasti kaikilla on sekä hyvää että huonoa onnea, osa vaan ei luovuta.

On minusta ollut mielenkiintoista. Koulun käyminen on ollut palkitseva kokemus, kun yleensä opiskelun kautta on saanut onnistumisen kokemuksia. Ei ollut yleensä mitenkään vaikea introverttina miettiä jääkö viettämään aikaa kirjojen pariin vai lähteekö kaupungille bilettämään.

Koska, jos tuurin merkitys nostetaan ensisijaiseksi, alkaisi ihmiset enemmänkin jäämään oman elämänsä uhreiksi.

Tottakai tuurilla on iso merkitys. Mutta yhtä merkittävää on aktiivinen tekeminen ja mahdollisuuksien näkeminen ja niiden hyödyntäminen.

Uhriutuminen onnistuu keneltä tahansa lopulta, eikä se johda mihinkään hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Näinpä. Helposti sitä alkaa ajatella, että menestyminen on omaa ansiota, vaikka sitä olisi avittanut moni sattumanvarainen seikka. Viime vuosina olen alkanut menestyä omalla urallani, mutta ensimmäiset vuodet työtilaisuudet, palkinnot sun muut nappasi aina joku muu, ja samanlaisista lähtökohdista huolimatta jäin hopealle. Paiskin toki töitä saavuttaakseni tavoitteeni, mutta lopulta pääsin asemaani ihan vain sattumalta. Tapasin eräässä tilaisuudessa tuttuni kautta oleellisia ihmisiä, ja näiden kautta sain nimeä taas uusien oleellisten ihmisten silmissä. Sain siis niin sanotusti jalkani oven väliin, ilman että olin lopulta tehnyt mitään erityistä. Tutuille ihmisille tarjotaan alallani paljon helpommin yhteistyötä, kuin ennestään tuntemattomille. Jos en olisi mennyt siihen em. tilaisuuteen, saattaisin edelleen olla alkuasetelmissa. Välillä huomaan uppoutuvani johonkin itsetuntoa hivelevään fiilistelyyn siitä mitä kaikkea minä olen jo saavuttanut, mutta ainakin vielä osaan onneksi palauttaa itseni maanpinnalle ja muistaa miten olen tähän päätynyt. Muistan olla kiitollinen. Tunnen taitavia kollegoja jotka edelleen sinnittelevät niska limassa, saamatta juuri tunnustusta, ja kollegoja, jotka ovat päässeet asemaansa pitämällä meteliä itsestään ja omasta erinomaisuudestaan, mutta joilta osaamista ei niinkään löydy.