Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Myötätuntoinen kirjoitti:

Koska, jos tuurin merkitys nostetaan ensisijaiseksi, alkaisi ihmiset enemmänkin jäämään oman elämänsä uhreiksi.

Tottakai tuurilla on iso merkitys. Mutta yhtä merkittävää on aktiivinen tekeminen ja mahdollisuuksien näkeminen ja niiden hyödyntäminen.

Uhriutuminen onnistuu keneltä tahansa lopulta, eikä se johda mihinkään hyvään.

Monet uhriutuvat siksi, että ovat aikanaan jääneet ongelmiensa kanssa liian yksin eivätkä myöhemminkään ole saaneet apua vaikeiden kokemusten käsittelemiseen. Se selviää varsin nopeasti, jos olet koskaan jutellut eläkeikäisen, pahoista henkisistä jumeista kärsivän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli aikanaan kolmesta lapsesta nuorin. Ja se jonka nuoruudessa perhe oli vaurastunut juuri sen verran että tämä yksi lapsi voitiin laittaa oppikouluun. Luki sitten itsensä maisteriksi ja teki pitkän hyvän työuran. Ne kaksi nuorempaa sisarusta tekivät työuran duunareina koska eivät oppikouluun päässeet. Ihan sillkaa tuuria kuka syntyi ensin ja kuka myöhemmin. Yhtä fiksuja siis kaikki.

No enää se ei mene noin, kaikki nyt työikäiset olisi rahallisesti voinut opiskella. Ja silti huudetaan, että yhteiskunnan vika kaikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuria tarvitaan vaikka, jos joku haluaa yrittäjäksi....sukupolvenvaihdoksen myötä, joku voi jatkaa helpommin vaikka vanhempiensa yritystä tai perustaa omakotitaloonsa vaikka kampaamon tai sisustuskaupan ulkovarastoon jos mies on mukana hommassa kannustamassa....ihan yksinään on paljon vaikeampi lähteä yrittäjäksi, ilman tukiverkkoja.....sinun on etsittävä tilat, tilojen vuokraaminen maksaa jne. 

Ja taasko ollaan siinä että selitetään itselle (ja muille) niin kauan että ei viitsitä enää edes aloittaa.

En selittänyt tässä mitään,heitin vaan asioita,millä on suuri vaikutus,miten helppoa jonkun on ryhtyä vaikka yrittäjäksi. Ajatellaan esimerkki:  onhan se paljon helpompaa jos jatkat vanhempiesi yritystä kuin se,että vanhemmillasi ei ollut yritystä,mitä jatkaa,vaan olet yksin,sait liikeidean ja nyt päätät ryhtyä yrittäjäksi :) menet yrittäjäkurssille ja mietit,kannattaako? :)

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoinen kirjoitti:

Koska, jos tuurin merkitys nostetaan ensisijaiseksi, alkaisi ihmiset enemmänkin jäämään oman elämänsä uhreiksi.

Tottakai tuurilla on iso merkitys. Mutta yhtä merkittävää on aktiivinen tekeminen ja mahdollisuuksien näkeminen ja niiden hyödyntäminen.

Uhriutuminen onnistuu keneltä tahansa lopulta, eikä se johda mihinkään hyvään.

Monet uhriutuvat siksi, että ovat aikanaan jääneet ongelmiensa kanssa liian yksin eivätkä myöhemminkään ole saaneet apua vaikeiden kokemusten käsittelemiseen. Se selviää varsin nopeasti, jos olet koskaan jutellut eläkeikäisen, pahoista henkisistä jumeista kärsivän ihmisen kanssa.

Menestys tehdään itse, ei muiden varassa. Vaikka läheiset lähinnä kampittaa tukemisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli aikanaan kolmesta lapsesta nuorin. Ja se jonka nuoruudessa perhe oli vaurastunut juuri sen verran että tämä yksi lapsi voitiin laittaa oppikouluun. Luki sitten itsensä maisteriksi ja teki pitkän hyvän työuran. Ne kaksi nuorempaa sisarusta tekivät työuran duunareina koska eivät oppikouluun päässeet. Ihan sillkaa tuuria kuka syntyi ensin ja kuka myöhemmin. Yhtä fiksuja siis kaikki.

No enää se ei mene noin, kaikki nyt työikäiset olisi rahallisesti voinut opiskella. Ja silti huudetaan, että yhteiskunnan vika kaikki

Ei  menekään mutta se oli hyvin konkreettinen esimerkki tuurista ja sen vaikutuksesta. Nykyään se voisi olla esim. ero sisarusten välillä siinä että yksi syntyi kun äiti oli vielä teini eikä osannut oikein hoitaa lasta kun itsekin oli vielä lapsi ja viimeinen syntyy kun äiti on kolmikymppinen ja paljon kypsempi.

Kuka nyt omaa erinomaisuuttaan haluaisi laimentaa tuurilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoinen kirjoitti:

Koska, jos tuurin merkitys nostetaan ensisijaiseksi, alkaisi ihmiset enemmänkin jäämään oman elämänsä uhreiksi.

Tottakai tuurilla on iso merkitys. Mutta yhtä merkittävää on aktiivinen tekeminen ja mahdollisuuksien näkeminen ja niiden hyödyntäminen.

Uhriutuminen onnistuu keneltä tahansa lopulta, eikä se johda mihinkään hyvään.

Monet uhriutuvat siksi, että ovat aikanaan jääneet ongelmiensa kanssa liian yksin eivätkä myöhemminkään ole saaneet apua vaikeiden kokemusten käsittelemiseen. Se selviää varsin nopeasti, jos olet koskaan jutellut eläkeikäisen, pahoista henkisistä jumeista kärsivän ihmisen kanssa.

Menestys tehdään itse, ei muiden varassa. Vaikka läheiset lähinnä kampittaa tukemisen sijaan.

Älä jaksa. Osalla ihmisistä on mielenterveys murskattu todella pahasti jo lapsuudessa eikä myöhemminkään ole saanut apua ongelmien käsittelemiseen.

Suurin tuuri liittyy luonteeseen. Toiset ovat luonnostaan myönteisiä ja eteenpäin pyrkiviä, jotka eivät vastoinkäymisistä hätkähdä, kun taas toiset musertuvat pienenkin stressin alle.

Toni Nieminen on sohlannut sinne ja tänne, eivätkä asiat aina ole menneet putkeen, mutta kaveri vaikuttaa aina vain onnelliselta ja tyytyväiseltä. Vastaavassa tilanteessa kokisin itseni täydelliseksi häpeälliseksi luuseriksi.

Niemisellä on käynyt pirunmoinen onni, kun on saanut luonteen, joka jaksaa nähdä aina valoa. Eikä taida viinallekaan alttiita geenejä olla.

Maailmassa kyllä pärjää, kun jaksaa eteenpäin, koska liike luo mahdollisuuksia. On kuitenkin tuurista kiinni, saako luonteen, jonka avulla jaksaa potkiskella.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään. 

Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa. 

On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.

Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.

Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.

Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.

Suurin osa (onnekkaista elämässä) ei halua ymmärtää sitä faktaa, että ei itse ehkä olekaan niin ylivertaisen älykäs kuin teot elämässä antaisivat ymmärtää. Moni saa sellaisen ulkonäön esim. lahjaksi, että kunhan ei vain pahasti tuhoa itseään, niin sillä mennään jo pitkäle. SEkä tietysti äidin/isän hyvät kontaktit elämään heti lakutaipaleella olisi hyvä ymmärtää nimenomaan täysin onnekkaiksi tapahtumiksi, koska et todellakaan ole itse myötävaikuttanut siihen,  mihin perheeseen satut syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Ihan samassa todellisuudessa ne kaverit on voineet ihan vaan keskittyä juhlimiseen, ei heillä välttämättä ole ollut mitään muuta syytä olla opiskelematta. Joillain toki on huonommat lähtökohdat, mutta kyllä sillä omalla työllä ja valinnoilla vaan silti on iso vaikutus. Tuurista ei ole hyötyä jos ei näe itsekin vaivaa. Vaivannäöstä on paljon vähemmän hyötyä jos ei ole yhtään tuuria matkassa.

No silloin puhutaan valinnoista, ei tuurista. Tuuri tarkoittaa asioita joihin et voi itse vaikuttaa, esim. lapsuuden perhe, sairaudet jne.

Toki, mutta silti ne bilettäneet kaverit voivat vakaasti uskoa, että kyse oli tuurista.

Se on ihan samalla tavalla mentaalinen defenssi kuin kuvitelma että kaikki menestys on vain omista valinnoista kiinni. 

Niin on. Oikeasti kyse on molemmista, tuurin ja valintojen yhteisvaikutuksesta. Jos nyt jätetään pois laskuista jotkut erityistapaukset kuten arpajaisvoitot tai onnettomuudet joihin on joutunut ilman omaa syytään. Lapsuudenperheen vaikutus on toki kiistaton kun katsotaan menestymisen todennäköisyyttä, mutta sekin vaikuttaa vain todennäköisyyteen, jotkut vaan menestyy vaikka perhe olisi huono.

Eikä sekään ole aina niin yksioikoista, että onko perheeseen hyvä tai huono.

Olen syntynyt vanhemmille joilla oli pahoja päihde-, mt- ja elämänhallinnan ongelmia. Jäin orvoksi alle kouluikäisenä kun toinenkin vanhempi kuoli päihteisiin. Silti lähisuvusta löytyi perhe mihin muutin ja joka adoptoi minut ollessani koululainen. Tässä perheessä sain turvallisen, vakaan ja hyvän lapsuuden kaikin puolin.

En oikeastaan juurikaan muista aikaa biologisten vanhempien kanssa. Toista en muista lainkaan ja toisesta muistan jotain. Nekin on sellaisia muistoja, mitkä on lapsen mielessä hyviä muistoja, koska lapsi ei ole ymmärtänyt sitä koko tilannetta. Biologiset vanhemmat oli myös sen verran selväjärkisesti toimivia, että mitään varsinaista kaltoinkohtelua en ole kokenut. He eivät esimerkiksi käyttäneet päihteitä lasten nähden tai läsnäollessa ja perustarpeistani huolehdittiin.

Koen siis lapsuuteni olleen yleisesti hyvä.

Se että synnyin noille biologisille vanhemmille ja että päädyin vanhemmilleni oli kumpikin tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Ajkatteletko että veljesi asenne on ollut vain pelkkä hänen oma vapaaehtoinen valintansa? Vai voisiko olla että luonteenne ovat ihan vain geenilotossa tulleet erilaisiksi ja sinä olet saanut yritteliään ja positiivisen luonteen ja veljesi pessimistisen luonteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään. 

Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa. 

On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.

Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.

Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.

Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.

Ujokin oppii käyttäytymään niin ettei ujoutta edes huomaa, jos on motivaatiota harjoitella.

Mutta aina on helpompi syyttää kaikkia muita, vaikka menestyneillä ei kaikilla suinkaan ole ollut hyviä lähtökohtia. Muuten voisikin tulla mieleen, että valtaosan vääristä päätöksistä onkin tehnyt ihan itse .

Niin kauan kun vika on muissa, ei toivoa ole, koska muita ei voi muuttaa. Kehitystä tapahtuu vasta kun unohtaa tuurit ja muiden lähtökohdat.

Ei se työpaikka tuo pelkkää tuuria. Jos joudut työmatkalla jalkakäytävällä rattijuopon yliajamaksi ja menetät työkykysi, kyllä se voi olla aika huonoa tuuria. Mä en kirjoittaisi tätä tässä, jos kerran rekan vastaantullessa ei olisi ollut bussi pysäkki juuri kohdalla. Vastaantulevaa rekkaa ohitettiin, täysin hyvä näkyväisyys ja pitkä suora. Epäilen että oli tahallinen yritys, mutta mieheni sai väistettyä bussipysäkille. Tuuria sekin, että oli vasta vaihdettu kuski, sillä minä en tiedä olisinko osannut yhtä rauhallisesti suhtautua, vaikka olenkin todella monta läheltä piti tilannetta omalla toiminnallani estänyt ja kokenut kuski.  Tuo oli kyllä yksi pahimmista.

Joskus voi sattua useita peräkkäisiä asioita kohdalle, mihin ei voi koulutuksella ja ahkeruudella vaikuttaa. Eikä siihen voi itse vaikuttaa, jos on saanut sellaiset geenit, ettei vaan opi. Itse olen koulussa pärjännyt hyvin, mutta mun kömpelyyttä ei voi tajuta ne, jotka eivät itse ole kömpelöitä. Samoin täällä palstallakin on väitetty että kuka tahansa voi oppia kouluttautumalla laulamaan. Mulle on lääkäri sanonut, että et voi, koska sulla on vialliset äänijänteet. Tämä sama vaiva aiheuttaa mm. sen, että en voi koskaan olla puhetyöläinen, sillä ääneni ns. loppuu kymmenessä minuutissa kokonaan. Koska mulla on heikkouksia pystyn ymmärtämään ja minulla on tarpeeksi älyä ymmärtää, että ihmisten oppimiskyky on erilainen ja osalla ei koulutus auta kun ei vaan opi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Ajkatteletko että veljesi asenne on ollut vain pelkkä hänen oma vapaaehtoinen valintansa? Vai voisiko olla että luonteenne ovat ihan vain geenilotossa tulleet erilaisiksi ja sinä olet saanut yritteliään ja positiivisen luonteen ja veljesi pessimistisen luonteen?

Oma ajatustapaa VOI muuttaa, kun huomaa että jokin malli ei toimi. Niin minäkin tein, kun huomasin että se negatiivisuus nimenomaan vahingoittaa. Voi myös valita jatkaa tavalla joka selvästi ei toimi, vertaa incel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Ai kaikki muut menivät? Vai menivätkö sittenkään?

Olisiko aavistus tuuria siinä, että opiskelu on ollut ilmeisesti sinulle helppoa ja olet kokenut sen mielenkiintoisena?

Ai pänttääminen on mielenkiintoista? Ihan yhtä mielenkiintoista kuin kotityöt. Eikä se ole erityisen helppoakaan, mitään takuuta ei koskaan ole että vaikka hankkii koulutuksen, niin löytyykö työpaikkaa.

Ei se ole mielenkiintoista, se tehdään koska se on tarpeellista. Moni valitsee jättää tekemättä, kun on kivempi tehdä jotakin muuta. Ja heidän mielestään kaikki on kiinni jostakin tuurista.

Oikeasti kaikilla on sekä hyvää että huonoa onnea, osa vaan ei luovuta.

On minusta ollut mielenkiintoista. Koulun käyminen on ollut palkitseva kokemus, kun yleensä opiskelun kautta on saanut onnistumisen kokemuksia. Ei ollut yleensä mitenkään vaikea introverttina miettiä jääkö viettämään aikaa kirjojen pariin vai lähteekö kaupungille bilettämään.

Taisi olla taas turhan rehellinen mielipide. Meillä oli kotona tosi ikävää vanhempien jatkuvan riitelyn takia. Koulussa pärjääminen antoi kuitenkin mukavasti onnistumisen kokemuksia sen vastapainoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se työpaikka tuo pelkkää tuuria. Jos joudut työmatkalla jalkakäytävällä rattijuopon yliajamaksi ja menetät työkykysi, kyllä se voi olla aika huonoa tuuria. Mä en kirjoittaisi tätä tässä, jos kerran rekan vastaantullessa ei olisi ollut bussi pysäkki juuri kohdalla. Vastaantulevaa rekkaa ohitettiin, täysin hyvä näkyväisyys ja pitkä suora. Epäilen että oli tahallinen yritys, mutta mieheni sai väistettyä bussipysäkille. Tuuria sekin, että oli vasta vaihdettu kuski, sillä minä en tiedä olisinko osannut yhtä rauhallisesti suhtautua, vaikka olenkin todella monta läheltä piti tilannetta omalla toiminnallani estänyt ja kokenut kuski.  Tuo oli kyllä yksi pahimmista.

Joskus voi sattua useita peräkkäisiä asioita kohdalle, mihin ei voi koulutuksella ja ahkeruudella vaikuttaa. Eikä siihen voi itse vaikuttaa, jos on saanut sellaiset geenit, ettei vaan opi. Itse olen koulussa pärjännyt hyvin, mutta mun kömpelyyttä ei voi tajuta ne, jotka eivät itse ole kömpelöitä. Samoin täällä palstallakin on väitetty että kuka tahansa voi oppia kouluttautumalla laulamaan. Mulle on lääkäri sanonut, että et voi, koska sulla on vialliset äänijänteet. Tämä sama vaiva aiheuttaa mm. sen, että en voi koskaan olla puhetyöläinen, sillä ääneni ns. loppuu kymmenessä minuutissa kokonaan. Koska mulla on heikkouksia pystyn ymmärtämään ja minulla on tarpeeksi älyä ymmärtää, että ihmisten oppimiskyky on erilainen ja osalla ei koulutus auta kun ei vaan opi. 

Ja vaatimatonkin olet :D

Vierailija kirjoitti:

Pysyy kaaos paremmin hanskassa jos ei sisällytä tuuria. 

Kaaos on yksi universumin laeista, mutta kaaos sisältää aina myös tilaisuudeen. Esim. koronan aikaan monet perustivat menestyneitä online-yrityksiä. Useimmat ihmiset keskittyvät vain negatiiviseen ja heiltä menee paljon mahdollisuuksia elämässä sivusuun ihan vain siksi, että he eivät tunnista heidän eteensä annettuja tilaisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin tuuri liittyy luonteeseen. Toiset ovat luonnostaan myönteisiä ja eteenpäin pyrkiviä, jotka eivät vastoinkäymisistä hätkähdä, kun taas toiset musertuvat pienenkin stressin alle.

Toni Nieminen on sohlannut sinne ja tänne, eivätkä asiat aina ole menneet putkeen, mutta kaveri vaikuttaa aina vain onnelliselta ja tyytyväiseltä. Vastaavassa tilanteessa kokisin itseni täydelliseksi häpeälliseksi luuseriksi.

Niemisellä on käynyt pirunmoinen onni, kun on saanut luonteen, joka jaksaa nähdä aina valoa. Eikä taida viinallekaan alttiita geenejä olla.

Maailmassa kyllä pärjää, kun jaksaa eteenpäin, koska liike luo mahdollisuuksia. On kuitenkin tuurista kiinni, saako luonteen, jonka avulla jaksaa potkiskella.

Tämä. Olen luonteeltani vähän arka, hitaasti lämpeävä, ja helposti ahdistuva. Ahdistuneisuuden takia on jäänyt monet oleelliset tilaisuudet väliin, ja monet tuttavuudet lässähtäneet ujouteni takia. Kun olen itseni saanut tsempattua lähtemään johonkin tilaisuuteen, siellä naama punaisena hikoilen mumisen ihmisille jotain sekavaa. Ja samalla katson vierestä, kun sosiaalisemmat ihmiset puhuvat iloisina small talkia ja sopivat uusia tapaamisia. Itse poistun hiljaa takavasemmalle kun nolottaa oma kömpelyys. Välillä oma ahdistuneisuus aiheuttaa masennuskausia, koska en tietenkään haluaisi olla tällainen. Ja, ei, en ole silti luovuttanut tai ole saamaton, vaan opiskeltu on ja töitä teen hullun lailla.

Tuuri on satunnaismuuttuja: huonoon tuuriin kannattaa varautua ja hyvästä kannattaa iloita. Näin kai ihmiset yleensä tekeekin. Tuuri tulee kuitenkin annettuna. Voisi ajatella että ihmisen kannattaa keskittyä realiteetteihin koska niitä koskevia päätöksiä hän voi itse tehdä. Lisäksi vaikkapa säästäväisyys, ahkeruus, oppineisuus tai hyvä terveys parantavat asemia sekä hyvinä että huonoina aikoina.