Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

Millionaires Are Made, Not Born

Despite what society might believe, only a small number of wealthy people inherited their money.

The overwhelming majority (79%) of millionaires in the U.S. did not receive any inheritance at all from their parents or other family members. While 1 in 5 millionaires (21%) received some inheritance, only 3% received an inheritance of $1 million or more.

In fact, the majority of millionaires didn’t even grow up around a lot of money. According to the survey, 8 out of 10 millionaires come from families at or below middle-income level. Only 2% of millionaires surveyed said they came from an upper-income family.

https://www.ramseysolutions.com/retirement/the-national-study-of-millio…

Tuuri on ihan kiva paikka. Kerran tosin käynyt vain, on vähän kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja veljellä samat kotiolot, ei mitenkään ihanteelliset (vanhemmilla alkoholismia, yms) mutta ei surkeimmatkaan. Veljen mielestä mä oon saanut hyvällä tuurilla kaiken mahdollisen ja hänelle on jäänyt luu käteen joka asiassa. Noh, meidän asenteet elämään ja työntekoon sekä opiskeluun ovat kuin yö ja päivä. Lapsesta saakka on ollut sama homma, että kun meidän perheelle tapahtui asia x, veli oli sitä mieltä että ei kannata, ihan turhaa, liian työlästä.. ja mä olin heti että, sehän voi olla kivaa, kannattaa ainakin kokeilla, eipä tuossa mitään häviä. Nämä pienet valinnat lopulta johtaa siihen, että toinen menestyy toinen ei. Harvan ihmisen elämässä tuurilla tarkoitetaan lottovoittoja vaan pieniä eteen aukeavia mahdollisuuksia, joista saattaa kasvaa jotain suurempaa, jos ne havaitsee, näkee mahdollisuuksina eikä uhkina ja omalla työllä ruokkii näistä pienistä mahdollisuuksista suuria ja merkityksellisempiä.

Nyt kun olemme veljen kanssa keski-ikäisiä, ei ole enää sattumaa että toinen on pitkäaikaistyötön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä.

Ajkatteletko että veljesi asenne on ollut vain pelkkä hänen oma vapaaehtoinen valintansa? Vai voisiko olla että luonteenne ovat ihan vain geenilotossa tulleet erilaisiksi ja sinä olet saanut yritteliään ja positiivisen luonteen ja veljesi pessimistisen luonteen?

Oma ajatustapaa VOI muuttaa, kun huomaa että jokin malli ei toimi. Niin minäkin tein, kun huomasin että se negatiivisuus nimenomaan vahingoittaa. Voi myös valita jatkaa tavalla joka selvästi ei toimi, vertaa incel.

Voi mutta se tapahtuu sen oman luonteen puitteissa. Erittäin ujosta ja sulkeutuneesta luonteesta ei saa suuna päänä verkostoituvaa ihmistä sitten millään. Ajatustapaa voi muuttaa mutta tietyistä geneettisistä lähtökohdista se on helpompaa ja johtaa pidemmälle kuin toisista. Ihan kuten joka geeneillä ei vain voi tulla huippuurheilijaa vaikka kuinka olisi asennetta.

Allekirjoitan sen, että ujosta ja sulkeutuneesta luonteesta ei saa sosiaalista. Ja onhan se harmi, kun tässä kulttuurissa se olisi niin iso hyöty. Mutta en minä ainakaan kehdannut jäädä uhriutumaan, vaikka ahdistunut introvertti olenkin. Jokaisella on jokin mahdollisuus vaikka ei olisikaan kaikkia mahdollisuuksia. Jos jää itkemään jonkin mahdollisuuden puuttumista sen sijaan, että käyttäytyisi aikansa omien mahdollisuuksiensa hyödyntämiseen... en kehtaa edes sanoa mitä se mielestäni on.

Minä uskon sattumaan enkä vähättele sitä yhtään. Omilla valinnoilla myös on paljon merkitystä, mutta hyvin moniin asioihin ei voi itse vaikuttaa. En usko, että esim. sairaudet olisivat rangaistuksia pahoista teoista tms, vaan sattuma tai ehkä joku kohtalo vaan määrää, kenelle mikäkin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi etteivät he ole kohdanneet sellaisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen on kiinni muustakin, kuin tahdonvoimasta ja päämäärätietoisesta työskentelemisestä. On helppo sanoa onnistumisen olevan omaa ansiota, mutta unohdetaan, että menestys ja onnistuminen vaativat myös kanssaihmisten myötämielisyyttä, oikeaa ajoitusta ja kyllä toisinaan tuuriakin.

Jos kanssaihmiset eivät tue sinun menestymistäsi niin silloin ne kanssaihmiset laitetaan vaihtoon ja hakeudutaan sellaiseen seuraan, joka kannustaa sinua. 

Vaatii niitä voimavaroja muutosta varten ja sitä että ymmärtää jonkin olevan nykyisellään pielessä.

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Syntymäaika merkitsee kun valitaan lasia jenkeissä kiekkovalmennukseen.

Alkuvuodesta syntyneet pojat ovat isompia kuin loppuvuodesta syntyneet.

He saavat valmennuksen ja pääsevät NHL:ään.

Montako tummaihoista näkyy esim Helsingin stockmannin miestenvaate osastolla shoppaamassa?

Ehkä 1%?

Miksi ...

Samoin sokoksen kosmetiikka osaston asiakkaista on tummaihoisia?

Helsinki on monikulttuurinen???

Varmaan siitä syystä, että ihmiset reagoivat asioihin eri tavoin. Toinen lannistuu heti vaikeuksien edessä ja syyttää siitä huonoa tuuriaan, kun toinen taas yrittää sitkeämmin uudelleen ja kenties myöhemmin onnistuu, koska ei antanut periksi.

Omassa tuttavapiirissä ja niitä kultalusikka suussa syntyneitä ja niitä, joilla oma kunnianhimo ja sitkeys on vienyt vaikeuksista ja taustasta huolimatta ns. voittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Chance favours the prepared" ja "Luck is what happens when opportunity meets preparation" on kaksi varsin osuvaa ja kuvaavaa sanontaa. Se, mitä miellämme tuuriksi, on harvoin vaan puhtaasti lottovoitto-tyylistä sattumaa (joskin sitä tietysti myös joillekin tapahtuu). Yleensä kyse on siitä, että lahjakas, sopivalla tavalla älykäs ihminen tunnistaa mahdollisuuden kun sellainen syystä tai toisesta avautuu, ja osaa iskeä siihen kiinni.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa penisiliinin keksimistä. Homesienten antibiottista vaikutusta olitiin kyllä huomattu jo aiemmin, mutta vasta Alexander Fleming ymmärsi potentiaalin, osasi tarrata mahdollisuuteen kiinni. Pitkään meille opetettiin koulussa että keksintö tapahtui "vahingossa" ja oli "tuurista" kiinni, mutta paskapuhetta se on. Kyse oli siitä, että analyyttinen, utelias ja avoin mieli huomasi mielenkiintoisen joskaan ei tuntemattoman ilmiön, ja ymmärsi että siinä saattaa olla potentiaalia johonkin suureen.

Ajatus että mitään ei ole järkevää tehdä itse koska kaikki on kuitenkin tuurista kiinni on juuri se, joka estää ihmisiä kokemasta sitä tuuria. Jos ei ole valmiina kun mahdollisuus avautuu, ei tunnista sitä, tai ei viitsi/jaksa reagoida kun sellainen tulee, ei myöskään koskaan tule kokemaan "tuuria".

No siis just näin. Siihen omaan onneen voi kyllä tiettyyn rajaan asti vaikuttaa. Kaikille tulee vastaan tilaisuuksia, mutta sitten pystyykö niihin tarttumaan vai ei. Ja toisaalta huonoon onneenkin voi vaikuttaa: jos kulkee ilman heijastimia pimeällä tiellä niin on paljon isompi riski jäädä auton alle. Huonoa tuuria se toki silti vaatii. Lapsuudenperhettään kukaan ei toki voi valita ja on muitakin asioita joille ihminen ei vaan voi mitään, mutta paljon on niitäkin joille voi.

Onneen ei nimenomaan voi vaikuttaa mutta koska moni asia ei ole onnesta kiinni niin kovasti yrittävä pärjää yleensä paremmin. Onnea tarvitaan asioihin jotka eivät ole vain omasta yrityksestä kiinni.

Voi vaikuttaa sikäli, että on avoin huomaamaan ne mahdollisuudet ja valmis tarttumaan tilaisuuteen. Joku onnenpotku voi hyvinkin jäädä käyttämättä jos liian skeptisenä ajattelee ettei onnistu kuitenkaan. Ja niitä onnellisen sattuman todennäköisyyksiä voi parantaa. Vaatii tuuria löytää puoliso, mutta voi olla varma ettei sitä löydy jos odottaa kotona. Näin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä.

Se skeptisyys on harvoin kuitenkaan oma valinta vaan sekin johtuu jostain asioista, Geeneistä, elämänkokemuksista tai molemmista.

Tietenkin kaikki johtuu jostain. Silti asioihin VOI vaikuttaa myös omalla toiminnallaan. Ei se niin vaan mene, että kaikki olisi ennalta määrättyä eikä kannata edes yrittää, ei se pidä paikkaansa. On vaan vähättelyä väittää että elämä olisi tuurista kiinni. Kyllä se on molempia, tuuria ja omia valintoja. On tietenkin tosi helppo tuudittautua siihen, että en voi millekään mitään kun on vaan käynyt niin huono tuuri elämässä, mutta ei se johda mihinkään.

Ei kai se tarkoita että mihinkään ei voisi vaikuttaa tai ei kannattaisi yrittää. Mutta monien teksteistä saa ainakin rivien välistä käsityksen että osa ihmisistä ihan vain tietoisesti valitsee olla passiivisia, negatiivisia ja paikalleen jämähtäneitä. Mutta miksi kukaan valitsisi niin huonoja vaintoja jos olisi helppoa ja nopeaa valita jotain positiivisempaa? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Kuka sanoi että olisi helppoa ja nopeaa menestyä? Ei ole, työtä se vaatii. Siksi on jopa törkeää väittää että sinulla kävi vaan hyvä tuuri, jollekin joka on sen vaivan nähnyt. Toki, ihmisillä on erilaiset lähtökohdat ja joku voi saavuttaa semmoisen keskinkertaisen menestyksen varsin pienellä vaivannäöllä, toiselle jo sekin vaatii työtä. Mutta se että menestyy erinomaisesti vaatii kyllä aina työtä eikä ole helppoa.

Minä luulen että on kyse yhdistelmästä omia valintoja ja sattuman kaupasta. Ihminen ei välttämättä itse sille mitään voi jos ei koulun käynti suju, vaikka miten yrittäisi. Ja suhteilla monesti pärjää, jos nyt sattuu miellyttämään jotain valta-asemassa olevaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen tilanne, jossa asiakassalaisuudet ei olleet niin justiinsa. Veli meni kysymään kesätöitä työkkärin kautta, tavallisen duunariperheen lapsi. "Vastaus: Ei meillä juuri nyt mitään ole". Samaan aikaan tuli urheilukisoissa hyvin pärjännyt kunnallispoliitikon lapsi kysymään ja hänelle oli ihan veljen kuultu sanottu "no kyllä me sinulle täältä aina jotain löydetään".

Jotkut voivat sanoa saaneensa työnsä itse hakemalla, mutta varsinkin maalla siihen vaikutti ennen todella paljon se, kenen lapsi oli. Jopa koulussa numeroita annettiin vanhempien statuksen perusteella. Eihän ne hyviä numeroita saaneet keskinkertaisuudet sitä ikinä myönnä. Meillä ainakin kävi niin, että mm. minulla nousi keskiarvo yläasteella numerolla, kun taas monella vaikuttajan lapsella se laski ihan reilusti ala-asteen ja yläasteen välillä, kun opettajat olivat neutraalimpia, eivät edelleenkään kaikki. Kyllä vitos- ja kutosluokalla selvästi näkikin, että suosimista oli ja vähän tuntui pahalta saada matikasta aina vaan ysi, vaikka osasi kaiken, mutta "Maija" sai saman numeron tuntisaamisen perusteella, vaikka kokeista sai kaseja eikä viitannut yhtään sen enempää eikä tehtävien teossa ollu parempi. Mulle jopa sanottiin kerran että sitä pitää vähentää numeroa kun olen tehnyt tehtäviä etukäteen - vaikka ne oli ihan oikein. Mun vanhemmat eivät USKALTANEET kyseinalaistaa, vaikka tiesivät tilanteen. 

Päiväkodissa aikanaan hiihtokilpailussa voittivat korkeimmissa virka-asemissa olevien lapset. Eikä voitto tullut siksi, että olisivat olleet nopeimpia ja parhaimpia hiihtäjiä. Voittajat päättivät lastentarhanopettajat.Aika kyllä otettiin kisoissa näön vuoksi. Tulokset vaan korjattiin mieluisaan tulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Ajatteletko olevasi kovinkin ainutlaatuinen? Kuinkahan monessa perheessä vanhemmat ovat toimineet aivan samoin ja yrittäneet parhaansa mukaan tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta sitten huono onni on iskenyt ja toinen vanhemmista sairastunut tai joutunut onnettomuuteen. Tai ehkä se lapsi on joutunut onnettomuuteen.

Vaikka tuuri olisi ollut yhtä hyvä ja lapsi olisi päässyt pääsykoevaiheeseen, ehkä pieni vahingossa tehty virhe pääsykokeissa riitti viemään yhden pisteen ja pudottamaan valintarajan alapuolelle. Kenties opinnotkin vielä sujuivat, mutta sitten valmistumisvaiheessa tiedekuntaa hukkaa paperit  tai joku keksii, että jokin kurssi puuttuu (vaikka ei oikeasti puutu, mutta asiaa aletaan selvittää) ja valmistuminen siirtyy kuukaudella. Sen seurauksena jää loistava työpaikka saamatta, kun tarvittava muodollinen pätevyys puuttuu ja paikan saa toinen hakija, jonka paperit eivät olleet hukassa.

Kuvauksesi perusteella voisi väittää, että sinä olet pärjännyt omilla ansioillasi, mutta paremmalla tuurilla olisit pärjännyt paremmin. Todennäköisesti olet jo nyt ollut onnekas, vaikka et sitä haluakaan myöntää, sillä on varmasti monia aivan yhtä lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Voisin myös verrata sinun elämääsi omaani. Minun vanhempani eivät joutuneet tinkimään omasta elämästään ja silti minusta ja sisaruksistani on tullut "yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä". Pääsykokeisiin minun tosin ei tarvinnut lukea, sillä pääsin yliopistoon suoraan ylioppilaskirjoitusten tuloksilla. Enkä muuten kovin paljon lukenut ylioppilaskirjoituksiinkaan. Opinnot etenivät hyvin melko pienellä vaivalla ja sain oman alani töitä jo opiskeluaikana. Vähän ennen valmistumista hain kuitenkin yhtä työpaikkaa, jota en saanut (paikan sai se, jolla oli vähän paremmin tehtävään soveltuva tutkinto). Sitten minulle tarjottiin kahta työpaikkaa, joista valitsin toisen. Muutaman vuoden päästä pomo mainitsi, että hän tietää paremman työpaikan ja kehotti hakemaan. Hain ja sain paikan. Työ sattui olemaan sellainen, että sen ohessa oli helppo tehdä jatko-opintoja ja muutamassa vuodessa sainkin tehtyä tohtorintutkintoon vaadittavat opinnot ja väitöskirjankin.

En ole elämäni aikana hakenut kuin neljää työpaikkaa: kesätyö peruskoulun jälkeen (sain paikan), työpaikka armeijan ja yliopiston välissä (sain paikan), kiinnostava työ vähän ennen yliopistosta valmistumista (en saanut paikkaa) ja nykyinen työni (sain paikan). Loppuja töitä minulle on tarjottu sen sijaan, että olisin itse hakenut. Minulla on korkein mahdollinen tutkinto. Lisäksi minulla on puoliso, jolla on ollut aivan yhtä hyvä tuuri työpaikkojensa kanssa. Lapsiakin meillä on useampia. Lapsista ensimmäinen on jo valmistunyt yliopistosta ja saanut työpaikan, toinen on valmistumassa ja hänelle on tarjottu pariakin työpaikkaa. Lopuilla on koulu vielä kesken.

Minä väitän, että en todellakaan ole pärjännyt vain omalla ahkeruudella ja lahjakkuudella. Minulla on ollut myös rutkasti onnea. Se pätee myös sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tuuri oikein on? En ymmärrä moista. Mielestäni elämä perustuu mahdollisuuksien rajoissa suoritettuihin valintoihin. Kaikki valinnat eivät tietenkään ole omia, mutta kaikkien meidän valintojen seurauksena tämä elämä muodostuu. Esim. jos Timppa jää pimeässä rattijuopon alle, ei hänelle käynyt huono tuuri, vaan rattijuoppo teki väärän valinnan hypätessään rattiin. Tai jos Maikki pärjäsi pääsykokeissa lukematta, ei hänellä ollut hyvä tuuri, vaan hänen vanhempansa olivat ensin tehneet viisaita valintoja valitessaan kumppania ja sitten he olivat tehneet viisaita valintoja keskustellessaan Maikin kanssa maailmasta pitkin Maikin lapsuutta. Maikista tuli utelias, joka pärjäsi ilman pänttäämistä harrastustensa ansiosta.

Ja kyllä, olen tehnyt sinnikästä ja pitkäjänteistä työtä, joka ei johtanut minnekään. Iso Osa vääristä valinnoista oli minun, osa vanhempieni ja pienenpieni osa täysin tuntemattomien. Jonkun toisen kannalta ne varmaan olivat oikeita valintoja.

Mielestäni tuuri on juuri tuota, mitä kuvaat. Et voi vaikuttaa muiden valintoihin (ainakaan kuvaamissasi tilanteissa), joten sinun kannaltasi se on tuuria, millaisia ihmisiä ja millaisin valinnoin tiellesi osuu. Siis vaikka tuo rattijuoppo, joka ajoi päällesi, on sinun kannaltasi huonoa tuuria, etkä olisi sitä voinut ennakoida (tai toki voi olla lähtemättä liikenteeseen, mutta tarkoitan kohtuullisuuden rajoissa et voi vaikuttaa).

Myös se on tuuria, millaisten ominaisuuksien kanssa syntyy. Toki niitä voi harjoittaa tai ylläpitää, mutta ei se äo 90 tapaus nyt vaan koskaan tule olemaan se menestynein älykkö, vaikka mitä tekisi.

Myös vaikkapa hyvän parisuhteen löytämiseen tarvitaan tuuria. Toki voit parantaa mahdollisuuksiasi olemalla ihana, sosiaalinen ja kiva, mutta se, että kohtaatko sen sinulle sopivan silloin, kun olet valmis suhteeseen, on toinen juttu. Joku rakastuu saavuttamattomaan (vaikka varattuun), toisen elämänrakkaus kuolee nuorena jne. ja jollain käy hyvä tuuri ja tulee pitkä ja onnellinen suhde.

Todellakin elämässä paljon on kiinni tuurista. Esim. itse olen hyvin pärjännyt työelämässä ja tuuria siinäkin on ollut. Esim. juuri kun valmistuin, kesätyöpaikaltani jäi yksi koulutukseeni sopivasta tehtävästä äitiyslomalle, sain hänen paikkansa ja esimies sattui olemaan sellainen, että tulin hänen kanssaan hyvin juttuun ja hän potki mua uralla eteenpäin. Ihan yhtä hyvin olisi paikka voinut jäädä saamatta, jos tuota toisen äitiyslomaa ei olisi tullut. Mulla oli siis tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Monella menestyneellä ihmisellä on rutiköyhä perhetausta. Tove olisi aikana varmasti menestynyt olisi hän syntynyt minne tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Ajatteletko olevasi kovinkin ainutlaatuinen? Kuinkahan monessa perheessä vanhemmat ovat toimineet aivan samoin ja yrittäneet parhaansa mukaan tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta sitten huono onni on iskenyt ja toinen vanhemmista sairastunut tai joutunut onnettomuuteen. Tai ehkä se lapsi on joutunut onnettomuuteen.

Vaikka tuuri olisi ollut yhtä hyvä ja lapsi olisi päässyt pääsykoevaiheeseen, ehkä pieni vahingossa tehty virhe pääsykokeissa riitti viemään yhden pisteen ja pudottamaan valintarajan alapuolelle. Kenties opinnotkin vielä sujuivat, mutta sitten valmistumisvaiheessa tiedekuntaa hukkaa paperit  tai joku keksii, että jokin kurssi puuttuu (vaikka ei oikeasti puutu, mutta asiaa aletaan selvittää) ja valmistuminen siirtyy kuukaudella. Sen seurauksena jää loistava työpaikka saamatta, kun tarvittava muodollinen pätevyys puuttuu ja paikan saa toinen hakija, jonka paperit eivät olleet hukassa.

Kuvauksesi perusteella voisi väittää, että sinä olet pärjännyt omilla ansioillasi, mutta paremmalla tuurilla olisit pärjännyt paremmin. Todennäköisesti olet jo nyt ollut onnekas, vaikka et sitä haluakaan myöntää, sillä on varmasti monia aivan yhtä lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Voisin myös verrata sinun elämääsi omaani. Minun vanhempani eivät joutuneet tinkimään omasta elämästään ja silti minusta ja sisaruksistani on tullut "yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä". Pääsykokeisiin minun tosin ei tarvinnut lukea, sillä pääsin yliopistoon suoraan ylioppilaskirjoitusten tuloksilla. Enkä muuten kovin paljon lukenut ylioppilaskirjoituksiinkaan. Opinnot etenivät hyvin melko pienellä vaivalla ja sain oman alani töitä jo opiskeluaikana. Vähän ennen valmistumista hain kuitenkin yhtä työpaikkaa, jota en saanut (paikan sai se, jolla oli vähän paremmin tehtävään soveltuva tutkinto). Sitten minulle tarjottiin kahta työpaikkaa, joista valitsin toisen. Muutaman vuoden päästä pomo mainitsi, että hän tietää paremman työpaikan ja kehotti hakemaan. Hain ja sain paikan. Työ sattui olemaan sellainen, että sen ohessa oli helppo tehdä jatko-opintoja ja muutamassa vuodessa sainkin tehtyä tohtorintutkintoon vaadittavat opinnot ja väitöskirjankin.

En ole elämäni aikana hakenut kuin neljää työpaikkaa: kesätyö peruskoulun jälkeen (sain paikan), työpaikka armeijan ja yliopiston välissä (sain paikan), kiinnostava työ vähän ennen yliopistosta valmistumista (en saanut paikkaa) ja nykyinen työni (sain paikan). Loppuja töitä minulle on tarjottu sen sijaan, että olisin itse hakenut. Minulla on korkein mahdollinen tutkinto. Lisäksi minulla on puoliso, jolla on ollut aivan yhtä hyvä tuuri työpaikkojensa kanssa. Lapsiakin meillä on useampia. Lapsista ensimmäinen on jo valmistunyt yliopistosta ja saanut työpaikan, toinen on valmistumassa ja hänelle on tarjottu pariakin työpaikkaa. Lopuilla on koulu vielä kesken.

Minä väitän, että en todellakaan ole pärjännyt vain omalla ahkeruudella ja lahjakkuudella. Minulla on ollut myös rutkasti onnea. Se pätee myös sinuun.

Lisäksi sinulla on akateemisia vahvuuksia ja lahjakkuutta. Se että pystyy aika pienellä ponnistelulla tekemään akateemisia suorituksia vaatii lahjakkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.

Oletko itse valinnut nämä vanhempasi, vai olisiko ihan TUURISTA kiinni, että et saanut alkoholisti/narkkari/hyväksikäyttäjä jne. vanhempia?

En ole, mutta tarkoitan, ettei se ole tuuria, että juuri heidän lapsensa, kuka ikinä sitten olisikaan, on pärjännyt elämässä, koska he ovat itse omilla valinnoillaan kasvattaneet lapsen siten. Älyllisesti epärehellistä laittaa tuollainen tuurin piikkiin, silloinhan ihan minkä tahansa asian voisi sanoa olevan vain tuuria. Mutta se kai tällä ulisijajoukolla onkin tavoitteena. Kenelläkään ei ole mitään vastuuta omasta elämästään, koska kaikki on vaan tuuria. Mitään ei kannata tehdä tai yrittää, koska omat vaikutusmahdollisuudet ovat mitättömät, koska kaikki on vaan TUURISTA kiinni. Ei ihme, että nämä ihmiset eivät saavuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on niin pelottava ajatus. Tuntuu paljon paremmalta ajatella että oma menestys johtuu siitä että on niin fiksu. Ja jonkun muun epäonni siitä että se oli tyypin omaa syytä ja typeryyttä. Ei tunnu kivalta ajatella että itselle voisi käydä samoin.

Toisaalta miksi niin moni työtön laiskuri väittää, että juuri hänellä ei ole ollut tuuria, vaikka miten jätti koulut kesken, ei ole työkokemusta eikä työmotivaatiota. Näillä ei ole merkitystä, koska puuttuu se tuuri, joka työssäkäyvillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä, että minulla on nykyinen työpaikka, on tietysti tuuria, että ne kaksi muuta minua ennen valittua eivät halunneet ottaa sitä vastaan.

Mutta siinä on enemmän työtä, koska minun on pitänyt hankkia oikea koulutus ja työkokemus vuosien aikana.

Opiskelemaan pääsyssä ei tarvittu paljon tuuria, koska menin yli riman oikein kunnolla. Se taas johtui siitä, että olin 12 vuotta käynyt kouluni tunnollisesti joka päivä.

Ne, jotka luottavat lottoon, vähättelevät sitä työtä, joka tarvitaan ensin 12 vuotta, sitten 10 vuotta, ja sitten vielä 10 vuotta, että ollaan tilanteessa, jossa voi vielä sen päälle käydä tuuri. Päivittäistä, johdonmukaista ja sitkeää työtä.

Jos minulla olisi vuosien varrella useammin käynyt tuuri, voisin olla vielä paremmassa tilanteessa. Ja huonolla tuurilla olisin tosi paljon huonommassa. Mutta ei tuota työtäkään voi pois selittää.

Jos tuuriksi sitten lasketaan geenilotto ja matikkapää, niin ei siitäkään mitään hyötyä ole ilman sitä työtä.

Jos sulla olisi ollut huonoa onnea, et olisi ehkä päässyt edes pääsykokeisiin, oisit ollut kipeä tai ajanut autolla ojaan juuri sinä koeaamuna.

Tietenkin omalla työllä on merkitystä, mutta myös onnella ja olosuhteilla.

Jos sinulla olisi huonoa tuuria, olisit vammautunut jo synnytyksessä ja ehkä kuollut. Jossitella voi loputtomiin tietenkin. Ei ole hyvää onnea, että opiskelee ahkerasti, menee pääsykokeisiin ja pääsee opiskelemaan, suorittaa opinnot hyvällä menestyksellä, verkostoituu jo opiskeluaikana ja löytää sitä kautta töitä. Ei se ole hyvää eikä huonoa tuuria, se on vaan työtä. Tuuria voi olla matkassa hyvään ja huonoon suuntaan, mutta jos kokonaiskuvaa katsoo, niin suurin osa niistä jotka näkee vaivaa myös pärjää. Poikkeavan huono ja hyvä onni on harvinaisempaa, tietenkin sitäkin sattuu että tulee onnenkantamoinen tai todellinen huono tuuri (vaikka se ojaanajo). Suurimmalle osalle tulee vastaan sekä hyvää että huonoa.

Mutta ehkä ihmiset myös mieltää eri tavoin sen, mikä on tuuria. Tuuriahan on jo se, että juuri se siittiö on sattunut hedelmöittämään juuri sen munasolun ja homma on siitä eteenpäin edennyt niinkuin pitää ja lopputuloksena lapsi, joka vielä säilyy hengissä aikuiseksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aiheesta joskus hyvän kirjan. Menestys on yleensä yhdistelmä jonkinlaista lahjakkuutta, kovaa työtä ja tilaisuuksia. Ajatellaan nyt vaikka jos lahjakas ja kovaa työtä tekevä Tove Jansson olisi syntynyt kuhmolaiselle lehmätilalle, olisiko hänestä tullut menestynyt taiteilija ja kirjailija? Kyllä se tilaisuuskin usein tarvitaan, ihan kovaa työtä vähättelemättä.

Monella menestyneellä ihmisellä on rutiköyhä perhetausta. Tove olisi aikana varmasti menestynyt olisi hän syntynyt minne tahansa.

Ehkä hän olisi ollut kouluttamaton tuottavan tilan emäntä jolla on laaja ystäväpiiri, mutta häntä ei olisi tunnettu laajemmin. Rahaa on ennen tarvittu etenemiseen ja oikeaan sukuun syntymistä.