Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tuurilla on paljonkin merkitystä siihen, miten asiat lopulta sattuu menemään, mutta kyllä silti erittäin paljon hyvää elämäänsä pystyy rakentamaan omien valintojen kautta
Tämä(kään) asia ei ole mustavalkoinen, että olisi joko tuurista tai ahkeruudesta kiinni, vaan lopputulos on jotain näiden väliltä.
Ihmisen maailmankuva on kyllä mielestäni aika suppea, jos ajattelee, että tuuri näyttelee suurinta tai edes suurta roolia siinä, miten elämässä menee. Väitän, että KESKIMÄÄRIN tuuri ratkaisee vähäpätöisempia asioita ja omat valinnat ovat ne suurimmat tekijät. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö JOISSAIN tapauksissa huono tuuri voisi pilata koko elämää.
Aika harva saa valita mm. vanhempiaan tai sitä kotia missä elää ekat 16-20 vuotta.
En tietenkään väittänyt, että elämä olisi tasapäistä kaikille, mutta suhteessa voi omien valintojensa kautta pärjätä erinomaisesti tai sitten kaikki menee päin honkia. Paljon pystyy joka tapauksessa itse vaikuttamaan. Toki jos vanhemmat ovat lapsimurhaajia, niin mitään ei ole tehtävissä, mutta keskimäärin väitän, että lopputulokseen voi paljonkin itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Elät harhassa. Totta kai pitkäjänteisyys ja määrätietoinen työskentely auttavat, mutta joka ikinen menestyjä/"onnistuja" on ainakin kerran ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan joka sitten on merkittävästi auttanut urakehitystä. Se ei ole taitoa tai tietämystä, vaan tuuria. Jos päämäärätietoisuus ja kova työskentely olisivat aina menestymisen tae niin Suomessa olisi paljon enemmän onnistujia. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, vaan suurimmalla osalla ei koskaan käy tarpeeksi hyvä tuuri ja siksi he jäävät iäkseen "harmaaseen keskikastiin".
Menestyjistä muun muassa Olavi Uusivirta on rohkeasti myöntänyt, että hänen onnistumisensa ei ole ollut pelkästään kovan työskentelyn ansiota vaan hänellä on ollut myös tuuria. Oli Olavista ja hänen musiikistaan mitä mieltä tahansa niin hän on menestynyt artisti. Sitä faktaa ei kukaan voi kieltää.
Kun alat tekemään töitä pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti niin se universumi/Jumala järjestää asiat niin, että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja esim. tapaat juuri sen oikean ihmisen, joka voi sinua auttaa etenemään uralla, sinun tehtäväksesi jää sitten vaan tajuta tarttua tilaisuuteen, joka sinulle annetaan.
Varmennuskoodi tälle viestille muuten on 777. Aikamoista sattumaa vai onko sittenkään?
(Highly spiritual Angle Number 777 is the Sign of getting Divine Guidance. That indicates Its time to get rewards for your efforts. Angel numbers can mean different things. However, if you are seeing the angel number often and often then you should be happy. That is because the angel number means only positive things)
Vierailija kirjoitti:
Kaikille sattuu epäonnekkaita sattumia. Jyvät erotellaan akanoista siinä, kuinka monta kertaa viitsii yrittää.
Yrittämistä ei voi valita. On tuurista kiinni, millainen persoona kullekin sattuu. Minä olen sattunut syntymään sinnikkääksi ja astellut voittajana ulos vaikeista tilanteista. Samalla olen tehnyt yhden ammattikoulututkinnon ja kaksi korkeakoulututkintoa.
Veljeni sen sijaan oli jo lapsena hyvin herkkä. Teininä hänen elämästään tuli ahdistunut ja pelokas. Hän kantoi koko maailman huolia harteillaan ja koki olevansa osaltaan niistä vastuussa. Veljeni elämä päättyi vähän yli kolmikymppisenä itsemurhaan.
En pysty ajattelemaan, että veljeni valitsi itsemurhan ja minä selviämisen. Eivät nämä ole valintakysymyksiä. Minusta sattui kehittymään sinnikäs ja veljeni ajautui itsemurhaan. Kysymys on sattumasta eikä valinnoista.
Omat lapset saattavat avata joidenkin silmät. Jos lapsi ei saa elämästä otetta tai kärsii ongelmista, se saattaa olla vanhemmalle ensimmäinen kerta, kun hän pystyy empaattisesti ymmärtämään, että ihmistä itseään ei voi syyttää tai kiittää siitä, mitä hän tekee ja valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim sairastumista mt-ongelmiin voidaan pitää jollain tavalla tuuri juttuna ja sitä ei voi ennakoida. Siinä sitä oma erikoisuus ja erinomaisuus on karissut hoito reissujen myötä....
Vakavia, rampauttavia mt-ongelmia on vain pieni prosentti. Jos kyse on lievemmässä haitasta, asenne vaikuttaa paljon siihen miten pärjää.
Ja ruokavaliokin voi sairastuttaa esim. masennukseen, sen osalta itsestä kiinni miten syö ja juo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään.
Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa.
On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.
Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.
Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.
Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.
Ujokin oppii käyttäytymään niin ettei ujoutta edes huomaa, jos on motivaatiota harjoitella.
Mutta aina on helpompi syyttää kaikkia muita, vaikka menestyneillä ei kaikilla suinkaan ole ollut hyviä lähtökohtia. Muuten voisikin tulla mieleen, että valtaosan vääristä päätöksistä onkin tehnyt ihan itse .
Niin kauan kun vika on muissa, ei toivoa ole, koska muita ei voi muuttaa. Kehitystä tapahtuu vasta kun unohtaa tuurit ja muiden lähtökohdat.
Sinä et sitten tiedä, mitä ujous on. Ei kyse ole mistään valinnasta, vaan ominaisuudesta, jonka kanssa voi opetella elämään, mutta oikeasti hyvin ujosta ihmisestä ei juuri koskaan tule edes kovalla harjoittelulla sellaista ihmistä, joka rohkeasti heittäytyy juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikki ujouden voittamiseksi tehtävä työ on myös poissa jostain muusta. Se aika, jonka ujo käyttää sopeutumiseen ja ujoutta vastaan toimimiseen, on muilla käytettävissä vaikkapa uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Ujolle ihmisille vieraiden ihmisten seurassa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa, kun taas jollekin toiselle sama tilanne on rentouttava ja miellyttävä.
Mitäpä jos itse opettelisit olemaan vaikkapa matemaattisesti lahjakas, erinomainen kuvanveistäjä tai vaikkapa huippuluokan pikajuoksija. Valitse sellainen tavoite, jossa et ole luontaisesti hyvä. Kerro sitten, kuinka hyvin onnistuit. Väitteesi on melkein verrattavissa siihen, että sanot vaikkapa aivovammapotilaalle, että kunhan riittävän kovasti yrität, aivovamma katoaa.
Monia asioita voi opetella, mutta luontaisilta kyvyiltään keskinkertaisesta ei koskaan tule todellista huippua edes kovalla työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tätä paljon elämäni aikana. En usko moneenkaan yliluonnolliseen asiaan, mutta olen monesti miettinyt, että tuuri on yksi luonnonvoima, jota joillakin on enemmän ja toisilla vähemmän. Minä olen niitä, jotka eivät koskaan voita mitään arvoilla tms. mutta tunnen ihmisiä, joita niissä onnistaa melkein aina. Edellisessä työpaikassa järjestin silloin tällöin arvontoja, ja joka kerta oli joku tietty henkilö tai hänen perheensä jäsen, joka voitti niissä. Eikä se ole ainoa kerta, kun olen tätä nähnyt.
Jos mietitään vähän syvällisemmin, niin moni meistä ei tunnu tunnistavan sitä tuuria, joka heillä on ollut esim. syntymällä oikeaan perheeseen. Edellä joku kehui, miten oman ja vanhempiensa ahkeruuden takia on menestynyt. Oikein kiva. Mutta entä jos hän olisi syntynyt perheeseen, jossa vanhemmat eivät olisi auttaneet vaan jopa vahingoittaneet häntä?
Etuoikeutettu asema on usein sitä, että puuttuu esteitä tai hidasteita, joita monilla muilla on. Synnyitkö perheeseen, jossa vanhemmillasi oli omakotitalo ja turvallinen taloudellinen asema? Olivatko he akateemisesti koulutettuja? Töissä? Työttömiä? Oliko kotona ongelmia alkoholin tai väkivallan tai sairauksien takia? Missä asuitte? Asuitteko yliopistokaupungissa tai sen lähettyvillä? Voitko asua kotona, kun opiskelit, vai pitikö maksaa itse vuokrakämpästä? Saitko rahoitusta kotoa, opintolainaa, teitkö töitä opiskelun ohessa? Oliko vanhemmillasi verkostoja tai tuttavia, joiden kautta sait töitä? Mitä esimerkkejä työnteosta ja valinnoista sait muilta sukulaisilta? Ei ole sattumaa, että esim. näyttelijöiden lapsista tulee näyttelijöitä. Jos suvussa kukaan ei ole tekemisissä teatterin kanssa eikä siellä edes käydä, voi olla vaikeaa ajatella sen olevan edes mahdollinen ammatti - tai tietää, miten siihen ammattiin päästään. Eikä ole sattumaa, että köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät, tai että luokkanousu on vaikeaa ja aiheuttaa ulkopuolisuutta sekä niiden parempiosaisten kuin entisten piirien kanssa. Voit ponnistella itsesi parempaan asemaan. Mutta siellä yläluokissa on niitä, jotka ovat saaneet kotoa kulttuurista pääomaa, harrastuksia ja taitoja ja tietoja ja tapoja, jotka yhdistävät heitä toisiinsa ja erottavat niitä, joiden kotona ei lasketeltu, purjehdittu, matkusteltu, pidetty rapujuhlia ja osallistuttu Hangon regattaan ja tennisviikoille.
Entä sinä itse? Olitko terve? Oliko sinulla oppimisvaikeuksia? Vai satutko olemaan hyvällä oppimiskyvyllä siunattu? Lankesitko kaverien kanssa vähän liikaa huvittelemaan ja kokeilemaan niin päihteitä kuin kapinoimista? Erehdyitkö kaverin autoon, kun hän halusi näyttää, miten kova kuski on, ja sitten koko porukka on jossain ojassa, auto paskana ja kaikki enemmän tai vähemmän loukkaantuneina? Saitko kasvaa rauhassa ja pitivätkö vanhempasi sinusta huolta suhteellisen terveesti ja luotettavasti? Vai esiintyikö perheessä narsistisia tai muuten musertavia käytösmalleja? Jouduitko kokemaan seksuaalista väkivaltaa? Jos jouduit, saitko apua vai jätettiinkö sinut tai peräti syyllistettiin ja pilkattiin ja pahennettiin asiaa? Entä seksuaalisuutesi? Jouduitko kärsimään homottelusta ja jopa ympäristösi väkivallasta sen takia?
Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Mutta jos ihminen on syntynyt perheeseen, jossa on tehty töitä, eletty kunniallisesti, kasvatettu lapsia suurin piirtein hyvin, autettu heidät kouluttautumaan ja kasvamaan, on saanut elää normaalin terveenä, vammattomana, ilman vaikeita esteitä oppimiselle tai työnteolle, ei ole joutunut vakavien rikosten kohteeksi (sellaisten jotka vievät hengen, terveyden, henkisen tasapainon tai taloudelliset mahdollisuudet), näyttää valtaväestöön kuuluvalta, heterolta ja miellyttävältä, niin ei ehkä hahmota, kuinka paljon hänen menestymisensä on sen ansiota, ettei hänelle sattunut huonoa tuuria näiden kohtien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä olen tavallaan aloittanut tyhjästä, eli muuttanut omilleni maalta kaupunkiin ilman taloudellista apua tai henkistä tukea keneltäkään.
Olen kuitenkin menestynyt, eli minulla on ollut aina töitä ja olen saanut palkallani hankittua oman asunnon jne. Nykyään olen todella hyvässä ammatissa.
On varmaan käynyt monesti tuurikin, eli olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitä enemmän tämä kaikki on vaatinut kovaa työntekoa, nöyrää asennetta, opiskelua ja sitä, etten ole ylenkatsonut ketään, vaan yrittänyt aina kohdella kaikkia hyvin ja ystävällisesti. Riitoja olen aina välttänyt ja mieluiten poistunut takavasemmalle, jos en ole ollut toivottu henkilö.
Varmaan joku sanoisi, että olen ollut lapanen ja työrukkanen.
Minulle se asenne on tuonut menestystä ja hyvinvointia.
Asenne ei kuitenkaan ole pelkkä valinta. Ihminen saa luonteensa aika pitkälle geeneistä ja joidenkin on paljon helpompi olla reippaita, yrittelijäitä ja sinnikkäitä kuin toisten. Esim. ihan vain ujous voi asettaa ihmisen elämään monenlaisia esteitä ja hidasteita.
Ujokin oppii käyttäytymään niin ettei ujoutta edes huomaa, jos on motivaatiota harjoitella.
Mutta aina on helpompi syyttää kaikkia muita, vaikka menestyneillä ei kaikilla suinkaan ole ollut hyviä lähtökohtia. Muuten voisikin tulla mieleen, että valtaosan vääristä päätöksistä onkin tehnyt ihan itse .
Niin kauan kun vika on muissa, ei toivoa ole, koska muita ei voi muuttaa. Kehitystä tapahtuu vasta kun unohtaa tuurit ja muiden lähtökohdat.
Sinä et sitten tiedä, mitä ujous on. Ei kyse ole mistään valinnasta, vaan ominaisuudesta, jonka kanssa voi opetella elämään, mutta oikeasti hyvin ujosta ihmisestä ei juuri koskaan tule edes kovalla harjoittelulla sellaista ihmistä, joka rohkeasti heittäytyy juttusille tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikki ujouden voittamiseksi tehtävä työ on myös poissa jostain muusta. Se aika, jonka ujo käyttää sopeutumiseen ja ujoutta vastaan toimimiseen, on muilla käytettävissä vaikkapa uusien sosiaalisten suhteiden luomiseen. Ujolle ihmisille vieraiden ihmisten seurassa oleminen on rasittavaa ja stressaavaa, kun taas jollekin toiselle sama tilanne on rentouttava ja miellyttävä.
Mitäpä jos itse opettelisit olemaan vaikkapa matemaattisesti lahjakas, erinomainen kuvanveistäjä tai vaikkapa huippuluokan pikajuoksija. Valitse sellainen tavoite, jossa et ole luontaisesti hyvä. Kerro sitten, kuinka hyvin onnistuit. Väitteesi on melkein verrattavissa siihen, että sanot vaikkapa aivovammapotilaalle, että kunhan riittävän kovasti yrität, aivovamma katoaa.
Monia asioita voi opetella, mutta luontaisilta kyvyiltään keskinkertaisesta ei koskaan tule todellista huippua edes kovalla työllä.
Jos joka päivä harjoittelisin tuntikausia juoksemista, matematiikkaa tai kuvanveistoa niin todennäköisesti olisin ennen pitkää erittäin hyvä niissä. En ehkä maailman paras, mutta huomattavasti parempi kuin keskivertohenkilö. Itsellä tosin ei ole intohimoa noihin asioihin niin en halua uhrata aikaa tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu nähdäkseni siitä, että yleensä menestyminen yhtään missään todella edellyttää kovaa työtä ja vaivannäköä. Hyvin harva saa pelkästään tuurilla mitään. Pitkäaikaisen raatamisen keskellä voi sitten olla vaikeaa havaita, että myös onnella on ollut suuri merkitys tapahtumien kulussa.
Resepti menestykseen: 1/3 lahjakkuutta, 1/3 kovaa työtä ja 1/3 hyvää onnea. Kun edes yhtä näistä ei ole tarpeeksi, asiat eivät mene niin loistavasti. Jo pelkästään nykytilanteen huononemisen estäminen vaatii paljon edellämainittuja. Aivan pohjimmiltaan syy johtunee fysiikan entropiasta.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu nähdäkseni siitä, että yleensä menestyminen yhtään missään todella edellyttää kovaa työtä ja vaivannäköä. Hyvin harva saa pelkästään tuurilla mitään. Pitkäaikaisen raatamisen keskellä voi sitten olla vaikeaa havaita, että myös onnella on ollut suuri merkitys tapahtumien kulussa.
Resepti menestykseen: 1/3 lahjakkuutta, 1/3 kovaa työtä ja 1/3 hyvää onnea. Kun edes yhtä näistä ei ole tarpeeksi, asiat eivät mene niin loistavasti. Jo pelkästään nykytilanteen huononemisen estäminen vaatii paljon edellämainittuja. Aivan pohjimmiltaan syy johtunee fysiikan entropiasta.
Minä taas sanoisin, että 95 prosenttia on kovaat työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Chance favours the prepared" ja "Luck is what happens when opportunity meets preparation" on kaksi varsin osuvaa ja kuvaavaa sanontaa. Se, mitä miellämme tuuriksi, on harvoin vaan puhtaasti lottovoitto-tyylistä sattumaa (joskin sitä tietysti myös joillekin tapahtuu). Yleensä kyse on siitä, että lahjakas, sopivalla tavalla älykäs ihminen tunnistaa mahdollisuuden kun sellainen syystä tai toisesta avautuu, ja osaa iskeä siihen kiinni.
Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa penisiliinin keksimistä. Homesienten antibiottista vaikutusta olitiin kyllä huomattu jo aiemmin, mutta vasta Alexander Fleming ymmärsi potentiaalin, osasi tarrata mahdollisuuteen kiinni. Pitkään meille opetettiin koulussa että keksintö tapahtui "vahingossa" ja oli "tuurista" kiinni, mutta paskapuhetta se on. Kyse oli siitä, että analyyttinen, utelias ja avoin mieli huomasi mielenkiintoisen joskaan ei tuntemattoman ilmiön, ja ymmärsi että siinä saattaa olla potentiaalia johonkin suureen.
Ajatus että mitään ei ole järkevää tehdä itse koska kaikki on kuitenkin tuurista kiinni on juuri se, joka estää ihmisiä kokemasta sitä tuuria. Jos ei ole valmiina kun mahdollisuus avautuu, ei tunnista sitä, tai ei viitsi/jaksa reagoida kun sellainen tulee, ei myöskään koskaan tule kokemaan "tuuria".
No siis just näin. Siihen omaan onneen voi kyllä tiettyyn rajaan asti vaikuttaa. Kaikille tulee vastaan tilaisuuksia, mutta sitten pystyykö niihin tarttumaan vai ei. Ja toisaalta huonoon onneenkin voi vaikuttaa: jos kulkee ilman heijastimia pimeällä tiellä niin on paljon isompi riski jäädä auton alle. Huonoa tuuria se toki silti vaatii. Lapsuudenperhettään kukaan ei toki voi valita ja on muitakin asioita joille ihminen ei vaan voi mitään, mutta paljon on niitäkin joille voi.
Onneen ei nimenomaan voi vaikuttaa mutta koska moni asia ei ole onnesta kiinni niin kovasti yrittävä pärjää yleensä paremmin. Onnea tarvitaan asioihin jotka eivät ole vain omasta yrityksestä kiinni.
Voi vaikuttaa sikäli, että on avoin huomaamaan ne mahdollisuudet ja valmis tarttumaan tilaisuuteen. Joku onnenpotku voi hyvinkin jäädä käyttämättä jos liian skeptisenä ajattelee ettei onnistu kuitenkaan. Ja niitä onnellisen sattuman todennäköisyyksiä voi parantaa. Vaatii tuuria löytää puoliso, mutta voi olla varma ettei sitä löydy jos odottaa kotona. Näin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä.
Helpommin sanottu kuin tehty. Kuvittelepa tilanne, jossa tarjotaan paikalla on vaikkapa 10 ihmistä. Tarjolla on kaksi tehtävää ja pyydetään vapaaehtoisia. Kaksi nopeimmin ilmoittautuvaa valitaan. Onko vähän ujompi ja pohdiskelevampi ihminen ensimmäisenä tarjoutumassa tehtäviin vai haluaako hän miettiä asiaa muutaman hetken? Vai menevätkö paikat kenties niille innokkaille, jotka ovat avuliaita ja innokkaita ja ilmoittautuvat välittömästi? Käytännössä siinä vaiheessa (vaikkapa 30 sekunnin kuluttua) kun ujompi ja pohdiskelevampi toteaa, että tehtävät olisivat juuri hänelle sopivia, innokkaat touhot on jo valittu. Pahimmillaan nuo tuohot sitten möhlivät koko jutun.
Ja mitä puolisoon tulee, tiedän tapauksen, jossa tuleva puoliso haki kotona odottavan.
Tuurilla voitin 30000 euroa kenosta. Ja voitin myös 5000 euroa. Toisaalta sitten ei ole tuuria että saisin työpaikan. On huonoa tuuria mutta myös hyvää tuuria ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin sattuma kuin kohtalo. Nimenomaan kohtaloon uskomalla voi vapauttaa omien tekojensa vaikutus. Kun uskoo sattumaan, niin silloin on mahdollista itsekin vaikuttaa johonkin.
Lottovoittokin on varmaan ihan omin avuin saavutettu eikä yhtään tuurista kiinni näiden mielestä jotka eivät usko tuuriin "Ihan omin avuin ja kovalla työllä voitin päävoiton"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole. Olen tehnyt todella pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti töitä onnistumisieni eteen. Ne eivät ole tuuria tai sattumaa.
Kuinkahan moni on tehnyt aivan samoin pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä, mutta ei ole siitä huolimatta pärjännyt huonomman onnen vuoksi? Luultavasti aika moni, mutta sinä ja kaltaisesi ette halua sitä myöntää. On kiva ja jopa luonnollista väittää omaa menestystä omaksi ansioksi, vaikka tuurilla on siinä ollut iso osuus. Kukapa haluaisi myöntää, että kaikesta ahkeruudesta ja lahjakkuudesta huolimatta menestyksen on lopulta tuonut onnekkuus. Lopulta jopa ahkeruus ja lahjakkuus ovat onnekkaita sattumia, sillä molempiin tarvitaan sekä hyvät geenit että turvallinen koti.
Ahkeruudella ja pitkäjänteisyydellä voi parantaa mahdollisuuksia menestyä, mutta eivät ne takaa lopulta yhtään mitään. Kahdesta aivan yhtä ahkerasta, lahjakkaasta ja taitavasta ihmisestä toinen sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja sen takia hän menestyy.
Kuvitellaanpa vaikkapa tilanne, jossa kaksi aivan yhtä hyvää hakijaa etsii ensimmäistä työpaikkaansa. Tarjolla on kaksi työpaikkaa, joista toisessa luvataan aluksi määräaikainen 3 kk työsopimus ja luvataan jatkoa, jos firma saa neuvoteltua ison sopimuksen uuden asiakkaan kanssa. Toinen firma lupaa aluksi 12 kk määräaikaisen pestin ja jos tulokset ovat hyviä, pysyvän työpaikan. Kumpikin firmoista vaikuttaa hyvältä ja vakaalta firmalta, joissa on mahdollisuus menestyä. Kumman valitset?
Veikkaan, että useimmat valitsisivat 12 kk pestin ja varmalta kuulostavan jatkon. Oikeasti parempi valinta olisi ollut 3 kk pestiä tarjonnut firma, koska se sai tilauksen ja laajeni nopeasti. 12 kk sopimusta tarjonnut firma taas joutui vaikeuksiin ja irtisanoi väkeä. Kumpikaan firma ei kertonut hakijoille oleellisimpia tietoja, koska ne olivat työtä haettaessa liikesalaisuuksia.
Tuuri voi näkyä myös siinä, että kahdesta aivan yhtä etevästä ihmisestä toinen sairastuu vakavasti ja menettää sen takia hyvän työtarjouksen. Tai ehkä perheenjäsen kuolee onnettomuudessa ja siitä seuraavien järjestelyiden ja muiden omaisten auttamisen takia työkaveri lähtee palaveriin, joka johtaa siihen, että parin vuoden päästä työkaverille tarjotaan hyvää pestiä. Ehkä se ahkera, lahjakas ja pitkäjänteinen yksilö sattuikin syntymään alkoholistiperheeseen tai jopa intialaiseen slummissa asuvaan perheeseen, eikä koskaan saa tilaisuutta käyttää kykyjään.
Jokaista menestynyttä yksilöä kohti on kymmeniä tai jopa satoja vähintään yhtä kyvykkäitä, ahkeria ja pitkäjänteisiä ihmisiä, jotka ovat silkan sattuman vuoksi hävinneet yhdelle kaltaisistaan. Lahjakkuus ja ahkeruus parantavat mahdollisuuksia onnekkaisiin sattumiin, mutta ne eivät takaa hyvää onnea.
Kuvitellaan näin: Se henkilö, joka otti sen 12 kuukauden pestin huomaan 3 kuukauden työskentelyn jälkeen, että firma ei tunnu vakavaraiselta ja työ ei muutenkaan ole oikein sitä mitä luvattiin. Hän voi joko a) jäädä silti firmaan, koska se on suht varma työpaikka tai b) myöntää itselleen, että teki väärän valinnan ja alkaa hakemaan uusia työpaikkoja. Samaten se alkoholiperheeseen syntynyt henkilö voi ajatella, että hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä elämässä, koska vanhemmat olivat alkoholisteja tai sitten hän voi ajatella niin, että hän on nähnyt minkälaista tuhoa alkoholi tekee ja hän tekee kaikkensa ettei ainakaan aio päätyä samanlaiseen elämään kuin mitä vanhempansa elivät.
Ajatellaanpa näin, että se 3 kk pesti oli se, jossa oli mahdollisuus päästä asemaan, josta ura sai poikkeuksellisen hyvän alun. Se 12 kk pestin valinnut saattoi huomata, että on parasta vaihtaa työpaikkaa. Hän löytääkin hyvän työpaikan, mutta mikään niistä ei tarjoa samaa mahdollisuutta päästä mukaan mihinkään vastaavaan kuin mihin se 3 kk pestin valinnut pääsi.
Oikeasti tilanne ei edes olisi noin yksinkertainen, vaan paljon monimutkaisempi. 3 kk pesti johtaa paikkaan firmassa, jossa on töissä pari muuta ihmistä, joihin pestin saanut ehtii tutustua. Firma saa ison tilauksen, joka johtaa siihen, että kolmikko saa luotua hyviä suhteita sopiville tahoille. Jollain kahvitauolla kolmikko keksii idean ja päättää perustaa oman firman. Ja lopulta tuloksena on on miljardiliikevaihdolla pyörivä menestysyritys. 12 kk pestin valinnut keksii myös hyviä ideoita, mutta hänen työpaikallaan puurretaan tasaisesti ja tehdään hyvää tulosta. Siellä ei kuitenkana ole niitä paria tyyppiä, joiden kanssa voisi perustaa oman firman, vaikka saisikin hyvän idean, jota työantaja ei voi omia. 12 kk pestin valinneella menee ihan hyvin, mutta ei erinomaisesti. Hänen ideoitaan ei hyödynnetä, koska työnantajaa ei kiinnosta, eikä rahoittajia löydy yksin ideansa kanssa puurtavalle.
Tuuria tai onnea voi olla, mutta hyvin ison osan elämän merkityksellistä asioista ihminen valitsee itse.
Ihan joka päivä joutuu tekemään valintoja, kumman valitsen?
Eli elämä koostuu sarjasta valintoja. Hyvin pitkälti.
Minulle ainakaan se ei merkitse mitään. En ole ikinä edes käynyt Tuurin kyläkaupassa.
Joo omalla toiminnalla ei ole mitään merkitystä missään vaiheessa.
Tuuri alkaa jo siitä että isäsi pääs tuikkaa äitiäs paljaalla ja sama meininki jatkuu.
Fortune favors the bold. Eli mene ja tee niin onni voi potkaista. Jos nyhräät kotona päivät pääksytysten niin ei varmasti potkaise.
Minua on onni potkaissut. Ihana Vaimo, kolme lasta, hyvä työ ja erinomaiset ansiot. Tuliko helpolla? Kaikkea muuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää tämä hyvistä olosuhteista ja tuurista puhuminen. Itse olen tehnyt mittavan luokkahypyn ja vähävaraiset vanhempani ovat aina kannustaneet opiskeluissa. Ne olosuhteet eivät vaan ole mikään onnekas sattuma, vaan vanhempieni monien vuosien kova työ kasvattaa lapsista yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä. Omasta elämästä on tingitty lasten kustannuksella ja tästä olen kiitollinen. He ovat hoitaneet oman tehtävänsä niinkuin kuuluu, eikä kysymys ole tuurista. Siihen päälle vielä omat pitkät päivät pääsykokeiden ja opintojen parissa, sadat työhakemukset ja ahkera työnteko. Tuuriin vetoavat ne, jotka eivät itse tai joiden vanhemmat eivät ole jaksaneet hoitaa hommiaan kunnolla.
Ajatteletko olevasi kovinkin ainutlaatuinen? Kuinkahan monessa perheessä vanhemmat ovat toimineet aivan samoin ja yrittäneet parhaansa mukaan tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat, mutta sitten huono onni on iskenyt ja toinen vanhemmista sairastunut tai joutunut onnettomuuteen. Tai ehkä se lapsi on joutunut onnettomuuteen.
Vaikka tuuri olisi ollut yhtä hyvä ja lapsi olisi päässyt pääsykoevaiheeseen, ehkä pieni vahingossa tehty virhe pääsykokeissa riitti viemään yhden pisteen ja pudottamaan valintarajan alapuolelle. Kenties opinnotkin vielä sujuivat, mutta sitten valmistumisvaiheessa tiedekuntaa hukkaa paperit tai joku keksii, että jokin kurssi puuttuu (vaikka ei oikeasti puutu, mutta asiaa aletaan selvittää) ja valmistuminen siirtyy kuukaudella. Sen seurauksena jää loistava työpaikka saamatta, kun tarvittava muodollinen pätevyys puuttuu ja paikan saa toinen hakija, jonka paperit eivät olleet hukassa.
Kuvauksesi perusteella voisi väittää, että sinä olet pärjännyt omilla ansioillasi, mutta paremmalla tuurilla olisit pärjännyt paremmin. Todennäköisesti olet jo nyt ollut onnekas, vaikka et sitä haluakaan myöntää, sillä on varmasti monia aivan yhtä lahjakkaita ja ahkeria ihmisiä, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita.
Voisin myös verrata sinun elämääsi omaani. Minun vanhempani eivät joutuneet tinkimään omasta elämästään ja silti minusta ja sisaruksistani on tullut "yhteiskuntakelpoisia ja omilla ansioillaan pärjääviä". Pääsykokeisiin minun tosin ei tarvinnut lukea, sillä pääsin yliopistoon suoraan ylioppilaskirjoitusten tuloksilla. Enkä muuten kovin paljon lukenut ylioppilaskirjoituksiinkaan. Opinnot etenivät hyvin melko pienellä vaivalla ja sain oman alani töitä jo opiskeluaikana. Vähän ennen valmistumista hain kuitenkin yhtä työpaikkaa, jota en saanut (paikan sai se, jolla oli vähän paremmin tehtävään soveltuva tutkinto). Sitten minulle tarjottiin kahta työpaikkaa, joista valitsin toisen. Muutaman vuoden päästä pomo mainitsi, että hän tietää paremman työpaikan ja kehotti hakemaan. Hain ja sain paikan. Työ sattui olemaan sellainen, että sen ohessa oli helppo tehdä jatko-opintoja ja muutamassa vuodessa sainkin tehtyä tohtorintutkintoon vaadittavat opinnot ja väitöskirjankin.
En ole elämäni aikana hakenut kuin neljää työpaikkaa: kesätyö peruskoulun jälkeen (sain paikan), työpaikka armeijan ja yliopiston välissä (sain paikan), kiinnostava työ vähän ennen yliopistosta valmistumista (en saanut paikkaa) ja nykyinen työni (sain paikan). Loppuja töitä minulle on tarjottu sen sijaan, että olisin itse hakenut. Minulla on korkein mahdollinen tutkinto. Lisäksi minulla on puoliso, jolla on ollut aivan yhtä hyvä tuuri työpaikkojensa kanssa. Lapsiakin meillä on useampia. Lapsista ensimmäinen on jo valmistunyt yliopistosta ja saanut työpaikan, toinen on valmistumassa ja hänelle on tarjottu pariakin työpaikkaa. Lopuilla on koulu vielä kesken.
Minä väitän, että en todellakaan ole pärjännyt vain omalla ahkeruudella ja lahjakkuudella. Minulla on ollut myös rutkasti onnea. Se pätee myös sinuun.
Lisäksi sinulla on akateemisia vahvuuksia ja lahjakkuutta. Se että pystyy aika pienellä ponnistelulla tekemään akateemisia suorituksia vaatii lahjakkuutta.
Tietysti. En väitä, etten olisi lahjakas. Lisäksi minulla on ollut hyvät lähtökohdat, eli koti, jossa opiskeluun kannustettiin. Tuuria on se, että olen monta kertaa ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Kaikille sattuu epäonnekkaita sattumia. Jyvät erotellaan akanoista siinä, kuinka monta kertaa viitsii yrittää.
Esim. lähes jokaisen menestyneen yrittäjän taustalla on vähintään yksi konkurssi. Mitä jos nekin olisivat päättäneet jatkaa elämäänsä vinkuen vauviksella tuurin merkitystä sen sijaan, että päättivät yrittää uudestaan?
Ajoituksellakin on merkitystä, mutta se oikea hetki toimia täytyy itse tunnistaa. Ei sitä kenellekään valmiiksi pedata.
Minulla on ollut "huonoa tuuria" useammankin kriittisessä elämänvaiheessa sattuneen vakavan sairauden myötä, ja kroonisiakin sairauksia on vaikka muille jakaa. Ei se tarkoita sitä, että voisin vetäytyä niiden taakse ja väittää, että "olisin yhtä hyvä vuorikiipeilijä kuin Veikka ja parempikin, mutta mulla on vaan ollut paska tuuri". Tosiasia on, etten ole kiivennyt ensimmäistäkään vuorta, ja vain sillä on väliä, ei selityksilläni.
Loppupeleissä vain sillä on väliä, mitä on saavuttanut. Ei sillä, miten.